Lasten pelaamisesta yleisesti

[Play-the-game]

Kertokaapas tänne vähän kokemuksia ja näkemyksiä koskien lasten pelaamista. Ja tarkoitan peleillä lähinnä lautapelejä, korttipelejä ja sen sellaisia sekä sitten konsolipelejä/tietokonepelejä. Minkä ikäisenä lapsenne ovat aloittaneet erilaiset pelailut ja kuinka paljon pelailevat.

Yleinen näkemyshän on se, että moni lapsi (etenkin pojat) pelaa nykyään tosi paljon. Omassa lähiympäristössä en ole tämmöistä kylläkään havainnut. Meillä on 5- ja 3-vuotiaat pojat ja he eivät ole koskaan edes koskeneet pelikonsoliin tms. Joskus on vanhempi poika koittanut mummin iPadilla jotain AngryBirdsiä.

Vanhempi poika pikkasen pelaillut muistipeliä ja jotain siitä johdettuja variaatioita. Afrikan Tähti olis kaapissa, että sitä ajattelin joskus testata. Dominoa kanssa on vähän pelailtu joskus.

Mies on sanonut, että haluis jossain vaiheessa ostaa pelikonsolin, mutta vasta sitten kun ollaan sitä mieltä, että lapsillekkin pelaaminen on ok. Oliskohan se aika sitten kun kouluun menevät vai kannattaisko yrittää jarruttaa niin pitkään kuin mahdollista?

 

[MolliMelooni]

Meillä tyttö 5v10kk.

Ollaan aloitettu muistipeleillä joskus varmaan pari vuotta sitten, nykyään ei enää pärjätä niissä tuolle.

Korttipeleistä ollaan pelattu maijaa, merestä löytyy ja paskahousun muunnelmaa. Lisäksi ollaan pelattu Dixitiä ilman pelilautaa, ja Unoa. Seuraavaksi opetellaan viissatanen, kun nuo rummi-tyyppiset pelit on periaatteessa opeteltu Rummikubia pelaamalla.

(ETA2: Ai niin, pelataan myös Yatzya)

Lautapelejä pelataan kaikenlaisia: Zak Pak, jo mainittu Rummikub, Afrikan tähti, Bandu, Muumi, Touhulan arvoitus, Menolippu.. Melkein mikä vaan peli menee, missä ei tarvitse itse osata lukea tai missä me voidaan auttaa lukemisessa.

Pelikonsolilla tyttö pelaa vähemmän, sillä pelailee Lego Harry Potteria, Forza nelosta sekä Kinect Animalsia ja Kinect Sportia. IPadilla pelaa Angry Birdsia, robottiohjelmointia ja Mouse Spyta. Tietokoneella pelaa toisinaan Ekapeliä.

ETA Niin ja noihin muihin pohdintoihin: En näe mitään syytä siihen, miksi lapsi ei saisi pelata. Itse nautin erilaisten pelien pelaamisesta ja pelit eri muodoissaan ovat tärkeimpiä harrastuksiani. Ruutuaikaa rajoitetaan ja konsolipelien ym sisältöä valvotaan. Pelataan kyllä useimmiten porukalla, koska se on hauskinta.

 

["Nanna86"]

Opettakaapa sitten aikuiset pojatkin hyviksi häviäjiksi eikä vaan tyttöjä. Jotenkin tuntuu, että jos poika kiukuttelee kun häviää, niin se on ok kun se on poika. Mutta tytön pitäis käyttäytyä. Meillä ainakin on tehty niin, että toki välillä annetaan pojan voittaa, mutta ei aina. Ja sitten jos kiukuttelee kun häviää, niin sitten sanotaan että eipä sitten enää pelata.

Konsoleita poika (7v) vois pelata vaikka kuinka kauan, mutta oomme tehny silleen, että seittemältä pitää lopettaa että rauhottuu. Ja aamulla ennen eskaria ei saa pelata. Viikonloppuna sitten enempi. Minä en noista peleistä tiiä mitään, mutta mies kattoo ettei pelaa mitään seksipelejä sun muita. Autopelejä sun muita kai.

 

[Saranza81]

Mitä vähemmän tietokoneita ja konsoleita alle 10v sen parempi. Tää nyt vaan nyrkkisääntönä, toki noiden pelaamisten kautta oppii pikkuhiljaa tien IT-logiikkaan ja koneiden käyttöön, mutta sen ehtii myöhemminkin. Haitallisia vaikutuksia liian nuorena pelaamisesta seuraa. Ainakin jos ei homma pysy hallinnassa ikärajojen ja pelimäärien suhteen. EN tosin ala sanomaan mitään tarkkoja rajoja, eri lapsilla menee hiukan eri tahtiin...

 

[ihan pienestä]

lähtien on pelattu muistipeliä, noppapelejä, korttipelejä ja lautapelejä, heti kun lapset vain ovat halunneet osallistua.

Pojat ovat nyt eskarissa ja tokalla ja molemmilla on laskusujuvuus ällistyttävän hyvä. Viimeisinpänä ovat hurahtaneet monopoliin. Nykyään pystyvät pelaamaan keskenäänkin useimpia pelejä kun häviäminen ei ole enää niin maatakaatava juttu

Eivät ole pelanneet mitään konsolipelejä tms., ainoastaan liikunnallisia kinect -juttuja.

 

["vieras"]

minulla on useampi lapsi, kaikki alle 10-vuotiaita ja saavat pelailla silloin kun siltä tuntuu, ruutuaika meillä on rajoitettu eikä se vie tilaa yhteisiltä jutuilta. On tehty tutkimuksia myös pelaamisen myönteisistä vaikutuksista, tässä uutinen yhdestä http://www.mbnet.fi/artikkeli/ajankohtaiset/ajassa/pelaaminen_kehittaa_visuaalisia_kykyja

Uskon, että pelaaminenkin voi olla hyödyllistä, ei pelkästään pahasta. Olen kyllä tarkka ikärajoista, meillä ei ole edes K12-pelejä ennen kuin kaikki ovat tarpeeksi vanhoja niitä pelaamaan/katsomaan.

 

[MolliMelooni]

[QUOTE="Nanna86";28181015]Opettakaapa sitten aikuiset pojatkin hyviksi häviäjiksi eikä vaan tyttöjä. Jotenkin tuntuu, että jos poika kiukuttelee kun häviää, niin se on ok kun se on poika. Mutta tytön pitäis käyttäytyä. Meillä ainakin on tehty niin, että toki välillä annetaan pojan voittaa, mutta ei aina. Ja sitten jos kiukuttelee kun häviää, niin sitten sanotaan että eipä sitten enää pelata.

Konsoleita poika (7v) vois pelata vaikka kuinka kauan, mutta oomme tehny silleen, että seittemältä pitää lopettaa että rauhottuu. Ja aamulla ennen eskaria ei saa pelata. Viikonloppuna sitten enempi. Minä en noista peleistä tiiä mitään, mutta mies kattoo ettei pelaa mitään seksipelejä sun muita. Autopelejä sun muita kai.[/QUOTE]

Sori, aavistuksen ot ketjun sisällöstä (mutta otsikko onkin lasten pelaamisesta yleensä) Mä en ole koskaan ymmärtänyt tuota, että jonkun annetaan salaa voittaa. Se sotii koko pelaamisen ideaa vastaan, eikä mun mielestä opeta mitään. Me ollaan ainakin avoimesti pelatessa neuvottu ja opastettu ymmärtämään peliä, ei luotu illuusiota siitä, että voitto tapahtuu ihan tuosta vaan.

Plus pointti hyvästä häviäjyydestä on hyvä, vaikka en olekaan törmännyt tuollaiseen sukupuolittumiseen asiassa. Lisäksi kannattaa opetella hyvää voittamista, jolloin hävinneillekin jää hyvä mieli pelistä.

 

["vieras"]

Meillä pelataan 4v:n kanssa lautapelejä (tai useammin menee leikkimiseksi varsinaisen pelaamisen sijaan), tietokoneella (esim. pikkukakkosen pelejä), kännykällä angry birdsiä ja sitten konsolilla sellaista simppeliä seikkailupeliä. Tietokone-, kännykkä- ja konsolipelit saa tunteet naperolla aika kuumiksi varsinkin siinä vaiheessa kun pelaaminen täytyy lopettaa. Välillä on sitten pidetty useampi viikkokin pelitaukoa kun meinaa lähteä lapasesta. Toisaalta tuttavapiirissä samanikäinen lapsi, jolla yhtälailla mahdollisuus pelaamiseen, mutta ei vaan ole siitä niin kiinnostunut.

 

[Winner]

Sori, aavistuksen ot ketjun sisällöstä (mutta otsikko onkin lasten pelaamisesta yleensä) Mä en ole koskaan ymmärtänyt tuota, että jonkun annetaan salaa voittaa. Se sotii koko pelaamisen ideaa vastaan, eikä mun mielestä opeta mitään. Me ollaan ainakin avoimesti pelatessa neuvottu ja opastettu ymmärtämään peliä, ei luotu illuusiota siitä, että voitto tapahtuu ihan tuosta vaan.

Plus pointti hyvästä häviäjyydestä on hyvä, vaikka en olekaan törmännyt tuollaiseen sukupuolittumiseen asiassa. Lisäksi kannattaa opetella hyvää voittamista, jolloin hävinneillekin jää hyvä mieli pelistä.

No kyllä sitä tahallaan voi hävitä jos pelaa 5-vuotiasta vastaan. Riippuu vähän pelistä. Ja pelaajan valmiuksista. Mutta se on ihan totta, mitä sanoit että sellainen sotii pelaamisen ideaa vastaan. Mutta vähän sama kuin se, että kun isä pelaa fudista pojan kanssa, niin ei kai siinä ihan oo sillä isällä sata lasissa

Mielestäni liiallinen häviämisen opettelu ei ole hyvästä. Se nyt on selvä, että tavaroiden paiskominen on huono homma, mutta kyllä häviämistä saakin vihata. Varmaan juuri tuossa tulee pojilla ja tytöillä iso ero. Ja ne pojat jotka tottuu voittamaan, pärjää sitten elämässä tosi hyvin. Mutta sitten ne luuserit on aina luusereita. No pieni kärjistys toki... Mutta tytöillä opetetaan tuossakin enemmän semmoista miellyttävää käytöstä ja keskinkertaisuutta - osittain valitettavasti...

 

["vieras"]

Kaikki kun tuntuu pelaavan, niin voiko siitä olla haittaa, että ei pelaa?

 

["vieras"]

Meidän pojat on 3v ja 4v. Pelaamme mm. dominoa, muistipeliä, Chocoa, Elefunia. Nuorempi keskittyy paremmin ja on kiinnostuneempi. Ei vielä tietokonepeljä olla kokeiltu.

 

[meillä]

Pelataan lautapelejä PALJON, päivittäin. Pojat 4v ja 3v. Hittejä afrikan tähti, musta pekka, muumin purnukkajahti, seikkailu vuorilla, domino. Hyvin osaavat pelata ja hävitäkin. Pleikkaria haluaisivat pelata, saavat pelata n puoli tuntia vkossa.

 

[sorry mutta olen]

Mielestäni liiallinen häviämisen opettelu ei ole hyvästä. Se nyt on selvä, että tavaroiden paiskominen on huono homma, mutta kyllä häviämistä saakin vihata. Varmaan juuri tuossa tulee pojilla ja tytöillä iso ero. Ja ne pojat jotka tottuu voittamaan, pärjää sitten elämässä tosi hyvin. Mutta sitten ne luuserit on aina luusereita. No pieni kärjistys toki... Mutta tytöillä opetetaan tuossakin enemmän semmoista miellyttävää käytöstä ja keskinkertaisuutta - osittain valitettavasti...[/QUOTE]

eri mieltä. Ne parhaiten menestyvät ovat nimenomaan hyviä häviäjiä. He osaavat nollata samantein sen häviämisen ja pistää nokan kohti uusia haasteita.

 

["vieras"]

Liian aikaisin ovat aloittaneet konsolipelit ja sen huomaa joskus. Raivareita pelaamiseen liittyvistä pettymyksistä ym. Alle 5v on alkaneet pelaamaan.

 

[MolliMelooni]

No kyllä sitä tahallaan voi hävitä jos pelaa 5-vuotiasta vastaan. Riippuu vähän pelistä. Ja pelaajan valmiuksista. Mutta se on ihan totta, mitä sanoit että sellainen sotii pelaamisen ideaa vastaan. Mutta vähän sama kuin se, että kun isä pelaa fudista pojan kanssa, niin ei kai siinä ihan oo sillä isällä sata lasissa

Mielestäni liiallinen häviämisen opettelu ei ole hyvästä. Se nyt on selvä, että tavaroiden paiskominen on huono homma, mutta kyllä häviämistä saakin vihata. Varmaan juuri tuossa tulee pojilla ja tytöillä iso ero. Ja ne pojat jotka tottuu voittamaan, pärjää sitten elämässä tosi hyvin. Mutta sitten ne luuserit on aina luusereita. No pieni kärjistys toki... Mutta tytöillä opetetaan tuossakin enemmän semmoista miellyttävää käytöstä ja keskinkertaisuutta - osittain valitettavasti...

(Tummennettuun) Jep.

Mutta mun mielestä se ei ole järkevää. Pitää pelata sellaisia pelejä, joissa lapsen on mahdollista voittaa (tuuripelejä, tarpeeksi helppoja), niin ei tarvitse tahallaan hävitä. Kun isä pelaa lapsen kanssa palloa, isä pyrkii opettamaan pelin ideaa lapselle, ei vain lönköttele pitkin nurmea ja teeskentele hämmästynyttä häviäjää, kun lapsi saa vieritettyä pallon maalin lähistölle.

 

[Pelimies]

Ennen ajateltiin, että kaikki elektroninen pelaaminen on suunnilleen Saatanasta. No nykyään ei ajatella noin ja hyvä niin. Mutta en mä tosiaan alle kouluikäisille konsolipelejä sun muita suosittelisi. Ne on yleensä niin helkutin valmiiksi pureskeltuja visuaaliselta anniltaan.

Mutta vaikee lapsia noiden ulkopuolella on pitää ainakaan kouluikäisenä (varsinkaan poikia). Mutta on niissä paljon hyvääkin, kunhan ei kaiken maailman Grand Theft Autoja pääsis pelaamaan alta 10v. Valitettavasti se vaan menee niin, että aina on joku "kova jätkä", jolla on piittaamattomat ja tietämättömät vanhemmat. Sitten näiden rankkojen pelien arvo nousee tosi korkeeksi ja lapset hankkiutuu pelaamaan niitä tavalla tai toisella. Se ei oo hyvä homma.

 

["vieras"]

Täällä taas on nää hyvät kasvattajat joo. Tosiasia on se, että monessa perheessä homma menee näin, etenkin kun on poikia: Mukelot tulee koulusta kotiin, niin eikun pelit päälle ja iltaan saakka pelataan. Viikonloppuina pelaavat sitten tuntitolkulla ja kauhee vaiva keskeyttää ees. Tosin eihän nää aikuiset ees välitä vaan aattelee, että hyvä kun lapset poissa pahanteosta... Joopa joo. Sitten kakarat on muuten tosi passiivisia, ainoo mikä päässä pyörii on noi pelit.

 

["Vieras"]

Kun on pieniä alle kouluikäisiä, on varsin helppo olla ilman tietsikka yms. Pelejä. Mutta yksikin kouluikäinen perheessä niin ei se vaan niin menekään Meillä poikalapsiperheessä, jossa monen ikäisiä lapsia ja eri ikäiset lapset ja kaverit leikkii keskenään, nuorin tarttui ipadiin alle 3-vuotiaana, mutta rajatusti ja kohtuudella. Seuraukset on olleet pelkästään hyviä. Nykyään esim. Padeilla voi piirtää, lukea kirjoja, laskea, harjoitella värejä, soittaa musaa jne. Englanti on vanhemmilla lapsilla noin viisinkertaisesti paremmalla tasolla kun äidillä vastaavassa iässä, pitkälti pelien ansiosta.

Mä en oikein ymmärrä asennetta, että pelit on pahoja..niissä on tosi hyviäkin, ja tietsikan yms. ja myöhemmin medioiden hallinta on aika tärkeä taito nykyään. Monesti kuulee, että 'meillä ei mitään tietsikkaa pikkulapsille anneta' mutta sitten samat tenavat istuu tuntikausia lastenohjelmia tuijottaen

Kaiken ydin on kohtuus. Ala-asteiässä lasten perheet on aika lailla jo jakautuneet kahtia. Toisissa perheissä saa pelata koko ajan ja toisissa on selkeät säännöt. Ei sitä mielellään kannusta lasta kaveeraamaan niiden kanssa, jotka istuu nokka ruudussa vapaa-ajan, oli se sitten telkku tai konsoli.Liikaa pelaavat lapset on kaikki samasta puusta; kaikki puheet pyörii peleissä, normaalit asiat tuotta vaikeuksia, hermostuvat helposti, keskittyvät huonosti, ryhti ja kunto huonot, monilla vaikeuksia koulussa. Jos kylässä oleva kouluikäinen lapsi hermostuu pelaamisen rajoittamisesta, voi olla lähes varma että lapselle on jo kehittynyt peliriippuvuus.

 

[halipupu harmaana]

Mulla on vajaa 6v. ja 8v. pojat ja meillä ei ole pelikonsoleita, tietsikalla saavat viikonloppusiin ja lomalla pelata kohtuullisesti, tunnin pari päivässä.

Lautapelejä sen sijaan löytyy ja n. 3-vuotiaasta lähtien ollaan niitä pelattu ja häviämistä opeteltu. Nyt viimeisen vuoden aikana molemmat on opetellu pelaamaan shakkia ja iltaisin meillä luetaan eri pelien sääntöjä suuresta pelikirjasta.

Eilen opetin kuopukselle miten pelataan pyreamidipasianssia ja muutkin uudet pelit kiinnostaa kovasti.