Lasten ystävyyssuhteet ja yhdessä leikkiminen?

[nedr@]

Jos ollaan tossa yhteisellä piha-alueella leikkimässä niin silloin kaikki mukaan leikkiin tottakai,mutta kyllä lapsella on oikeus leikkiä myös vain se ns parhaan kamun kanssa. Mutta minun mielestäni ne yksityisleikit sovitaan myös sitten muulloin kun siinä kaikkien kuullen,saatikka että siitä lähdetään viipottamaan kaksiteen yhtäkkiä. Eli tavallaan sitoudutaan ulkoilun ajaksi siihen leikkiseuraan jossa ollaan.

Mutta ei tosiaan aina voi olettaa että käydään kiertämässä kaikki naapuruston muksut läpi ja kysymässä mukaan leikkiin.

 

[.....]

Tässä muuten on varmasti eroa siinä, asuuko pikkupaikalla vai isommassa kaupungissa.
Pienemmissä paikoissa valinnanvaraa ei hirveästi ole, joten hengataan niiden kanssa, ketä löytyy. Tämä ympäristö ehkä opettaa paremmin hyväksymään erilaiset ihmiset, ainakin jos tiettyjen rajojen sisällä liikkuvat.

Isommissa kaupungeissa on enemmän varaa valita ne tyypit, joiden kanssa oikeasti viihtyy. Ongelmaksi muodostuu sitten ne tyypit, joiden seura ei ole niin haluttua, syystä tai toisesta. Kun kellään ei ole "pakkoa" tai sosiaalista painetta viettää aikaa heidän kanssaan, jäävät helposti yksin.

 

[.....]

Miksei muuten lapsen ja aikuisen sosiaalisia tarpeita voi verrata? Ja tarkoittaako tämä sitä, että lapsen on pakko leikkiä ja pitää kaikista joiden kanssa hänen käsketään viettämään aikaa?

Jäin miettimään samaa. Ihan samanlaiset tarpeethan sitä aikuisella on kuin lapsella; löytää samanhenkistä seuraa, kuulua ryhmään, saada hyväksyntää jne.

Lähtökohdat ja taidot niiden sosiaalisten suhteiden hoitamiseen toki eroavat. Ja helpointa se on pienestä asti opetella siihen, että kaikkien kanssa on tultava toimeen, vaikkei vapaa-aikaansa heidän kanssa haluaisikaan viettää.

 

[Bäääää]

Alkuperäiseen kysymykseen vastaisin, että aina ei ole pakko leikkiä kenenkään kanssa. Porukassa ei kuitenkaan syrjitä yhtä, vaan kaikki otetaan mukaan juurikin pihaleikeissä tmv.

Miten toimisitte lapsen kanssa, jota kaverit kyselee seuraksi, mutta joka ei oikeastaan ikinä halua olla kenenkään kanssa?

 

[viisikymppinen isoäiti]

No täytyykö meidän,aikuisten seurustella kaikkien naapureiden kanssa? Ei tarttee. Joten tarviiko lasten leikkiä kaikkien naapureiden kanssa. Ei tarvii.

 

[vierailija]

Aikuiset ihmiset hei! Mitä hittoa te selitätte?

Lapsilla eri sosiaaliset tarpeet kuin aikuisilla?
-Eivätkö kumpikin halua että ei joudu syrjityksi, kiusatuksi, otetaan huomioon ja ollaan ystävällisiä?

Aikuisten ja lasten sosiaaliset taidot eri tasolla?
- No näin on! Lapset ovat monesti sosiaalisilta taidoiltaan miljoona kertaa parempia kuin aikuinen.
Vai kuinka moni aikuinen pystyisi yhtäkkiä 10 vieraan aikuisen seurassa nauramaan ja peuhaamaan, riitelemään, pyytämään anteeksi, antamaan anteeksi ja jatkamaan tekemistä kaikessa sovussa??
-Eeei! Siinä se aikuinen seisoisi hiekkalaatikon reunalla, tuijottaisi omaa lastaan ja puhuisi vain omalle lapselleen.

Siinä yks ylistää ettei kaikkien kanssa tarvitse keskustella hiekkalaatikon äärellä. Keskustelwn tasan tarkkaan vain Merin ja Tiinan kanssa, tuo naapurin isä on nii nuija ett sille en puhu mitään!

Ja toinen selittää vieressä miten raukka ressukka se naapurin isä on, vähän säälistä keitän sille kahvit kun meiän Make on joskus erehtyny kutsuu sen sisälle asti.
Mutta auta armias jos vaikka autossa on joku vika, nii jo kyllä muistetaan ett se naapurin isähän on autokorjaaja, Make hei pyydä sitä nyt sun parasta kaveria kurkkaa meidän autoa!? Kyllähän se sen verran voi!
Ja sit taas kirotaan kun se on seuraavalla viikolla väkisin änkeemässä kahville.


Mitä hittoa te aikuiset ihmiset selitätte??
Koittakaa opetella käyttäytymään!

 

[0oo0]

Ja taas opin yhden edun siitä että asutaan landella.

Tänne ei kukaan hakematta pääse. Eli leikkikööt just niiden kanssa kun huvittaa. Ja viikonlopuksi olen valmis kuskaamaan kaverin luo ja hakemaan takaisin kotiin tai toisinpäin.

Minen ainakaan katsele vastenmielisiä ihmisiä sen enempää uin työpäivän aikana on pakko.

 

[AivanSama]

Ja taas opin yhden edun siitä että asutaan landella.

Tänne ei kukaan hakematta pääse. Eli leikkikööt just niiden kanssa kun huvittaa. Ja viikonlopuksi olen valmis kuskaamaan kaverin luo ja hakemaan takaisin kotiin tai toisinpäin.

Minen ainakaan katsele vastenmielisiä ihmisiä sen enempää uin työpäivän aikana on pakko.

Kadehdin sinua silmittömän paljon

 

[AivanSama]

Alkuperäiseen kysymykseen vastaisin, että aina ei ole pakko leikkiä kenenkään kanssa. Porukassa ei kuitenkaan syrjitä yhtä, vaan kaikki otetaan mukaan juurikin pihaleikeissä tmv.

Miten toimisitte lapsen kanssa, jota kaverit kyselee seuraksi, mutta joka ei oikeastaan ikinä halua olla kenenkään kanssa?

Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Näin itsekkin näen ja koen, että porukassa ei syrjitä yhtä, mutta ei se tarkoita sitä, että kaikkien on pakko kaveerata keskenään, jos kerran homma ei toimi.

Kysymykseesi toteaisin, että jos lapsi viihtyy itsekseen, niin mikäs siinä. Toiset väsyy muihin lapsiin päivähoitopäivien ja koulupäivien aikana, joten ehkä sitä pitää arvostaa, että lapsi osaa ottaa oman aikansa ja tilansa kun kokee sitä tarvitsevansa.

 

[viisikymppinen isoäiti]

Ja jos on isompi porukka kyseessä, niin silloin toki sitä yhtä lasta ei potkitaan joukosta pois, vaikka muuten ei hänen kanssaan lapsi ole kaveri tai leiki, mutta juuri sen naapurin Pekan ei tarvii tulla leikkimään meidän Pekan kans jos ei halua.

 

[AivanSama]

Jäin miettimään samaa. Ihan samanlaiset tarpeethan sitä aikuisella on kuin lapsella; löytää samanhenkistä seuraa, kuulua ryhmään, saada hyväksyntää jne.

Lähtökohdat ja taidot niiden sosiaalisten suhteiden hoitamiseen toki eroavat. Ja helpointa se on pienestä asti opetella siihen, että kaikkien kanssa on tultava toimeen, vaikkei vapaa-aikaansa heidän kanssa haluaisikaan viettää.

Samaa asiaa olen toitottanut omille lapsilleni. Kaikkia pitää kohdella inhimillisesti ja olla ystävällinen niin pitkään kuin se toimii, mutta kaikkien kanssa ei ole pakko kaveerata.

 

[AivanSama]

Ja jos on isompi porukka kyseessä, niin silloin toki sitä yhtä lasta ei potkitaan joukosta pois, vaikka muuten ei hänen kanssaan lapsi ole kaveri tai leiki, mutta juuri sen naapurin Pekan ei tarvii tulla leikkimään meidän Pekan kans jos ei halua.

Näin koen asian itsekkin. Mutta entä jos Ristolla ja Matilla on jokin hyvä leikki ja juttu menossa, mutta kolme vuotta nuorempi Pekka haluaa tulla mukaan, niin miten mielestäsi sitten pitäisi edetä?

 

[0oo0]

Näin koen asian itsekkin. Mutta entä jos Ristolla ja Matilla on jokin hyvä leikki ja juttu menossa, mutta kolme vuotta nuorempi Pekka haluaa tulla mukaan, niin miten mielestäsi sitten pitäisi edetä?

Leikitään tunti Pekakinkin kanss niin se kyllästyy ja äitikin on jo ehtinyt tehdä ruokavalmistelut ja ehtii katsomaan Pekan perään.

Mulla n kolme vuotta nuorempi pikkuveli. Kompromisseihin oli opittava.

 

[AivanSama]

Aikuiset ihmiset hei! Mitä hittoa te selitätte?


Lapsilla eri sosiaaliset tarpeet kuin aikuisilla?
-Eivätkö kumpikin halua että ei joudu syrjityksi, kiusatuksi, otetaan huomioon ja ollaan ystävällisiä?

Aikuisena ihmisenä en koe olevani syrjitty tai kiusattu, jos joku ei minusta pidä tai seuraani kaipaa. Toivon lapsistani samanlaisia. Toivon myös, että he haluavat olla seurassa johon heidät halutaan.

Aikuisten ja lasten sosiaaliset taidot eri tasolla?
- No näin on! Lapset ovat monesti sosiaalisilta taidoiltaan miljoona kertaa parempia kuin aikuinen.
Vai kuinka moni aikuinen pystyisi yhtäkkiä 10 vieraan aikuisen seurassa nauramaan ja peuhaamaan, riitelemään, pyytämään anteeksi, antamaan anteeksi ja jatkamaan tekemistä kaikessa sovussa??
-Eeei! Siinä se aikuinen seisoisi hiekkalaatikon reunalla, tuijottaisi omaa lastaan ja puhuisi vain omalle lapselleen.

Se lasten välittömyys tulee niin hyvässä kuin pahassa. Suinkaan kaikki lapset eivät pysty rentoutumaan kymmenen täysin vieraan lapsen kanssa. Itseasiassa en tiedä yhtäkään lasta, joka siihen kykenisi.

Siinä yks ylistää ettei kaikkien kanssa tarvitse keskustella hiekkalaatikon äärellä. Keskustelwn tasan tarkkaan vain Merin ja Tiinan kanssa, tuo naapurin isä on nii nuija ett sille en puhu mitään!

Niin. Tai sitten sille naapurin isälle ollaan ihan kohteliaita, mutta ei esitetä olevan mitään parhaita kavereita, koska sitä ei olla? Eikö se ole kuitenkin ihan suoraselkäistä.
Kaikkein tyrmistyttävintä on mielestäni kaksinaismoralismi. Päin naamaa ollaan kivoja ja aivan hemmetin ystävällisiä, mutta sitten syvällä sisimmässä halveksutaan ja inhotaan kyseisen ihmisen seuraa. Sellainen vasta kamalaa onkin.

Ja toinen selittää vieressä miten raukka ressukka se naapurin isä on, vähän säälistä keitän sille kahvit kun meiän Make on joskus erehtyny kutsuu sen sisälle asti.
Mutta auta armias jos vaikka autossa on joku vika, nii jo kyllä muistetaan ett se naapurin isähän on autokorjaaja, Make hei pyydä sitä nyt sun parasta kaveria kurkkaa meidän autoa!? Kyllähän se sen verran voi!
Ja sit taas kirotaan kun se on seuraavalla viikolla väkisin änkeemässä kahville.

Omassa lähipiirissäni niiden apua ei ole koskaan tarvittu yhtään missään eikä mihinkään, jotka eivät millään tasolla miellytä ihmisenä ja joiden seuraa halutaan vältellä viimeiseen asti.

 

[AivanSama]

Leikitään tunti Pekakinkin kanss niin se kyllästyy ja äitikin on jo ehtinyt tehdä ruokavalmistelut ja ehtii katsomaan Pekan perään.

Mulla n kolme vuotta nuorempi pikkuveli. Kompromisseihin oli opittava.

No entä jos kyseessä ei ole nuorempi sisarus, vaan joku naapurin jannu. Ja jos kyseessä on vaikka kaksi kuusivuotiasta, jotka leikkii kaksin pihalla ja tämä kolmas on kolemvuotias, niin kenen vastuulla se kolmevuotias on, jos se tungetaan väkisin näiden kuusivuotaiden seuraan?

 

[0oo0]

No entä jos kyseessä ei ole nuorempi sisarus, vaan joku naapurin jannu. Ja jos kyseessä on vaikka kaksi kuusivuotiasta, jotka leikkii kaksin pihalla ja tämä kolmas on kolemvuotias, niin kenen vastuulla se kolmevuotias on, jos se tungetaan väkisin näiden kuusivuotaiden seuraan?

Ei niin saa tehdä. Sehän on heitteillejättö ellei itse vahdi penskaansa.

 

[AivanSama]

Ei niin saa tehdä. Sehän on heitteillejättö ellei itse vahdi penskaansa.

Niinhän se taitaa olla.
Mikä muuten on yleisesti sellainen ikä, että voidaan ajatella lapsen pärjäävän kaverin kanssa omalla tai naapurin pihalla siten, ettei ihan kokoajan tarvi vahtia?

 

[0oo0]

Niinhän se taitaa olla.
Mikä muuten on yleisesti sellainen ikä, että voidaan ajatella lapsen pärjäävän kaverin kanssa omalla tai naapurin pihalla siten, ettei ihan kokoajan tarvi vahtia?

Jaa-a. Voisko olla sama ikä, mikä ajatellaan vaikkapa päiväkodissa tai eskarissa sellaiseksi? Eli ei ennen koulun alkua.

Mun mielestä on äärettömän epäeilua jos kasvatusalan ihmiset joutuvat vahtimaan päiväkodissa kuusivuotiaita silmä kovana ja jos joku karkaa saavat syytteet niskaansa ja vanhemmille vastuu olisi toinen.

Mutta... Viis- kuusi-vuotiaina mä uskalsin omani pihalle päästää ja jäädä valmistelemaan lounaan ennen kuin itsekin siirryin pihalle.

 

[viisikymppinen isoäiti]

No entä jos kyseessä ei ole nuorempi sisarus, vaan joku naapurin jannu. Ja jos kyseessä on vaikka kaksi kuusivuotiasta, jotka leikkii kaksin pihalla ja tämä kolmas on kolemvuotias, niin kenen vastuulla se kolmevuotias on, jos se tungetaan väkisin näiden kuusivuotaiden seuraan?

Ei kolme vuotiaita tungetaan mukaan, hänellä on vanhempi mukana, joka fiksuna johtaa lapsen tekemään jotain muuta.

 

[AivanSama]

Ei kolme vuotiaita tungetaan mukaan, hänellä on vanhempi mukana, joka fiksuna johtaa lapsen tekemään jotain muuta.

Tai sitten sillä 3- vuotaalla ei ole vanhempaa mukana...

 

[AivanSama]

Jaa-a. Voisko olla sama ikä, mikä ajatellaan vaikkapa päiväkodissa tai eskarissa sellaiseksi? Eli ei ennen koulun alkua.

Mun mielestä on äärettömän epäeilua jos kasvatusalan ihmiset joutuvat vahtimaan päiväkodissa kuusivuotiaita silmä kovana ja jos joku karkaa saavat syytteet niskaansa ja vanhemmille vastuu olisi toinen.

Mutta... Viis- kuusi-vuotiaina mä uskalsin omani pihalle päästää ja jäädä valmistelemaan lounaan ennen kuin itsekin siirryin pihalle.

Meillä on 5- vuotiaana saanut jäädä pihalle leikkimään itsekseen. Vaikkakin äiti on kytännyt haukkana ikkunasta ja kuunnellut ovenraosta, että miten homma etenee

 

[AivanSama]

Tässä muuten on varmasti eroa siinä, asuuko pikkupaikalla vai isommassa kaupungissa.
Pienemmissä paikoissa valinnanvaraa ei hirveästi ole, joten hengataan niiden kanssa, ketä löytyy. Tämä ympäristö ehkä opettaa paremmin hyväksymään erilaiset ihmiset, ainakin jos tiettyjen rajojen sisällä liikkuvat.

Isommissa kaupungeissa on enemmän varaa valita ne tyypit, joiden kanssa oikeasti viihtyy. Ongelmaksi muodostuu sitten ne tyypit, joiden seura ei ole niin haluttua, syystä tai toisesta. Kun kellään ei ole "pakkoa" tai sosiaalista painetta viettää aikaa heidän kanssaan, jäävät helposti yksin.

Ja jos pienellä paikalla jää syrjityksi, on kavereiden löytäminen varmaan tuskaa...

 

[viisikymppinen isoäiti]

Tai sitten sillä 3- vuotaalla ei ole vanhempaa mukana...

Siis kolme vuotiaille. Se on heitteillejättö päästää tuon ikänen yksin ulos.

 

[AivanSama]

Siis kolme vuotiaille. Se on heitteillejättö päästää tuon ikänen yksin ulos.

Tai sitten oletetaan, että naapurit pitää vahtia...

 

[AivanSama]

Lisäkysymys vielä. Minkä ikäisen lapsen on sopivaa kuljeskella itsekseen omakotitaloalueella kaduilla siten, ettei vanhemmat ole lähimainkaan?