Leikki-ikäinen hoitoon ja äiti vauvan kanssa kotona?!

Tyttäremme on 3,5 vuotias ja perheeseen syntyi vauva n 3 vko sitten. Olemme olleet jo n 2 kk ennen nuorimmaisen syntymää olleet kotona ja kesä on mennyt suht hienosti reissatessa ja leikkiessä. Naapurustonkin kaikki lapset ovat olleet kotosalla hoitopaikoista ja näin leikkikaverina.
Nyt vanhin tyttö kaipailee takaisin hoitopaikkaan minkä ehtinee. Siellä on kuulemma kivaa, kivoja leluja ja kaverit. Päivät menee iltaa odottaessa kunnes kaverit ovat tulleet hoidosta. Oma aika osittain menee uuden vauvan kanssa mutta pyrin aikaa antamaan myös vanhimmalle.
Saisin takaisin entisen perhepäivähoidon paikan tytölle jos haluaisin - ja tyttö haluaa mennä. Itse painiskelen moraalisten kysymysten parissa voinko laittaa hoitoon kun itse olen kotona, toisaalta on huono omatunto kun toinen itkee kavereiden perään päivisin. Päivistä saisin toki tehtyä lyhyet hoidon suhteen ja vapaapäivät ovat perheen kanssa mahdollisia vaikka hoidossa olisikin. Syksy toisi tullessaan 1 krt/vko 2 h srk:n kerhon mutta tuntuu ettei se riitä päivämuskarinkaan kanssa tuohon leikin tuskaan. Onko lapsen paras kotona vai kavereiden kanssa päivät ja illat kotona vanhempien kanssa??
Kannanottoa asiaan ja omia kokemuksia vastaavissa tilanteissa pyydän!

 

Arkoo, uskon että aika monet vanhemmat painivat juuri näiden moraalisten kysymysten kanssa!!
Meillä on aika tarkka 2v ikäero tytöillämme ja itse olen vielä äippälomalla kotona, vanhempi tyttö 2.5v on tarhassa kolmena päivänä viikossa! en ole päiväkään sitä päätöstä katunut. Tyttömme on hyvin tempperamenttinen ja voisinko sanoa vaativakin lapsi ja hän selvästi kaipaa ikäisestensä seuraa ja niinä sisäpäivinä kun olemme/joudumme olemaan kotona tuntuu että kaikilla kaatuu seinät päälle =(
Niinä päivinä kun neiti on hoidossa, hän into piukassa lähtee aamulla tarhaan ja tulee kuin enkeli sieltä kotiin. Näin illasta hän jaksaa "hoitaa" pikkusisarustaan ja leikkia ihan kotosallakin.
Kortin kääntöpuoli on myös se, että tämä nuorempi neiti joka nyt ½v, saa ansaittua äidin 100% huomiota, saan tehtyä kotihommat, levähdettyä ja hoidettua päivän askareita. Välistä ku tuntuu, ettei noiden kahden kanssa voi lähteä mihinkään julkisille paikoille

Suosittelen kyllä lämpimästi sinulle, että laitat lapsesi ainkin jonkin muotoiseen hoitoon. Ei se välttämättä tarvi olla 5pv viikossa, mutta edes muutama. Lapsesi on kuitenkin jo sen ikäinen, että hän tarvii oman ikäisten seuraa ja virikkeitä!

Oletko katsastanut asuin paikkakuntasi Puistotoiminnan, kerhot?? Varmasti nyt syksyllä pyörähtää käyntään aika monenlaista toimintaa, riippuen tietty siitä missä ja kuinka isolla paikkakunnalla asutte. Esim. kaupungit MLl ja jotku yksityiset tahot pitävät puistotoimintaa ja touhukahviloita =)

 

Lapsi hoitoon vaan, jos paikka on varattuna. Lapsi saa sitä leikkiä ja seuraa muista lapsista mitä tuon ikänen jo tarvitsee. Sinä saat puolestas huilata ja kehittää rytmiä pienemmän kanssa.

Vauva-aika on kuitenkin omalla tavallaan raskasta (vaikka "helppo" vauva oliskin) eikä joka hetki jaksa keksiä isommalle tekemistä, hoitopaikassa lapsi saa kaiken sen päiväänsä. Kun taas hoitopäivän jälkeen lapsi tarvitsee vanhempien huomiota ja aikaa, jolloin voit taas puolestasi tarjota sit lapselle.

Moraalista tai ei, itse jos olisin tossa tilanteessa, veisin varmasti isomman lapsen hoitoon. Kyllähän yli 3-vuotias jo kaipaa ympärilleen oman ikäistä seuraa toisista lapsista

 

Meillä poika 3.5v on virikepaikalla päiväkodissa, eli käy silloin kun ryhmään mahtuu ( jos joku vakipaikkalainen on pois ) Itse olen äityslomalla ja tyttö nyt 4,5kk.
Huomaa selvästi että tarvitsee ikäistään seuraa ja leikkikavereita. Saa nähdä miten nyt lähtee nuo päivät rullaamaan mutta keväällä ainakin miltei joka viikko oli useampi pv milloin pystyi menemään.. mutta vaikka päiviä olisikin useampi tarjolla niin 1-2pv/vk käy. Sitten on yhtenä päivänä viikossa seurakunnan kerho 2,5h.
Itsellä oli myös puntarissa se että onko oikein viedä poika hoitoon kun itse tytön kanssa kotona, mutta jos toinen itse kerta mielellään lähtee ja on sen 4-6 tuntia silloin tällöin niin mikäpä siinä. Hyvä sauma tehdä vaikka kotihommia. Pyrkimys on itsellä ollut että tytön päikkäriajat touhuan pojan kanssa että on sitä kahdenkeskistä aikaakin.

 

Itse pohdin jo samaa,vaikka toinen vielä masussa. Esikoinen on juuri 3,5v kun sisar tulee. Sain tytölle ihanaan päiväkotiin paikan, niin en kyllä pois anna, ja meillä kanssa niin menevä energinen pimu että aion jatkaa ensi keväänä hoidossa. En joka päivä/kokopäiväisenä mutta joko 3pv/vk tai 5h/pv, kallistun siihen että ma ja pe on vapaat. Se on se subjektiivinen päivähoito-oikeus

 

se subjektiivinen päivähoito-oikeus teettää, olen sitä vastaan. Miksi se esikoinen ei saa olla kotona? Oletko itse mieluummin kotona vai töissä? Lapsen paras paikka yleensä on kotona, ellei äiti ole ihan sekopää ja kotiolot huonot.
Turha perustella sillä, että "2-vuotias villeperttimme kaipaa kavereita" sitä, että äiti haluaa päästä helpomalla eikä jaksa hoitaa leikki-ikäistä ja vauvaa. Jos ei jaksa hoitaa lapsia montaa, onko pakko hankkia useampia?
Anteeksi vuodatus, mutta kyllä kiukutti tuo prinsessa -06:n viimeinen heitto.
Kyllä niille leikki-ikäisille oikeasti riittää äidin seura, vauvan seura, naapureiden seura, puistoseura, kerhoseura, sukulaislasten seura, isän seura jne.

T. Nimim. työssäkäyvä yhden lapsen äiti, joka ei ole yrittänytkään koskaan perustella hoitoonvientiä tuolla "kaipaa virikkeitä" -hömpällä. Meillä lapsi on pidetty hoidossa niin vähän kuin mahdollista.

 

Tyttömme sai siis perhepäivähoidosta paikan, jossa oli aikaisemminkin ja on ollut siellä viikon. Mikä muutos tytössä ja äidissä!!! 3,5 vuotias tyttö odottaa hoitoon pääsyä niin että herää seitsämän aikoihin joka aamu, pukee itse päälle ja haluaisi itse mennä hoitoonkin (hoitopaikka saman kadun varressa) johon tosin en ole suostunut vaan viemme vauvan kanssa neidin hoitoon. Päiväunet ovat tulleet takaisin ja itsenäinen syöminen. Tyttö on iloinen eikä temppuilulla herätä huomiota niin paljon. Illat kuluvat vauvan ja äidin kanssa yhdessä / äidin kanssa touhutessa esim yhteisessä jumpassa. Viikonloput ovat sitten yhteistä aikaa mutta jälleen innolla jäi nukkumaan ja odottamaan uutta päivää...

Olen tyytyväinen ratkaisuun ja uskon todella siihen että leikki-ikäinen kaipaa omanikäisten seuraa. Meillä ainakin. Juuri esim sukulakun kaltaisten ajatusten vuoksi itse jäin miettimään ratkaisua ja häpeillen jopa kerroin päätöksestämme. Mutta meillä ainakin tyttö on tyytyväinen! Hoitoaika on n 8-15 - saisi mennä myöhemminkin, mutta oma päätös kun herää ajoissa hoitoon. Ja on annettu mahdollisuus jäädä kotiin niinä päivinä kun vuorotyöstä isä kotona tai perheellä olisimme lähdössä jonnekin - tosin näinäkin päivinä leikkikaverit veisivät pidemmän korren jos antaisi periksi.

JA en usko perheemme olevan seko tai lapselle epämiellyttävä että tämän takia haluaisi päivät olla poissa kotoa...

 

Mulla ei perjaatteessa oo kokemusta mut sanonpahan mielipiteeni kun sitä kerran kaipaat
Mun mielestä on ihan perheen oma asia laittaako lapsensa hoitoon vaikka on päivät ite vauvan kanssa kotona, koska toiselle lapselle se sopii ja toiselle ei missään nimessä, mut sen mitä mä luin tuota sun tekstiä ja sain siitä oman näkemykseni niin jos mulla ois täysin vastaavnlainen tilanne niin mä laittaisin sen esikoisen hoitoon jos se kerran sitä niin kovasti kaipaa.Mä veisin sen yhdeksään ja hakisin kolmen aikaan pois, silloin se sais hoidosta maksimaalisen hyödyn ja sä ehtisit kuitenkin olla lapsesi kanssa myös kotona ja jos joku aamu tuntuu ettei lapsi jaksa tai halua mennä hoitoon niin pitäköön vapaa päivän
Hoidonhan saa aina peruttua jos tilanne muuttuu.

Mulla kun on kaks poikaa ollut kotihoidossa koko ikänsä niin ne ei osaa hoitoon haluta ja koska kolmas on tulossa ja seurakunnanpäiväkerho 2h/vk:ssa alkoi niin se sopii hyvin meille, mut jos ne ois ollut hoidossa ja kovasti sinne kaipaisivat kun vauva syntyis niin tottakai päästäisin ne sinne

Toivottavasti löydät teille parhaan ratkaisun