Toggle sidebar

Lastenkasvatuksesta on nykyään tehty aivan liian vaikeaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tätsy
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
T

tätsy

Vieras
Tuli mieleen tuosta toisesta ketjusta, missä käsiteltiin huonosti käyttäytyviä päiväkotilapsia.

Lasten käytöksen ohjaamisesta siistimmille urille on nykyään tehty liian vaikeaa, kun lasten kuvitellaan saavan aivan kaikesta "traumoja". Esimerkiksi uusien asiantuntijaoppien mukaan alle kouluikäisiä ei saisi ylipäätään rangaista mistään (kun se voi olla traumauttava kokemus).

Asiantuntijoiden mukaan rangaistusten sijaan lasten käytös tulisi ohjata oikeille urille sekalaisten psykologisten vippaskonstien avulla. Voi miettiä, kuinka moni vanhempi rupeaa tosissaan panostamaan sellaisiin, tai että kuinka monella tarhan työntekijällä riittää aika sellaisiin, kun vaihtoehtona olisi esim. nopea jäähylle laitto.

Ennen vanhaan lapset sai luvan kanssa pelotella tottelevaisiksi, ja tulokset olivat hyviä ja myös laiskan/kiireisen vanhemman saavutettavissa.
 
no joo,mullekkin neuropsykologi ehdotti,että josko voisin varata joka päivä aikaa tunnin verran,että keskustelisin pojan kanssa...ohhoijaa en kerkeis tehdä töitäkään jos jokaiselle lapselle pitäis antaa tunti aikaa mun kanssa jutteluun...kyllähän me tietenkin jutellaan arkiasioiden lomassa ja illalla kotona,mutta en kyllä ala varta vasten tuntia päivässä istumaan alas...ei poikakaan varmaan sellasesta tykkäis.
 
Lastenkasvatusta vanhaan malliin:

Lapsi: "V*TTU"
Aikuinen: "Täällä ei kiroilla. Se on rumaa."
Lapsi: "V*TTU"
Aikuinen: "Hae piiska."
(viisi minuuttia menee)
Lapsi: "En enää kiroile."

Lastenkasvatusta nykymalliin:

Lapsi: "V*TTU"
Aikuinen: "Älä viitsi kiroilla."
Lapsi: "V*TTU"
Aikuinen: "Älä viitsi kiroilla."
Lapsi: "Viitsinpäs. Et sää mulle mitään mahda. V*TTU."
Aikuinen: "Kuulitko? Täällä ei kiroilla. Se on rumaa."
Lapsi: "V*TTU"
Aikuinen: "Et kiroile!"
Lapsi: "V*TTU"
Aikuinen: "Et kiroile!"
Lapsi: "V*TTU"
Aikuinen: "Et kiroile!"
Lapsi: "Lällällää" (juoksee karkuun)

Molemmissa kasvatusmalleissa on epäilemättä ongelmansa, mutta kummassa ne ovat isommat, sitä voi miettiä...
 
Kerrankin joku on samaa mieltä kanssani! Tosin noihin entisajan kurituksiin en minäkään tahtoisi palata.

Mutta nämä kaiken maailman lastenkasvatus -oppaat.. Huoh. Tee näin, älä näin, tai lapsesi elämä on pilalla. Vuoden päästä todetaankin että nämä ohjeet olivatkin väärin, nyt aiheutit lapsellesi traumoja. Nyt on "in" kasvattaa lapsia näin, kunnes taas keksitään jokin "parempi" keino. Lapsia käytetään psykologien ja "superäitien" koekaniineina. Ja samalla ihmetellään miksi nykypäivän lapset ei tottele enää mitään ja lasten pahoinvointi kasvaa.

Itse en noihin oppaisiin koske pitkällä kepilläkään, käytän maalaisjärkeä (joka monelta nykyään muuten puuttuu).
 
Mä en kannata kyllä oikeastaan kumpaakaan jäähyjä ja pelottelua. Parhaat tulokset tulee, kun ohjaa lasta tekemään asioita konkreettisesti ja yksinkertaisesti. Selkeät ohjeet ja yksi ohje kerrallaan, niin lapsi pystyy toteuttamaan sen ja saa itsevarmuutta. Jos lapsi hölmöilee, eikä siitä ole haittaa kenellekään, niin homman voi jättää huomioimatta ja antaa lapselle huomiota vasta kun lopettaa ja toimii niin kuin pitääkin. Kannustimena erilaiset pienet palkkiot kuten tarrat ja leimat toimii hyvin, kunhan niiden käytön lopettaa kun homma toimii.

Päiväkodissa kyllä huomaa hyvin, että lapset eivät ole nykyikana tottuneet sihen, että heitä komennetaan ja välillä tulee myös pettymyksiä. Päiväkodissa ei kuitenkaan harrasteta curlingia, vaan komennetaan kun on tarvetta ja kaikkea ei aina voi saada ja tehdä vaikka haluaisikin, joten pettymyksiäkin päiväkodissa opetellaan kokemaan.
 
Meillä ei ole rangaistuksia, mutta pari fiksua muksua on. Olen vaan juurtajaksain perustellut miksi säännöt on olemassa. Esim. Kiroilu kuulostaa pahalta ja saa kiroilijan näyttämään tyhmältä. Tai totaali huomiotta jättäminen. Ei jaksa taapero kauaa vittua viljellä kun siihen ei reagoida. Lapset tietää ettei rangaistusta tule. Tänään heikolla hetkellä sanoin et jos et syö kunnolla niin ei mennä tivoliin, johon lapsi tuumii et mä pääsen sinne vaikken söiskään :D mitäpä siihen sanoo. Niinhän se on ja niin pääset mut syö nyt kun tulee huono olo jos ei syö kun verensokeri laskee. Sitten tuumattiin mitä se verensokeri tarkoittaa ja muksu söi nätisti loppuun.


(Sitten on niitä päiviä kun pitää karjaista perkele! Mut niitä ei lasketa jos pääsääntöisesti on joku suunta ja toimintamalli normi päiville :snotty:)
 
Mä olen kova tyttö jakelemaan rangaistuksia lapsille. Myös pidän ne .Annan esim. päivän kotiarestia, päivän pelikieltoa tai muuta pientä. Nähtävästi välillä toimisi kyllä paremmin sitten vaikka porkkana..tai molemmat tasasen tappavasti riippuen tilanteesta.. Hmm jään pohtimaan..
 
Alkuperäinen kirjoittaja vanha ja uusi maailma:
Lastenkasvatusta vanhaan malliin:

Lapsi: "V*TTU"
Aikuinen: "Täällä ei kiroilla. Se on rumaa."
Lapsi: "V*TTU"
Aikuinen: "Hae piiska."
(viisi minuuttia menee)
Lapsi: "En enää kiroile."

Lastenkasvatusta nykymalliin:

Lapsi: "V*TTU"
Aikuinen: "Älä viitsi kiroilla."
Lapsi: "V*TTU"
Aikuinen: "Älä viitsi kiroilla."
Lapsi: "Viitsinpäs. Et sää mulle mitään mahda. V*TTU."
Aikuinen: "Kuulitko? Täällä ei kiroilla. Se on rumaa."
Lapsi: "V*TTU"
Aikuinen: "Et kiroile!"
Lapsi: "V*TTU"
Aikuinen: "Et kiroile!"
Lapsi: "V*TTU"
Aikuinen: "Et kiroile!"
Lapsi: "Lällällää" (juoksee karkuun)

Molemmissa kasvatusmalleissa on epäilemättä ongelmansa, mutta kummassa ne ovat isommat, sitä voi miettiä...
Click to expand...

Minun ei ainakaan tarvitse miettiä, kumpi on pahempi, väkivalta vai ruma sana. Kyllä mun mielestä se V*ttu on paljon pienempi paha. Mieskin on joskus sen sanonut, enkä ole häntä jättänyt. Mutta jos mies alkaisi minua piiskaamaan, niin se olis kyllä viimeinen kerta.

Lapseni ei kyllä viljele mitään rumia sanoja, päinvastoin toruu minua, jos minulta joskus joku perkele pääsee (harvoin). :)
 
Ei lasten kasvatus ole yhtään vaikeampaa kuin ennenkään. Minusta on vain äärettömän hieno juttu, että fyysinen väkivalta on nykyään kiellettyä ja yleisesti paheksuttua.

Liian moni nykypäivän vanhempi tekee minusta kaksi virhettä:
1. johdonmukaisuuden puute. Jos minä sanon "tule syömään", niin sanon korkeintaan toisen kerran ja sitten vain käyn hakemassa lapsen pöytään. Samoin jos lapsi ei tottele minua vaikka kaupassa vaan juoksee karkuun, niin sitten hän istuu loppuajan ostoskärryissä tms. En huuda ikinä, olen vain johdonmukainen ja sanon vain asioita joita tarkoitan.
2. Lapsia aletaan kasvattaa aivan liian myöhään. Minusta kasvatus alkaa siitä hetkestä kun lapsi alkaa liikkua. Kun vauvankaan ei anna ottaa leluja toisen kädestä, hän oppii että se ei ole ok. En ymmärrä kun perhekerhoissa ym. tulee todella usein vastaan tyyliin 1-2 -vuotiaita, jotka nappaavat lelun kädestä ja vanhempi näkee sen, eikä tee mitään. Miten ne vanhemmat luulevat opettavansa käytöstapoja ym. myöhemmin, kun lapselle on jo juurtunut toisenlaiset toimintamallit?

Näiden lisäksi olen paljon läsnä lapselle, juttelemme, leikimme, ja teemme paljon asioita yhdessä. Hän myös tulee mukaan suunnilleen joka paikkaan. Kun lapsi on ihan pienestä asti mukana ravintoloissa, pankissa ja muissa elämään kuuluvissa paikoissa, hän oppii ihan luontevasti käyttäytymään niissä.

Tiedän kyllä, että toisia lapsia pitää kasvattaa paljon enemmän kuin toisia. Omani ovat helppoja, mutta heitä on kasvatettu johdonmukaisesti vauvasta asti. Samoilla opeilla olen kuitenkin toiminut onnistuneesti jo pitkään työssäni lastentarhanopettajana.
 
Joo, onhan se pelottelu vanhemmalla helppoa. Mutta ei sillä tavalla kasvateta fiksuja ihmisiä. Fiksuja ihmisiä kasvatetaan niin, että tekemisten todelliset seuraukset käydään läpi. Jos lapsi jättää kiroilematta vain siksi, että saa selkäänsä kiroilusta, niin ei se lapsi ole oppinut oikeasti syytä olla kiroilematta. Oikea syy olla kiroilematta on se, että kiroilu kuulostaa epäsivistyneeltä. Minun 6-vuotias ei kiroile ja jos minulta pääsee kirosana, saan kuulla "äiti, tuo ei ole sopivaa kieltä".
 
Alkuperäinen kirjoittaja kjkl:
Joo, onhan se pelottelu vanhemmalla helppoa. Mutta ei sillä tavalla kasvateta fiksuja ihmisiä. Fiksuja ihmisiä kasvatetaan niin, että tekemisten todelliset seuraukset käydään läpi. Jos lapsi jättää kiroilematta vain siksi, että saa selkäänsä kiroilusta, niin ei se lapsi ole oppinut oikeasti syytä olla kiroilematta. Oikea syy olla kiroilematta on se, että kiroilu kuulostaa epäsivistyneeltä. Minun 6-vuotias ei kiroile ja jos minulta pääsee kirosana, saan kuulla "äiti, tuo ei ole sopivaa kieltä".
Click to expand...

Toki pelottelu (vaikka jäähyllä pelottelu) pitää aina yhdistää siihen, että kerrotaan miksi jotain ei saa tehdä. Mutta pointti on se, että myös sellainen lapsi, jota on peloteltu erilaisilla rangaistuksilla, mutta jolle ei ole kovinkaan paljon selostettu asioita, on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin sellainen, joka on saanut tehdä mitä haluaa koska vanhemmilla ei ole häneen otetta.

Lisäksi pitää huomioida, että monesti huono käytös on vain lapsen yritys provosoida tai testata aikuista. Siinä ei minusta oikein auta selittää, miksi teko on ruma/haitallinen, vaan yksinkertaisesti laittaa asialle stoppi (yleensä rangaistuksen avulla) ja ylläpitää auktoriteettia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja halipupu harmaana:
Mä en kannata kyllä oikeastaan kumpaakaan jäähyjä ja pelottelua. Parhaat tulokset tulee, kun ohjaa lasta tekemään asioita konkreettisesti ja yksinkertaisesti. Selkeät ohjeet ja yksi ohje kerrallaan, niin lapsi pystyy toteuttamaan sen ja saa itsevarmuutta. Jos lapsi hölmöilee, eikä siitä ole haittaa kenellekään, niin homman voi jättää huomioimatta ja antaa lapselle huomiota vasta kun lopettaa ja toimii niin kuin pitääkin. Kannustimena erilaiset pienet palkkiot kuten tarrat ja leimat toimii hyvin, kunhan niiden käytön lopettaa kun homma toimii.

Päiväkodissa kyllä huomaa hyvin, että lapset eivät ole nykyikana tottuneet sihen, että heitä komennetaan ja välillä tulee myös pettymyksiä. Päiväkodissa ei kuitenkaan harrasteta curlingia, vaan komennetaan kun on tarvetta ja kaikkea ei aina voi saada ja tehdä vaikka haluaisikin, joten pettymyksiäkin päiväkodissa opetellaan kokemaan.
Click to expand...

Eli jos sinulla olisi lapsi jolla on adhd ja/tai add juuri se sinun kullannuppusi roikkuisi joulujuhlissa siellä esiintymislavan verhoissa kun muut esiintyy ja sinä odottaisit siellä katsomossa että lapselle voi antaa huomiota kun tajuaa toimia oikein :D

No siinähän odottaist ja siinä samassa herättäisit pahennusta odottamisellasi ja lapsiraukka saisi vihaisia katseita ja leimattaisi mahdottomaksi ja häiriköksi jolla on äiti joka ei osaa kasvattaa lastaan.

Vähän karrikoidusti ehkä?
 
Olen ollut tuon 1,5v:n kanssa leikkipuistossa nyt muutamana päivänä peräkkäin, ja omat kokemukseni on, että 98% vanhemmista kasvattaa lapsensa todella hyvin. Puistossa on ollut joka päivä myös päiväkotiryhmä, ja niissäkin tuntuu homma toimivan erittäin hyvin. Heti puututaan jos on jotain puututtavaa, mutta muuten lapset saavat leikkiä vapaasti. Meidän 1,5v on otettu joka taholta huomioon ettei ole jäänyt tallattavaksi, ja jos on vähän jäänyt parin lapsen osalta, niin anteeksi ollaan laitettu pyytämään (yksi tönäisytapaus).

En voi kun olla tosi tyytyväinen siihen mitä nyt olen tuossa nähnyt. Ja lapsia ja vanhempia on oikeasti ollut paljon.
 
Juu ihan hyvä huomio. Mulla menee myös ihan yli käsityskyvyn monet nykyajan asiantuntijoiden möläytykset. Luotan enemmän vanhempiin, kokeneisiin ammattilaisiin kuten Jari Sinkkonen. Häneltä ei ole vielä tullut älyttömyyksiä ja hänen kirjoistaan olen pitänyt paljon.
 
Alkuperäinen kirjoittaja viera.s:
Minun ei ainakaan tarvitse miettiä, kumpi on pahempi, väkivalta vai ruma sana. Kyllä mun mielestä se V*ttu on paljon pienempi paha. Mieskin on joskus sen sanonut, enkä ole häntä jättänyt. Mutta jos mies alkaisi minua piiskaamaan, niin se olis kyllä viimeinen kerta.

Lapseni ei kyllä viljele mitään rumia sanoja, päinvastoin toruu minua, jos minulta joskus joku perkele pääsee (harvoin). :)
Click to expand...

Hmm. Kuulostaa ulkoa opitulta. Hyvin on meidät aivopesty, että piiska on automaattisesti paha. Jäähyä on vasta opittu käyttämään ja nyt sekin on siis väärin.

Sulla on tossa myös epälooginen ajatusyhtymä: Ei tässä v*ttua ja väkivaltaa verrata, eikä se kiroilija ole tässä se piiskaaja, vaan ovat vastapuolet.
 
En tiedä, olivatko lapset ennen paremmin kasvatettuja, ehkä osaksi olivatkin.
Mutta en nyt usko, että ihan pahoinpitelemällä tai pelottelemalla se paremmuus olisi saavutetttu.
Mutta ehkä sellainen yhtä lasta kasvattaa koko kylä-menetelmä kyllä takasi ns. parempia tuloksia. Lapset pääsääntöisesti ehkä kunnioittivat aikusia enemmän, koska heillä oli luottamus siihen, että aikuiset ( keskimäärin ) yleensä ovat luotettavia ja vetävät ns. yhtä köyttä. Vieraammatkin aikuiset saivat ja uskalsivat komentaa lapsia, jos näkivät nämä pahanteossa/ vaarassa / hölmöilemässä.

Nykyään vanhemmat ovat ehkä kuitenkin kaikesta huolimatta enemmän yksin. Ja lastenkasvatukseenkin on tuotu kaikenlaisia kategorioita mm.kiintymyysvanhemmuus, vaistovanhemmuus jne ,,joita en tässä nyt sinällään ala arvostelemaan, muuta kuin siten, että ehkä ne hämmentävät ihmisiä. Kun he lukevat sellaisesta, tälläisestä ja tuollaisesta tavoista kasvattaa lasta, he ehkä hukkaavat sellaista omaa tervejärkisyyttään ja uskoa omaan vanhemmuuteensa.

Vanhemmudestakin on tehty monella lailla suorittamista. Ja vaikka lasten sanotaan kasvavan röyhkeiksi ja huonotapaisiksi, näkisin myös siten, että lapsillakaan ei ole ehkä niin huoletonta kuin aikaisemmin. Ja tässä sitten mennään kauas ajassa taaksepäin, omaan lapsuuteen. Voi tosin olla, että maailma oli turvallisempi paikka silloin. Nyt lapsille pyritään luomaan kaikin mahdollisin tavoin, ääreisturvallinen ympäristö. Enkä sinällään moiti tätäkään. Mutta olisiko se kuitenkin niin, että kaikessa kontrolloisvuudessaan tämä- lasta on varjeltava siltä, tältä ja tolta- systeemi voisi olla pieni sudenkuoppakin.
 
Niin, aina kun varjellaa kaikesta, ja annetaan tehdä mitä vaan, niin entäs aikuisena? Kyllähän ne rajat jollain lailla jossain vaiheessa elämää laitetaan, jokaiselle. Virkavallan taholta viimeistään.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa