"Leikitkö mun kans tänään?"

Kolme vuotiaamme aloitti isojen ryhmässä pk.ssa nyt syksyllä. Muutos isojen ryhmään siirtymisessä ei ollut hänelle "kivuton".
Alkuun innokkaana meni kun "nyt on iso poika". Mutta pian alkoi iltaisin väsymyskiukuttelu, väsymysitku ja jonkilainen "surutyö":hän muisteli pienten ryhmän hoitajia ja lapsia nimeltä jne.
Aamuisin ei mielellään lähtenyt pk.hon,mutta alistuneen näköisenä hoitoon jäi. Muutoinkin hän vaikutti kaiken kaikkiaan totisemmalta ja itkuherkältä, helposti asioista loukkaantuvalta!!
Hän kertoi iltaisin kuinka joku ei leikkinyt hänen kanssaan kun hän on vauva tai kuinka joku oli nimitellyt muutoin jne. Kuinka joku oli härnännyt häntä jne.
Monena aamuna itkien vein hoitoon.
Pk.n hoitajat eivät näistä kerrottuani osanneet asiaa kummemmin kommentaoida."seurataan" "alku vaikeuksia" "sopeutuminen vie aikaa" jne. Aivan ymmärrettäviä!!!
Ihana henkilökunta pk.ssa ON kaiken kaikkiaan en heitä syytä!!!

Isojen ryhmät OVAT todella isoja!! Kuinka riittää vähäisellä henkilökunnalla resurssit lapsien yksilölliseen huomiointiin?
Varsinkin kun 3-5 vuotiaat ovat eloisia,äänekkäitä,liikkuvia jne.
Kuinka hoitajilla riittää voimat, huumorintaju ja myönteistä asennetta??Aika menee kieltämiseen ja rajojen pitämiseen.

Ymmärrän täysin myös poikani tunteen; pienten ryhmässä huomio oli henkilökohtaista,positiivista ja läheisempää-ryhmät pieniä.

Nyt aamuisin kun vien hoitoon meludesipelit korkealla, vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää. Hoitajat eivät pysty näkemään ja puuttumaan joka tilanteeseen.Varmasti rauhalliseen eloon tottuneesta pienestä miehestä se on pelottavaakin ja väsyttävää!!

Ja voi sitä sosiaalistumisen painetta mikä tuon ikäisillä on:
Aamuisin leikit alkaa kysymällä "Oletko mun kans tänään?" Ja suurin kohteliaisuus toiselle sanoa onkin "Mä leikin sun kans tänään!" Kovaa työtä on ystävän etsiminen (sitä ei näissä määrin pienten ryhmässä ollut!)Ja pettymyksiä ja loukkaantumisia tulee. Kolhuja pienen minäkuvaan, enkö kelpaa!

Eli suuria paineita kaikin puolin pienellä miehellämme on..osaan pystyisi ihan ryhmäkokoa pienentämällä vaikuttamaan!!! En usko,että poikamme on ainoa joka kokee väsymystä ja stressiä päiväkodissa. Kaiken lisäksi tuo ikä sinänsä on jo rankka.

En tiedä miten helpottaa poikani oloa pk.ssa. PK- päivän jälkeen sylissä saa paljon olla ja annan myös mahdollisuuden purkaa kiukkuaan, väsymystään,suruaan,pelkoaan ja turhautumistaan mitä varmasti pk-päivän aikana kertyy.
Surulliselta silti tuntuu minusta!! Poikani sanoi illalla ennen nukahtamistaa:"Äiti mä leikin sun kans huomenna!"

 

meillä aivan sama tilanne, vois olla mun teksti....

 

Voi kurja.
Tämä aamuna meillä taisi äidille tulla parempi mieli kuin pojalle,kun jäi päiväkotiin.
Tuli sieltä poika vastaan(en muista nimeä) ja sanoi että haluaa leikkiä´xx:n kanssa.
Meillä kun poika melko ujohko niin usein myös jää vain katsomaan kun muut jo menevät.Ymmärrän miltä tuntuu kun ei osaa/pysty auttamaan.

 

Tsemppiä teille molemmille, niin lapselle kuin äidillekin. Tunteesi ovat tuttuja, sille oon itse elänyt ne läpi. Poikani ei millään viihtynyt päiväkodissa 3-4-vuotiaana, koska jäi muun porukan ulkopuolelle. Sittemmin hän saikin jäädä kotiin pikkusiskon synnyttyä. Nyt hän on reipas eskarilainen samassa päiväkodissa ja viihtyy hurjan hyvin. Kaikkea hyvää teille!

 

Voi miten kurjaa Auttaisiko, jos pyytäisit paria pojan päiväkotikaveria teille kotiin joskus leikkimään? Olisi sitten pk:ssakin helpompaa, kun olisi pari hyvää kaveria.

 

Toivottavasti tämä tästä helpottuu..tämähän on nyt sitä sosiaalistumista...
voi hitsi kun pystyisimme jotenkin vaikuttamaan päiväkotien ryhmäkokojen pienentämiseksi!!!!!!!!!!!!!!!

Kauheaa se on olla valtavassa ryhmässä pienelle lapselle ja hirmuinen työtaakka ja vastuu päiväkodinhoitajilla!!!!!!!!!!! Huolestuttaa!!!

 

Toivottavasti tämä tästä helpottuu..tämähän on nyt sitä sosiaalistumista...
voi hitsi kun pystyisimme jotenkin vaikuttamaan päiväkotien ryhmäkokojen pienentämiseksi!!!!!!!!!!!!!!!

Kauheaa se on olla valtavassa ryhmässä pienelle lapselle ja hirmuinen työtaakka ja vastuu päiväkodinhoitajilla!!!!!!!!!!! Huolestuttaa!!!

No eikö hän olis voinu jäädä pienten ryhmään, kun tilanne on tuo?

 

Sitä samaa minä ihmettelin!!!MUTTA EI kun pienten ryhmä on aivan pullollaan 1-2 vuotiaita niin sinne i kolme vuotiaita enää kertakaikkiaan mahdu. JA koko päiväkoti on aivan täynnä!! Lapsia on pilvin pimein ja henkilökuntaa vähän!!

 

Sitä samaa minä ihmettelin!!!MUTTA EI kun pienten ryhmä on aivan pullollaan 1-2 vuotiaita niin sinne i kolme vuotiaita enää kertakaikkiaan mahdu. JA koko päiväkoti on aivan täynnä!! Lapsia on pilvin pimein ja henkilökuntaa vähän!!

Ainakin siinä ryhmässä, missä keskimmäinen oli 1-2 vuotiaana vuoden, oli vauvasta 3-vuotiaisiin. Siinä sai olla tai sitten siirtyä isompiin, jotka oli 3-4. Kannattaa kysyä, voisko vaihtaa hetkeks.

 

Meidän tyttö aloitti päiväkodin isojen ryhmässä, siis 3-4-vuotiaiden ryhmässä, 2 v 10 kk iässä. Oli ryhmänsä ehdottomasti nuorin.

Pienten ryhmä (jollaisessa meidän poika on) on vanhimmat lapset jotain 2 v 9 kk, ja he siirtyvät vuodenvaihteessa isompien ryhmiin. Suurin osa ryhmästä on alle kaksivuotiaita, muutama juuri 2 v täyttänyt on myös. Ei siellä 3-vuotias tekisi enää mitään, vaippapeppujen ja tuttisuiden joukossa :/

Eikö lapsesi ryhmässä ole muitakin samanikäisiä, jos ryhmä kerran on 3-5-vuotiaille? Eli lapsella on ikätasonsa mukaista seuraa?

Meidän tytöllä on mennyt päiväkodissa kaikki hienosti. En olisi voinut kuvitella hirmu rohkeaa, ikäistään isomman oloista, verbaalisesti taitavaa lastani "vauvojen" ryhmään (siellä 12 lapsesta 3-4 osaa puhua, ainoastaan yksi heistäkin puhuu hyvin). Tytön ryhmässä on parikymmentä lasta ja aikuisia on 3-4, lapsista kaikki ei ole koskaan ollut samaan aikaan paikalla. Henkilökuntaa on riittävästi lapsilukuun nähden, eikä kukaan ole valittanut lapsensa jääneen jalkoihin tai huomiota vaille. Ennemminkin se menee niin, että ne reippaat, rohkeat lapset eivät saa aikuisilta huomiota koska "ne pärjää muutenkin" ja hoitajien aika menee arempien, itkevien lohdutteluun. Vaikka ne reippaat ja rohkeat ansaitsee ja haluaa syliä ja huomiota ihan siinä missä vähemmän rohkeat lapsetkin :/

Tuo "leikiks mun kaa"- juttu ei mielestäni ole millään lailla negatiivinen asia. Se on sitä vuorovaikutusta ja ryhmässä toimimista, mitä pienemmillä ei vielä ole (pienten ryhmässä kukin leikkii yksikseen, toisen rinnalla, isompien ryhmässä leikitään yhdessä, vuorovaikutteisesti). Toisilla lapsilla se kehittyy nopeammin kuin toisilla. Ja saahan isojen ryhmässäkin leikkiä yksikseen jos haluaa: meidän tyttökin kertoi viime viikolla iloisena, että leikki legoilla ihan yksin kun halusi vähän olla rauhassa

Uskon, että aika paljon on kiinni siitäkin, lähteekö äiti mukaan surkuttelemaan jos lapsi (huomiota saadakseen?) kertoo että "Veeti ei leikkiny mun kanssa". Meidän tyttö kertoo ajoittain, miten Sharon tai Lumi on sanonut ettei leiki hänen kanssaan, tms. Sanon siihen että aijaa, no onneksi joku muu leikkii sitten sun kanssa. Ja murhe on sillä ohi

 

Meidän tyttö aloitti päiväkodin isojen ryhmässä, siis 3-4-vuotiaiden ryhmässä, 2 v 10 kk iässä. Oli ryhmänsä ehdottomasti nuorin.

Pienten ryhmä (jollaisessa meidän poika on) on vanhimmat lapset jotain 2 v 9 kk, ja he siirtyvät vuodenvaihteessa isompien ryhmiin. Suurin osa ryhmästä on alle kaksivuotiaita, muutama juuri 2 v täyttänyt on myös. Ei siellä 3-vuotias tekisi enää mitään, vaippapeppujen ja tuttisuiden joukossa :/

Eikö lapsesi ryhmässä ole muitakin samanikäisiä, jos ryhmä kerran on 3-5-vuotiaille? Eli lapsella on ikätasonsa mukaista seuraa?

Meidän tytöllä on mennyt päiväkodissa kaikki hienosti. En olisi voinut kuvitella hirmu rohkeaa, ikäistään isomman oloista, verbaalisesti taitavaa lastani "vauvojen" ryhmään (siellä 12 lapsesta 3-4 osaa puhua, ainoastaan yksi heistäkin puhuu hyvin). Tytön ryhmässä on parikymmentä lasta ja aikuisia on 3-4, lapsista kaikki ei ole koskaan ollut samaan aikaan paikalla. Henkilökuntaa on riittävästi lapsilukuun nähden, eikä kukaan ole valittanut lapsensa jääneen jalkoihin tai huomiota vaille. Ennemminkin se menee niin, että ne reippaat, rohkeat lapset eivät saa aikuisilta huomiota koska "ne pärjää muutenkin" ja hoitajien aika menee arempien, itkevien lohdutteluun. Vaikka ne reippaat ja rohkeat ansaitsee ja haluaa syliä ja huomiota ihan siinä missä vähemmän rohkeat lapsetkin :/

Tuo "leikiks mun kaa"- juttu ei mielestäni ole millään lailla negatiivinen asia. Se on sitä vuorovaikutusta ja ryhmässä toimimista, mitä pienemmillä ei vielä ole (pienten ryhmässä kukin leikkii yksikseen, toisen rinnalla, isompien ryhmässä leikitään yhdessä, vuorovaikutteisesti). Toisilla lapsilla se kehittyy nopeammin kuin toisilla. Ja saahan isojen ryhmässäkin leikkiä yksikseen jos haluaa: meidän tyttökin kertoi viime viikolla iloisena, että leikki legoilla ihan yksin kun halusi vähän olla rauhassa

Uskon, että aika paljon on kiinni siitäkin, lähteekö äiti mukaan surkuttelemaan jos lapsi (huomiota saadakseen?) kertoo että "Veeti ei leikkiny mun kanssa". Meidän tyttö kertoo ajoittain, miten Sharon tai Lumi on sanonut ettei leiki hänen kanssaan, tms. Sanon siihen että aijaa, no onneksi joku muu leikkii sitten sun kanssa. Ja murhe on sillä ohi

Totta kai ymmärrän,et se kuuluu juuri tuhon kehitysvaiheeseen ja sosiaalistumiseen. Ei hätää !E n siitä ole huolissani vaan aivan muusta,kuten yllä kerroin.

 

No, mun on pakko myöntää että en oikein tajunnut mistä olet huolissasi? :ashamed:
Lapset kasvaa, ja heidän tarpeensa muuttuvat. Pienten ryhmässä hoitajien aika menee siihen, että pidetään lapsia kädestä kiinni kun muuten he kaatuu kävellessään, syötetään, pestään lasten käsiä ja kasvoja, puetaan ja riisutaan heitä, vaihdetaan vaippaa, käytetään vessassa, jne. Isompien ryhmässä nämä ja muutkin asiat hoituu lapsilta jo (lähes) omatoimisesti, ja hoitajilla on aikaa muuhunkin. Näin minä asian ajattelen. Enkä ole huomannut esikoiseni jääneen vaille huomiota isojenkaan ryhmässä . Hän menee aina mielellään hoitoon, ja tulee reippaana ja iloisena kotiinkin, kertomukset hoitopäivistä ovat 99,9% iloisia.

 

No minä ymmärrän täysin huolenaiheesi ja uskallanpa jopa sanoa, etten ymmärrä niitä jotka eivät huoltasi ymmärtäneet!!!

Itse olen päivähoidon ammattilainen...vaikka oma lapseni ei olekkaan pk:ssa niin olen siis päässyt seuraamaan päivähoitoelämää laajalti. Suurissa päiväkodeissa tosiaan ryhmät isojen puolella (ja välillä kyllä jo pientenkin puolella) ovat aivan liian suuria ja henkilökunnan määrä liian vähäinen. Sijaisia ei aina saada ja välillä yhden aikuisen vastuulla saattaa olla useampi kuin kymmenen lasta.... pienimmät ryhmään tulijat ovat tällöin kovalla koetuksella.

Vie huolenaiheesi eteenpäin päiväkodin johtajalle ja aluejohtajalle, jos pk:n johtaja ei ota huoltasi tosissaan. Kysele ovatko ryhmäkoot liian suuria ja mitä asialle voitaisiin tehdä. Meilläkin päin on alueita joihin on muuttanut valtaisasti lisää lpsiperheitä ja uusia päiväkoteja tarvittaisiin.

Isossakin ryhmässä (jos on tarpeeksi hoitajia) voidaan jakaa lapset päivänaikana pienryhmiin ja toimia niissä. Tämä on kiinni hoitajien "laadusta", mutta toki myös tilaresursseista.

Parhaiten voit auttaa lastasi kuten olet jo tehnytkin...kuuntele, pidä sylissä, anna kiukutella ja huutaa. Jos vaikuttaa siltä että vielä useamman kuukauden kuluttua hoidon aloiteuksesta ei lapsi viihdy pk:ssa niin mieti olisiko päiväkodin vaihto mahdollista....??

Tsemppiä teille!

 

No minä ymmärrän täysin huolenaiheesi ja uskallanpa jopa sanoa, etten ymmärrä niitä jotka eivät huoltasi ymmärtäneet!!!

Meidän lasten päiväkodeissa on hirmu hyvä tilanne sijaisten suhteen: aina on joku saatu. Muutenkaan päiväkodit eivät ole ylikuormitettuja: pienten puolella on kirjoilla 12 lasta, joista samaan aikaan olen nähnyt paikalla maksimissaan 9. Aikuisia on 3. Isompien puolella on tälläkin hetkellä 4 aikuista, lapsia kirjoilla 20 mutta kaikki eivät koskaan ole samaan aikaan paikalla. Myös laitosapulaiset ja johtaja ovat apuna jos tarvitaan paria ylimääräistä kättä. Molemmissa ryhmissä lapset jaetaan usein pienryhmiin. Ja koko päiväkodissa on saman katon alla vain kaksi ryhmää, eli lapsia ei ole samassa paikassa satoja.
Eli ei valittamista. Olemme onnekkaita ilmeisesti.

 

No minä ymmärrän täysin huolenaiheesi ja uskallanpa jopa sanoa, etten ymmärrä niitä jotka eivät huoltasi ymmärtäneet!!!

Meidän lasten päiväkodeissa on hirmu hyvä tilanne sijaisten suhteen: aina on joku saatu. Muutenkaan päiväkodit eivät ole ylikuormitettuja: pienten puolella on kirjoilla 12 lasta, joista samaan aikaan olen nähnyt paikalla maksimissaan 9. Aikuisia on 3. Isompien puolella on tälläkin hetkellä 4 aikuista, lapsia kirjoilla 20 mutta kaikki eivät koskaan ole samaan aikaan paikalla. Myös laitosapulaiset ja johtaja ovat apuna jos tarvitaan paria ylimääräistä kättä. Molemmissa ryhmissä lapset jaetaan usein pienryhmiin. Ja koko päiväkodissa on saman katon alla vain kaksi ryhmää, eli lapsia ei ole samassa paikassa satoja.
Eli ei valittamista. Olemme onnekkaita ilmeisesti.

Olette onnekkaita! Ehkä vähän liiaksi yleistin omassa kirjoituksessani, mutta tuntuu vaan että nykyään suurin osa päiväkodeista on niin ylikuormitettuja ja lisäksi joka ryhmästä löytyy vähintään yksi erityistä tukea tarvitseva lapsi, ettei arki ole muuta kun tappelua ja huutoa ja vaikeuksia!

Mutta hienoa kuullaettä teillä kaikki sujuu hyvin ja tosiaan henkilökuntatilanne teillä on todella hyvä!

 

Hei Peppi-Lotta!

Tässä on ikävää se, etti pk.n johtajakaan voi asialle juuri mitään. Asumme kasvualueella jossa lapsiluku suuri. Päiväkotejakin on monta lähekkäin...Henkilökunta ON laadukasta, mutta lapsia on tänä syksynä joka pk.ssa paikat pullollaan!!
Kuntien päättäjät eivät korvaansa lotkauta;henkilökuntaresurssit ovat liian pienet. MUTTA tässä "ei leikitäkään meidän" kans ku rahat on loppu!!!
Pienet lapset,tulevaisuuden aikuiset, laitetaan kärsimään ensimmäisenä säästöjen kourissa.
Melua,kiirettä,hälinää, pelkoa, huomiotta jäämistä,vaarallisia tilanteita!!!!

 

esikon kanssa oli lähes samanlaista aivan kauheeta itkua aamuisin tarhaan ei haluttu hoitajat "syytti" minua siitä että lapseni on "pilalle hemmoteltu"... joka itkullaan on saanut tahtonsa läpi... ja nyt sillä koittaa että tarhaan ei tarvi mennä...
meni vuosi meni toinen painajainen jatku kyselin oli huolestunut....soitin tarhanjohtajalle... vaihdettiin tarhan sisällä ryhmää 2vuoden kuluttua kun homma vaan ei toiminut... ja pam! meille tuli iloinen, sosiaalinen ja reipas tyttö joka aamuisin meni riemulla/ kiireellä tarhaan!
Syy selvisi sitten myöhemmin kun puhuin tarhanpihassa yhden sijaisen kanssa että ryhmän täteillä oli keskenään riittaa... ryhmän tytöt "sorsivat" lastani lievän puhevian takia jota selloiset tätit eivät suostuneet myöntään eli meille on hyvinkin tuttua toi "leikitkö munkaa" jos tulee myöntävä vastaus niin voi sitä hymyä joka tytölleni leviää namaan!
itseäni harmittaa tosi tosi paljon että pakotin tyttöni tarhaan ja syytin itseäni kun tarha ei luistanut... en oiken olut ajan hermoilla nyt tietäisin mitä tehdä jos vastaavaa vielä ilmenee...
kuopuksella taas on mennyt aina hyvin paljon kavereita, iloisia leikki hetkiä ei ikinä tappelua tarhaan menossa!!!

 

siksipä juuri lapseni on ja pysyy perhepäivähoitajalla.

 

Ompa surullista luettavaa, ymmärrän hyvin huolesi Meillä oli keskimmäisen kohdalla aikoinaan sama tilanne kun Hän oli ryhmänsä vanhin eikä syliä löytynyt enää Hänelle Huomasin tuolloin että itkupäivät olivat niitä kun paras kaveri ei ollut hoidossa, koska oli osapäivähoitolapsi. Meidän lapsi oli kokopäivälapsi. Eskarissakin oli vielä alussa arkuutta ja jännittyneisyyttä, mutta kun tämä huomattiin ja asioista puhuttiin eskariopettajan kanssa ja sen jälkeen pojan kanssa Hänen tunteistaan, kaikki alkoi helpottamaan. Mutta kauan olikin surua pojalla, jota ei ensin edes huomattu pk:ssa.

Minä ehdottaisin myöskin toisen kirjoittajan tapaan, että pyytäisitte jonkun hoitokaverin teille leikkimään. Jos pk:ssa on sellainen lista seinällä jossa on lapsien puh.numeroita niin kannattaa lisätä sinne oma puh.numero ja ottaa vaikka sieltä jonkin tutun lapsen numero. Uskon että tämmöinen vapaa ajalla yhdessä kaverin kanssa leikkiminen on toimiva juttu =)

Jaksamista ja tsemppiä teille :hug:

 

Siksipä juuri olen niin onnellinen voidessani hoitaa lapsiani omassa kodissa. Monet yhden lapsen vanhemmat ihmettelevät miten monen lapsen äidin aika riittää kaikille lapsille monilapsisissa perheissä. Onhan se totta, että esim. ulos lähtiessä joskus tuntuu siltä, että noita käsiä saisi olla ihmisillä ainakin tuplamäärä, mutta muuten kyllä katson ajan riittävän jokaiselle lapselle sopivasti. Harvoin lapset haluavat syliin yhtäaikaa ja niihinkiin tapauksiin on onneksi kaksi kainaloa. Lapsista on paljon seuraa toisilleen, he leikkivät yhdessä. Ei äidin tarvitse kontata lattialla autoleikeissä tai nukkeja hoitamassa, eivätkä lapset sinne aikuista vaadikkaan, jos heillä on tasoistaan seuraa. Monesti tuntuu siltä, että yhden lapsen vanhemmat vetävät itsensä piippuun hyöriessään sen ainokaisensa ympärillä ja yrittäessä siloittaa tämän tietä. Monilapsiset ottavat asiat paljon rennommin.

Ja sitten tähän päivähoitoasiaan. Olen itse päivähoitoihminen ja tiedän mitä siellä neljän seinän sisällä tapahtuu. Jos joku kuvittelee, että siellä joku kullanmuru saa jotenkin erityistä tai yksilöllistä hoitoa, on väärässä. Säälittää niin hirveästi ne alle 3-vuotiaat lapsiraukat, joita hoidetaan liukuhihnalla. Yli 3-vuotias osaa sentään vähän paremmin jo ilmaista tarpeitaan. Jos vertaan sitä, kummassa paikassa ehdin yksilöllisemmin hoitaa lapsia, omiani kotona vai vieraita hoidossa, ero on kuin yöllä ja päivällä.

Olen itsekin monilapsisesta perheestä ja äiti oli meillä kotona pitkälle koulutaivaltani pikkusisarusteni kanssa. Kuinka ihanaa oli aina tulla kotiin, kun äiti oli siellä! Saman huomasivat myös kaverini, ainoita lapsia, joilla vanhemmat olivat töissä pitkälle iltapäivään. He olivat meillä syömässä kotitekoista ruokaa ja norkuilemassa ovella tuoretta pullaa. Ei uraäidit ehtineet antaa lapsilleen ainakaan yhtään enempää aikaa, mitä minä sain omalta äidiltäni. Sitten uraäidit korvasivat lapselleen menetettyä aikaa lähtemällä lapsensa kanssa viikoksi lämpöön kerran vuodessa. Minähän olin tietysti niistä matkoista kateellinen lapsena, kun me ei voitu sellaiselle lähteä, mutta aikuisena olen kyllä nähnyt asioiden toisen puolen.

Tässä vähän vuodatusta luettavaksi. Ei ole tarkoitus ketään loukata, mutta haluaisin ihmisten ajattelevan asioita tästäkin näkökulmasta. Nyt täytyy lähteä jo ulos! Mukavaa syyspäivää kaikille äideille!!! :flower:

 

Siksipä juuri olen niin onnellinen voidessani hoitaa lapsiani omassa kodissa. Monet yhden lapsen vanhemmat ihmettelevät miten monen lapsen äidin aika riittää kaikille lapsille monilapsisissa perheissä. Onhan se totta, että esim. ulos lähtiessä joskus tuntuu siltä, että noita käsiä saisi olla ihmisillä ainakin tuplamäärä, mutta muuten kyllä katson ajan riittävän jokaiselle lapselle sopivasti. Harvoin lapset haluavat syliin yhtäaikaa ja niihinkiin tapauksiin on onneksi kaksi kainaloa. Lapsista on paljon seuraa toisilleen, he leikkivät yhdessä. Ei äidin tarvitse kontata lattialla autoleikeissä tai nukkeja hoitamassa, eivätkä lapset sinne aikuista vaadikkaan, jos heillä on tasoistaan seuraa. Monesti tuntuu siltä, että yhden lapsen vanhemmat vetävät itsensä piippuun hyöriessään sen ainokaisensa ympärillä ja yrittäessä siloittaa tämän tietä. Monilapsiset ottavat asiat paljon rennommin.

Ja sitten tähän päivähoitoasiaan. Olen itse päivähoitoihminen ja tiedän mitä siellä neljän seinän sisällä tapahtuu. Jos joku kuvittelee, että siellä joku kullanmuru saa jotenkin erityistä tai yksilöllistä hoitoa, on väärässä. Säälittää niin hirveästi ne alle 3-vuotiaat lapsiraukat, joita hoidetaan liukuhihnalla. Yli 3-vuotias osaa sentään vähän paremmin jo ilmaista tarpeitaan. Jos vertaan sitä, kummassa paikassa ehdin yksilöllisemmin hoitaa lapsia, omiani kotona vai vieraita hoidossa, ero on kuin yöllä ja päivällä.

Olen itsekin monilapsisesta perheestä ja äiti oli meillä kotona pitkälle koulutaivaltani pikkusisarusteni kanssa. Kuinka ihanaa oli aina tulla kotiin, kun äiti oli siellä! Saman huomasivat myös kaverini, ainoita lapsia, joilla vanhemmat olivat töissä pitkälle iltapäivään. He olivat meillä syömässä kotitekoista ruokaa ja norkuilemassa ovella tuoretta pullaa. Ei uraäidit ehtineet antaa lapsilleen ainakaan yhtään enempää aikaa, mitä minä sain omalta äidiltäni. Sitten uraäidit korvasivat lapselleen menetettyä aikaa lähtemällä lapsensa kanssa viikoksi lämpöön kerran vuodessa. Minähän olin tietysti niistä matkoista kateellinen lapsena, kun me ei voitu sellaiselle lähteä, mutta aikuisena olen kyllä nähnyt asioiden toisen puolen.

Tässä vähän vuodatusta luettavaksi. Ei ole tarkoitus ketään loukata, mutta haluaisin ihmisten ajattelevan asioita tästäkin näkökulmasta. Nyt täytyy lähteä jo ulos! Mukavaa syyspäivää kaikille äideille!!! :flower:

Tuota....mitä yrititit sanoa tällä kirjoituksella? Tämä ei liittynyt mitenkään ap:n ongelmaan.Ärsyttää tuollainen asenne ja taas meni puurot ja vellit sekaisin.
Hienoa että viihdyt kotiäitinä,joidenkin on pakko mennä töihin jossain vaiheessa,katsos kun se rahantulo loppuu kun nuorin täyttää 3v.Älä yleistä,hyviäkin päiväkoteja löytyy!!

 

Hei Peppi-Lotta!

Tässä on ikävää se, etti pk.n johtajakaan voi asialle juuri mitään. Asumme kasvualueella jossa lapsiluku suuri. Päiväkotejakin on monta lähekkäin...Henkilökunta ON laadukasta, mutta lapsia on tänä syksynä joka pk.ssa paikat pullollaan!!
Kuntien päättäjät eivät korvaansa lotkauta;henkilökuntaresurssit ovat liian pienet. MUTTA tässä "ei leikitäkään meidän" kans ku rahat on loppu!!!
Pienet lapset,tulevaisuuden aikuiset, laitetaan kärsimään ensimmäisenä säästöjen kourissa.
Melua,kiirettä,hälinää, pelkoa, huomiotta jäämistä,vaarallisia tilanteita!!!!

Jospa päätäjät jotenkin reagoisivat jossain vaiheessa!!!!
En ymmärrä mikesi reagoi??!!! Herranen aika sentään!!!
Onhan monen päättävässä asemassa olevan omakin lapsi pk.ssa,vai onko???Herää kysymys????

Ei joka paikassa ja kaikilla ole mahdollisuutta johonkin kalliiseen yksityiseen pk.hon viedä lastaan ja joka paikassa ei edes yksityisiinkään niin vain pääse,ei ole paikkoja!!!