Täällä myös yksi vanhoillslestadiolainen, joka mielenkiinnolla luki näitä kommentteja... Tuntuu toisaalta turhalta vastata mitään, meistä on niin paljon mitä ihmeellisimpiä juttuja liikkeellä, ja on aika turhauttavaa yleensä lähteä niitä näin oikomaan, kun se ei kuitenkaan onnistu. Siksi varmaan kukaan ei oo täälläkään jaksanut alkaa kommentoimaan.
Yleensä ei kyllä lestadiolaisten tilaisuuksissa seksiin anneta mitään kovin yksityiskohtaisia kehoituksia. Mutta monesti oon kuullut sanottavan että siinä ei ole mitään pahaa jos nauttii avioseksistä. Ja lasten saannista on sellaisia kehoituksia että yritetään jaksaa ottaa vastaan kaikki lapset mitkä Jumala meille antaa. Seksin pakottamiseen ei kyllä kukaan kehoita. Se on jo laissakin kielletty, ja siis jo siksi väärin.
Seksuaalisuus on siis henkilökohtaista ja kuten muutenkin parien seksuaaliset kanssakäymistottumukset poikkeavat toisistaan, niin varmasti myös lestadiolaisten piirissä. Minun ja mieheni suhteessa puhutaan avoimesti kaikista asioista, ja niin myös kaikista seksiiin liittyvästä. Ja hän ainakaan ei halua harrastaa seksiä minun kanssani muulloin kuin silloin kuin minuakin haluttaa. On varmasti miehiä (lestadiolaisia tai ei) joille seksi on vain itsensä tyydyttämistä, eikä toisen haluilla oo niin väliä. Meille ei kukaan oo koskaan sanonut mitään sellaista että seksiä pitäisi harrastaa niin paljon kuin mahdollista, enkä muutenkaan oo kuullut sellaista...
Meillä itsellä on vielä pieni perhe, mutta ollaan kyllä keskusteltu miehen kanssa siitä että jos lapsia sitten tuleekin paljon. Eli siis kyllä tulevaisuus mietityttä aina välillä. Toisaalta kun sitä ei voi kuitenkaan tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan, niin ollaan ajateltu että turha siis murehtia tulevasta. Eletään vain tätä päivää ja nautitaan tästä ja tallennetaan kaikki mukavat hetket muistoihin niin että niitä voi sitten muistella jos joskus on vaikeampaa...
Minun vanhemmillani on suuri perhe (yli kymmenen lasta) ja heidän kanssaan olemme keskustelleet että jos lasten saaminen uhkaa äidin terveyttä vakavasti, niin ehkäisyssä ei silloin ole mitään pahaa. Jos sitä ei siis tehdä perhesuunnittelumielessä, vaan siksi että sillä saadaan äidin henki säilymään. Siis myös henkistä terveyttä, ei pelkästään fyysistä... Se tuntuu turvalliselta, ja siksi tuollaisiakaan mahdollisia tapahtumia ei tarvitse murehtia etukäteen.
Itse en ole koskaan unelmoinut kotiäitiydestä, ja uskon että voin vielä tehdä elämässäni jotakin muutakin, kun mieheni on unelmissani tukena. Rakastan kyllä lapsiani ja haluan hoitaa heidät hyvin ja antaa heille parhaan mahdollisen elämän. Lestadiolaisissa ystävissäni (naispuolsissa) on kuitenkin useita sellaisia, jotka unelmoivat juuri nimenomaan suuresta perhestä ja kotiäitiydestä. Ja lähes kaikki heistä on itse suurista perheistä, joten mistään vääristä kuvitelmista ei heidän kohdallaan varmaan oo kyse.
Jos jollakin on lestadiolaisia tuttuja ja heidän elämänsä ihmetyttää, niin kannattaa mennä suoraan kysymään asioista asianomaiselta, eikä kertoa juttuja muille hyvinä/kauhistavina tarinoina. luulisin että jos asiallisesti kyselee asioista, niin varmasti saa asiallisia vastauksiakin