lasten ikäeroksi tulee 1v4kk.Millaista elämä on tämän ikästen kanssa?

riippuu ihan esikoisesta kuinka kamalaa on. jos on rauhallinen ja 'helppo' lapsi nii voi olla helpppoakin. toivoen tietty et kakkonen on hyvä nukkuja

 

Mä olin heti että ei sisarusrattaita, ja hyvin on pärjätty ilman. Seisomalauta ostettiin ja se on ollut riittävä.
Raskainta varmasti on tässä vaiheessa, kun lapset on sen 2½ ja 1v. Sillon vanhemmalla alkaa olla uhmaa ja nuorempi menee helposti perässä.
Mutta siis todella nuorena alkoivat lapset jo leikkiä keskenään, paljon aiemmin kun osasin odottaa.

 

Ensimmäisillä ikäeroa 1v1kk, seuraavaan 1v8kk ja seuraavaan 1v8kk.
Pienessä ikäerossa on parasta se, että isompi vielä nukkuu päiväunet niin itsekin saa tilaisuuden levätä. Ja mustasukkaisuutta ei ihan pienillä ilmene.

Tuplarattaat kannattaa tosiaan hommata jos liikutte jalkaisin paljon. Meillä 1v8kk ikäeroisille ei ole enää tuplarattaita käytetty vaan seisomalautaa.

 

Tutun lapsilla ikäeroa 10 kk ja ihan läheltä seurattuna en ymmärrä sitä kun ihmiset sanovat hymyillen että kyllä se helpottaa kun lapset kasvaa.. Niin helpottaa millon???

Aluksi hirveä vaippa-syöttö-kakka-huuto rumba kun molemmat ovat oikeasti vielä niin pieniä että tarvitsisivat sen vahemman jakamattoman huomion.. Sitten kasvetaan ja lähinnä tapellaan ja riehutaan, silloin kun toisella on hyvä hetki, toinen kiukuttelee ja kun toinen keksii itselle tekemistä niin toinen turhautuu kun ei keksi tekemistä(eikä tietysti halua tehdä samaa kun se toinen).. Teininä sitä vasta tapellaankin.. ja aikuisena.. Noh.. Sillon on ehkä kivaa jos sisaruksilla on läheiset välit ennen kun aletaan puhumaan perinnöstä..


No vähän kärjistettyähän tää kuvaus oli, mutta kyllä noissa tutun lapsissa oon huomannut että vaikka ovat jo 5 ja 6v niin 2 lasta ei ole sama kuin 1.. Riippuu tietysti paljon lapsien tempperamenteistä, mutta sitä kun ei voi etukäteen tietää.. Mä en ainakaan halua tehdä toista lasta heti perään ja ajatella että samoilla silmillä sen tosenkin valvoo.. Mä haluan olla molemmille lapsille se hellä ja rakastava äiti jolla on aikaa helliä ja pitää sylissä, enkä väsynyt ja kärttynen äiti joka huutaa ja komentaa vain lapsile kun ei enää voimat riitä muuhun..

 

Meillä kans ikäeroa 1v ja 4kk ja hyvin on mennyt, ekasta vuodesta en oikein muista muuta kuin kellolleen tarkat rutiinit. Ilman niitä en olis selvinnyt!! Tuplat oli hyvät ja tarpeelliset. Opetin kuopuksen aika nopeasti samaan rytmiin noin 10kk iässä. kuin esikoinen, jotta sain itsekkin levättyä päiväuniaikaan. Lapsissa huomasin sen, että kehityksessä esikoinen meni takapakkia ja nyt 3v ja 2v tuntuvat kehittyvän aikalailla samaan tahtiin.

 

Voi lapsiparat. Etenkin esikoista käy sääliksi. Lapsillä pitää olla ikäeroa vähintään 2 vuotta, niin olisi kaikille osapuolille helpompaa.

 

Ai lapsiparat? Mulla, nyt kolmekymppisellä, on ikäero pikkuveljen kanssa 1v3kk ja me ollaan aina oltu todella hyvissä väleissä. Ollaan edelleenkin.

 

Aluksi hirveä vaippa-syöttö-kakka-huuto rumba kun molemmat ovat oikeasti vielä niin pieniä että tarvitsisivat sen vahemman jakamattoman huomion.. .

Mites sitten kaksoset tai kolmoset? Ne on varmaan sun mielestä sitten pilalle menneitä?

 

Mä haluan olla molemmille lapsille se hellä ja rakastava äiti jolla on aikaa helliä ja pitää sylissä, enkä väsynyt ja kärttynen äiti joka huutaa ja komentaa vain lapsile kun ei enää voimat riitä muuhun..

Toi on aika loukkaavaa..... Mulla on kaksi poikaa, ikäeroa 1v2kk, nyt ovat 3v ja 4v ja noi sun mainitsevat asiat ei liity mitenkään siihen onko lapsilla pieni ikäero vai ei. Vai etkö ole koskaan nähnyt esim. 2v ja 6v ikäisillä väsynyttä ja kärttyistä äitiä? Ja minä olen ollut molemmille se rakastava ja hellä äiti vaikka onkin kaksi pientä. Mun syli on kyllä niin iso, että siihen mahtuu kaksi samalla kertaa. Mun mielestä on vähän hullua että puhut asiasta noinkin agressiivisesti, josta sulla ei ole mitään henkilökohtaista kokemusta.....Sivusta seuraamalla saat vain pienen murun tästä ihanasta arjesta mitä tälläisessä perheessä vietetään.

 

Tutun lapsilla ikäeroa 10 kk ja ihan läheltä seurattuna en ymmärrä sitä kun ihmiset sanovat hymyillen että kyllä se helpottaa kun lapset kasvaa.. Niin helpottaa millon???
..

Meillä on tuo reilu 10kk ikäeroa ja ainakin tähän päivään asti on ollut tosi lepposaa ja mukavaa =)

 

yhtä helvettiä, oikeesti, en halua enää ikinä hätiköidä ikäeron suhteen, en suosittele kenellekkään!!!

Apua...

Mulla kaksoset ja seuraavan la on niin että lapset 1v 4kk....

APUAPUAPUAPUA

Pistän paremmaksi. Ikäeroa lapsilla 1v 1kk ja 4päivää. Siis ensin yksi ja sitten kaksoset. Olihan se rankkaa muttei missään nimessä helvettiä. Nyt ovat jo 5 ja 4 vuotiaita enkä edes muista että olisin pahemmin valittanut.

 

Meillä ikäeroa 1v3kk (vähän vajaa), mutta tilanne tietty erislainen kun ovat erityislapsia. Mutta siis kun olen tästä kunnialla selvinnyt ja nauttinutkin niin tuskin se terveiden lasten kanssa paljon kamalampaa voi olla?

Toki välillä on väsyttänyt, varsinkin kun tuo kuopus on ollut aina haastava tapaus (autisti). Vauva-aikana jo todella vaativa ja siinä vaiheessa kun hän oli 9kk jouduin ihan muista syistä elämäni helvetillisimpään tilanteeseen ja voimat olivat aika loppu. Kuitenkin lapset tuli hoidettua ihan hyvin, vaikka musitikuvat noilta seuraavilta kuukausilta ovatkin aika sumuiset.

Itse en ihan ymmärrä tuota että käy sääliksi isosisarusta kun joutuu liian nopeasti kasvamaan. Meillä tiedettiin jo etukäteen että isosisarus tulee kehitysvammansa ansiosta olemaan vauva pitkään ja kuopus tulee nopeastikin menemään kehityksessä hänen ohitseen (okei, ei se niin nopeasti tapahtunutkaan mitä ajateltiin, ikävä kyllä ). Käytännössä siis varauduttiin kaksosiin ja sitähän se varmasti aika pitkälti olisin. Piiiiitkän aikaan meillä kerkesi olemaan kaksi - ensin erikokoista ja sittemmin vain isokokoista- vauvaa. Ja kyllä heidätkin sai hyvin hoidettua ja huomioitua ilman että lapset olisivat kärsineet, äidiltähän se toki vaatii enemmän mutta se nyt on sellaista tämä äitiys.

 

yhtä helvettiä, oikeesti, en halua enää ikinä hätiköidä ikäeron suhteen, en suosittele kenellekkään!!!

No se että sä koet sen noin, ei tarkoita että muilla on sama juttu.
Turha ketään pelotella.

Meidän elämä on ihanaa ja onnellista, vaikka lasten ikäero on 11kk :heart:

En missään nimessä vaihtais ikäeroa vaikka voisinkin.

 

Vaikeaa tule olemaan.
Voit unohtaa oman ajan kokonaan.
Kannattaa alkaa luomaan suhteita hoitajiin jo nyt jos niitä ei entuudestaan ole.
Sillä tarvitset apua ja PALJON !

 

meillä ykkösen ja kakkosen ero on ihan vähä alle vuosi ja tosi hyvin ja helposti mun mielestä meni. kun kolmas syntyi esikko oli 2,5v ja kakkonen 1,5v, ja nyt alkaa oleen raskasta(lapset 9kk, 2v3kk ja 3v3kk). tai en fyysisesti koe raskaaksi, mutta henkisesti kyllä, nuo isommat on nini kovia tappelemaan keskenään ja muutenki uhmailee mulle jatkuvasti, se on raskain puoli tässä. muuten meil on arki sujunu hyvin ja päästy pienestä asti päivän rutiineihin kiinni ja rytmitetty päivät hyvin. päivääkään en kadu, vaik näin pienellä välillä tullu vaik raskasta välillä onki

 

Mä haluan olla molemmille lapsille se hellä ja rakastava äiti jolla on aikaa helliä ja pitää sylissä, enkä väsynyt ja kärttynen äiti joka huutaa ja komentaa vain lapsile kun ei enää voimat riitä muuhun..

Toi on aika loukkaavaa..... Mulla on kaksi poikaa, ikäeroa 1v2kk, nyt ovat 3v ja 4v ja noi sun mainitsevat asiat ei liity mitenkään siihen onko lapsilla pieni ikäero vai ei. Vai etkö ole koskaan nähnyt esim. 2v ja 6v ikäisillä väsynyttä ja kärttyistä äitiä? Ja minä olen ollut molemmille se rakastava ja hellä äiti vaikka onkin kaksi pientä. Mun syli on kyllä niin iso, että siihen mahtuu kaksi samalla kertaa. Mun mielestä on vähän hullua että puhut asiasta noinkin agressiivisesti, josta sulla ei ole mitään henkilökohtaista kokemusta.....Sivusta seuraamalla saat vain pienen murun tästä ihanasta arjesta mitä tälläisessä perheessä vietetään.

Hyvin kirjoitettu!

Mä en kanssa ymmärrä tuota kun aina hoetaan että kumpikaan ei saa tarpeeksi syliä ja rakkautta ja huomiota.
Tottakai saa! Se on vaan järjestelykysymys.

Mä tiedän paljon väsyneitä ja kärttyisiä yhden lapsen vanhempia. Ja vielä enemmän väsyneitä ja kärttyisiä lapsettomia ihmisiä..
Ei se todellakaan ole lasten ikäerosta kiinni.

Jokainen tehköön niinkun haluaa, mutta on turha puhua asiasta josta ei mitään tiedä.

 

Vaikeaa tule olemaan.
Voit unohtaa oman ajan kokonaan.
Kannattaa alkaa luomaan suhteita hoitajiin jo nyt jos niitä ei entuudestaan ole.
Sillä tarvitset apua ja PALJON !

totta on kyllä, että omaa aikaa ei pahemmin oo, mutta kyllä mä ainakin olen kolmen pienen kanssa pärjänny yksistään hyvin. harvoin on hoitajia tarjolla ja ukko kokoaika töissä.

 

Meillä ikäero 1v5kk ja välillä olen kyllä miettinyt et olisko ollu parempi vähän odottaa, mut eipä siihen nyt enää voi vaikuttaa . Lapset nyt 2v ja 7kk ja aika rankkaa välillä kun nuorempi on huono nukkumaan. Odotan että lapset vähän kasvaa ja toivon että heistä tosiaan on seuraa toisilleen..

 

Meillä on ikäeroa 1 v ja 9 kk. Se on tosi haipakkaa jonkin aikaa, mutta se häsellysaika menee myös tosi nopsaan ohitse. Joten pidän sitä oikein hyvänä vaihtoehtona, meillä olisi saanut olla vieläkin pienempi ikäero minusta.

Meillä oli jonkinmoiset tuplarattaat, joihin sai molemmat muksut yhtä aikaa. Ne olivat ihan hyödylliset.

 

Esikoinen on 3.5v seuraava on 2 ja kolmonen pian 4kk. Joten ikäeroja meillä ei juurikaan ole harrastettu.. Mut en mä voi missään nimessä sanoa, et meijän elämä olis kenenkään kohdalla kamalan rankkaa. Riippuu niin paljon omasta asenteestakin. Ärsyttää kun oletetaan, et jos on useempi lapsi ja kaikki pieniä niin automaattisesti äiti on kiukkunen. Ehkä olettaja itse onkin, mut en mä ainkaan ole. Tai ehkä olenkin jossainmäärin mut samalla ihan helvetin onnellinen meidän perheestä. En vaihtaisi tätä aikaa edes yhteen kunnolla nukuttuun yöhön.

 

Siinähän se meni, kaikki ollaan edelleen hengissä ja onnellisia. Tuplarattaat ostin mutta en käyttäny kun pienet matkat mentiin pyörä / vaunu yhdistelmällä ja pitemmät autolla. Meillä ikäero tosin 1v ja 8kk. Välillä meinas järki lähteä, mut nyt helpottaa kun leikit käy hyvin yksiin ja isompi "hoitaa" pienempää.

 

Sillä tarvitset apua ja PALJON !

Minkälaisiin asioihin?

 

Meillä kahdella tytöllä tuo ikäero (nyt ovat jo 10 ja 8v). Alussa riitti touhua ja säpinää, mutta mukavasti sujui. Hieman kun kasvoivat, alkoivat leikkiä kahdestaan, ja silloin jo äiskäkin kerkesi sohvalle makoilemaan : ) Nyt tytöt touhuavat paljon yhdessä tai isolla kaveriporukalla, missä molemmat mukana. Tämä ikäero on ihana, just passeli!

 

Minkälaista kunnon faktaa näillä harmailla "tietäjillä" on??

 

Sillä tarvitset apua ja PALJON !

Minkälaisiin asioihin?

Samaa kanssa ihmettelen... Tai kai sekin aika sitten joskus tulee jos vaan jaksaa kärsivällisesti odotella?

nimim. sukulaiset toisessa maassa, lapset nyt 4,5v ja 3v