Lastensuojelun asiakkuus häpeä?! Uskaltaisitko..

[quu]

Pakko kertoa mitä itse ajattelen.. ettei ls-asiakkuus ainakaan meriitti ole. Ei normaali perhe, jossa on raittiit ja terveet isä ja äiti jotka osallistuvat perheen elämään, tarvitse ls-tukea.

Ja voihan sitä aina kysyä 4 lapsen väsyneeltä yh:lta, kuinka tässä näin kävi? Ellei puoliso ole kuollut tms. niin miksi pitää sotkea omat asiat niin että samalla lapset kärsii? Eli kyllä, ls-asiakkuus on pieni miinus mun mielestä eikä näidne perheiden lapset yleensä kovin kauniisti käyttäydy ehjien perheiden vesoihin nähden.

Mut tää on vaan mun huomio ja mielipide, turha ottaa hernettä nenään.

Sille ei voi mitään jos on yh ja sairastaa keskivaikeaa masennusta. Kuka haluaa huvikseen sairastua?

 

[no tuota]

Sille ei voi mitään jos on yh ja sairastaa keskivaikeaa masennusta. Kuka haluaa huvikseen sairastua?

Kirjoitin että TERVEET vanhemmat..onko masentunut sun mielestä terve?

 

[joo..]

Masentunut ei kyllä mielestäni todellakaan ole terve! Ja kyllähän se masennuskin jostain saa alkunsa, joten sekin voi olla aika häpeällistä se masennus..?

 

[sossuna ollut]

Ei normaali perhe, jossa on raittiit ja terveet isä ja äiti jotka osallistuvat perheen elämään, tarvitse ls-tukea.

Kun tuo ei pidä paikkansa. Ihan normaaleja perheitä on ls-asiakkaina.

 

[vires]

Masentunut ei kyllä mielestäni todellakaan ole terve! Ja kyllähän se masennuskin jostain saa alkunsa, joten sekin voi olla aika häpeällistä se masennus..?

masennus häpeällistä? sulla ei taida olla käsitystä miten monenlaiset asiat masennuksen takana saattaa piillä.

 

["Mia"]

Häpeän, koska muut ajattelevat automaattisesti meidän olevan jotenkin huonoja vanhempia. Enkä halua selitellä asiakkuuttamme. Tämän takia en tahdo edes tutustua uusiin ihmisiin. Häpeä siis rajoittaa jopa elämää..
Jos muut suhtautuisivat lastensuojeluasiakkuuteen myönteisesti niin ei tarvitsisi hävetä.

 

[?]

[QUOTE="Mia";23734523]Häpeän, koska muut ajattelevat automaattisesti meidän olevan jotenkin huonoja vanhempia. Enkä halua selitellä asiakkuuttamme. Tämän takia en tahdo edes tutustua uusiin ihmisiin. Häpeä siis rajoittaa jopa elämää..
Jos muut suhtautuisivat lastensuojeluasiakkuuteen myönteisesti niin ei tarvitsisi hävetä.[/QUOTE]

Miten se asiakkuus tulee esiin uusia ihmisiä tavatessa? Onko pakko heille kertoa?

 

[Miksi?]

[QUOTE="Mia";23734523]Häpeän, koska muut ajattelevat automaattisesti meidän olevan jotenkin huonoja vanhempia. Enkä halua selitellä asiakkuuttamme. Tämän takia en tahdo edes tutustua uusiin ihmisiin. Häpeä siis rajoittaa jopa elämää..
Jos muut suhtautuisivat lastensuojeluasiakkuuteen myönteisesti niin ei tarvitsisi hävetä.[/QUOTE]

Miksi uusille tuttavuuksille pitää kertoa? Eikö asian voisi jättää vain mainitsematta?

 

[anonyymi]

[QUOTE="Mia";23734523]Häpeän, koska muut ajattelevat automaattisesti meidän olevan jotenkin huonoja vanhempia. Enkä halua selitellä asiakkuuttamme. Tämän takia en tahdo edes tutustua uusiin ihmisiin. Häpeä siis rajoittaa jopa elämää..
Jos muut suhtautuisivat lastensuojeluasiakkuuteen myönteisesti niin ei tarvitsisi hävetä.[/QUOTE]

Miksi häpeät?

 

["vierailija"]

Pakko kertoa mitä itse ajattelen.. ettei ls-asiakkuus ainakaan meriitti ole. Ei normaali perhe, jossa on raittiit ja terveet isä ja äiti jotka osallistuvat perheen elämään, tarvitse ls-tukea.

Tekeekö avun hakeminen siis perheestä epänormaalin?

 

[vp]

Suurin osa asiakkaista on ihan tavallisia perheitä, jotka vain tarvitsevat tukea johonkin asiaan, joko lyhyen aikaa tai pidemmän aikaa. Ei kaikilla ole toimivaa läheisverkostoa, tai sitten läheisten tuki ei ole se mitä perhe tarvitsee. Se perinteinen käsitys että kaikki ls-asiakkaat ovat juoppoja/narkkareita/väkivaltaisia/psyykkisesti sairaita, ei pidä paikkaansa! Toki niitäkin on, en sitä kiellä, mutta suurin osa ei ole. Monella on joku läheinen ihminen asiakassuunnitelmissa mukana, joten ei se heille ainakaan häpeä ole.

Sitkeässä kuitenkin on käsitys että ls-asiakas tarkoittaa huonoa vanhempaa. Todella monta kertaa vanhemman itse pyytäessä apua hän toistelee että kyllä hän on oikeasti hyvä vanhempi. Se keskustelu pitää ensin käydä läpi, että on hyvää vanhemmuutta tiedostaa omat rajansa ja milloin tarvitsee apua.

Millä tavalla niitä negatiivisia käsityksiä sitten voitaisiin muuttaa? Vai onko sille mitään tehtävissä?

 

[näin]

[QUOTE="vierailija";23741586]
Tekeekö avun hakeminen siis perheestä epänormaalin?[/QUOTE]

No kuule, kun perheessä on onnellliset äiti ja isä, jotka tykkää olla keskenään ja perheen kanssa, antaa toiselle omaa aikaa, panostaa lapsiin ja elämänlaatuun, ei apua tarvitse hakea. Joten kyllä, jossain ollaan menty metsään jos tarvitsee apua hakea.

Lapsia tehdään se määrä, mikä jaksetaan hoitaa ja sellaiseen suhteeseen joka kestää eikä tarvitse yh.na elää ja valittaa kurjuutta. Kyllä ihmisillä joku oma vastuukin täytyy tässäkin asiassa olla.

Ei meilläkään helppoa ole ollut, tukiverkostoa ei ole ja kahden ihmisen vuorotyöt pitäisi sovittaa elämään lapsen kanssa. Priorisoinnilla ja elämänhallinnalla me pärjätään, koska me halutaan pärjätä. Ei siihen ulkopuolisia tarvitse.

 

[Syöpäläinen]

[QUOTE="...";23734170]Tuttavaperheissä on lastensuojelun asiakkaita kaksi. Toinen perhe siksi, että äiti sairastui synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja isä haki apua. Toine siksi, että perheen isä sairastui syöpään ja kuoli, ja äiti haki apua. Onpas noloa! [/QUOTE]

Pelkään toki sitä leimaa, mutta hain apua juuri siksi että tyttö sairastui syöpään ja faktat olivat ne että itse sairastan sekä 2 muutakin lasta sairastaa. En ole laiminlyönyt lapsiani enkä ole alkoholistikaan jne...elämäntilanne on mikä on. Ei mahda mitään. Häpeä sen ei tosiaan pitäisi olla hakea apua. Eli olen samaa mieltä

 

[Syöpäläinen]

No kuule, kun perheessä on onnellliset äiti ja isä, jotka tykkää olla keskenään ja perheen kanssa, antaa toiselle omaa aikaa, panostaa lapsiin ja elämänlaatuun, ei apua tarvitse hakea. Joten kyllä, jossain ollaan menty metsään jos tarvitsee apua hakea.

Lapsia tehdään se määrä, mikä jaksetaan hoitaa ja sellaiseen suhteeseen joka kestää eikä tarvitse yh.na elää ja valittaa kurjuutta. Kyllä ihmisillä joku oma vastuukin täytyy tässäkin asiassa olla.

Ei meilläkään helppoa ole ollut, tukiverkostoa ei ole ja kahden ihmisen vuorotyöt pitäisi sovittaa elämään lapsen kanssa. Priorisoinnilla ja elämänhallinnalla me pärjätään, koska me halutaan pärjätä. Ei siihen ulkopuolisia tarvitse.

ei asiat vain ole noin mustavalkoisia miten sen sanot. Tein tietoisen valinnan jättää mies, pärjäsin ihan hyvin YH:na enkä valittanut elämänkovuudesta. En myöskään pyytänyt lapseni sairastumista vakavasti. Ei ole häpeä hakea apua enkä apua varmaan olisi hakenutkaan mutta kun...

 

[vp]

No kuule, kun perheessä on onnellliset äiti ja isä, jotka tykkää olla keskenään ja perheen kanssa, antaa toiselle omaa aikaa, panostaa lapsiin ja elämänlaatuun, ei apua tarvitse hakea. Joten kyllä, jossain ollaan menty metsään jos tarvitsee apua hakea.

Lapsia tehdään se määrä, mikä jaksetaan hoitaa ja sellaiseen suhteeseen joka kestää eikä tarvitse yh.na elää ja valittaa kurjuutta. Kyllä ihmisillä joku oma vastuukin täytyy tässäkin asiassa olla.

Ei meilläkään helppoa ole ollut, tukiverkostoa ei ole ja kahden ihmisen vuorotyöt pitäisi sovittaa elämään lapsen kanssa. Priorisoinnilla ja elämänhallinnalla me pärjätään, koska me halutaan pärjätä. Ei siihen ulkopuolisia tarvitse.

Tuskin sitä voi tietää millainen suhde sitten tulee kestämään, sellaiset asiat eivät ole ennustettavissa. Joskus on varmasti lasten kannalta parempikin että vanhemmat eroavat, eikä yksinhuoltajuus nyt ainakaan ole mikään häpeän aihe.

Mutta hyvä että te olette pärjänneet.

 

["hermoheikko"]

Mua saattaisi hävettää ainoastaan siinä tilanteessa että jonkun ulkopuolisen pitäisi tehdä meistä ns. ls-ilmoitus, ilman että itse tajuaisin hakea ulkopuolista apua. Toki tälläisissäkin tilanteissa voi olla että itse on niin masentunut tai uupunut, ettei jaksa/osaa itse apua hakea, mutta noin muuten. Hävettäisi jos meistä ilmoitus tehtäisiin oman piittaamattomuuteni takia.

Mutta mitään hävettävää en koe, mikäli itse kokee tarvetta hakea ulkopuolista apua, silloinhan sitä nimenomaan ajatellaan lasten ja koko perheen parasta.

 

[ls-sossu]

Millä tavalla niitä negatiivisia käsityksiä sitten voitaisiin muuttaa? Vai onko sille mitään tehtävissä?

Niin kun kun julkisuudessa retostellaan milloin lastensuojelu on tehnyt "aiheettoman" huostaanoton tai ei ole tehnyt mitään, kuva säilyy negatiivisena. Siitä arkityöstä, joka on vähintään 90% työstä, kun ei saa raflaavia otsikoita aikaiseksi. Miten paljon iltapäivälehti myisi lööpillä: Lastensuojelutyöntekijät ja perhe yhdessä sopivat perhetyön tavoitteista!

 

["..."]

T. ls sos.ohjaaja

Niin kun kun julkisuudessa retostellaan milloin lastensuojelu on tehnyt "aiheettoman" huostaanoton tai ei ole tehnyt mitään, kuva säilyy negatiivisena. Siitä arkityöstä, joka on vähintään 90% työstä, kun ei saa raflaavia otsikoita aikaiseksi. Miten paljon iltapäivälehti myisi lööpillä: Lastensuojelutyöntekijät ja perhe yhdessä sopivat perhetyön tavoitteista!

 

[Mama the strange]

Mä taidan olla sitten vähemmistöä, koska mua kyllä hiukan hävetti, kun oltiin ls.n asiakkaita. Asiakkuus alkoi heti synnärillä, koska lapsen isä on päihderiippuvainen ja itsekin ennen lasta käytin huumeita.
Vuoden verran tuo asiakkuus kesti, mutta en tainnut siitä kellekkään puhua. Toki esim. äitini tiesi, että meillä kävi perhetyöntekijä, mutta tuskin osasi yhdistää lastensuojeluasikkuuteen, vaan siihen, että asuimme vieraalla paikkakunnalla, jossa meillä ei ollut mitään tukiverkkoja. Meidän suvussa nämä ovat vieraita asioita.

Lastensuojeluasiakkuus päättyi, kun olin pystynyt todistamaan, että olen hyvä äiti huumetaustastani huolimatta. Lapsen isä tosin joutui poistumaan kuvioista. Olen kuitenkin iloinen, että saimme siinä elämänvaiheessa apua. Pääsin ls-asiakkuuden takia esim. terapiaan, jota paljon tarvitsin. Saimme myös tuon mainitsemani perhetyöntekijän.

Minua ei kuitenkaan yhtään haittaa, vaikka lapseni kavereiden perheet ls-asiakkaita olisivat. Itseasiassa lapseni parhaan kaverin perheessä tällainen tilanne onkin, tämä kaveri on äidin (fyysisen) sairauden takia jopa huostaanotettuna pari vuotta sitten. En ole edes ajatellut, että asia, jotenkin haittaisi.

 

[hgg]

sellainen käsitys, että leima tulee, ja ISO! Jos ei muut kuin pari lähintä suvun jäsentä tiedä, niin varmaan siinä on jokin syy ettei muille ole kerrottu?

No kyllähän siitä leima tuleekin, ihan sama vaikka miten päin asiaa yrittäisi kaunistella. Itse ainakin suhtautuisin varasin epäluuloisesti, jos kuulisin että ystäväni/lapseni ystävä on lastensuojelu-tapaus.

 

[Syöpäläinen]

No kyllähän siitä leima tuleekin, ihan sama vaikka miten päin asiaa yrittäisi kaunistella. Itse ainakin suhtautuisin varasin epäluuloisesti, jos kuulisin että ystäväni/lapseni ystävä on lastensuojelu-tapaus.

Siis eikö mitkään syyt merkitse, riittääkö se pelkästään että on lastensuojelu asiakas? Siis ihanko oikeasti?
Eli mä olen tehnyt sun mielestä jotakin väärin , niinkö? Mulla on 3 rakasta lasta, en valinnut niistä kenellekkään näitä sairauksia. En pyytänyt pojilleni adhd:ta enkä tosiaan pyytänyt syöpää nuorimmalle. En myöskään 5 vuotiaana halunnut sairastua nivelreumaan. Joten kerrotko että suhtautuisit tällä mun "tarinalla" minuun epäluuloisesti???

 

[hgg]

Siis eikö mitkään syyt merkitse, riittääkö se pelkästään että on lastensuojelu asiakas? Siis ihanko oikeasti?
Eli mä olen tehnyt sun mielestä jotakin väärin , niinkö? Mulla on 3 rakasta lasta, en valinnut niistä kenellekkään näitä sairauksia. En pyytänyt pojilleni adhd:ta enkä tosiaan pyytänyt syöpää nuorimmalle. En myöskään 5 vuotiaana halunnut sairastua nivelreumaan. Joten kerrotko että suhtautuisit tällä mun "tarinalla" minuun epäluuloisesti???

En varmaan suhtautuisi, jos tuntisin sinut ja kuulisin sinulta itseltäsi tuon tarinasi. Tarkoitin tuolla sitä, että ulkopuoliselle se, että kuulee perheen olevan lastensuojelun asiakas, herättää negatiivisen leiman automaattisesti, ihan sama miten "pätevät" syyt siellä nyt olisi taustalla. Tottakai, jos ne syyt tietää, suhtautuu ymmärtäväisemmin.

Mutta ihan sama se on kaikissa asioissa. Jos näen kaupungilla nuoren känniörveltäjän, joka aiheuttaa häiriötä huutelemalla ja vaikkapa pulloja heittelemällä, suhtaudun varsin negatiivisesti tyyppiin. Mutta jos satun tietämään, että kyseessä on naapurin Lauri, jonka isä kuoli edellisenä viikonloppuna, suhtaudun poikaan ja hänen käytökseensä huomattavasti ymmärtäväisemmin.

 

[Syöpäläinen]

En varmaan suhtautuisi, jos tuntisin sinut ja kuulisin sinulta itseltäsi tuon tarinasi. Tarkoitin tuolla sitä, että ulkopuoliselle se, että kuulee perheen olevan lastensuojelun asiakas, herättää negatiivisen leiman automaattisesti, ihan sama miten "pätevät" syyt siellä nyt olisi taustalla. Tottakai, jos ne syyt tietää, suhtautuu ymmärtäväisemmin.

Mutta ihan sama se on kaikissa asioissa. Jos näen kaupungilla nuoren känniörveltäjän, joka aiheuttaa häiriötä huutelemalla ja vaikkapa pulloja heittelemällä, suhtaudun varsin negatiivisesti tyyppiin. Mutta jos satun tietämään, että kyseessä on naapurin Lauri, jonka isä kuoli edellisenä viikonloppuna, suhtaudun poikaan ja hänen käytökseensä huomattavasti ymmärtäväisemmin.

Ookei, ymmärrän kantasi.

 

[Alkuperäinen]

Loistavaa, että on saatu keskustelua aikaiseksi! kiitos kaikille jotka ovat hieman avartaneet mieltäni! Lisää saa kirjotella ja mielellään kuulenkin teitä ja muitakin lisää!!

ls-sossulle:
Mitäs jos yrittäisi luoda sitä positiivista kuvaa lastensuojelusta siten, että kertoisi ja toisi esille enemmän jonkinlaisia asiakkaiden "selviytymistarinoita"? Täällä kun on lueskellut näitä ihmisten vilpittömiä vastauksia niin tulee ihan semmonen fiilis, että eihän se lastensuojelu oo niin paha juttu! Vai tarkotitko jotenkin viestisi niin, että se on sosiaalityöntekijälle leimaavaa tehdä sijoituspäätöksiä asiakkaan mielipiteen vastaisesti?

 

[toinen sossu]

ls-sossulle:
Mitäs jos yrittäisi luoda sitä positiivista kuvaa lastensuojelusta siten, että kertoisi ja toisi esille enemmän jonkinlaisia asiakkaiden "selviytymistarinoita"? Täällä kun on lueskellut näitä ihmisten vilpittömiä vastauksia niin tulee ihan semmonen fiilis, että eihän se lastensuojelu oo niin paha juttu! Vai tarkotitko jotenkin viestisi niin, että se on sosiaalityöntekijälle leimaavaa tehdä sijoituspäätöksiä asiakkaan mielipiteen vastaisesti?

Olisihan se hienoa jos yhtä suurin otsikoin kerrottaisiin apua ja tukea saaneista perheistä, mutta en usko että iltapäivälehdistä se olisi kovinkaan kiinnostava juttu.
Se on lastensuojelutyön leimaamista, jos kerrotaan VAIN huostaanotoista. Toki tahdonvastaisiakin huostaanottoja tehdään, mutta jos julkisuudessa ei puhuta mistään muusta, tulee helposti se käsitys että muuta ei tehdä. Lisäksi niiden juttujen ongelma on se, että sossut eivät voi kommentoida takaisin, joten jää se käsitys että asiakkaan kertoma on koko totuus.