Lasten kasvatuksesta. Mitä haluaisit tehdä toisin kuin omat vanhempasi?

["alkup"]

Olen viime aikoina pohtinut sitä, mitä asioita haluaisin tehdä toisin kuin omat vanhempani ovat tehneet tai mitä sellaisia asioita haluaisin omille lapsille opettaa, joista itselleni ei lapsena kerrottu. Olisi kiva kuulla minkälaisia teillä muilla ovat ne asiat, jotka tietoisesti pyritte tekemään toisin kuin omassa lapsuuden kodissanne on tehty? Enkä tarkoita nyt välttämättä alkoholinkäyttöön tms. liittyviä, vaan ihan pienempiäkin juttuja. Itselläni on ollut ns. hyvä ja rakastava perhe, jossa vanhemmat ovat tehneet kaikkensa meidän lasten eteen, mutta silti on joitakin juttuja, joita tekisin mielelläni itse toisin.

-Meillä ei koskaan kotona halattu tai muutenkaan oltu kovin lähekkäin enää pikkulapsivaiheen jälkeen. Kaipasin sitä aikoinaan kovasti ja omassa kodissani haluan, että halaaminen jne. ovat täysin luonnollisia arkipäiväisiä juttuja.

-Minut kasvatettiin liian kiltiksi ja araksi. Tietty herkkyys voi olla luonteeseen kuuluvaa, mutta virheiden pelkääminen ja vain onnistumisten kautta arvostuksen saaminen oli välillä todella tuskaista. Osaisinpa itse opettaa, että välillä voi myös epäonnistua, eikä maailma siihen kaadu.

-Olen vasta aikuisena tajunnut, että minulla ei ennen lukioikää ollut juurikaan omia mielipiteitä mistään, vaan äiti päätti kaiken puolestani. Vieläkin välillä huomaan tätä "ihan sama" ajattelua, vaikka olen yrittänyt päästä siitä eroon ja tunnistaa omia halujani. Omille lapsille haluan antaa tilaa omalle ajattelulle ja mielipiteille.

-Koulussa hyvät numerot olivat itseisarvo, ei se, mitä käytännön taitoja olin oppinut. Itse haluaisin kannustaa lapsia mieluummin niiden käytännön juttujen opetteluun, josta saa mielestäni enemmän elämyksiä ja eväitä elämään.

 

["vieras"]

Mä ja sisarukseni ollaan kaikki todella epävarmoja itsestämme, huono itsetunto vaivaa. Osittain johtuu varmaan äidin esimerkistä ja siitä, että hän yritti aina varjella meitä tekemästä mitään, missä voisi epäonnistua tai nolata itsensä, koska mokaaminen oli hänelle itselleen niin maatakaatavaa. Sitä en ikinä omalle lapselle haluaisi, mutta ongelman tuottaa minullekin se esimerkin antaminen, kun edelleen niin epävarma olen...

 

["alkup"]

Mulla itselläni ihan sama homma tuon epävarmuuden kanssa. Kuinka sitä pystyisi omalle lapselle opettamaan normaalia käytöstä, kun itse on niin epävarma monissa tilanteissa...pitäisi vaan osata kannustaa silloin kun lapsi on itse innokkaana menossa, eikä teilata sillä "ei kannata edes yrittää" asenteella, kuten itselle on tehty. Itse olisin niin kovasti kaivannut sitä että olisi kannustettu menemään ja kokeilemaan, eikä pelätty epäonnistumisia ja pettymyksiä...

 

[Kotilohikäärme]

ajattelin olla enemmän läsnä ja vähemmän töissä sekä suosia enemmän luomuarvoja.

 

[samoja asioita miettinyt]

-Meillä tytöt ja pojat kasvatettiin eri tavalla ja täysin eri arvoilla. Minä sain selkääni jos kiipesin katolle, veljiäni taas pyydettiin pudottamaan lumia katolta. Ihan vain yhtenä esimerkkinä.

-Fyysinen kuritus. Ehdottomasti se perinne katkeaa minun kohdallani. Samoin häpeään perustuva sanallinenkin rankaisu. (ja kaikenlainen vertailu esim. naapurin lapsiin "kun naapurin Pirjokin on niin kiltti ja tottelevainen, ei se ikinä tekisi näin")

-Asuin lapsuuteni pienessä ja sisäänpäin lämpiävässä kylässä, ja varsinkin äitini mietti joka asiasta että mitä muut siitä ajattelevat. Eli jos halusin mennä revityissä farkuissa kouluun, äitini suurin huolenaihe oli , että ihmiset luulee ettei niillä ole parempia vaatteita. Sama juttu mielipiteiden kanssa, yleistä mielipidettä vastaan ei saanut olla.
Eli en halua opettaa lapsilleni että kaikessa täytyisi miettiä miltä se muista näyttää. Tosin maailma on paljon suvaitsevaisempi paikka mitä lapsena luulin ja mihin minut kasvatettiin.

-tunteiden osoittaminen. Meillä kiellettiin negatiiviset tunteet. Jos itketti, niin isä käski mennä omaan huoneeseen parkumaan. Vihan osoittamisesta, esim. ovien paiskomisesta saattoi tulla selkäsauna. Eikä asioita ikinä puhuttu läpi, vaan se fyysinen rankaisu tai omaan huoneeseen eristäminen oli piste asian käsittelylle.

 

["viivi"]

Kaksi asiaa ihan tietoisesti:

- halailut ja suukottelut sekä sanalliset hellyydenosoitukset. Muista noita varhaislapsuudesta, mutta hyvin vähän ja isompana ei ollenkaan. Haluan että meillä tunteita osoitetaan julkisesti suoraan toisillemme, sekä halauksina j asuukkoina että sanoina

- se että molemmat vanhemmat ovta paikalla. Minun isäni teki paljon reissutöitä ja oli paljon poissa kotoa. Nyt yritämme mieheni kanssa jakaa pakollisia työreissuja niin, että niitä olisi mahdollisimman vähän ja mahdollisimman lyhyitä (ei kuukausien yhtenäisiä reissuja).

Ihana on ollut huomata, että vanhempani ovat huomanneet ihan saman asian,ilman että asiasta on edes keskusteltu. Lapseemme tuhlataan hellyyttä ja halauksia ja isänikin on aina paikalla kun me tulemme käymään ja yrittää jopa järjestää vielä lyhyempiä työpäiviä.

 

[Lilja76]

Kerron että maailmassa täytyy pitää puolensa pienestä pitäen. Jos joku kiusaa niin kiusaa takaisin.

En käytä ruumiillista kuritusta.