Lemmikin kuolema

[vieras]

Luin facebookista, että kaverilta oli kuollut kissa. Monet olivat siihen sitten kommentoineet mm. otan osaa, jaksamisia, voimia jne. Jotenkin musta tuntuu, että on vähän elämän realiteetit kadoksissa, kun kissan kuolemastakin otetaan osaa. Onhan se toki kurja, kun rakas lemmikki kuolee, mutta en mä nyt ainakaan siihen mitään voimahaleja ole tarvinnut.

 

[Aamuäree]

Mutta mäpä tarvitsen.

Ja eihän sen postannut ihminen nyt sentään pyytänyt niitä?
Enemmän kaiketi on 'realiteetit hukassa' niiltä jotka osaa ottivat?

 

[x]

Niin..en mäkään välitä jos sun joku perheenjäsen kuolee...Monelle eläimet ovat kuin perheenjäseniä ja nämä ihmiset tODELLA välittävät lemmikeistään. Sääli ku sä niin kova ihminen.

 

[chef]

:kieh: :kieh: :kieh:

Kun se päivä tulee, että tuo mun koira on tiensä päässä, niin mä hajoan. Toki sieltä noustaan, mutta toi koira on mulle vaan niin paljon. Se on meidän perheenjäsen, kaveri, lenkkiseura ja kaikki mun harrastukset keskittyy sen koiran ympärille. Treenataan ja kisataan aktiivisesti. Kun koira kuolee, kuolee myös mun harrastus ja sitä kautta iso osa mun elämää.

Mä ihan avoimesti olen itkenyt, kun kaverien koiria ollaan lopetettu ja ottanut siis osaa suruun niin henkisetsi, kuin fyysisestikin, joten mä kyllä käsitän ihan hyvin että siinä niitä voimahaleja tarvitaan.

 

[voivoi]

Meillä ainakin lemmikit perheenjäseniä, joiden pois meno on tuntunut lähes yhtäpahalta kuin ihmisenkin....

voimahalit tarviin minäkin sitten kun niin käy..... !!! (jos vaan sellaisia ystävät ymmärtää antaa, mutta uskon näin!)

 

[vieras]

Mutta mäpä tarvitsen.

Ja eihän sen postannut ihminen nyt sentään pyytänyt niitä?
Enemmän kaiketi on 'realiteetit hukassa' niiltä jotka osaa ottivat?

No niitä osanottajia tarkoitinkin.

 

[ap]

Niin..en mäkään välitä jos sun joku perheenjäsen kuolee...Monelle eläimet ovat kuin perheenjäseniä ja nämä ihmiset tODELLA välittävät lemmikeistään. Sääli ku sä niin kova ihminen.

Onko se sinun mielestäsi todella lemmikistä välittämistä, jos sen annetaan juoksennella vapaana pihalla ja jäädä auton alle?

 

[Aamuäree]

Mutta mäpä tarvitsen.

Ja eihän sen postannut ihminen nyt sentään pyytänyt niitä?
Enemmän kaiketi on 'realiteetit hukassa' niiltä jotka osaa ottivat?

No niitä osanottajia tarkoitinkin.

Jos ne on vaan kokeneet että pitää kommentoida jotenkin, kun toinen on sellaisen aloituksen tehnyt?

Kyllä mäkin olisin jotain siihen sanonut ja pahoitellut.

 

[Aamuäree]

Niin..en mäkään välitä jos sun joku perheenjäsen kuolee...Monelle eläimet ovat kuin perheenjäseniä ja nämä ihmiset tODELLA välittävät lemmikeistään. Sääli ku sä niin kova ihminen.

Onko se sinun mielestäsi todella lemmikistä välittämistä, jos sen annetaan juoksennella vapaana pihalla ja jäädä auton alle?

Sitenkö se kissa kuoli? Ethän sä semmosta ees kertonut vielä.....
Saa sitäkin surra, vaikka tyhmää olikin pitää vapaana.

 

[ap]

Niin..en mäkään välitä jos sun joku perheenjäsen kuolee...Monelle eläimet ovat kuin perheenjäseniä ja nämä ihmiset tODELLA välittävät lemmikeistään. Sääli ku sä niin kova ihminen.

Onko se sinun mielestäsi todella lemmikistä välittämistä, jos sen annetaan juoksennella vapaana pihalla ja jäädä auton alle?

Sitenkö se kissa kuoli? Ethän sä semmosta ees kertonut vielä.....
Saa sitäkin surra, vaikka tyhmää olikin pitää vapaana.

Kissa oli tosiaan jäänyt auton alle. Ehkä mä olen niin kylmä ihminen, että en osaa vaan esittää osanottoja sellaiselle ihmiselle, joka hankkii lemmikin eikä siitä kuitenkaan huolehdi kunnolla. Olisi ilmeisesti kannattanut mainita auton alle jäämisestä jo aloituksessa...

 

[vakiovieras]

mä ainakin surisin vaikka oliskin jääny auton alle. tyhmää pitää vapaana, mut onhan voinu vaikka karata. livahtaa oven raosta.
mä itken lähestulkoon ainoastaan eläinten tähden..

 

[S<3]

me jouduttiin lopettamaan rakkaan koiramme joulukuun alussa. ja ottaa se vieläkin koville, ikävä iskee välillä.. kyllä se ainakin meillä oli perheenjäsen, joka paikassa mukana. ja monet muutkin ovat olleet pahoillaan, kun oli niin "hyvä koira" <3

 

[Snow]

Lemmikki voi olla myös lapsettomalle/mille se rakas jota hoivata joka muuten puuttuisi tai muuten rakas osa arkea..
Itse menetin eilen oman rakkaan koirani ja suru on suunnaton. Arki on sekaisin, kyllä se setviintyy kunhan aika kuluu.. mutta kun pihamaalla tulee huudettua koiran nimeä ja tajuten että eihän mistään nurkan takaa enää tulekaan juoksemaan yksi elämäni tärkeimmistä asioista.. Se vain satuttaa..
Omani oli jo vanha ja kasvaimien muodostuessa ei antanut eläinlääkäri vaihtoehtoja vaan päästimme ennen kuin olisi tullut todella huonoon kuntoon.

Olin yksin koirani kanssa eläinlääkärissä, koirani taivutti päänsä (niinkuin aina ennenkin kun käytiin eläinlääkärissä) käsivarteni ja kylkeni väliin kuin mennäkseen piiloon, aineiden tehotessa, elämän lähtiessä irrotin pannan hiljalleen kuin "vapauttaisin" hänet.. ajelin kotiin ja hautasin yksin, mietin ja surin illan yksin koska viimeksi kaksi vuotta sitten menetin toisen koiran (vanhempi kuin tämä nytten mennyt) ja kun minulta kyseltiin mikä on, niin kun sanoin että koirani jouduttiin lopettamaan toteaa ulkopuoliset vain että "ota uusi", "mitä sä nyt jotain koiraa itket". Kaikki ei ymmärrä, mutta siksi mieluummin surenkin rauhassa, en halua kerjätä "tukisanoja" tai muutakaan.

Itse olen kasvanut tuon koiran kanssa, jakanut kouluajasta lähtien niin surut kuin ilot, miten en voisi olla surematta?

Onhan se totta että kissastakin pitäisti huolehtia, taata se turvallinen ympäristö ettei noin voisi käydä.
Maalla ikäni asuneena taas toisaalta ymmärrään kissojen vapaana pidon, pitäväthän ne navetoissa, talleilla ym.. jyrsijät poissa...

 

[Snow]

"ennenkin kun käytiin eläinlääkärissä käsivarteni" tuossa piti olla vain sulku-merkki ) eikä mitään wink-merkkiä...

 

[vieras]

Niin..en mäkään välitä jos sun joku perheenjäsen kuolee...Monelle eläimet ovat kuin perheenjäseniä ja nämä ihmiset tODELLA välittävät lemmikeistään. Sääli ku sä niin kova ihminen.

Onko se sinun mielestäsi todella lemmikistä välittämistä, jos sen annetaan juoksennella vapaana pihalla ja jäädä auton alle?

Sitenkö se kissa kuoli? Ethän sä semmosta ees kertonut vielä.....
Saa sitäkin surra, vaikka tyhmää olikin pitää vapaana.

Kissa oli tosiaan jäänyt auton alle. Ehkä mä olen niin kylmä ihminen, että en osaa vaan esittää osanottoja sellaiselle ihmiselle, joka hankkii lemmikin eikä siitä kuitenkaan huolehdi kunnolla. Olisi ilmeisesti kannattanut mainita auton alle jäämisestä jo aloituksessa...

Valitettavasti myös lapsia kuolee sen takia, että vanhemmat on huolimattomia ja lapsi jää auton alle, hukkuu tai jotain muuta traagista. Etkö sinä ota siihenkään osaa, koska "äiti antoi lapsen juoksennella vapaana eikä vahtinut"?

Olet kylmä ihminen ja se tuli jo selväksi. Ainut jolla tässä on realiteetit hukassa niin on ap itse.

 

[Pesky Pixie]

Kyllä musta ainakin tuntui kivalta, kun joku sanoi että otan osaa kun meidän koira kuoli. Monet jollain tavalla lohdutti, eikä osanotto ollut ollenkaan ylimitoitettu mielestäni. Tietenkään se ei ole niin kamalaa kuin vaikkapa ihmisen kuolema, mutta onko "otan osaa" fraasi joka on tarkoitettu vain ihmisen kuoleman surunvalitteluihin? Mun mielestä toisen suruun voi myötätuntoisesti ottaa osaa, johtui se sitten mistä vaan. Aika kylmää on jos mitään ei saa surra tai jakaa ystäviensä kanssa.

 

[vieras]

Multa kuoli kissa kolme vuotta sitten ja vieläkin välillä tulee ikävä sen hurinaa ja pehmoista turkkia. Tottakai lemmikin kuolemasta yli pääsee, mutta on se silti kova pala monille

 

[Peppi1981]

Kun mie menetin kanini muutama vuosi sitten, mie itkin melkein kokoajan sinä päivänä ja monena päivänä senkin jälkeen tuli yhtäkkiä itku, kun kaipasin sitä. Ensin, kun näin kanin kuolleenna sängyn alla, ei se tuntunut missään, koska olin varautunut siihen, mutta kun otin sen syliini sieltä, aloin vain itkeä. Vieläkin tulee vedet silmiin, kun muistan sen tilanteen. Minusta olis sitten mukava, kun kaverit, vanhempani ja sisarukset lohduttivat, vaikka se olikin vain lemmikki. Kani oli minulla 3,5 vuotta ja siitä tuli sinä aika todella tärkeä kaveri minulle, joten kyllä sen menettäminen satutti ja paljon. Joten minusta ei ole yhtään kummallista, että otetaan osaa, kun toinen menettää lemmikkinsä.

 

[meah]

Kyllä ne on pieniä asiat, jotka toisia ärsyttää...

Kyllä mua surettaisi, jos joku meidän kissoista kuolisi. Siitä huolimatta, vaikka ihan vapaasti saavat kulkea ulos ja sisään.
Enkä panisi pahakseni, vaikka joku sitten ottaisi osaakin ja toivottaisi jaksamisia.

Mutta eniten mua surettaisi kyllä oman elämäni suppeus, jos jaksaisin pällistellä ja ärsyyntyä muiden osanotoista jonkun muun lemmikin kuolemaan facebookissa. Painaisin kirjaudu ulos-nappulaa melkoisen rivakasti, poistaisin tunnukseni alta aikayksikön...

 

[Maarit]

Niin..en mäkään välitä jos sun joku perheenjäsen kuolee...Monelle eläimet ovat kuin perheenjäseniä ja nämä ihmiset tODELLA välittävät lemmikeistään. Sääli ku sä niin kova ihminen.

Onko se sinun mielestäsi todella lemmikistä välittämistä, jos sen annetaan juoksennella vapaana pihalla ja jäädä auton alle?

Sitenkö se kissa kuoli? Ethän sä semmosta ees kertonut vielä.....
Saa sitäkin surra, vaikka tyhmää olikin pitää vapaana.

Kissa oli tosiaan jäänyt auton alle. Ehkä mä olen niin kylmä ihminen, että en osaa vaan esittää osanottoja sellaiselle ihmiselle, joka hankkii lemmikin eikä siitä kuitenkaan huolehdi kunnolla. Olisi ilmeisesti kannattanut mainita auton alle jäämisestä jo aloituksessa...

Todella tunteetonta, mulla kuoli kissa juuri auton alle. Olen siitä ihan hajalla ja ihmiset ei tunnu ymmärtävän että kissat on yksilöitä. Meidän kissaa ei olis ikinä saanu pidettyä sisällä vastoin tahtoaan, sen piti saada mennä. Olin aina huolissani siitä, mutta välitin siitä liikaa pitääkseni sitä sisällä.

 

[Marilii]

Mulla kun tuo vanhuskissa sai eutanasian tässä joku aika sitten, niin vieläkin saatan kutsua tuota nuorta husvottia sen vanhan kisun nimellä. Kyllä ne lemmikit ovat rakkaita, turha rienata siitä.

 

[:(]

Mun pitää viedä huomenna mun oma kissa lopetttavaks. Se sattuu niiin paljon, en haluais elää ilman kissaani. Parempi kuitenkin kissalle niin.. Mut miten joku voi sanoo tollasta, että elämän realiteetit kadoksissa, jos suree kissaa?!
Kissani on mulle ystävä, paras ystävä, jolle oon kertonut kaikki surut ja murheet.. huomenna hän on poissa.. :'''''''(

 

[vieras]

15 vuotiaan shelttini kun saattelin rajan tuolle puolen,niin paha myöntää mutta sitä surin,itkin ja kaipasin enemmän kuin samoihin aikoihin kuollutta sukulaistani

 

[Cube]

En osaa sanoa "otan osaa" kenellekään keneltä joku kuollut. Ahdistun julmetusti kuolinuutisia kuultuani, etenkin jos kertoja on läheinen ja alkaa itkeä. Olen yleensä vain hiljaa "otan osaa" sillä tavalla, kuuntelemalla. Mutta toisen tuskan katsominen ja kuuleminen on tilanne jossa tahtoisin paeta. Järkyttävin oli äiti jonka vauva kuoli kohtuun samaan aikaan kun odotin omaani, samanikäistä.

Kyllä lemmikinkin kuolema koskee, kuka vain on lemmikkiään osannut rakastaa. Kaikki ei kykene rakastamaan.

 

[^-^ ^-^ ^-^]

Sulle 16:55 kirjoitaneelle: voimia ja jaksamista huomiseen ja sen jälkeen. Pahalta varmasti tuntuu.
Itselläni on pari kissaa, ja onhan sitä tullut jo etukäteen niiden kuolemaa pohdittua, usein kun se on omistajan tehtävä ja velvollisuus päättää koska (esim. sairaan tai kärsivän) eläimen elämä päättyy.
Ei, elämän realiteetit eivät ole hukassa, jos suret "vain" kissaa. Todellakaan.
Auttaisiko yhtään, jos yrität ajatella tekeväsi karvaiselle ystävällsesi sen viimeisen palveluksen? Vaikka se pahalta tuntuukin, kissa ei siihen itse pysty ja se on sinun viimeinen apusi sille.

Jaksamista!