Lastenhoitajat!

[...]

Ekonomin on ilmeisen vaikea hyväksyä ettei joku pidä hänen piltistään...
Lisäksi aletaa sitten rehvastelee rahalla. Huh huh, siinäpä vasta hyvä asenne.
Ja oikein haukutaa lastenhoitajia, mutta lastenhoitajat ei saa haukkua pilttiä =( snif

Sori vaan, mutta se teidän "pomo" alkoi rehvastelemaan palkalla. ja oletti ettei minulla ole ammattia. Kerroin vaan, miten asia kohdallani on

En taida antaa koskaan mukulaani päiväkotiin, vaan palkaan kotiin hoitajan, joka saa käydä sellaiset testit läpi ennen aloittamistaan että pois alta!

 

[just]

Huomaa, että päivähoitajat ovat matalapalkkaista väkeä, joten alalle ei mitään neropatteja ohjaudu... Siitä saa sitten lapsiparat maksaa kovan hinnan, kun aletaan hei niinku inhoon tota yhtä toooosi ärsyttävää muksua!

Oon tossa meidän lähiasukaspuistossakin seurannut joitain valvojia todella säälien, eivät ole mitään älyn riemuvoittoja todellakaan. Eivätkä suhtaudu kaikkiin lapsiin millääntapaa ammattimaisesti.

Tiedoksi sulle, etten esim. itse ole päivähoitaja.
Työskentelen lastenhoito-tehtävissä mutta olen ihan muuta kuin lastenhoitaja nimikkeeltäni.

Palkkani ei ole matala.

Huomaa, ettei itselläsi paljon ole älyä, kun et edes tajua, että lastenhoito-työssä voi olla muutkin kuin matalapalkkaiset.
Eikä sulla paljon töitä vissiin itselläsi ole, kun päivät kyttäät lähipuistoa

Liekö sulla ammattia ollenkaan?

On kyllä. Ekonomi, äitiyslomalla. Ja minun käsitykseni korkeasta palkasta saatta jostain kumman syystä olla hieman erilainen kuin omasi

Uskon, ekonomin paprut, ei päivääkään duunissa

nimim. hyvin korkeasti koulutettu + erittäin suuri palkka, sattumoisin johtotehtävissä jossa lasten kanssa tekemisissä, ei uppoa sun päähäsi...

No mitäpä ekonomi noista tietäisi...

Voi kuule, erehdyt yllättäen taas ja pahasti

Ihminen, joka ei tiedä ammattiinsa läheisesti liittyvän termin "lastenhoitoala" olevan yhdyssana, tuskin on "tosihyväpalkkainentoisihyvinkoulutettu" johtaja.

Hitto mitä väkeä tältä palstalta löytyy...

Kuule, ei sitä varmaan jaksa kirjoittaa täällä väsyneenä JA TÖIHIN MENEVÄNÄ hienoa suomea... sori vaan.

Jos itse jaksat nussia pilkkua ja kirjoittaa sujuvaa suomea tähän aikaan yöstä, niin OK.

Itse en jaksa.

Hitto tosiaan mitä väkeä, joku ekonomi lässyttää lastenhoidosta, mässää rahoillaan, aukoo päätään kirjoituksista.

Naurettavaa. Kannattaisi tehdä kunnon duunia pari päivää, voisi silmät aueta maailmalle.

 

[Ultramariini]

Minun on vaikea uskoa, etteikö kaikilla useimmilla lasten kanssa työtä tekevillä, olivat he sitten lastenoitajia, lastentarhanopettajia, lastenohjaajia, opettajia jne. osuisi työvuosien aikana lasta, joka ärsyttäisi heitä ja asettaisi heidän ammattitaidolleen tavallista suurempaa haastetta.

Se on varmasti ihan totta. Mutta tämä ei enää ole ammatillisen haasteen kohtaamista vaan täyttä ammattitaidottomuutta:

"...lapsi ällötti ja kuvotti mua kaikin puolin.
Oli ERITTÄIN vaikeaa suhtautua ammatillisesti mutta pakkohan se oli; kai se lapsiki kyllä vaistosi, että teeskentelen"

Mutta tuo ei tarkoita sitä, että jokainen lastenhoitaja tuntisi tällaista koko uransa ajan. Monilla opiskelijoilla se tulee eteen jossain vaiheessa ja silloin onkin peiliinkatsomisen aika. Ei niitä tunteita saa haudata ja unohtaa, vaan käsitellä ja sitä kautta rakentaa sitä omaa ammatillisuutta. Jos joku lapsi ottaa niin julmetusti päähän niin ei muuta kuin purkamaan niitä tunteita jotain kautta ja rakentamaan itsehillintää ja muuttamaan omaa asennetta.

Ei toki tarkoita, mutta vuosien varrella tulee kohdanneeksi monenlaisia lapsia ja myös monenlaisia tunteita, joita lapset herättävät. Ja jos ne tunteet ovat vaikka ärtymyksen tunteita niitä pitääkin käsitellä ja työstää.

 

[Blushing]

Minun on vaikea uskoa, etteikö kaikilla useimmilla lasten kanssa työtä tekevillä, olivat he sitten lastenoitajia, lastentarhanopettajia, lastenohjaajia, opettajia jne. osuisi työvuosien aikana lasta, joka ärsyttäisi heitä ja asettaisi heidän ammattitaidolleen tavallista suurempaa haastetta.

Se on varmasti ihan totta. Mutta tämä ei enää ole ammatillisen haasteen kohtaamista vaan täyttä ammattitaidottomuutta:

"...lapsi ällötti ja kuvotti mua kaikin puolin.
Oli ERITTÄIN vaikeaa suhtautua ammatillisesti mutta pakkohan se oli; kai se lapsiki kyllä vaistosi, että teeskentelen"

pelkän tekstin lukemisen perusteella en lähtisi kenekään ammattitaitoa kyseenalaistamaan ( ellei kyseessä ole toimittaja/kirjalija) ehkä asiaa ei ole ilmaistu vain kovin kypsästi. Mutta minusta tuossa oli silti ilmaistu totuus, sillä vaikka ärtymystä tai ällötystä tuntisikin, ei lasta saisi asettaa eriarvoiseen asemaan eikä osoittaa omia tuntemuksiaan lapselle. Mutta lapset kyllä vaistoavat paljon, ja huomaavat kyllä epäaitouden ja teeskentelyn, silloinkin kun se ei ns. kohdistu heihin itseensä.

Mutta tähänkin voi paljon vaikuttaa. Itse huomaan, että tietyt lapset ja tietyt aikuiset tulee läheisiksi keskenään, silloin niiden "vähemmän miellyttävien" lasten kanssa ei ole niin paljon läheisiä tilanteita joissa lapsi joutuisi ikävien tuntemusten kohteeksi.
Ei lapsi itsekään hakeudu sellaisen hoitajan luo joka häntä kohtelee neutraalisti jos hänellä on vaihtoehtona mennä sen "bestiksen" luo. Mutta työntekijä voi paljon kanavoida omia fiiliksiään niin, ettei ne näy lapselle sen viiden minuutin aikana kun lasta auttaa pukemaan.

 

[Tuotah]

Ekonomin on ilmeisen vaikea hyväksyä ettei joku pidä hänen piltistään...
Lisäksi aletaa sitten rehvastelee rahalla. Huh huh, siinäpä vasta hyvä asenne.
Ja oikein haukutaa lastenhoitajia, mutta lastenhoitajat ei saa haukkua pilttiä =( snif

Sori vaan, mutta se teidän "pomo" alkoi rehvastelemaan palkalla. ja oletti ettei minulla ole ammattia. Kerroin vaan, miten asia kohdallani on

En taida antaa koskaan mukulaani päiväkotiin, vaan palkaan kotiin hoitajan, joka saa käydä sellaiset testit läpi ennen aloittamistaan että pois alta!

Sullahan on niin paljon rahaa, että mitä sä hoitoon lastas viet.
Ajatteleppa, jos sun lapsi onkin okse joskus hoitajan mielestä, eikä hoitaja sulle sitä kerro =( Ihan tosi, sunkin lapsi (jos sellaista edes on), on voinut ällöttää vaikka kätilöä syntymähetkellään.

Sellaista se elämä, kaikki ei vaan voi mitenkään pitää sun rakkaasta lapsesta 100% teholla 24/7.

Koetko itse koskaan mitään negatiivista omaa lastasi kohtaan, et varmaan.
Tabu.

 

[Blushing]

Minun on vaikea uskoa, etteikö kaikilla useimmilla lasten kanssa työtä tekevillä, olivat he sitten lastenoitajia, lastentarhanopettajia, lastenohjaajia, opettajia jne. osuisi työvuosien aikana lasta, joka ärsyttäisi heitä ja asettaisi heidän ammattitaidolleen tavallista suurempaa haastetta.

Se on varmasti ihan totta. Mutta tämä ei enää ole ammatillisen haasteen kohtaamista vaan täyttä ammattitaidottomuutta:

"...lapsi ällötti ja kuvotti mua kaikin puolin.
Oli ERITTÄIN vaikeaa suhtautua ammatillisesti mutta pakkohan se oli; kai se lapsiki kyllä vaistosi, että teeskentelen"

Mutta tuo ei tarkoita sitä, että jokainen lastenhoitaja tuntisi tällaista koko uransa ajan. Monilla opiskelijoilla se tulee eteen jossain vaiheessa ja silloin onkin peiliinkatsomisen aika. Ei niitä tunteita saa haudata ja unohtaa, vaan käsitellä ja sitä kautta rakentaa sitä omaa ammatillisuutta. Jos joku lapsi ottaa niin julmetusti päähän niin ei muuta kuin purkamaan niitä tunteita jotain kautta ja rakentamaan itsehillintää ja muuttamaan omaa asennetta.

Ei toki tarkoita, mutta vuosien varrella tulee kohdanneeksi monenlaisia lapsia ja myös monenlaisia tunteita, joita lapset herättävät. Ja jos ne tunteet ovat vaikka ärtymyksen tunteita niitä pitääkin käsitellä ja työstää.

Aivan, mutta vuosia työtä tehneenä onkin toivottavasti oppinut käsittelemään omia tunteitaan ja tapoja näyttää ne. Silloin tilanne ei ole ehkä yhtä kaaosmainen ja itseä syyllistävä kuin ensimmäisillä kerroilla nämä tunteet huomatessaan.

 

[...]

Huomaa, että päivähoitajat ovat matalapalkkaista väkeä, joten alalle ei mitään neropatteja ohjaudu... Siitä saa sitten lapsiparat maksaa kovan hinnan, kun aletaan hei niinku inhoon tota yhtä toooosi ärsyttävää muksua!

Oon tossa meidän lähiasukaspuistossakin seurannut joitain valvojia todella säälien, eivät ole mitään älyn riemuvoittoja todellakaan. Eivätkä suhtaudu kaikkiin lapsiin millääntapaa ammattimaisesti.

Tiedoksi sulle, etten esim. itse ole päivähoitaja.
Työskentelen lastenhoito-tehtävissä mutta olen ihan muuta kuin lastenhoitaja nimikkeeltäni.

Palkkani ei ole matala.

Huomaa, ettei itselläsi paljon ole älyä, kun et edes tajua, että lastenhoito-työssä voi olla muutkin kuin matalapalkkaiset.
Eikä sulla paljon töitä vissiin itselläsi ole, kun päivät kyttäät lähipuistoa

Liekö sulla ammattia ollenkaan?

On kyllä. Ekonomi, äitiyslomalla. Ja minun käsitykseni korkeasta palkasta saatta jostain kumman syystä olla hieman erilainen kuin omasi

Uskon, ekonomin paprut, ei päivääkään duunissa

nimim. hyvin korkeasti koulutettu + erittäin suuri palkka, sattumoisin johtotehtävissä jossa lasten kanssa tekemisissä, ei uppoa sun päähäsi...

No mitäpä ekonomi noista tietäisi...

Voi kuule, erehdyt yllättäen taas ja pahasti

Ihminen, joka ei tiedä ammattiinsa läheisesti liittyvän termin "lastenhoitoala" olevan yhdyssana, tuskin on "tosihyväpalkkainentoisihyvinkoulutettu" johtaja.

Hitto mitä väkeä tältä palstalta löytyy...

Kuule, ei sitä varmaan jaksa kirjoittaa täällä väsyneenä JA TÖIHIN MENEVÄNÄ hienoa suomea... sori vaan.

Jos itse jaksat nussia pilkkua ja kirjoittaa sujuvaa suomea tähän aikaan yöstä, niin OK.

Itse en jaksa.

Hitto tosiaan mitä väkeä, joku ekonomi lässyttää lastenhoidosta, mässää rahoillaan, aukoo päätään kirjoituksista.

Naurettavaa. Kannattaisi tehdä kunnon duunia pari päivää, voisi silmät aueta maailmalle.

Arvaapa mitä? Niin teenkin. Äitiyslomallakin osapäiväisesti. Ja opiskelen samalla lisää

Ja hei! Älä nyt aliarvioi lastenhoityön vaativuutta alan "pomona"! Kyllähän se lastenhoitokin on kovaa duunia. Itse ei esimiehenä tulisi mieleenikään alkaa aliarvioimaan alaisten työpanosta. Tai muiden samaa hommaa toisaalla harjoittavien.

 

[Ultramariini]

Minun on vaikea uskoa, etteikö kaikilla useimmilla lasten kanssa työtä tekevillä, olivat he sitten lastenoitajia, lastentarhanopettajia, lastenohjaajia, opettajia jne. osuisi työvuosien aikana lasta, joka ärsyttäisi heitä ja asettaisi heidän ammattitaidolleen tavallista suurempaa haastetta.

Se on varmasti ihan totta. Mutta tämä ei enää ole ammatillisen haasteen kohtaamista vaan täyttä ammattitaidottomuutta:

"...lapsi ällötti ja kuvotti mua kaikin puolin.
Oli ERITTÄIN vaikeaa suhtautua ammatillisesti mutta pakkohan se oli; kai se lapsiki kyllä vaistosi, että teeskentelen"

pelkän tekstin lukemisen perusteella en lähtisi kenekään ammattitaitoa kyseenalaistamaan ( ellei kyseessä ole toimittaja/kirjalija) ehkä asiaa ei ole ilmaistu vain kovin kypsästi. Mutta minusta tuossa oli silti ilmaistu totuus, sillä vaikka ärtymystä tai ällötystä tuntisikin, ei lasta saisi asettaa eriarvoiseen asemaan eikä osoittaa omia tuntemuksiaan lapselle. Mutta lapset kyllä vaistoavat paljon, ja huomaavat kyllä epäaitouden ja teeskentelyn, silloinkin kun se ei ns. kohdistu heihin itseensä.

Mutta tähänkin voi paljon vaikuttaa. Itse huomaan, että tietyt lapset ja tietyt aikuiset tulee läheisiksi keskenään, silloin niiden "vähemmän miellyttävien" lasten kanssa ei ole niin paljon läheisiä tilanteita joissa lapsi joutuisi ikävien tuntemusten kohteeksi.
Ei lapsi itsekään hakeudu sellaisen hoitajan luo joka häntä kohtelee neutraalisti jos hänellä on vaihtoehtona mennä sen "bestiksen" luo. Mutta työntekijä voi paljon kanavoi...tin aikana kun lasta auttaa pukemaan.[/quote]

voi ja näin pitääkin tehdä, sitähän se ammattitaito edellyttää.

 

[Ultramariini]

Minun on vaikea uskoa, etteikö kaikilla useimmilla lasten kanssa työtä tekevillä, olivat he sitten lastenoitajia, lastentarhanopettajia, lastenohjaajia, opettajia jne. osuisi työvuosien aikana lasta, joka ärsyttäisi heitä ja asettaisi heidän ammattitaidolleen tavallista suurempaa haastetta.

Se on varmasti ihan totta. Mutta tämä ei enää ole ammatillisen haasteen kohtaamista vaan täyttä ammattitaidottomuutta:

"...lapsi ällötti ja kuvotti mua kaikin puolin.
Oli ERITTÄIN vaikeaa suhtautua ammatillisesti mutta pakkohan se oli; kai se lapsiki kyllä vaistosi, että teeskentelen"

Mutta tuo ei tarkoita sitä, että jokainen lastenhoitaja tuntisi tällaista koko uransa ajan. Monilla opiskelijoilla se tulee eteen jossain vaiheessa ja silloin onkin peiliinkatsomisen aika. Ei niitä tunteita saa haudata ja unohtaa, vaan käsitellä ja sitä kautta rakentaa sitä omaa ammatillisuutta. Jos joku lapsi ottaa niin julmetusti päähän niin ei muuta kuin purkamaan niitä tunteita jotain kautta ja rakentamaan itsehillintää ja muuttamaan omaa asennetta.

Ei toki tarkoita, mutta vuosien varrella tulee kohdanneeksi monenlaisia lapsia ja myös monenlaisia tunteita, joita lapset herättävät. Ja jos ne tunteet ovat vaikka ärtymyksen tunteita niitä pitääkin käsitellä ja työstää.

Aivan, mutta vuosia työtä tehneenä onkin toivottavasti oppinut käsittelemään omia tunteitaan ja tapoja näyttää ne. Silloin tilanne ei ole ehkä yhtä kaaosmainen ja itseä syyllistävä kuin ensimmäisillä kerroilla nämä tunteet huomatessaan.

ei yleensä olekaan. Mutta on se silti aina peiliin katsomisen paikka.

 

[no niin...]

Joo täytyy nyt sanoa, etten todellakaan näyttänyt lapselle että hän ällöttäisi minua.
Uskon kuitenkin, että lapset vaistoaa aika paljon. Saattoi vaistota, etten ole se ns. lempihoitsu.

Mainittakoon vielä, että tunsin huonoa omatuntoa siitä, mitä koin joskus tätä lasta kohtaan.
Yritin kaikkeni, hoidin normaalisti, kävin niitä tunteita läpi. Tässä lapsessa oli myös paljon hyvää, todellakin.

Oli MINUN ongelma, etten pidä kaikista, lapsistakaan. Mutta ihan ammattitaitoisesti kyllä hoidin tämän lapsen, annoin positiivista huomiota, yritin välittää.

Anteeksi, olen ihminen, saatan tuntea inhoakin joskus.

 

[Blushing]

Minun on vaikea uskoa, etteikö kaikilla useimmilla lasten kanssa työtä tekevillä, olivat he sitten lastenoitajia, lastentarhanopettajia, lastenohjaajia, opettajia jne. osuisi työvuosien aikana lasta, joka ärsyttäisi heitä ja asettaisi heidän ammattitaidolleen tavallista suurempaa haastetta.

Se on varmasti ihan totta. Mutta tämä ei enää ole ammatillisen haasteen kohtaamista vaan täyttä ammattitaidottomuutta:

"...lapsi ällötti ja kuvotti mua kaikin puolin.
Oli ERITTÄIN vaikeaa suhtautua ammatillisesti mutta pakkohan se oli; kai se lapsiki kyllä vaistosi, että teeskentelen"

Mutta tuo ei tarkoita sitä, että jokainen lastenhoitaja tuntisi tällaista koko uransa ajan. Monilla opiskelijoilla se tulee eteen jossain vaiheessa ja silloin onkin peiliinkatsomisen aika. Ei niitä tunteita saa haudata ja unohtaa, vaan käsitellä ja sitä kautta rakentaa sitä omaa ammatillisuutta. Jos joku lapsi ottaa niin julmetusti päähän niin ei muuta kuin purkamaan niitä tunteita jotain kautta ja rakentamaan itsehillintää ja muuttamaan omaa asennetta.

Ei toki tarkoita, mutta vuosien varrella tulee kohdanneeksi monenlaisia lapsia ja myös monenlaisia tunteita, joita lapset herättävät. Ja jos ne tunteet ovat vaikka ärtymyksen tunteita niitä pitääkin käsitellä ja työstää.

Aivan, mutta vuosia työtä tehneenä onkin toivottavasti oppinut käsittelemään omia tunteitaan ja tapoja näyttää ne. Silloin tilanne ei ole ehkä yhtä kaaosmainen ja itseä syyllistävä kuin ensimmäisillä kerroilla nämä tunteet huomatessaan.

ei yleensä olekaan. Mutta on se silti aina peiliin katsomisen paikka.

Eikös me nyt olla oltu aikalailla samaa mieltä tästä asiasta? Mä jotenkin oletan, että kun osaa huomata tunteensa, tulkita ja käsitellä niitä, siihen sisältyy aina se peiliin kattominen. Niinkuin kaikkeen muuhunkin arkipäivän asioihin...

 

[dd]

Huomaa, että päivähoitajat ovat matalapalkkaista väkeä, joten alalle ei mitään neropatteja ohjaudu... Siitä saa sitten lapsiparat maksaa kovan hinnan, kun aletaan hei niinku inhoon tota yhtä toooosi ärsyttävää muksua!

Oon tossa meidän lähiasukaspuistossakin seurannut joitain valvojia todella säälien, eivät ole mitään älyn riemuvoittoja todellakaan. Eivätkä suhtaudu kaikkiin lapsiin millääntapaa ammattimaisesti.

Tiedoksi sulle, etten esim. itse ole päivähoitaja.
Työskentelen lastenhoito-tehtävissä mutta olen ihan muuta kuin lastenhoitaja nimikkeeltäni.

Palkkani ei ole matala.

Huomaa, ettei itselläsi paljon ole älyä, kun et edes tajua, että lastenhoito-työssä voi olla muutkin kuin matalapalkkaiset.
Eikä sulla paljon töitä vissiin itselläsi ole, kun päivät kyttäät lähipuistoa

Liekö sulla ammattia ollenkaan?

On kyllä. Ekonomi, äitiyslomalla. Ja minun käsitykseni korkeasta palkasta saatta jostain kumman syystä olla hieman erilainen kuin omasi

Uskon, ekonomin paprut, ei päivääkään duunissa

nimim. hyvin korkeasti koulutettu + erittäin suuri palkka, sattumoisin johtotehtävissä jossa lasten kanssa tekemisissä, ei uppoa sun päähäsi...

No mitäpä ekonomi noista tietäisi...

Voi kuule, erehdyt yllättäen taas ja pahasti

Ihminen, joka ei tiedä ammattiinsa läheisesti liittyvän termin "lastenhoitoala" olevan yhdyssana, tuskin on "tosihyväpalkkainentoisihyvinkoulutettu" johtaja.

Hitto mitä väkeä tältä palstalta löytyy...

Kuule, ei sitä varmaan jaksa kirjoittaa täällä väsyneenä JA TÖIHIN MENEVÄNÄ hienoa suomea... sori vaan.

Jos itse jaksat nussia pilkkua ja kirjoittaa sujuvaa suomea tähän aikaan yöstä, niin OK.

Itse en jaksa.

Hitto tosiaan mitä väkeä, joku ekonomi lässyttää lastenhoidosta, mässää rahoillaan, aukoo päätään kirjoituksista.

Naurettavaa. Kannattaisi tehdä kunnon duunia pari päivää, voisi silmät aueta maailmalle.

Arvaapa mitä? Niin teenkin. Äitiyslomallakin osapäiväisesti. Ja opiskelen samalla lisää

Ja hei! Älä nyt aliarvioi lastenhoityön vaativuutta alan "pomona"! Kyllähän se lastenhoitokin on kovaa duunia. Itse ei esimiehenä tulisi mieleenikään alkaa aliarvioimaan alaisten työpanosta. Tai muiden samaa hommaa toisaalla harjoittavien.

Kannattaisi joskus antaa aikaa lapsellekin.
Vaikea tajuta, ettei kaikki pidä sun lapsista? Lapsesta?

 

[Ultramariini]

Minun on vaikea uskoa, etteikö kaikilla useimmilla lasten kanssa työtä tekevillä, olivat he sitten lastenoitajia, lastentarhanopettajia, lastenohjaajia, opettajia jne. osuisi työvuosien aikana lasta, joka ärsyttäisi heitä ja asettaisi heidän ammattitaidolleen tavallista suurempaa haastetta.

Se on varmasti ihan totta. Mutta tämä ei enää ole ammatillisen haasteen kohtaamista vaan täyttä ammattitaidottomuutta:

"...lapsi ällötti ja kuvotti mua kaikin puolin.
Oli ERITTÄIN vaikeaa suhtautua ammatillisesti mutta pakkohan se oli; kai se lapsiki kyllä vaistosi, että teeskentelen"

Mutta tuo ei tarkoita sitä, että jokainen lastenhoitaja tuntisi tällaista koko uransa ajan. Monilla opiskelijoilla se tulee eteen jossain vaiheessa ja silloin onkin peiliinkatsomisen aika. Ei niitä tunteita saa haudata ja unohtaa, vaan käsitellä ja sitä kautta rakentaa sitä omaa ammatillisuutta. Jos joku lapsi ottaa niin julmetusti päähän niin ei muuta kuin purkamaan niitä tunteita jotain kautta ja rakentamaan itsehillintää ja muuttamaan omaa asennetta.

Ei toki tarkoita, mutta vuosien varrella tulee kohdanneeksi monenlaisia lapsia ja myös monenlaisia tunteita, joita lapset herättävät. Ja jos ne tunteet ovat vaikka ärtymyksen tunteita niitä pitääkin käsitellä ja työstää.

Aivan, mutta vuosia työtä tehneenä onkin toivottavasti oppinut käsittelemään omia tunteitaan ja tapoja näyttää ne. Silloin tilanne ei ole ehkä yhtä kaaosmainen ja itseä syyllistävä kuin ensimmäisillä kerroilla nämä tunteet huomatessaan.

ei yleensä olekaan. Mutta on se silti aina peiliin katsomisen paikka.

Eikös me nyt olla oltu aikalailla samaa mieltä tästä asiasta? Mä jotenkin oletan, että kun osaa huomata tunteensa, tulkita ja käsitellä niitä, siihen sisältyy aina se peiliin kattominen. Niinkuin kaikkeen muuhunkin arkipäivän asioihin...

kyllä ja etenkin äitinä sitä saan tehdä. Eikä se kuvastin aina näytäkään sitä maan kauneihinta, erinomaisinta emoa.

 

[Blushing]

Ainiin joo. Nyt vasta hokasin, että mä en ole ihan virallisesti oikeutettu vastaan tähän ketjuun. En oo lastenhoitaja vaan TULEVA sosionomi & lto.
Sori :wave:

 

[...]

Huomaa, että päivähoitajat ovat matalapalkkaista väkeä, joten alalle ei mitään neropatteja ohjaudu... Siitä saa sitten lapsiparat maksaa kovan hinnan, kun aletaan hei niinku inhoon tota yhtä toooosi ärsyttävää muksua!

Oon tossa meidän lähiasukaspuistossakin seurannut joitain valvojia todella säälien, eivät ole mitään älyn riemuvoittoja todellakaan. Eivätkä suhtaudu kaikkiin lapsiin millääntapaa ammattimaisesti.

Tiedoksi sulle, etten esim. itse ole päivähoitaja.
Työskentelen lastenhoito-tehtävissä mutta olen ihan muuta kuin lastenhoitaja nimikkeeltäni.

Palkkani ei ole matala.

Huomaa, ettei itselläsi paljon ole älyä, kun et edes tajua, että lastenhoito-työssä voi olla muutkin kuin matalapalkkaiset.
Eikä sulla paljon töitä vissiin itselläsi ole, kun päivät kyttäät lähipuistoa

Liekö sulla ammattia ollenkaan?

On kyllä. Ekonomi, äitiyslomalla. Ja minun käsitykseni korkeasta palkasta saatta jostain kumman syystä olla hieman erilainen kuin omasi

Uskon, ekonomin paprut, ei päivääkään duunissa

nimim. hyvin korkeasti koulutettu + erittäin suuri palkka, sattumoisin johtotehtävissä jossa lasten kanssa tekemisissä, ei uppoa sun päähäsi...

No mitäpä ekonomi noista tietäisi...

Voi kuule, erehdyt yllättäen taas ja pahasti

Ihminen, joka ei tiedä ammattiinsa läheisesti liittyvän termin "lastenhoitoala" olevan yhdyssana, tuskin on "tosihyväpalkkainentoisihyvinkoulutettu" johtaja.

Hitto mitä väkeä tältä palstalta löytyy...

Kuule, ei sitä varmaan jaksa kirjoittaa täällä väsyneenä JA TÖIHIN MENEVÄNÄ hienoa suomea... sori vaan.

Jos itse jaksat nussia pilkkua ja kirjoittaa sujuvaa suomea tähän aikaan yöstä, niin OK.

Itse en jaksa.

Hitto tosiaan mitä väkeä, joku ekonomi lässyttää lastenhoidosta, mässää rahoillaan, aukoo päätään kirjoituksista.

Naurettavaa. Kannattaisi tehdä kunnon duunia pari päivää, voisi silmät aueta maailmalle.

Arvaapa mitä? Niin teenkin. Äitiyslomallakin osapäiväisesti. Ja opiskelen samalla lisää

Ja hei! Älä nyt aliarvioi lastenhoityön vaativuutta alan "pomona"! Kyllähän se lastenhoitokin on kovaa duunia. Itse ei esimiehenä tulisi mieleenikään alkaa aliarvioimaan alaisten työpanosta. Tai muiden samaa hommaa toisaalla harjoittavien.

Kannattaisi joskus antaa aikaa lapsellekin.
Vaikea tajuta, ettei kaikki pidä sun lapsista? Lapsesta?

Lapseni ei ole ollut vielä hoidossa, joten en ole joutunut kohtamaan näitä pitämisiä ja ei pitämisiä. Onneksi.

Juurihan minua haukuttiin ammatittomaksi tyhjäntoimittajaksi, kun minulla on päivät aikaa notkua lapsen kanssa puistossa! Eikö se melkein päivittäinen puistoissakäynti ole sitä ajan antamista lapselle?

Osaan jakaa hienosti vuorokauteni tunnit siten, että lapsi, työ ja opiskelu saavat omansa. Kutsun sitä aikatauluttamiseksi.

 

[Ultramariini]

Ainiin joo. Nyt vasta hokasin, että mä en ole ihan virallisesti oikeutettu vastaan tähän ketjuun. En oo lastenhoitaja vaan TULEVA sosionomi & lto.
Sori :wave:

nuhtelee ja toivottaa samalla hyvää yötä :wave:

 

[Blushing]

Minun on vaikea uskoa, etteikö kaikilla useimmilla lasten kanssa työtä tekevillä, olivat he sitten lastenoitajia, lastentarhanopettajia, lastenohjaajia, opettajia jne. osuisi työvuosien aikana lasta, joka ärsyttäisi heitä ja asettaisi heidän ammattitaidolleen tavallista suurempaa haastetta.

Se on varmasti ihan totta. Mutta tämä ei enää ole ammatillisen haasteen kohtaamista vaan täyttä ammattitaidottomuutta:

"...lapsi ällötti ja kuvotti mua kaikin puolin.
Oli ERITTÄIN vaikeaa suhtautua ammatillisesti mutta pakkohan se oli; kai se lapsiki kyllä vaistosi, että teeskentelen"

Mutta tuo ei tarkoita sitä, että jokainen lastenhoitaja tuntisi tällaista koko uransa ajan. Monilla opiskelijoilla se tulee eteen jossain vaiheessa ja silloin onkin peiliinkatsomisen aika. Ei niitä tunteita saa haudata ja unohtaa, vaan käsitellä ja sitä kautta rakentaa sitä omaa ammatillisuutta. Jos joku lapsi ottaa niin julmetusti päähän niin ei muuta kuin purkamaan niitä tunteita jotain kautta ja rakentamaan itsehillintää ja muuttamaan omaa asennetta.

Ei toki tarkoita, mutta vuosien varrella tulee kohdanneeksi monenlaisia lapsia ja myös monenlaisia tunteita, joita lapset herättävät. Ja jos ne tunteet ovat vaikka ärtymyksen tunteita niitä pitääkin käsitellä ja työstää.

Aivan, mutta vuosia työtä tehneenä onkin toivottavasti oppinut käsittelemään omia tunteitaan ja tapoja näyttää ne. Silloin tilanne ei ole ehkä yhtä kaaosmainen ja itseä syyllistävä kuin ensimmäisillä kerroilla nämä tunteet huomatessaan.

ei yleensä olekaan. Mutta on se silti aina peiliin katsomisen paikka.

Eikös me nyt olla oltu aikalailla samaa mieltä tästä asiasta? Mä jotenkin oletan, että kun osaa huomata tunteensa, tulkita ja käsitellä niitä, siihen sisältyy aina se peiliin kattominen. Niinkuin kaikkeen muuhunkin arkipäivän asioihin...

kyllä ja etenkin äitinä sitä saan tehdä. Eikä se kuvastin aina näytäkään sitä maan kauneihinta, erinomaisinta emoa.

Yksi mun lempilausahduksiani onkin, että epätäydellisyys on täydellisyyttä. Sisältäen monen monta ajatusta ja kokemusta omasta elämästä.

 

[Blushing]

Ainiin joo. Nyt vasta hokasin, että mä en ole ihan virallisesti oikeutettu vastaan tähän ketjuun. En oo lastenhoitaja vaan TULEVA sosionomi & lto.
Sori :wave:

nuhtelee ja toivottaa samalla hyvää yötä :wave:

Kiitos samoin! Mäkin taidan lähteä nukkumaan

 

[tytsi-89]

Mun mielestä on huolestuttavaa, jos INHOAA jotain lasta Mä en inhoa ketään ihmistä, en aikuista enkä etenkään lasta. Kaikista ihmisistä ei voi tykätä, mutta inhoaminen on jo aika voimakas tunne.

 

[Blushing]

Mun mielestä on huolestuttavaa, jos INHOAA jotain lasta Mä en inhoa ketään ihmistä, en aikuista enkä etenkään lasta. Kaikista ihmisistä ei voi tykätä, mutta inhoaminen on jo aika voimakas tunne.

Mä taas miellän inhon sellaiseksi tunteeksi, joka kumpuaa ilman mitään varsinaista, selvää syytä. Se vaan on inhotusta, viha on mulle sitten jo ihan eri luokan tunnetila. Ja sen syytkin erilaiset.

 

[tytsi-89]

Mun mielestä on huolestuttavaa, jos INHOAA jotain lasta Mä en inhoa ketään ihmistä, en aikuista enkä etenkään lasta. Kaikista ihmisistä ei voi tykätä, mutta inhoaminen on jo aika voimakas tunne.

Hyvä kuitenkin, jos ihminen tiedostaa nämä inhon tunteet ja yrittää käsitellä niitä sopivalla tavalla, kunhan ei näytä niitä tunteita lapselle! Kaikista ei voi eikä tarvitse tykätä, mutta inho/viha on niin kuluttavia ja voimakkaita tunteita, että niistä kannattaisi yrittää päästä eroon.

 

[Aksu81]

Mutta se ei ole lapsen syytä, jos tunnet inhoa sitä kohtaan. Tällaisen tuntemuksen jälkeen kannattaisi käydä itsensä/työkavereiden kanssa keskustelu, että miksi tuntee noin ja miten voisi omaa suhtautumista parantaa.