S
so sad
Vieras
Mieheni on käy kokoajan ykkösvaihteella. Hän hoitaa työt ja kotona perusasioita pyydettäessä, mutta muuten hän vain on. 
Olen niin kyllästynyt tähän tilanteeseen! Otin juuri asian puheeksi, sanoin että iloisena ja menevänä ihmisenä en enää jaksa tätä! Haluan herätä aamulla hymyyn (niinkuin hän minun hymyyn) ja elää elämää jossa on hymyä, innostusta, unelmia... Mutta ei. Yksin saan ehdottaa "lähdettäiskö tuonne? Tehtäiskö tänään koko perheellä tätä? Katso, kuinka ihania lapsemme on.. Katso, sun tyttärellä on sulle asiaa. Katso kuinka kauniit lapset meillä on". Hän ei innostu, ei hymyile.. Mutta kun hän tapaa ystäviämme niin hän on iloinen (ei siis näyttele vaan ihan aidosti) eikä kukaan tietenkään usko kun sanon että epäilen hänen olevan masentunut. Se tässä sattuukin..kun esim. hänen ystävänsä soittaa niin ääni muuttuu kellossa iloiseksi ja onnelliseksi. Miksi minä ja lapset emme saa osaa tästä ilosta?
Olen niin kyllästynyt tähän tilanteeseen! Otin juuri asian puheeksi, sanoin että iloisena ja menevänä ihmisenä en enää jaksa tätä! Haluan herätä aamulla hymyyn (niinkuin hän minun hymyyn) ja elää elämää jossa on hymyä, innostusta, unelmia... Mutta ei. Yksin saan ehdottaa "lähdettäiskö tuonne? Tehtäiskö tänään koko perheellä tätä? Katso, kuinka ihania lapsemme on.. Katso, sun tyttärellä on sulle asiaa. Katso kuinka kauniit lapset meillä on". Hän ei innostu, ei hymyile.. Mutta kun hän tapaa ystäviämme niin hän on iloinen (ei siis näyttele vaan ihan aidosti) eikä kukaan tietenkään usko kun sanon että epäilen hänen olevan masentunut. Se tässä sattuukin..kun esim. hänen ystävänsä soittaa niin ääni muuttuu kellossa iloiseksi ja onnelliseksi. Miksi minä ja lapset emme saa osaa tästä ilosta?