Lastenlasten eriarvoisuus

[KoleaQ]

|O V*tuttaa.

Anopille yksi lapsenlapsi on ylitse kaiken ja kaikkien muiden. Lapsi on noin 2-vuotias ja kaiken anopin mahdollisen vapaa-ajan mummollaan. Anoppi kun pyynnöstä käy meidän lapsiamme katsomassa, on tämä spesiaalilapsi mukana ja minulle tulee paha mieli esikoiseni puolesta, kun aina on mummon syli varattu.

Oma äitinikin on samanlainen, mutta hän sentään ei raahaa omaa rakkainta lapsenlastaan mukanaan sen harvan kerran kun meillä käy.

Onko muita, joilla samantyylinen tilanne ja oletteko koettaneet tilanteisiin jotenkin puuttua?

 

[no]

Eiköhän mummo saa itse tehdä omat valintansa, on kuitenkin aikuinen oletettavasti jo??

 

[KoleaQ]

Eiköhän mummo saa itse tehdä omat valintansa, on kuitenkin aikuinen oletettavasti jo??

Saa toki.

Mutta tarviiko meidän kotiin tulla yhtä lellimään??

 

[no]

Eiköhän mummo saa itse tehdä omat valintansa, on kuitenkin aikuinen oletettavasti jo??

Saa toki.

Mutta tarviiko meidän kotiin tulla yhtä lellimään??

Ei varmaan, mutta samalla lapsesi tapaa serkkuaan, eikö??

Mummon osakin on aika vaikea, teit miten tahansa niin aina joku kuvittelee olevansa huonommassa asemassa -useinkin.

 

[Meri-Kaisla harm.]

On. Lapsuudessa mun isovanhemmat suosi yhtä meistä serkuksista ja sama suosiminen jatkui koko ajan. Nyt on sama tilanne miehen isän kanssa. Hän näkee ja kuuntelee vain yhtä lasten lastaan. Muut on melkein ilmaa. Meidän kuopus on kaikista heikoimmassa asemassa. Kyse ei ole siitä etteikö pappa tapaisi muitakin. Näkee meidän poikia kerran viikossa, mutta kiinnostus vaan ei riitä noidan tekimisiin ja sanomisiin. En ole asiaan puuttunut enkä puutu. Onneksi mun omat vanhemmat on tasa-arvoisia ja antavat paljon aikaa ja rakkautta meidän pojille.

 

[KoleaQ]

"Ei varmaan, mutta samalla lapsesi tapaa serkkuaan, eikö??

Mummon osakin on aika vaikea, teit miten tahansa niin aina joku kuvittelee olevansa huonommassa asemassa -useinkin."

Lapset tapaavat toisiaan ilman mummoaankin ja kyse tässä on todellakin siitä, ettei esikoisemme yrityksistään huolimatta pääse edes käymään mummonsa sylissä, kun se paikka on aina varattu serkulle.

Minulle on aivan sama, kuinka paljon anoppi lellii ketäkin oman kotimme ulkopuolella, mutta minusta on väärin tulla meille ja näyttää kaikille niin selvästi, kuka on tärkein ja ihanin ja osaavin ja nätein ja ja ja...

 

[KoleaQ]

No eipä meitä montaa ollut, onneksi.

 

[näin]

Minun äiti ja isä on paljon enemmän lähentyneet lapsiini kuin muihin lastenlapsiin. Isolla siskollani on kaksi lasta nyt 9 ja 6 vuotiaat, mutta koko aikana he eivät ole montaa kertaa käyneet mummolassa vaan sisko perheineen on odottaneet aina vierailuja sinnepäin. Äitini on siellä joka kesä käynyt. Syyksi mikseivät käy itse koskaan on aina joku "vaikea matkustaa lasten kanssa" Viimeksi kävivät 2006 samalla kun oli erään sukulaistytön häät ja olivat pari yötä mummolassa. Heillä on sentään käytössä auto ja tienaavat hyvin, eli esteenä on vaan oma saamattomuus. Silti he mielellään näkevät kun äitini siellä käy, mutta aika harvoin lopulta.

Meillä on myös saman verran välimatkaa mummolaan, en omista edes autoa ja silti olen kahden pienen lapsen kanssa päässyt joka kuukausi käymään mummolassa. Yleensä viikonloppu tai viikko kerrallaan. Lapsistani on tullut niin rakkaita ja meitä joka kuukausi odotetaan käymään. Varmasti yhtä rakkaita olisivat siskonkin lapset, mutta vieraantuuhan sitä jos ei koskaan näe. Ja mikä velvollisuus se mummon onkaan pitää yhteyksiä ainoastaan, kyllä sieltäkin suunnalta voisivat tehdä jotain. Ja nyt vaikuttaa että siskoni on mustasukkainen siitä, että meidän lapset on niin paljon läheisempiä jo pienestä pitäen.

 

[KoleaQ]

Tuo molemminpuolinen kyläily on varmasti totta.

Meillä kyse ei kuitenkaan voi olla siitä, sillä käymme anopillani kylässä vähintään parin viikon välein.

Samapa tuo. *huokaus*