lemmikin kuolema

Meidän perheen rakas koira jouduttiin lopettamaan keskiviikkona vakavan sairauden vuoksi :'( Haluaisin kuulla kokemuksia miten muitten lapset ovat menetyksestä selviytyneet? Miten olette vaikeisiin kysymyksiin vastaneet? Meillä nelivuotias on ottanut koiran menetyksen todella raskaasti...Poika miettii kuinka voisimme hakea kuolleen koiramme takaisin ja parantaa hänet. Emme kuulu kirkkoon ja jumalaan liittyvät kuoleman selitykset ei tunnu luontevilta. Lapset on itse jostain kuulleet koirien taivaasta ja koska se heille tuntuu sopivalta paikalta meidän koiralle niin olemme itsekin ryhtyneet puhumaan koirien taivaasta jossa meidänkin lemmikillämme on nyt hyvä olla leikkimässä muitten koirien kanssa. Etsin kirjastosta aiheesta kertovia kirjoja, mutta löysin vain yhden eikä sekään sovi. Siinä nimittäin poika pääsee eroon kuolleen koiran ikävöinnistä uuden koiranpennun avulla. Meille ei olla hankkimassa uutta koiraa, joten en edes halua lukea sellaisesta vaihtoehdosta. Koiramme on nyt tuhkattavana ja olisi mukava kuulla kuinka olette lapselle selittäneet mitä uurna sisältää, koska sitähän lapset varmasti kysyvät. Olisin kiitollinen vastauksista.

 

Meillä aikoinaan kun rakas koiramme jouduttiin lopettamaan niin meidän 4 v poika keksi että Rocky meni taivaaseen tähdeksi.. =) Ja aina katseli taivaalta tähtiä ja näytti että siellä se on.
Näin olemme myös selittäneet muille ja hyvin on ymmärtäneet asian..

 

Kiitos kun kerroit oman kokemuksesi Eiköhän meilläkin ikävä ala helpottaa vähitellen. Lasten leikeissä ja puheissa kuolema vilahtelee välillä, mutta itku tulee jo harvemmin.

 

no jopas sattui, meilläkin nimittäin just 4-vuotias poika, ja tänään vietiin koiravanhus viimeiselle matkalle. oltiin jo etukäteen puhuttu, että Cassu ei tule enää takaisin, vaan menee samaan paikkaan ku meijän edellinen viime vuonna lopetettu koira. se paikka on sellanen, missä on hyvä olla, nätti ilma, kavereita ja hyvää ruokaa... pojalle ollaan kyllä puhuttu kuolemasta ihan sillä nimellä, mutta on hyvä että voi jotenkin selittää sen että kuoleman jälkeen koiralla on hyvä olla, ja myös sen lopullisuus, eli että sitä ei voi hakea mistään takaisin. poika meni tänään yksin meijän makkariin itkemään, ja itkikin muuten kovasti. sanoi että on ikävä, ja vastasin että niin on äidilläkin, mutta kyllä se helpottaa... yhdessä itkettiin jokunen tovi, ja nukkumaanmennessä poika kysyi onko mulla vielä paha mieli. kun sanoin että on, niin poju vastas: " ei tarvi olla, koska Cassulla on nyt hyvä mieli" =)

 

Siskolla on nyt 4-v tytär. Vuosi sitten heidän 17-v kissansa kuoli kehkokuumen jälkitaudin seuraamuksena(eläinlääkärin hoitovirhe).

Koska Mosse-kisu oli jo jonkin aikaa ollut heikko ja vaisu normaalin vilkkaan ja seurallisen olemuksensa sijaan, oli Jasminille tietysti kerrottu, että kissa on hyvin, hyvin kipeä.

Kissa nukkui pois ennenkuin se ehdittiin viedä lopetettavaksi.

Jasmin suhtautui hirmu hienosti asiaan, tottakai itku oli herkässä kaikilla. Ja itkettää muuten vieläkin, kun kirjoitan tätä... Oli se niin ihana kissa! :heart:

Jassi myös haluaa uskoa, että lemmikki on kissojen taivaassa, vaikkei tuo varmaan taivaan varsinaista merkitystä vielä ymmärräkkään. Meillä on kaikilla perheessäni kristillinen "kasvatusperiaate", olemme helluntailaisia.

Kai se lohduttaa pientä lasta niin paljon ajatella, että kaveri on jossain ihanassa paikassa, missä on hyvä olla ilman kipua ja kärsimystä. :hug:

Nyt hiljattain, muutama viikko sitten, Jasmin oli mummilassa hoidossa. Tyttö oli istunut keittiön pöydän ääressä ja todennut vakavalla äänellä: "Mä oon tässä vähän miettinyt... Mossea ei oo näkynyt pitkään aikaan. Se on varmaan kuollut!"

 

Rakas koiramme kuoli viikkositten, on lasten kanssa viety haudalle kukkia ja puhuttu kuolemasta. Kuusivuotias poikamme ehdotti että kaivetaan takasin ylös, jos olis vaikka herännyt. tulimme siihen tulokseen, että annetaan nukkua rauhassa. Pienin 3v. sanoi kun on tarpeeksi väsynyt ei silloin jaksa nousta. Siispä viemme haudalle kukkia ja muistellaan ystäväämme.