Lasten isä hylännyt lapsiaan( Pitkä stoory)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mamma11
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

mamma11

Uusi jäsen
23.03.2011
16
0
1
tilanne on tällainen meillä että ollaan erottu lasten isän kanss n. 3v sitten. meillä on 8v tyttö ja 6v poika. aluks eron jälkeen kaikki sujui todella hyvin ja lapset oli isällä joka toinen viikko.. kunnes isä löysi uusi nainen, ja koska tämä isä li kauhea käyttää alkomahoolia (myös syy eroon) niin tämä alkohoolikäyttö lisääntyi rajusti koska tämä uusi nainenki käytti raakasti. Lasten isä halusiki aika pian muuttaa tapaamissopimusta koska ei enää halunnut lapsia holhota koko viikon.. joten se muutettiin niin että ne oli siellä joka toinen viikonloppu... mutta sekin alkoi mennä aika nopeasti pieleen ja välillä meni 2kk väliin ettei isä nähnyt lapsia ollenkaan saatikka soittanut lapsille.. ja taas välillä hän sitte haluski niitä nähdä... no aattelin silloin että en puutu asiaan niin kauan kuin isä on selvinpäin silloin ku lapset on siellä ja niinhän oliki... no sitte 2009 lokakuussa isän uusi vaimoke yritti lyödä mun toista lasta siellä ollessaan jonka jälkeen mä kielsin että lapset ei oo lähellä sitä naista.. mutta en kieltänyt isää tapaamasta lapsia mutta silloin isä ilmoitti mulle että jos ei saa lapsia viedä kotiinsa missä hänen vaimo myös on paikalla niin hän ei haluaa nähdä lapsia ollenkaan... mutta sanoin että en luottaa enää naiseen enkä haluaa että mun järkyttynyt 5v poika tarvii sellaista enää pelätä... mutta isä ei nähnyt mitään väärin siinä koko tapahtumassa... 2009 aikana myös mä menin uudestaan naimisiin uuden miehen kanss ja hän muutti meille asumaan.. jolloin lasten isä sitte alkoi kunnolla riitelemään... hän ilmoitti alkuvuodesta 2010 sossulle että mun mies on vaarallinen lapsille, koska hän ei saanut tahtonsa läpi lastenvalvojalla vaan sielläki alkoi riehumaan. Ilmoituksesta tehtiin rikosilmoitus sossun pyynnöstä koska sossu oli heti sitä mieltä ettei siinä ollut mitään perä. Sitten toukokuussa 2010 hän haastoi mut oikeuteen että en anna sen tavata lapsia ja että oon mustasukkainen hänen vaimolle... ja hän vaati että hän saa tavata lapset kotonaan missä hänen vaimo on mukana joka toinen viikonloppu KOKO viikonlopun ajan.. No sehän ei mennyt läpi koska mulla oli mustavalkoisella todisteita hänen tempuista ja tekemisistä, ja koska yli vuosi olli mennyt niin että hän oli jättänyt melkien puolet hänen tapaamisista suorittamatta eikä pitänyt lapsiin muutenkaan mitään yhteyttä. Lopputulos oli siellä se että hän sai tavata lapset joka toinen lauantai 4h mutta vaimoke ei saanut olla lähellä.. no 2kk meni hyvin jonka jälkeen hän taas alkoi siirtämään tapaamiset tai perumaan ne... ja ku en suostunut siihen että siirtämiset tehtiin( sossun pyynnöstä) koska oltiin tehty pvm jo valmiiks ja hän allekirjoitti ne.. Sitten viime vuoden lokakuussa hän alkoi ihme selityksillä perumaan tapaamiset tai että mun piti viedä ne sinne koska hänellä oli krapula jolloin ilmoitin että lapset ei tulee sinne kun et oo edes selvinpäin. ja tästä sitte hän kostoks mulle ei enää ollut mitään yhteydessä lapsiin.. ja vaikka lapset yritti häneen olla yhteydessä niin hän oli vaihtanut puhelinnumero. sitte joulukuussa meillä oli mun pyynnöstä uusi tapaaminen lastenvalvojalla johon hän ei sitte saapunut.. lastenvalvoja sitte soitti hänelle ja hän kertoi kuinka loukkaantuntu hän on ku ei hän oo saanut lapset isänpäivänä eikä jouluna.. ja lapset odotti 2kk joka toinen lauantai vaatteet päällä ikkunassa odottamassa isää joka ei koskaan saapunut... ja mä ilmoitin lastenvalvojalle mun huoli lapsista ja niitten mielialasta kaiken tämän tapahtumasta johtuva... yritettiin saada turvalliset tapaamiset aikaiseks johon myös apset halus koska ne oli peloissaan siitä että jos isä on juonut ku ne menis sinne.. ja tapaamiset toteutuisivatturvakodilla.. mutta tähän lasten isä ei suostunut.. lasten isä ei oo ollut missään yhteydessä meihin tai lapsiin marraskuun 28pv jälkeen jolloin hän kävi 2 min ovella tuomassa lapsille synttärilahja.. joulu sopivasti oli unohtanut.. mutta se mikä ketuttaa ihan suunnattomasti on se että tytöllä on isää ikävä eikä me asialle voidaan mitään koska isä ei haluaa olla tekemisessä lasten kanss... joten oon joutunut kertomaan lapsille totuus asiasta kun ne on kysynyt vaikka ei haluaa mitään pahaa isästä puhua mutta kun tyttö syyttää iteensä ja siihen en suostu.. mitä pitäisi tehdä...??'

Anteeks sekava teksti mutta ois kiva kuulla mielipiteet ja ideoita mitä vois tehdä.. että sais helpotettu lasten mielipaha.. koska luultavasti isä ei enää aio olla missään tekemisessä lasten kanss...
 
Entä jos antaisit nyt tilanteen pysyä tuollaisena, et yrittäisi edes saada lasten kanssa isään yhteyttä. Rauhottuisi tilanne, ja tukisit lapsia jatkamaan elämää ilman isää... ainakin niin kauan kuin isä ottaa yhteyttä. Ohjaa lasten ajatukset harrastuksiin yms. Eihän ne isää korvaa, mutta saa ne ajatukset siitä muuhun.
 
voi hyvänen aika, koittakaa nyt aikuiset ihmiset päästä jonkun kappalejaon yli..
ihan pystyi lukemaan tekstin..

ap:lle, kannattaa varmaan lapsille ihan rehellisesti kertoa että isä ei syystä taikka toisesta halua olla tekemisissä, se on surullista mutta ei ole lapsien vika. (ja sitä kannattaa painottaa että lapsissa se syy ei ole)
tsemppiä kovasti
 
Aika auttaa. Nyt teet lapsille selväksi että tilanne on nyt se, ettei isää voida tavata ja piste. Kun aikaa kuluu, lapset hyväksyvät tilanteen ja se isäasia alkaa jäämään atustalle. Ei se unohdu, mutta ei toisaalta ole enää niin merkittävä.

Eniten autat lapsiasi kun et yritä saada tapaamisia aikaan ja täten nostattaa lasten toiveita "kunnon isästä".
 
Kiitos että edes joku voi asiallisesti vastata... no siis ollaan annettu asian olla, vaan jos lapset on jotain kysynyt niin oon vastanut rehellisesti...totuutta kaunistelematta... lapset kun ymmärtää että isällä on alkohooli ongelma mutta murehtivat sitä.... meillä ei enää puhuta isästä muuta kuin silloin ku lapset haluaa hänestä puhua... ja viimeistä kerta lapset ei edes tiedä että kävin lastenvalvojalla jos vaikka saatais joku sovittua.. mutta turhaan.. ja se mikä satuttaa eniten on se kun katsoo lapsissa se suru mikä niillä on... ainut vaihtoehto mikä mulla tässä vaiheessa on se että haen itselleni yksinhuoltajuutta koska en tiedä missä isä milloinkin on eikä tiedä mistä saa sitä kiinni jos sellainen tarve tulee.. joten yhteishuoltajuuudesta ei oo mitään hyötyä..
 
Mä olisin kanssa sitä mieltä että jätetään se biologinen isä nyt omaan arvoonsa. Älä herätä toiveita lapsissa ollenkaan, älä puhu isästä, tapaamisista. Ei se muutu mihinkään vaikka mitenkä te sitä toivotte. Kyllä se muutos täytyisi lähteä miehestä itsestään.
Keskittykää nykyiseen perhejärjestelyyn, nykyinen miehesi kuitenkin pystyy olemaan miehen malli siellä kotona, ehkäpä isäpuoli muuttuu vuosi vuodelta rakkaaksi lapsille.
Tuo mikä teillä on ollut nyt entisen miehesi ja lasten isän kanssa, vaurioittaa mun mielestä lapsia nyt todella pahasti. ei tuollaista tarvis kenenkään kestää.
Tsemppiä!
 
oikeassa oot... se on tehnyt todella isoja vaurioita jo.. joka tässä ollaan yritetty ja koko ajan yritetään korjata... ollaan kerrottu suoraan lapsille että isä ei nyt kiinnostaa olla tekemisessa ja sillä sipuli... ja mun nykyinen mies on ollut alusta lähtien erittäin ihana ja huolehtivainen lapsia kohtaan ja on ottanut niitä kuin omia lapsia... ja nyt on tyttö halunnut kutsua hänet isäksi... mutta eihän se tietenkään oikea isä poistaa eikä oo tarkoituskaan mutta ainakin ollaan yritetty että unohdetaan se isää siihen asti että hän aikuisten oikeesti haluaa olla lapsilleen isä pitkäaikaisesti eikä vaan vähäks aika...
 
Mulla yksi 6v lapsi, isä hävisi jo odotusaikana. Isä on 2 kertaa nähnyt lasta, laitoksella ja sattumalta vuosi sitten. En esitellyt, sanoin, että mun vanha tuttu.

Elarit tulevat kelalta.

Myöskään isän vanhemmat eivät halua tavata, kirjotin itse heille 2 v sitten ja sen jälkeen on tullut jouluksi ja synttäriksi kortti + 50-100 e rahalahja, ja testamenttikopio, jossa tämä tietääkseni ainut lapsenlapsi perii vähän omaisuutta suoraan ohi isänsä.

Lapsi on nyt viime aikoina kysellyt enemmän, että miksi ei tapaa isää tai isovanhempia. olen sanonut että tilanne on nyt sellainen, ettei voi tavata. Lapsi saattaa kiukutella, että mikset vaan soita niille, niin hän pääsee mummolaan kylään ja isän luo. oma vanhempani ovat kuolleet. olen koettanut rauhoittaa.

Kun on koulussa, meinaan sitten joskus kertoa että olen kyllä yrittänyt.

Sinna kertoisin jo vähän totuuttakin, varsinkin kun ovat sen itse nähneet. Sano vaikka just ettei isällä nyt mene oikein hyvin, eikä sen takia voi tavata. Ettei se ei ole lapsien vika.
 
Kerro lapsille rehellisesti ja asiallisesti alkoholismista ja, että heidän isänsä on sairastunut siihen. Kerro myös siitä kuinka alkoholismi muuttaa ihmisen käytöstä ja kuinka kaikki nämä onhelmat johtuu siitä. Ole heidän tukenaan (tottakai oletkin) ja lohduta heitä ja painota koko ajan ettei se missään nimessä ole heidän vikansa vaan, että heidän isänsä on vakavasti sairas. Voimia!
 

Yhteistyössä