Lasten isovanhempi kuollut - kysymyksiä?

["mää"]

Lapsille hurjan rakas ja tärkeä mumma kuoli viime yönä Sairasti syöpää, joka vei hänet tosi nopeasti huonoon kuntoon (todettiin 2kk sitten). Lapset (3v ja 5v) eivät ehtineet nähdä mummaansa tämän ollessa huonossa kunnossa ja näkivätkin hänet viimeksi 3kk sitten ihan hyvissä voimissa. Lapset kyllä ovat tienneet, että mumma on sairaalassa ja tosi kipeä, mutta koska tämä kuolema tuli yllärinä (sydänkohtaus taisi olla), niin emme olleet varsinaisesti vielä suoraan puhuneet, että mumma ei tule selviämään...

Tämä siis taustana. Vein aamulla lapset kuitenkin päiväkotiin, emmekä vielä kertoneet asiasta, koska saimme tosiaan tiedon aamuyöllä itsekin ja nyt yritämme selvittää oman päämme. (Kyseessä oli siis miehen äiti.)

Päiväkotiin en aamulla tietenkään vielä mitään kertonut. Mutta miten oletteko kuitenkin päiväkotiin kertoneet tällaisista asioista. Kannattaisiko minun mainita asiasta nyt kun haen lapset (tietenkin niin että lapset eivät vielä kuule) vai vasta maanantaina?

Miten ihmeessä osaan mumman kuoleman lapsille kertoa, kun haen heidät kotiin unien jälkeen
Kerronko heti matkalla vai vasta kotona?

Apuja kaipaan

 

["Eee"]

Itse kertoisin lapsille rauhassa kotona ja päiväkotiin sitten maanantaina aamulla.

Sitä, miten se kannattaisi kertoa, en tiedä...

Voimia teille kaikille, etenkin miehellesi!

 

["kahden äiti"]

Osanottoni!

Päiväkotiin kannattaa kertoa tapahtuneesta. Itse olen kertonut päiväkotiin kaukaisemppienkin kuolemista, koska lapset voivat puhua päiväkodissa, että "äiti itkee", ja hoitajien on silloin hyvä tietää, mistä on kyse. Lapsille läheisen kuollessa hoitajat voivat myös omalta osaltaan auttaa lasta "surutyössä", kun tietävät, mistä on kyse.

Ja kerro lapsille vasta kotona. Matkalla voi oma tunnepurkauskin yllättää...

 

["vieras"]

MÄ kerroin klmevuotiaalle ihan kotona pöydän ääressä. Sanoin niin kuin asia on, ja sitten sanoin, että äiti on kovin surullinen ja on kuollutta kova ikävä ja että lapsikin saa ihan milloin vain ikävöidä ja surra, mutta ei sekään ole pakko. Jokainen saa tuntea ja ajatella omalla tavallaan.

On ollut lapselle kyllä vaikea käsittää ja käsitellä kuolemaa. Äitini kuolemasta nyt puoli vuotta, ja vielä silloin tällöin puhuu asiasta. Tai saattaa pohtia, että kaikki kuolee. Yritän selittää mahdollisimman totuudenmukaisesti, mutta en liian tarkasti. Kaikkiin lapsen esittämiin kysymyksiin tartun, mutta joskus pitää vain vastata, että en tiedä. Haudalla on käyty, mutta se ei herätä lapsessa mitään ihmettelyä. Jotkuthan kummastelevat hautaa kovastikin.

 

[riippuu mistä roikkuu]

Meillä lapsi oli itse kertonut eskarissa, kukaan ei kysellyt enkä sitten ajatellut tolppa ilmoitustakaan laittaa. Kotona puhuimme ja juttelimme kuolemasta ja luimme raamattua mutta en minä ajatellut että minun olisi pitänyt kertoa koko kylälle.

 

[Mep]

Meidän molemmat vaarit ovat kuolleet jo ennen lapsemme syntymää, joten tilanne ei ihan sama...mutta siitäkin huolimatta olen maininnut asiasta päiväkotiin kun lapsi aloitti siellä. Pitävät pyhäkoulua ja puhuvat isoistakin asioista lapsille, joten asia saattaa tulla puheeksi.

Ilman muuta sinunkin kannattaa kertoa päiväkotiin, jotta tietävät missä mennään. Lapsille kertoisin kotona, rauhassa sopivassa tilanteessa.
Mahdollisimman rehellisesti, mutta yksinkertaisesti; mumma on nukahtanut ikiuneen eikä herää enää, mutta hänellä on hyvä olla ja katselee meitä salaisesta paikasta esim.

Lapset ymmärtävät ihmeen paljon.
Vaikka poika on nähnyt vaarin (minun isäni) vain kuvissa, käymme haudalla ja viimeksi hän halusi kaivertaa hiekkaan pienen kuopan "ruokakupiksi" vaarille ;-)

Voimia teille!

 

[SininenSatutar]

Osanottoni!

Meillä myös kuolema on ollut läsnä puheissa viimeisen kuukauden aikana, ystäväni vauva ei jaksanutkaan
On oman lapseni puheissa kuin tuon ystäväni vanhempien lasten puheissa.
Tiedän että ystäväni kertoi heti samana aamuna vanhimman tytön opettajalle että tyttö saattaa olla itkuinen ja poissa oleva.

Niin ja 5- ja 4- vuotiaiden kerhotädeille oli kerrottu myös tuosta pikkuisen kuolemasta, ja olivatkin sitten puhuneet kerhossa jonkin verran tuosta kuolemasta.
Itse kerroin omalle lapselleni ettei tuo pikkuinen jaksanutkaan elää ja että on nyt pienenä enkelinä.

Mitenkän kerroin omille vanhemmille lapsille kummisetäni kuolemasta, ei en nyt jaksa muistaa...

 

[KiiajaVille]

Osanottoni

Kerro vasta kotona.
Miehen isä kuoli kans yllättäen n.2v sitten.
Mies puhui lapsille vaarin kuolemasta ihan vaan suoraan. Sitten olivat itkeneet yhdessä.

Asiasta puhuttiin moneen moneen kertaan ja luettiin aiheeseen liittyviä kirjoja jotka oli suunnattu lapsille.
Päiväkotiin kerrottiin tietysti kans heti, ja joka paikkaan muuhunkin mihin lapset oli yhteydessä.
Kerro heille maanantaina ettei vaan pikkukorvat saa kuulla etukäteen.

Välillä vieläkin tulee esikoiselle itku kun on vaaria ikävä ja sitten taas jutellaan asiasta. Nykyään taitaa olla niin että kerran kahdessa kuukaudessa puhutaan siitä että vaari kuoli ja miksi hän kuoli. Nämä keskustelut käydään ilman itkua.

Lapset oli silloin 3v ja 4v.

 

["Susu"]

Hei!
Isäni kuoli syöpään kolme vuotta sitten lapseni ollessa 5 vuotias. Hänkin eli diagnoosista vain 5 kk.
Isä kuoli päivällä ja kun tulin sairaalasta, hain pojan tarhasta ja lähdimme kauppaan. Kerroin Papan kuolemasta matkalla autossa suurinpiirtein näin: "Kuule äiti tuli just sairaalasta. Muistatko kun on ollut puhetta että Pappa on ollut tosi kipeä ja huonovointinen? Mutta se ei haittaa enään, Pappa on mennyt nyt taivaaseen, ja nyt Papalla on tosi hyvä olla". Poikani oli hetken hiljaa ja sanoi sit siihen et: " Äiti, ei se mitään, Pappa tulee tänne uudestaan, mut sit se ei enään ole Pappa vaan joku muu". Ajattelin että jään odottamaan et poika itse kysyy sit asiasta enemmän, me aikuiset kun ajatellaan kuolemakin niin eri tavalla, tajutaan sen lopullisuus. Lapset ei taas ajattele niin. Lapselle on mielestäni tärkeää kertoa heti asiasta ja mahdollisimman yksinkertaisesti, koska lapset kyllä huomaa vanhemmista et jokin on pielessä ja tietämättömyys on lapselle paljon ahdistavampaa. Voimia ja tsemppiä <3

 

["a p"]

Kiitos kaikille neuvoista ja rohkaisuista. Kerron tosiaan vasta kotona ja maanantaina sitten päiväkotiin. Rankkaa tulee olemaan, mutta useimmilla tämäkin on joskus edessä

 

[KiiajaVille]

Meidän molemmat vaarit ovat kuolleet jo ennen lapsemme syntymää, joten tilanne ei ihan sama...mutta siitäkin huolimatta olen maininnut asiasta päiväkotiin kun lapsi aloitti siellä. Pitävät pyhäkoulua ja puhuvat isoistakin asioista lapsille, joten asia saattaa tulla puheeksi.

Ilman muuta sinunkin kannattaa kertoa päiväkotiin, jotta tietävät missä mennään. Lapsille kertoisin kotona, rauhassa sopivassa tilanteessa.
Mahdollisimman rehellisesti, mutta yksinkertaisesti; mumma on nukahtanut ikiuneen eikä herää enää, mutta hänellä on hyvä olla ja katselee meitä salaisesta paikasta esim.

Lapset ymmärtävät ihmeen paljon.
Vaikka poika on nähnyt vaarin (minun isäni) vain kuvissa, käymme haudalla ja viimeksi hän halusi kaivertaa hiekkaan pienen kuopan "ruokakupiksi" vaarille ;-)

Voimia teille!

Pienten lasten kohdalla välttäisin tuota nukahtamista, koska silloin lapset pelkäävät itse nukahtaa kun voi kuolla.
Tai pelkää sitä että äiti ja isä kuolee kun menee nukkumaan.

Lasten kanssa kannattaa välttää vertauskuvilla puhumista tässä aiheessa.

 

[sunflower20]

Kuolemasta kertoisin kotona, totuuden mukaisesti. Ja varsin konkreettisesti, siis kertoisin että mumma on kuollut, sydän ei jaksanut enää lyödä. Kertoisin sairaudesta, mutta kertoisin myös että ei kaikkiin sairauksiin kuole.
Välttäisin sanomasta että nukkui pois, sillä tuon ikäisille voisi jäädä pelko että ei herääkään enää itse joten uni ei tule enää helposti.
Myös antaisin mahdollisuuden kysymyksiin ja antaisin hyvät vastaukset. Vastaisin etten osaa sanoa tai tiedä jos kysymys on sellainen etten oikeasti tiedä.

näitä asioita tuli pohdittua just pari vuotta sitten kun lähipiirissä juuri mummi kuoli.

Ja se, että näyttää lapsille omat tunteet, omat itkut ja itkun purskahdukset, ne on tärkeitä. Tällöin lapsi ymmärtää että on oikein että suree, itkee ja näyttää tunteensa. Hekin saavat silloin olla surullisia ja itkeä. Jotkut kun sulkeutuvat kun kuolemasta puhutaan. ja jos he näkevät että äiti ja isä suree, he voivat alkaa puhua ja näyttää omat tunteet.

 

["a p"]

Pienten lasten kohdalla välttäisin tuota nukahtamista, koska silloin lapset pelkäävät itse nukahtaa kun voi kuolla.
Tai pelkää sitä että äiti ja isä kuolee kun menee nukkumaan.

Lasten kanssa kannattaa välttää vertauskuvilla puhumista tässä aiheessa.

Tämän olen itsekin monesti vinkkinä lukenut, eli en tosiaa puhu nukahtamisesta vaan ihan kuolemasta. Vanhempi lapsi on kuolemasta joskus jotain kysellytkin, mutta ei paljon.

 

["a p"]

Kertoisin sairaudesta, mutta kertoisin myös että ei kaikkiin sairauksiin kuole.

Mitenköhän muuten 5-vuotiaalle kertoisi mikä on syöpä, jos siis kysyy mikä sairaus mummalla oli. Tähän asti ole ihme kyllä kysynyt, vaikka on tiennyt että mumma on sairas ja sairaalassa. Yleensä tuo kaiken kyselyy, joten nyt saattaa olla edessä.

 

[SininenSatutar]

:'(Mulle tuli tuon ystävän lapsen virreksi tuo Jumalan kämmenellä, ihan siitä syystä kun olin tuon vauvan isonpien sisarusten kanssa kerhossa ja siellä sitä laulettiin molemilla kerroilla, sitten palmusunnuntaina kävin oman tyttöni kanssa perhekirkossa - ja siellä laulettiin tuo virsi. Ja voi sitä itkun määrää:'(

Ja tietysti lapsi kyseli miksi itkin, kerroin ihan rehellisesti että itkin sitä pientä vauvaa...:'(

 

["a p"]

:'(Mulle tuli tuon ystävän lapsen virreksi tuo Jumalan kämmenellä, ihan siitä syystä kun olin tuon vauvan isonpien sisarusten kanssa kerhossa ja siellä sitä laulettiin molemilla kerroilla, sitten palmusunnuntaina kävin oman tyttöni kanssa perhekirkossa - ja siellä laulettiin tuo virsi. Ja voi sitä itkun määrää:'(

Ja tietysti lapsi kyseli miksi itkin, kerroin ihan rehellisesti että itkin sitä pientä vauvaa...:'(

:'(

 

[KiiajaVille]

[QUOTE="a p";23756246]Mitenköhän muuten 5-vuotiaalle kertoisi mikä on syöpä, jos siis kysyy mikä sairaus mummalla oli. Tähän asti ole ihme kyllä kysynyt, vaikka on tiennyt että mumma on sairas ja sairaalassa. Yleensä tuo kaiken kyselyy, joten nyt saattaa olla edessä.[/QUOTE]

hänelle varmasti riittää se että mumma oli todella sairas. Jos hän tosiaan kysyy mikä sairaus niin ymmärtäisikö jos kertoisi että mummalla oli paha kasvain siellä (missä sitten olikin) eikä sitä voitu parantaa.

 

["a p"]

hänelle varmasti riittää se että mumma oli todella sairas. Jos hän tosiaan kysyy mikä sairaus niin ymmärtäisikö jos kertoisi että mummalla oli paha kasvain siellä (missä sitten olikin) eikä sitä voitu parantaa.

Tätä "kasvain" sanaa mietin, mutta alkaako lapsi pelkäämään, että jotain "kasvaa" kohta hänenkin sisällään.

 

[opsa]

on ollut meillä ajankohtainen jokunen viikko sitten. vanhin on kouluikäinen ja ymmärsi asian hyvin, pienin ei vielä ymmärrä, mutta keskimmäinen 3-vuotias.. hänelle sanottiin suoraan, että ukki kuoli. pari kysymystä tuli, mutta niihin oli helppo vastata ja kaikki oli ok.

mummo eli ukin vaimo (kyseessä miehen vanhemmat) erehtyi sitten sanomaan, että ukki on nyt taivaassa. sen jälkeen meillä onkin pelätty tuulta 3-vuotias kysyy koko ajan, että eihän se tai se lennä taivaaseen? en siis suosittele ollenkaan taivaasta puhumista, ei tuon ikäinen ymmärrä sitä merkitystä.

jaksamista teille!

 

["a p"]

mummo eli ukin vaimo (kyseessä miehen vanhemmat) erehtyi sitten sanomaan, että ukki on nyt taivaassa. sen jälkeen meillä onkin pelätty tuulta 3-vuotias kysyy koko ajan, että eihän se tai se lennä taivaaseen? en siis suosittele ollenkaan taivaasta puhumista, ei tuon ikäinen ymmärrä sitä merkitystä.

Tuo onkin hyvä pitää mielessä, kiitos.

 

[sunflower20]

Mä en kyllä noin pienille kertoisin syövästä mitään. Sanoisin että oli niin sairas.
Koska lapset tuossa iässä ovat niin konkretian perään ettei tajua jotain syöpää tai kasvainta koska eivät näe sitä. Sairauden he ehkä on itse kokenut, flunssan kuumeen pahoinvoinnin joten he voivat sitä kautta ymmärtää että kun se on ihan kauhean paha ja pitkittinyt niin voi käydä jotain lopullista.
Puhu vaan todella pahasta sairaudesta.

Taivas voi toisille tuoda helpotusta, he voivat katsoa taivaalle ja ajatella että mumma on enkelinä siellä pilven päällä ja hymyilee heille.

Meillä kävi niin, että kun kävimme katsomassa nukkumattielokuvan ja siellä liikutaan vähän pilvissä niin meidän isompi lapsi sen jälkeen alkoi kysellä että onko se meidän koira tuolla kanssa, onko sillä kavereita siellä. Ja nyt välillä hiekkalaatikolta se kattoo ylös ja sanoo että siellä se on ja kattoo meitä...
Mun veljen lapset jotka pari vuotta sitten menettivät isomummin niin ovat kanssa kokeneet taivaan helpottavana, mutta se on niin lapsesta kiinni miten mielikuvitus laittaa asiat uuteen järjestykseen aivoissa.

Paljon voimia teille. :hug:

 

["a p"]

Kiitos kaikille, näillä mennään. Kohta haen lapset kotiin.

 

[Musticca]

Voimia ja halauksia ap:n perheelle <3

 

[isoäiti mölykylästä]

kerrot lapslle sitten kun olette kotona. kerrot niin kuin asia on ja vastaat lasten kysymyksiin parhaasi mukaan ja niin että lapset sen ymmärtää. päiväkotiin kerro asia sitten maanantaina

 

[Aina Marina]

Pienten lasten kohdalla välttäisin tuota nukahtamista, koska silloin lapset pelkäävät itse nukahtaa kun voi kuolla.
Tai pelkää sitä että äiti ja isä kuolee kun menee nukkumaan.

Lasten kanssa kannattaa välttää vertauskuvilla puhumista tässä aiheessa.

Samaa mieltä.

Meillä aikanaan mummun kuolemasta kerrottiin lapsille kotona kaikessa rauhassa, otettiin syliin ja itkettiin yhdessä. Mummu sai aivoverenvuodon ja kuoli sairaalassa muutaman viikon kuluttua.

Päiväkotiin kerrottiin asiasta, kerrottiin jo silloin kun mummu joutui sairaalaan että tietävät jos lapset asiasta puhuvat ja surevat.


[QUOTE="a p";23756378]Tätä "kasvain" sanaa mietin, mutta alkaako lapsi pelkäämään, että jotain "kasvaa" kohta hänenkin sisällään.[/QUOTE]

Lapsille kerrottiin miksi mummu joutui sairaalaan, mutta ei välttämättä olis kannattanut... Esikoisella tulee herkästi verta nenästä "aiheetta" ja aina kun verta rupesi valumaan lapsi oli ihan hysteerinen siitä että joutuuko hän sairaalaan kuten mummukin