Lasten yökyläilystä isovanhemmilla

Tästä aiheesta vois kyllä tehdä laajan tutkimuksen joku tilastokeskus tms.

 

Mun vanhemmilla vaihtelee kauheasti. Jollain viikolla parina yönä, jollain viikolla ei ketään. Lapsenlapsia heillä on 6 ja meidän vauvaa lukuunottamatta ovat niin isoja, että usein itse sopivat, että menevät. Ovat viikollakin välillä ja menevät sieltä sitten kouluun. Kun ei ole pitkät välimatkat se onnistuu hyvin. Vauva ei ole vielä ollut, on nyt 7kk. Välillä myös isovanhemmat tulevat meille tai siskolleni yöksi, esim. viime viikonloppuna siskoni miehineen oli yön pois ja vanhempani siellä katsomassa lastenlasten perään.

Kaikinpuolin jokaisen mielestä sopivissa määrin. Vanhempani haluavat, kokevat etuoikeudeksi viettää aikaa lastenlastensa kanssa. Ja siksipä suhteet on hyvät ja lämpimät ja nää 13-17 v. teinitkin edelleen haluaa mummulaan yöksi, välillä yksin ja välillä yhdessä. Rikkaus sekä lapsenlapsille että isovanhemmille ja ihanaa myös vanhemmille.

 

Miehen vanhemmilla ei ketään koskaan. Lastenlapsia heillä n 30. Miehen sisko kävi joskus viikonloppuja perheineen mutta nykyään käyvät vain päiväseltään hekin. Matkaa heillä se 200 km suuntaansa.

Mun vanhemmillakaan ei lapsen lapset ole ikinä yksin yötä. Heillä 17 lastenlasta. Sisko käy perheineen 1-4 krt vuodessa sen muutamasta yöstä viikkoon mummolassa. Asuvat 600 km:n päässä. Mutta siis heilläkään ei lapset yksin vaan ovat ite mukana.

Kummastakaan mummolasta ei ole ikinä pyydetty että ottaisivat lapsia hoitoon saati sit yöksi. Välillä kyllä harmittaa lasten puolesta todella paljon. Naapurin lapsilla on mummola johon voi lomilla mennä viikoksikin ilman vanhempia.

Ymmärrän että ihan pieniä ei haluta eikä jakseta mutta nuo kouluikäiset (9-14v) jo mun mielestä menis jo kohtuudella. Edes sen kerran kaks vuodessa.

 

Esikoinen on kerran kuussa n. suurinpiirtein mun vanhemmilla yötä, anopilla ei ole ollut kertaakaan ilman meitä.

Jahka tää kakkonen saa vielä ikää, alkaa sekin menemään samalla reissulla porukoille yökylään.

Ottais porukat varmaan useamminkin, viikonloppuisin junnua, mut toi välimatka on sellanen ettei ihan viitti yhden yön takia ajella sitä jatkuvasti..

 

Meillä mun vanhemmat tykkää kovasti lapsistamme. Poika 5 v on ollut noin 3-4 x vuodessa yötä , tyttö 1v ei vielä kertaakaan, kunhan vähän kasvaa ja tissistä oppii pois niin ehkä sitten hänkin pääsee. Itse vanhemmilleni voisin antaa vaikka kerta kuukauteen, mut en kehtaa kysy niin usein. Poika itse on sinne myös aina tuppautumassa Ehkä sitten kun äiti jää 1½v päästä eläkkeelle pääsee lapset useammin yökyläilemään ?!?

 

Sekä mun että miehen vanhemmilla on vain 1 lapsenlapsi, meidän tyttö. Tyttö yökyläilee (pe-su) mun vanhemmilla keskimäärin kerran kuussa. He kyllä ottaisivat tytön luokseen useamminkin... Miehen vanhemmilla tyttö on ollut yökylässä tasan kerran 1,5 vuotta sitten eli käytännössä = ei yökyläilyjä.

 

on kolme lasta 10v, 6v ja 1v8kk, koskaan eivät ole kaikki kolme olleet samaan aikaan yökylässä mummilla. Isoin muutenkin aika harvoin, kun harrastukset vievät niin paljon aikaa. Keskimmäinen ehkä 1-2 kertaa kk, yleensä minun äitini kysyy ja poika tahtoo mennä, joskus poika soittaa itse ja kysyy, että sopiiko tulla ja aina sopii. Muuten äitini tapaa lapsia vähintään kerran viikossa, vie hiihtämään/luistelemaan/puistoon mitä milloinkin. Hän itse haluaa viettää aikaa lastemme kanssa ja välit lapsen lapsiin ovatkin todella lämpimät ja meidän pienin alkaa aina hihkumaan kun mennään mummin kodin ohi, viimeksi alkoi aivan lohduton huuto, kun ei päässyt kylään ja surkeana osoitteli ovea (äitini ei ollut ollenkaan kotona, joten ei voitu edes moikata)

Kaksi pienintä ovat olleet yhdessä yöhoidossa yhden kerran ja toinen on suunnitelmissa, kun on esikon turnaus/pelireissuja, kun ei aina viitsitä ottaa mukaan.

Oma isäni on kuollut, jos hän eläisi, olisivat lapset varmaan vielä useammin, kun hän eli soitti isä viimeistään torstaina kysyäkseen, tulemmeko kylään, tai saisiko edes lapsen yökylään. Nyt en halua liika vaivata työelämässä olevaa äitiäni.

miehen äiti on kuollut ja isä asuu kaukana+on aika vanha, ei pärjää lasten kanssa, eli eivät koskaan ole vaarilla hoidossa.

Olen todella kiitollinen, että äitini haluaa luoda hyvät suhteet meidän lapsiin ja haluaa viettää aikaa lasten kanssa

 

voin vastata vain omien lasteni kohdalta, koska en tiedä, miten muiden sisarusteni/miehen sisarusten lapset ovat heillä öitä. Meidän lapset eivät ole koskaan miehen vanhemmilla, minun kotona ollaan pari kertaa vuodessa koko perheellä 2-4 yötä kerrallaan. Lapset eivät ole koskaan itekseen isovanhemmilla, eivät ole pyytäneet.

 

Kateellinen olen minäkin niistä isovanhemmista, jotka PYYTÄVÄT lasta yökylään.

Anoppi on osansa tehnyt, ei kykene enää meidän poikaa (tai siis ketään) hoitamaan enää. Oma äitini on vireä, mutta mukavuudenhaluinen eläkeläinen. Me pyydämme yöhoitoa 1-2krt vuodessa. Ensisijaisesti yritämme aina miehen siskon perhettä joka asuu 60km päässä.

 

mun puolelta lastenlapsia on yhteensä 5 ja miehen puolelta 6, näistä meidän 2.
Sisareni lapset ovat olleet yökylässä mummulassa yhden yön ja meidän lapset 1-2xvuodessa 1-2yötä.
Anoppilassa vanhimmat serkukset aikoinaan olivat yökylässä aika usein, meidän lapset ovat olleet yhdessä 3 yötä ja esikoinen 2yötä ennen kuopuksen syntymää.
Olisi kyllä mukavaa, jos vähän useammin ottaisivat, mutta he ovat omansa hoitaneet, nauttikoon nyt omista menoistaan.

 

Isovanhemmat ottaisivat lapsen erittäin mielellään ja usein, samoin lapsi tykkäisi olla siellä. Mutta minä en päästä.
Syynä alkoholi

 

kerran kymmenessä vuodessa, silloinkin pitä anella polvillaan, että ottavat.

 

No, mun siskon lapsi on vanhemmilla yökylässä muutaman kerran vuodessa ilman mun siskoa, sitten muutaman kerran ovat yhdessä kylässä (asuvat toisessa kaupungissa). Meidän isommat 2 lasta olivat alkuun noin kerran kuussa vuorotellen yökylässä, mutta pariin vuoteen eivät kuin ehkä kerran vuodessa. Heinäkuun jälkeen eivät kertaakaan. Pienemmät lapsista ovat yökyläilyikäisiä, mutta eivät ole olleet koskaan. Mun vanhemmat on työikäisiä, työkykyisiä ja aktiivisia just ja just päälle 50v. Mutta elävät nyt elämänsä parhaita vuosia, ilman lapsia ja lapsenlapsia. Edes pariksi tunniksi eivät ottaneet, kun kysyin viime viikolla. Halusivat imuroida rauhassa. Lapset alkavat selvästi vieraantua, vaikka olen yrittänyt pitää yhteyttä. Puheissa lapsenlapset ovat mussukoita, ihania, söpösiä ja aina saan saman "pitäis nyt kattoo joku sellainen sopiva aika, että tulisvat kylään". Sitä aikaa ei tule, ei mitään muutakaan kontaktia nykyään viikkoihin, välimatkaa 10km. Eivät tule meille kylään, eivät anna mennä niille (ei lyhyellä eikä pitkällä varoajalla). Alan luovuttaa hiljalleen ja miettiä, että jos odottavat sitten eläkeläisinä lapsenlapsia kylään niin sanon, että me imuroidaan, ei ehditä.