Lasten kanssa oleminen ja miehen asenne! ottaa päähän!

[jurppii todella nyt]

Että mua jyrppii taas miehen asenne kun pyysin että lähtisi poikien kanssa ulos, edes siksi aikaa että minä siivoan sisällä sen aikaa ja saan hetken hermolepoa/hiljaisuutta! Taas naama kurtussa, ja ilme et onks mun ihan pakko?? Mä en ymmärrä miksi se on yleensä aina niin ikävää lähteä lasten kanssa pihalle?? Ja jos lähteekin niin monesti se on sitä et "notkuu" siinä vierssä kun pojat leikkii/tappelee keskenään... Miksi ei voi olla aidosti mukana leikissä? Kyllä mä olen AINA mukana aidosti läsnä jos näyttää et pojat tahtoo mun mukaan heidän leikkiinsä. Yleensä pojat pyytävätkin MUA leikkeihinsä, kun isä EI osaa leikkiä!! Voitteko ymmärtää?? Tuntuu että saan olla äiti, vaimo ja MIES useimmiten tässä perheessä... Sit mies ihmettelee misk olen kiukkuine ja väsyny... Vaikka olen puhunutkin tästä hänelle satoja kertoja! Helpota ei yhtään se että olen rv. 31 nyt, ja pitäis ottaa rauhallisesti.... AI; missä välissä??

 

[Peppari]

No lähde hevonhelvettiin vähäksi aikaa ja jätä mies lasten kanssa. Oppii pomminvarmasti.

 

[M]

Anteeksi mutta minkä takia teet lapsia hänen kanssa jos hän ei osaa olla heidän kanssa? Vauvakuume voitti järjen?

 

[sannulii]

tiedän tunteen, käyn joka päivä tyttöjen kanssa pihalla kerran tai pari, eikä aina huvittais, mutta kun pyydän miestäni lähtemään ulos noiden kanssa, niin se ei jaksa tai venyttää sitä lähtöään monta tuntia, jolloin ei enää ehdi kun tulee päivä uni ajat ym

 

[ymmärrän]

Tuntuu ihan samalta. Ja teen monesti asioita lasten kanssa mistä en edes itse pidä, mutta lasten into saa mut iloiseksi. Meillä on mies innostunut tekemään sellaisia asioita lasten kanssa mistä itse pitää kuten urheilu. Leikkiä ei tuo mies kyllä osaa, enkä minäkään oikeastaan.

Tuo on tylsää, kun se on niin pakkopullaa toiselle, en myöskään ymmärrä kun lasten kanssa oleminen on vastenmielistä, mutta ehkä johtuu just siitä ettei hän tiedä miten olla. Nyt pistät miehen ottamaan lapset johonki omaan mielipuuhaansa mukaan.

 

[ymmärrän]

Enkä ymmärrä tuota juttua, että "miksi teet lapsia hänen kanssaan". Ei elämä ole täydellistä.

 

[ap.]

Anteeksi mutta minkä takia teet lapsia hänen kanssa jos hän ei osaa olla heidän kanssa? Vauvakuume voitti järjen?

Jaa-a... Osaksi ainakin se että halusimme MOLEMMAT vielä yhden lapsen. Kyllähän mä tiedän mikä on osasyy siihen ettei hänelle ole ns. luontevaa leikkiä' ja puuhata lasten kanssa. Hänellä ei ole koskaan ollut omaa isää.... Ja mun isä on just ollut aina sellainen puuhakas ja läsnä oleva isä. ja kateellisena katson kun näen isiä ja lapsia joilla on aidosti kivaa yhdessä! En väitä etteikö mieskin joskus olisi, mutta yleensä näen hänestä että ei jaksais, tai tahtois tms...

 

[ap.]

Ja olisi tosiaan kiva, että kun on noita poikia 2kpl. niin tekisivät yhdessä jotain POIKIEN juttuja! Koska niin se menee, että se olen minä joka potkin fudista yms. heidän kanssaan... No, ei siinä mitään, tykkään urheilusta ja toiminnasta, eli en ole ns. mikään rinsessa joka pelkää et kynsi katkee yms. Mut olisi kiva joskus myös olla sellainenkin..... välillä....

 

[.]

Anteeksi mutta minkä takia teet lapsia hänen kanssa jos hän ei osaa olla heidän kanssa? Vauvakuume voitti järjen?

Se todellinen luonne voi selvitä vasta lapsen syntymän jälkeen. Ei todellakaan voi etukäteen tietää! Mies voi olla täysin erillainen ennen lapsen tuloa,innokas tulevasta isyydestä mutta kun se arki koittaa ei kaikki ookkaan niin kun se on luullu..

 

[ap.]

Muuten mies on muilta osin täys kymppi mulle! siis osallistuu kotitöihin, ei rilluttele jne. Mut tää vaan painaa... Aina vaan, vaikka ollaankin siitä puhuttu.