L
LTO
Vieras
Täällä nää päiväkotiasiat tuntuu ihmisiä säännöllisin väliajoin, niin saa kysyä, yritän vastailla. Vaitiolovelvollisuuden alaisia tietoja en anna.
L
LTO
Vieras
V
vierailija
Vieras
Miksi pistätte esikoululaiset nukkumaan päiväkodissa? Mitä teette sen kaksi tuntia? Miksi keskustelette pihalla keskenänne, kun teidän pitäisi vahtia lapsia? Miksi kuvittelette olevan jumalasta seuraavia? Miksi tulet vastaamaan ylimielisesti näihin kysymyksiin?
V
vierailija
Vieras
Exä oli LTO. Siellä tarhassa oli pelokkaita sisaruksia, mustelmia iholla mm. Huomasivat ettei kaikki ole kotona ok. Isä oli pelottava bodari, varmasti söi yhtä ja toista, saattoi siis vaikuttaa aggressiivisuuteen ja lyhytpinnaisuuteen.
Muistini mukaan kukaan ei oikein uskaltanut puuttua asiaan, vaikka olisi tietysti pitänyt.
Tapahtui -90 luvun alussa. Tänä päivänä ehkä puututtaisiin hanakammin asiaan, niinkuin pitäisi?
Miten itse toimisit nyt vastaavassa tilanteessa? Varmaan oli pelko päällä, että isä kostaisi lapsille, kun kuvittelisi että ovat kertoneet hänestä jotain.
Muistan että oikeasti kärsin aiheesta lasten puolesta, kun ei kylläkään puututtu
Muistini mukaan kukaan ei oikein uskaltanut puuttua asiaan, vaikka olisi tietysti pitänyt.
Tapahtui -90 luvun alussa. Tänä päivänä ehkä puututtaisiin hanakammin asiaan, niinkuin pitäisi?
Miten itse toimisit nyt vastaavassa tilanteessa? Varmaan oli pelko päällä, että isä kostaisi lapsille, kun kuvittelisi että ovat kertoneet hänestä jotain.
Muistan että oikeasti kärsin aiheesta lasten puolesta, kun ei kylläkään puututtu
V
vierailija
Vieras
Eskarilaisten lepohetkikäytännöt vaihtelevat hyvin paljon taloittain. Lepohetket ovat varmasti yleisempiä päiväkotien yhteydessä kuin koulujen yhteydessä olevissa eskareissa, jotka usein ovat muutenkin koulumaisempia. Jonkinlainen lepohetki, oli se sitten 20 minuuttia tai 45 minuuttia, on kuitenkin ihan perusteltua olla lapsen vireystilan ja jaksamisen kannalta. Isossa lapsiryhmässä oleminen ja uusien asioiden oppiminen kuluttavat paljon energiaa, ja levätessä aivot saavat prosessoida kaikkea uutta tietoa. Lepohetki katkaisee myös pitkän päivän, jos lapsi on eskaripäivän lisäksi päivähoidossa. Joissakin taloissa vain esiopetuksessa olevat haetaan ennen lepohetken alkua jo kotiin. En ole koskaan kyllä kuullut, että missään eskarissa lepohetki kestäisi kahta tuntia... No, kuten sanoin, käytännöt vaihtelevat hyvin paljon.
Lepohetki on yksi harvoja tilanteita, joissa henkilökunnalle jää aikaa lukuisiin kirjallisiin töihin, kun nukkariin tarvitaan useimmiten vain yksi valvoja (tämäkin riippuu hyvin paljon ryhmästä). Kirjallisia töitä ovat mm. LEOPSit, ESKOt, erilaiset pedagogiset muut asiakirjat, pedagoginen dokumentointi, yhteydenpito vanhempiin (blogi, keskustelut jne jne), sitten on vielä moniammatillinen yhteistyö, koulutukset, tiimipalaverit, näitähän riittää...
Pihalla keskustelu riippuu taas hyvin paljon tilanteesta. Jos henkilökunta vain juoruaa ringissä keskenään sillä välin kun lapset kiusaavat toisiaan, on se tietenkin epäammattimaista käytöstä. Mutta jos tilanne on hallussa, kaikki lapset ovat omissa touhuissaan pihalla, en näe estettä miksei voisi vaihtaa ajatuksia kollegan kanssa. Samalla voi hyvin havainnoida lapsia ja olla valmiina auttamaan, kun tilanne niin vaatii. Usein voi olla niinkin, että pihalla on päivän ainut tilaisuus jutella käytännön asioista ja toimintatavoista toisen aikuisen kanssa, kun päiväkodin arki muuten on niin hektistä.
Viestin loppuosaan voin vastata vain omasta puolestani, että en kuvittele ja mulla on juuri nyt tylsää sängyn pohjalla kun olen flunssassa, siksi perustin tämän ketjun hetken mielijohteesta
L
LTO
Vieras
Tosi surullinen tarina.Exä oli LTO. Siellä tarhassa oli pelokkaita sisaruksia, mustelmia iholla mm. Huomasivat ettei kaikki ole kotona ok. Isä oli pelottava bodari, varmasti söi yhtä ja toista, saattoi siis vaikuttaa aggressiivisuuteen ja lyhytpinnaisuuteen.
Muistini mukaan kukaan ei oikein uskaltanut puuttua asiaan, vaikka olisi tietysti pitänyt.
Tapahtui -90 luvun alussa. Tänä päivänä ehkä puututtaisiin hanakammin asiaan, niinkuin pitäisi?
Miten itse toimisit nyt vastaavassa tilanteessa? Varmaan oli pelko päällä, että isä kostaisi lapsille, kun kuvittelisi että ovat kertoneet hänestä jotain.
Muistan että oikeasti kärsin aiheesta lasten puolesta, kun ei kylläkään puututtu
lasten fyysinen kuritus oli lailla kiellettyä jo 80-luvulla, mutta pitkälti 2000-luvulle yleisessä asenneilmapiirissä ei tutkimusten mukaan (mm. Lastensuojelun Keskusliitto) tapahtunut merkittäviä muutoksia. Nyt ollaan onneksi jo jonkin verran tiedostavampia. Tuo henkilökunnan pelko ja lamaantuminen ovat tietysti inhimillistä, mutta sekä epäammatillista että laitonta. Lasten kanssa työskentelevällä on virkavelvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus.Käytännössä asia etenee niin, että heti kun lastensuojelullista huolta ilmenee, asia otetaan esille tiimissä ja etenee siitä päiväkodin johtajalle. Lasten vanhemmille huoli otetaan puheeksi mahdollisimman varhain (tätä varten on omat toimintamallinsa), puheeksiottoa avittaa tietysti hyvä kasvatuskumppanuus. Kun asiasta on puhuttu vanhempien kanssa, tehdään lastensuojeluilmoitus. Kun ilmoituksen tekee virassa oleva, se on pakko tehdä omalla nimellä (sivulliset voivat tehdä nimettömänä), ja ilmoituksen tekijän nimi tulee myös vanhempien tietoon. Siksi on hyvä ottaa huoli puheeksi jo ennen lasu-ilmoitusta... Tietysti kiireelliset ja hyvin vakavat tapaukset erikseen, niissä voidaan tehdä ilmoitus ennen vanhemmille puheeksiottoa.
Lastensuojeluilmoituksen tekemisen käytännöt varmasti vaihtelevat taloittain. Meillä se menee niin, että lasuilmoitus laaditaan aina yhdessä johtajan kanssa, ja kaikissa lasuilmoituksissa laatijan nimi on päiväkodin johtajan nimi. Näin kukaan yksittäinen työntekijä ei leimaudu vanhempien silmissä, ja vanhemmille voi sanoa, että kaikissa päiväkodissa tehdyissä ilmoituksissa on johtajan nimi, oli aloitteen tekijä kuka vain.
Tässä kyseisessä casessa ei mainittu lasten äitiä ollenkaan, mutta avoin keskusteluyhteys myös hänen kanssaan on tässä tilanteessa myös avainasemassa.
V
vierailija
Vieras
Mitkä olisivat mielestäsi viisi tärkeintä taitoa eskariin tulevalle lapselle? Millaisia eroja huomaat perhepäivähoidosta ja päiväkodista eskariin tulevien lasten välillä? Kuinka pian perhepäivähoidosta tulevat omaksuvat päiväkodin tavat toimia. (Esim. ruokailuun ym. liittyvät käytännöt voivat olla huomattavan erilaisia pienessä ryhmässä verrattuna isoon ryhmään kuten jonottaminen, vuoron odotus, meteli jne)
V
vierailija
Vieras
Kiitoksia
Ei minulle tietenkään kertonut nimiä tai muita yksityiskohtia. Muistikuva on että se äiti oli konkreettisesti nyrkin ja hellan välissä.
Tunsin kyllä suurta vihaa moista "miestä" kohtaan, oli niin toivoton olo kun siihen ei tunnuttu puuttuvan. Kaikenlaisia ajatuksia kävi asian paljastamiseksi, kuten vaikka salakuvaaminen ikkunan läpi, tai soitto miehelle. Mutta en tiennyt heistä mitään muuta.
Olin nuori ja kokematon, tänä päivänä ilman muuta nostaisin asian esiin sosiaaliviranomaisille, jos moista tietäisin. Varmaan tuo paikan johtajakin pelkäsi fyysistä kostoa, kun bodaaja kyllä tiedettiin hankalaksi tyypiksi.
#4
V
vierailija
Vieras
V
vierailijaporist
Vieras
L
LTO
Vieras
En ole itse ollut koskaan töissä eskariryhmässä, mutta vastaan tähän ekaan mututuntumalta. Hyvä kysymys kyllä! Ekana tulee mieleen sosiaaliset taidot. Ristiriitojen selvittelyn harjoittelu ja kaverisuhteiden luominen ovat aika tärkeässä roolissa ennen koulua. Tunnetaidot ovat myös äärettömän tärkeitä, siis tunteiden nimeäminen, pettymysten käsittely ja sietäminen jne, nämä ovatkin jo paremmin huomioitu uudessa vasussa ja kuuluvat myös eskarin oppisisältöihin. No, konkreettisia juttuja joita voi harjoitella tulevan eskarilaisen kanssa on esimerkiksi oman vuoron odottaminen, vessassa itse pyyhkiminen, ruokailutaidot...
Yleisesti ottaen eskariin siirtymistä ei kannata stressata, sitä varten eskarissa ollaan, että siellä yhdessä opetellaan näitä taitoja. Eskarivuosi on kuitenkin pitkä vuosi opetella kouluvalmiuksia, ja eskarivuonna moni lapsi itsenäistyy huimasti. Kaverit on jo monesti tärkeämpiä kuin omat vanhemmat.
Noista eroavaisuuksista perhepäivähoidon ja päiväkodin välillä kommentoisin, että mielestäni perhetaustalla on huomattavasti enemmän merkitystä kuin sillä, missä hoitomuodossa lapsi on aiemmin ollut. Jokainen lapsi reagoi ympäristöönsäkin myös yksilöllisesti, joten on aika mahdotonkin tehdä yleistystä aiheesta... Mutta sanotaanko että joistakin lapsista kyllä huomaa, jos ei ole ollut aiemmin päivähoidossa ollenkaan (varsinkin, jos on ainut lapsi eikä elämä ennen päiväkotiin siirtymistä ole ollut supersosiaalista), ja sitten taas joillekin lapsille sopeutuminen päiväkotiin voi olla haastavaa vaikka "päiväkotiuraa" olisi takana jo useampi vuosi. Yhtä lailla perhepäivähoidosta tai kotihoidosta tuleva lapsi voi solahtaa ryhmän joukkoon ja päiväkotirutiineihin luontevasti ja helposti.
L
LTO
Vieras
Tähän saat vastauksen kun vastaat seuraaviin kysymyksiin käsi sydämellä:
Oletko isä? Kuolaatko itse nuoria LTO-tätejä? Jos olisit isä, kuolaisitko?
V
vierailija
Vieras
Tosi surullinen tarina.
Ei lasta ennenkään turpaan ole saanut lyödä, miltä tuo bodarin touhu lähinnä ylläolevan perusteella kuulostaa.
Jotkut tukkapöllyt ja piiskat ovat ihan eri juttu, eikä sellaisista ainakaan täällä meillä päin nykyäänkään mitään ilmoja tehdä, kunhan vanhemmat eivät mihinkään selviin ylilyönteihin syyllisty. Ilmosta ei oikein mitään hyvää seuraa, kun menee välit vanhempiin ja varsinkin, kun vanhempi menettää kenties ainoan toimivan menetelmän rangaista lasta ja saada tämä pysymään kurissa. Ihan tarpeeksi (ja aina vaan enemmän) on näitä vanhempia, jotka eivät saa kunnolla otetta lastensa käytökseen, kun sossun vuoksi pelkäävät antaa esim. sitä tukkapöllyä.
1. Kuinka paljon työsi, palkkasi ja työsuhde-etusia vastaavat niitä kuvitelmia, joita sinulla oli a) ennen opintojesi alkua ja b) opintojesi loppupuolella?
2. Miten näet työsi kehittyvän tulevaisuudessa?
3. Oletko tyytyväinen päiväkotiisi pedagogiikkaan? Miksi päiväkotisi pedagogiikka on parempi kuin esim. Montessori, vai onko se parempi? Onko teillä resursseja pedagogiikkaan vai meneekö kaikki aika lasten perustarpeisiin?
2. Miten näet työsi kehittyvän tulevaisuudessa?
3. Oletko tyytyväinen päiväkotiisi pedagogiikkaan? Miksi päiväkotisi pedagogiikka on parempi kuin esim. Montessori, vai onko se parempi? Onko teillä resursseja pedagogiikkaan vai meneekö kaikki aika lasten perustarpeisiin?
V
vierailija
Vieras
En ole koskaan saanut kovin hyvää vaikutelmaa lastentarhanopettajista. Kyseinen ammattikunta tekee koulutukseensa nähden hyvin yksinkertaista työtä, mikä aikaansaa valtaosassa erilaisia katkeria "lieveilmiöitä". Esim. harrastetaan teennäistä pätemistä kirjaviisaudella sekä pyrkimystä saada yksinkertaiset asiat näyttäytymään paljon monimutkaisempina kuin mitä ne oikeasti ovat.
Vaikka kyllähän sen sinällään ymmärtää, että jos ihminen tenttii vuosikaudet yliopistossa 1000-sivuisia kirjoja ja päätyy vaipanvaihtajaksi niin se vaipanvaihto voi ottaa hivenen päähän.
Vaikka kyllähän sen sinällään ymmärtää, että jos ihminen tenttii vuosikaudet yliopistossa 1000-sivuisia kirjoja ja päätyy vaipanvaihtajaksi niin se vaipanvaihto voi ottaa hivenen päähän.
L
LTO
Vieras
Hyviä kysymyksiä!
1. Ennen opiskelemaan lähtöä ja opiskeluaikana mulla oli aika realistinen kuva työstä, urakehityksestä (jota käytännössä ei ole) ja palkasta. Oikeestaan motiivina mulle tälle alalle pyrkimisessä oli vain halu tehdä työtä lasten ja lapsiperheiden kanssa, palkkaa en sen kummemmin edes pohtinut vaikka tiesin ettei se kummoinen ole... Ehkä se on yllättänyt eniten käytännön työelämässä, miten paljon aikaa menee kaikkeen muuhun kuin lasten kanssa olemiseen. Jatkuva riittämättömyyden tunne on työssä aina läsnä, mutta kun asennoituu, että teen parhaani ja se riittää, voi senkin kanssa elää. Mulla on toinenkin ammatti "takataskussa", joten voin suht helposti hakeutua muihinkin töihin, jos tämä ala alkaa kuluttaa liikaa voimavaroja. Vielä ei ole ollut tarvetta. Olen vakkarivirassa, mutta tuskin tämä mulle mikään eläkevirka on, sen verran raskasta työ kuitenkin on (vaikka vastapainoksi myös antaa tosi paljon).
2. En valitettavasti näe alan kehitystä kovin valoisana. Nyt jo lastentarhanopettajista on huutava pula, ja resursseja tiukennetaan samalla kun vaatimuksia kasvatetaan vuosi vuodelta. Nyt kuntavaalien alla on siis erityisen tärkeää suunnata vaaliuurnille! Päättäjätasolla tätä hommaa voidaan parantaa. Mielestäni lapsuutta elämänvaiheena ei arvosteta tällä hetkellä tarpeeksi, varsinkin jos ajatellaan kansalaisia vain tuottavuusnäkökulmasta. No, taitaa mennä jo politiikan puolelle... Ruohonjuuritasolla me henkilökunta ollaan kuitenkin aika kädettömiä vaikuttamaan meidän omaan työarkeemme.
3. Olen melko tyytyväinen pedagogiikkaan, jota ohjaavat niin vasun linjaukset, pk:n johtajan näkemykset että meidän henkilökunnan henkilökohtaiset näkemykset. Loppujen lopuksi jokaisella henkilökunnasta on oma taiteellinen vapaus toteuttaa sitä pedagogiaa, jolle valtakunnalliset linjaukset antavat suuntaviivat. Lapsilähtöisyys ja osallisuus ovat mielestäni ihan hyviä lähtökohtia, samoin se että keskitytään näkemään hyvä lapsessa ja vahvistamaan sitä pelkkien ongelmien esiinnostamisen sijaan. Montessoripedagogiassa on paljon hyvää, ja olen itsekin poiminut sieltä palasia omaan pedagogiseen toimintaani ("auta minua oppimaan itse"), itse asiassa vasukin ohjaa hyvin paljon tähän suuntaan lasten osallisuuden vahvistamisen kautta. En osaa laittaa näitä kuitenkaan paremmuusjärjestykseen...
Vikaan kysymykseen on vähän vaikea ehkä vastata. Pedagogia on läsnä ihan kaikessa toiminnassamme. Kaikki ratkaisut joita teemme, ovat jollakin tavalla (tai ainakin pitäisi olla) pedagogisesti perusteltuja. Mutta kuitenkin... Laskennallisesti lastentarhanopettajilla pitäisi olla suunnitteluaikaa 3 h / viikko (siihen lasketaan myös kaikki palaverit, koulutukset jne). Paperitöitä on niin paljon, että tämäkin aika tuntuu täysin riittämättömältä (olen 3-5-vuotiaiden ryhmässä). Toisaalta, jos on lapsiryhmästä yhtään enempää pois, vie se pohjaa itse perushoivalta ja samalla syö työn mielekkyydeltä. Mulla ainakaan ei jää muilta hommilta käytännössä juuri lainkaan aikaa suunnitella kunnolla toimintatuokioita, päiväpiirejä jne, joten ne vedetään monesti aika lonkalta. Toisaalta kun kokemusta kertyy, kertyy takataskuun myös paljon hyviä toimintamalleja, jotka vähentävät etukäteisvalmistelujen tarvetta. Mutta kyllä pedagoginen laatu varmasti kasvaisi, jos etukäteissuunnittelulle olisi resurssoitu enemmän aikaa...
V
vierailija
Vieras
Olen myös lto ja enimmäkseen työskennellyt koulun eskarissa, mutta myös päiväkodissa eri ikäisten lasten ryhmissä.
Tärkeimmät taito on osata pyytää apua tai kertoa, jos joku on hätänä. Kaiken tarpeellisen kuten vuoron odottamisen, viittaamisen, ryhmätyöskentelyä, omatoimisuutta jne, oppii kyllä eskarivuoden aikana, kunhan kotona/hoidossa on jonkinlaiset rajat olleet.
Yleistetysti ja yksinkertaistetusti plussat ja miinukset päiväkodista/pph:lta/kotoa tulevilta (poikkeuksia löytyy!):
Päiväkodista eskariin tulevat
+ osaavat viitata (tämän tosin pph:lta/kotoa tuleva lapsikin oppii viikossa)
+ uskaltavat kysyä apua sekä aikuisilta että toisilta lapsilta
- huutavat/puhuvat liian lujaan ääneen
- ovat "röyhkeitä" (nappaavat nopeasti haluamansa lelut ja ryntäävät jonossa ensimmäiseksi aiheuttaen helposti jopa käsirysyä)
- eivät tottele aikuisen puhetta (kuulevat kyllä, mutta eivät toimi sen mukaan ellei oikeasti vaatimalla vaadi. usein päiväkodeissa paljon aikuisia ja yksi sanoo toista ja toinen toista, jolloin kiellettyä toimintaa on helppo jatkaa, kun vaan siirtyy kieltävän aikuisen näköpiiristä pois)
- määräilevät toisia lapsia
pph:lta/kotoa tulevat
+ kuuntelevat
+ tottelevat (olleet vähemmän vieraiden aikuisten kanssa, joten opettaja/avustaja on auktoriteetti)
- menee enemmän aikaa toisiin ryhmän lapsiin tutustumisessa (tosin ekan viikon aikana tämäkin jo hoituu)
- ekoina viikkoina tulee kotoa tulleilta helposti itku/ikävä äitiä tai isää, jos tapahtuu jotain pientä esim. kaatuu ulkona tai tulee paperihaava sormeen tms.
Aloittajalle kysymys.
Oletko koskaan eri mieltä vallitsevien varhaiskasvatukseen liittyvien mielipiteiden kanssa ja jos olet, niin uskallatko tuoda ne esiin, kun keskustelet töissä/muuten alan ihmisten kanssa vai oletko hiljaa vai esitätkö olevasi samaa mieltä?
V
vierailija
Vieras
V
vierailija
Vieras
V
vierailija
Vieras
V
vierailija
Vieras
V
