Lasten ikäeroasiaa.

  • Viestiketjun aloittaja "toinenko"
  • Ensimmäinen viesti
"..."
Meillä lapsilla ikäeroa 1 v 9kk ja on aivan loistava. Seuraavalle ja kuopukselle tulee 1 v 7 kk ja vähän jännittää, mutta ei pelota. Halusin lapset tiuhaan tahtiin, itellä nuorimpaan sisarukseen on eroa vähän vajaa viisi vuotta ja se on aina ollut kamalan paljon liikaa.
 
tuhlaajatytär
Meidän tytöillä ikäeroa on 1.5 vuotta. Ovat hyviä kavereita ja kaikki on mennyt hienosti. Joku mietti täällä jaksamista pienten lasten kanssa, että pitäisi olla suurempi ikäero. Mut itse ajattelen ettei lapsia voi tehdä, jos pelkää liikaa...... vaikka olisi suurempi ikäero, voi aina tulla erityislapsi.Pääasia, että tietää olevansa hyvä vanhempi ja kyllä sitä aina jaksaa.
 
"mä"
ajattelen, että sellainen 2,5-3 vuotta ikäeroa olis ideaali. Esikoinen olis kuiva, nukkuis yönsä, söis itse, silti lapsilla olis vielä seuraa toisistaan. Vuoden ikä ero olis karmeinta mitä tiedän. Esikoisella jalat alla, mutta järkeä ei tippaakaan. Kaksosetkin ottaisin paljon mieluummin kuin 1v ja vauva....
 
=)
Meillä ikäeroa on tasan vuosi ja sopii meille tosi hyvin. Onnekseni raskausaikana ei ollu mitään ihmeempiä ja toisaalta sitähän oli kotona sen toisen kanssa joka tapauksessa ja mentiin jaksamisten ja halujen mukaan. Mua ei oo koskaan vaivannu mitkään vaippojen vaihdot. Toki niitä on tuplasti kun on kaks noin pientä. Esikoinen osas kävellä kun kuopus syntyi ja oli aika rauhallinen tapaus. Nyt olen monesti miettinyt että luojan kiitos tein lapset noin pienellä ikäerolla kun esikoinen on todella voimakastahtoinen ja sillä on todella paha uhmaikä. On tuo kuopuskin jo isompi ja osaa antaa takasin eikä oo enää mussa niin paljon kiinni kun esikoinen vaatii paljon meidän ajasta.
 
=)
[QUOTE="mä";23651237]ajattelen, että sellainen 2,5-3 vuotta ikäeroa olis ideaali. Esikoinen olis kuiva, nukkuis yönsä, söis itse, silti lapsilla olis vielä seuraa toisistaan. Vuoden ikä ero olis karmeinta mitä tiedän. Esikoisella jalat alla, mutta järkeä ei tippaakaan. Kaksosetkin ottaisin paljon mieluummin kuin 1v ja vauva....[/QUOTE]

No mun mielestä tuo 2,5-3v olis kaikkein kamalin tuon vaativan uhmaiän takia. Onneks on vaan vuosi ikäeroa :D
 
=)
[QUOTE="vieras";23651349]Sehän onkin kivaa kun on 2v ja 3v yhtäaikaa uhmassa :D[/QUOTE]

Joo no tota oon kironnu pari kertaa :D Mutta toisaalta onpahan ohi kertarytinällä eikä tule peräjälkeen ja on monta vuotta pelkää uhmaa talossa :D
 
Riippuu mistä tykkää, puolensa on niin isoissa kuin pienissäkin ikäeroissa. Kuitenkin jos aikoo yrittää lyhyttä ikäeroa niin kannattaa varautua kaaokseen, siihen että työmäärä tosissaan vähintään kaksinkertaistuu jne. Kaksi vauvaa ei tosissaan mene siinä kuin yksi. Positiivisa puolia sitten on että lasten leikit osuvat pian yhteen, esikoinen ei vielä osaa olla mustasukkainen eikä uhma ole alkanut sekä se ettei esikoinen vielä vaadi omia aktiviteetteja siinä määrin kuin 2-3v.

Meillä on isommat lapset vähän auki 1v3kk ikäerolla ihan tietoisesti, eikä oikeastaan mikään mennyt niin kuin piti. :D Esikoisen kehitysvamma selvisi jos synnytyssairaalassa, toinen lapsi taas sai diagnoosinsa vasta muutaman vuoden iässä. Sinänsä arkemme siis ei ollut mitenkään tyypillistä, mutta siinä voin yhtyä joidenkin muiden kokemuksiin että se alku oli rankka. Vaikka yhä olen sitä mieltä että tuo oli paras mahdollinen ikäero meillä, isompi olisi ollut vielä rankempi.

Kolmoselle ja kakkoselle tulikin ikäeroa 4,5v ja nyt on ollut ihana taas uudestaan pidemmän tauon jälkeen nauttia raskaudesta ja vauvasta! =) Vaikka nelosesta vielä haaveillaan niin en todellakaan enää halua lyhyttä ikäeroa.
 
"vieras"
Riippuu mistä tykkää, puolensa on niin isoissa kuin pienissäkin ikäeroissa. Kuitenkin jos aikoo yrittää lyhyttä ikäeroa niin kannattaa varautua kaaokseen, siihen että työmäärä tosissaan vähintään kaksinkertaistuu jne. Kaksi vauvaa ei tosissaan mene siinä kuin yksi. Positiivisa puolia sitten on että lasten leikit osuvat pian yhteen, esikoinen ei vielä osaa olla mustasukkainen eikä uhma ole alkanut sekä se ettei esikoinen vielä vaadi omia aktiviteetteja siinä määrin kuin 2-3v.

Meillä on isommat lapset vähän auki 1v3kk ikäerolla ihan tietoisesti, eikä oikeastaan mikään mennyt niin kuin piti. :D Esikoisen kehitysvamma selvisi jos synnytyssairaalassa, toinen lapsi taas sai diagnoosinsa vasta muutaman vuoden iässä. Sinänsä arkemme siis ei ollut mitenkään tyypillistä, mutta siinä voin yhtyä joidenkin muiden kokemuksiin että se alku oli rankka. Vaikka yhä olen sitä mieltä että tuo oli paras mahdollinen ikäero meillä, isompi olisi ollut vielä rankempi.

Kolmoselle ja kakkoselle tulikin ikäeroa 4,5v ja nyt on ollut ihana taas uudestaan pidemmän tauon jälkeen nauttia raskaudesta ja vauvasta! =) Vaikka nelosesta vielä haaveillaan niin en todellakaan enää halua lyhyttä ikäeroa.
Pakko kumota yksi positiivinen puoli pois ainakin, eli tuo mustasukkaisuusjuttu ei pitänyt paikkaansa meillä. kyllä osasi olla mustasukkainen vuoden vanha aikansa vauvasta :D Tietysti ei sitä sillätavoin sanoin voinut sanoa, mutta näkihän sen toisesta :)

Kun vauva oli sylissä niin hän yritti usein kiukuta niin kauan (välillä kunnon raivareita), että vauva laitettaisiin pois sylistä. Ei siis riittänyt, että he molemmat saivat olla siinä, eikä sekään, että jaoin esikoiselle huomiota paljonkin ihan että hän sai olla yksin sylissä. Vauva vaan ei olisi saanut olla hetkeäkään minun lähellä ja siten mm. imetys oli siis aika hankalaa. Esikoinen ei koskaan rintaruokinnalla ollutkaan.

Nuo hetket kun jouduin olemaan "väkisinkin" vauvan kanssa meni niin, että esikoinen sitten yritti mustasukkaisena saada huomion tekemällä kaikkea kiellettyä samalla hetkellä.

lasten leikit meillä on ruvennut sujumaan vasta nyt 3 ja 4 vuotiaina yksiin. Tähän asti on vain riidelty leluista ja haluttu aina sama mikä toisella on, ilman, että keksisivät mitään yhteistä.
 
tada
Omilla lapsillani ikäerot ovat ekalla ja tokalla 1v 9 kk ja tokalla ja kolmannella 1 v 5kk. Ja mun mielestä meille passelit ikäerot. Halusin lapset peräkkäin, koska lapsilla on seuraa toisistaan ja ei aina muutaman vuoden päästä tarvitse aloittaa uudestaan "vauvatouhuja alusta" mallilla vaunut eteisessä seuraavat 10 vuotta.

Omasta esikoisestani halusin nauttia rauhassa ja siksi tuo 1 v 9kk ikäero seuraavaan on passeli. Siinä ajassa näkee ja kokee ihanuudet sekä kitkuiset päivätkin.

Jokainen tekee omat ratkaisut, mutta nauttisit sinäkin rauhassa vielä ainakin muutaman kuukauden vauvastasi ennen uuden yrittämistä. Vuoden ikäero tarkoittaa todellakin, että sulla on kaksi vauvaa yhtäaikaa. Vaikka sulla nyt olis maailman suloisin vauva niin parin kuukauden päästä meno voi olla väsyttävämpää esim. hampaiden takia. Mieti omaa jaksamistasi.
 
[QUOTE="vieras";23651535]Pakko kumota yksi positiivinen puoli pois ainakin, eli tuo mustasukkaisuusjuttu ei pitänyt paikkaansa meillä. kyllä osasi olla mustasukkainen vuoden vanha aikansa vauvasta :D Tietysti ei sitä sillätavoin sanoin voinut sanoa, mutta näkihän sen toisesta :)

Kun vauva oli sylissä niin hän yritti usein kiukuta niin kauan (välillä kunnon raivareita), että vauva laitettaisiin pois sylistä. Ei siis riittänyt, että he molemmat saivat olla siinä, eikä sekään, että jaoin esikoiselle huomiota paljonkin ihan että hän sai olla yksin sylissä. Vauva vaan ei olisi saanut olla hetkeäkään minun lähellä ja siten mm. imetys oli siis aika hankalaa. Esikoinen ei koskaan rintaruokinnalla ollutkaan.

Nuo hetket kun jouduin olemaan "väkisinkin" vauvan kanssa meni niin, että esikoinen sitten yritti mustasukkaisena saada huomion tekemällä kaikkea kiellettyä samalla hetkellä.

lasten leikit meillä on ruvennut sujumaan vasta nyt 3 ja 4 vuotiaina yksiin. Tähän asti on vain riidelty leluista ja haluttu aina sama mikä toisella on, ilman, että keksisivät mitään yhteistä.[/QUOTE]

Juu, tosissaan lapset on erilaisia. Tuo mustasukkaisuuden puuttuminen (kuten muutkin mainitsemani asiat) oli siis vain oma kokemukseni omista lapsistani sekä/tai tuttavapiirini pienen ikäeron lapsista. =)
 
"vieras"
Omilla lapsillani ikäerot ovat ekalla ja tokalla 1v 9 kk ja tokalla ja kolmannella 1 v 5kk. Ja mun mielestä meille passelit ikäerot. Halusin lapset peräkkäin, koska lapsilla on seuraa toisistaan ja ei aina muutaman vuoden päästä tarvitse aloittaa uudestaan "vauvatouhuja alusta" mallilla vaunut eteisessä seuraavat 10 vuotta.

Omasta esikoisestani halusin nauttia rauhassa ja siksi tuo 1 v 9kk ikäero seuraavaan on passeli. Siinä ajassa näkee ja kokee ihanuudet sekä kitkuiset päivätkin.

Jokainen tekee omat ratkaisut, mutta nauttisit sinäkin rauhassa vielä ainakin muutaman kuukauden vauvastasi ennen uuden yrittämistä. Vuoden ikäero tarkoittaa todellakin, että sulla on kaksi vauvaa yhtäaikaa. Vaikka sulla nyt olis maailman suloisin vauva niin parin kuukauden päästä meno voi olla väsyttävämpää esim. hampaiden takia. Mieti omaa jaksamistasi.
Jep ja sekin vielä, että raskausaika ja pieni vauva ei ole sekään välttämättä mikään unelma yhtälö, siis ainakaan sen kannalta jos haluaa nauttia vauva-ajasta täysillä niin tokihan tuo verottaa. Nauttiminen niistä arvokkaista ja korvaamatomista ensimmäisistä kuukausista oli aika hankalaa kun väsytti ja oksetti kokoajan. tottakai pieni vauva kaipasi läheisyyttä kokoajan, nukkui vielä epäsäännöllisesti ja katkonaisesti. Kannattaa sekin ottaa huomioon, että käytännössä vuoden ikäero tarkoittaa, että olet raskaana lähes koko sen ajan kun sulla on pieni vauva. Ja sekin, että toinen raskaus ei ole useinkaan samanlainen kuin ensimmäinen =) Että nekin vaihtelee joka kerta ja aivan arvailujen varassa se , millaiseksi vointi menee. Täällä tästä taisikin olla jo tästä odotusajasta puhetta, mutta ehkä minusta vähän kärjistetty se viestin sisältö.
 
"sisko"
Ikäeroa omaan siskoon 2 vuotta. Emme leikkineet yhdessä. Emme ole emmekä olleet läheisiä.
Sisko kadehti minun saamaa huomiota ja koulumenestystä. Tämän ymmärsin ja tämän kertoi vasta aikuisena. En itse tiennyt että olisin saanut enemmän huomiota. Sen tiedän että koulumenestys oli parempi kuin siskon. Persoonat ja kiinnostuksen kohteet olivat myös aivan täysin erilaiset.
 
nprg
Meillä lapsilla ikäeroa 1v5kk ja ovat kuin paita ja peppu (poika ja tyttö ) heitä on kyllä mahtava seurata nyt kun ovat 6v ja 5v ja kaikki sujuu todella hyvin ja aina on leikkikaveri. Toki tappelevatkin ´, mutta todella harvoin.

Missään vaiheessa ei ole ollut mustasukkaisuutta. Vauva-ja taaperoaika oli toki raskas, mutta siitä selvittiin. Nyt meille on tulossa 3 lapsi ja haluttiin iso ikäero eli nyt katsotaan millaista tämä on :)
 
"mini"
Omalla kohdallamme ratkaisivat seuraavat asiat:
- helppo raskausaika esikoisesta
- helppo esikoisvauva
- äidin ikä 30+ esikoisen jälkeen
- halu nauttia esikoisen vauva-taaperoajasta rauhassa
---> tyttäriemme ikäeroksi tuli 1 v 11 kk ja se on ollut aivan ihana! Arvelen kyllä että tietyllä tavalla esim. 3 v ikäeroa olisi helpompi vauvavuoden aikana, mutta toisaalta kyllä pieni ikäero on myös "laiskan äidin ratkaisu": lapsilla on todella paljon seuraa toisistaan.
 
=)
Musta oli aivan ihanaa olla raskaana kun oli pieni vauva. Vauva nukkui paljon ja äitikin sai nukkua vauva kainalossa :D Eri asia jos olis se pari vuotta niin esikoinen menis jo koko ajan ja äitin pitäis olla perässä tai sitte äiti eläis ruuhkavuosia töissä ja olis väsyneenä illalla kotona lapsen kanssa.
 
"vieras"
Musta oli aivan ihanaa olla raskaana kun oli pieni vauva. Vauva nukkui paljon ja äitikin sai nukkua vauva kainalossa :D Eri asia jos olis se pari vuotta niin esikoinen menis jo koko ajan ja äitin pitäis olla perässä tai sitte äiti eläis ruuhkavuosia töissä ja olis väsyneenä illalla kotona lapsen kanssa.
Eiksun alle vuosikas koheltanut kun olit viimesilläsi raskaana? onpa erikoinen tapaus :D Meillä harjoiteltiin tuolloin kovasti tukia myöten liikkumista ja kiipeilyä. Oli aina oltiin mukkelis makkelis ja eikuin seuraavaan paikkaan, mahan kanssa mentiin perässä :)

Ja miksiköhän mun vauva pienempänäkään ei tajunnut olla yhtä ihana ja nukkua vaan :D hän kun nimenomaan piti mua valveilla.
 
"vieras"
Jokainen puolustaa omaa ratkaisuaan, eikä löydä siinä mitään huonoa, näinhän se menee ;)

Meillä tulee ikäeroksi 2v 3kk. Välillä mietin, onko se liian vähän. Siis esikoisen kannalta.. Mutta luotan, että elämä kantaa ja kaikki sujuu ok :)
 
=)
[QUOTE="vieras";23652029]Eiksun alle vuosikas koheltanut kun olit viimesilläsi raskaana? onpa erikoinen tapaus :D Meillä harjoiteltiin tuolloin kovasti tukia myöten liikkumista ja kiipeilyä. Oli aina oltiin mukkelis makkelis ja eikuin seuraavaan paikkaan, mahan kanssa mentiin perässä :)

Ja miksiköhän mun vauva pienempänäkään ei tajunnut olla yhtä ihana ja nukkua vaan :D hän kun nimenomaan piti mua valveilla.[/QUOTE]

Aika rauhallinen tapaus se oli sen ekan vuoden =) Tosi varovasti kokeili kaikkea. Oppi käveleen ehkä 3 vkoa ennen vauvan syntymää. Ja tästä kakkosesta mulla oli aika pieni maha eikä oikein mikään rassannu. Liitoskivut tuli loppuvaiheessa ja sulki pois pitkät lenkit mut muuten pysty meneen ihan normaalisti. Ja esikoinen oikeesti nukkui hyvin yönsä ja päivälläki vedettiin kaksin pitkiä päikkäreitä :D
 
"vieras"
[QUOTE="vieras";23652059]Jokainen puolustaa omaa ratkaisuaan, eikä löydä siinä mitään huonoa, näinhän se menee ;)

Meillä tulee ikäeroksi 2v 3kk. Välillä mietin, onko se liian vähän. Siis esikoisen kannalta.. Mutta luotan, että elämä kantaa ja kaikki sujuu ok :)[/QUOTE]

No mä löydän hyvää ja huonoa täällä omasta valinnastani, mutta tuntuu, että jos kirjittaa rehellisesti niitä ikävämpiäkin kokemuksia, niin jonkun toisen on kyseenalaistettava kaikki ja päästävä sanomaan kuinka heillä menikin kaikki niin autuaan täydellisesti, eikä ollurt mitään negatiivista. Ihan kun mulla ei olisi oikeus omaan kokemukseeni ja oikeus löytää sieltä niitä miinuksia, vaan pitäisi hehkuttaa pelkästään. Kyllä mä näen asioissa positiivisetkin puolet, mutta tähän mennessä kaikkeen löytämääni negatiiviseen omasta menneisyydestä on pitänyt jonkun hyökätä sanomaan, miten mahtavaa kun vauvahan vaan nukkuu ja ei ole mustasukkaisuutta, ja raskaus on ihanaa. Ei mulla ollut. Niin :D Enkä voi valehdella asiaa muuksi jonkun toisen mieliksi joka haluaisi kuulla vaan pelkkää hehkutusta .
 
[QUOTE="vieras";23652059]Jokainen puolustaa omaa ratkaisuaan, eikä löydä siinä mitään huonoa, näinhän se menee ;)

Meillä tulee ikäeroksi 2v 3kk. Välillä mietin, onko se liian vähän. Siis esikoisen kannalta.. Mutta luotan, että elämä kantaa ja kaikki sujuu ok :)[/QUOTE]

Kyllä minä näen ihan hyvin kumpiakin puolia. Mutta siis positiivistahan se on jos ihminen sopeutuu vallitseviin olosuhtesiin niin hyvin että loppupelissä näkee ne erittäin positiivisina vaikka välillä rankkaakin olisi.
 
=)
Kyllä minä näen ihan hyvin kumpiakin puolia. Mutta siis positiivistahan se on jos ihminen sopeutuu vallitseviin olosuhtesiin niin hyvin että loppupelissä näkee ne erittäin positiivisina vaikka välillä rankkaakin olisi.
Kyllä mäkin näen ne molemmat puolet, raskausajasta tosin ei ole valittamista vaikka vauva oli vasta 3kk kun raskauduin uudelleen. Ehkä mulla nousee joskus karvat pystyyn kun tuntuu että tuo pieni ikäero lytätään jatkuvasti ja mua ainakin peloteltiin tulevasta silloin kun kakkosta odotin. Onneksi ne pelottelut osottautuivat turhiksi, ei tää todellakaan ole ollu niin kamalaa kuin mun annettiin olettaa. Hassuinta on että yleensä niillä kauhistelijoilla ei itellään ollu mitään kokemusta pienestä ikäerosta :D Totta kai on huonoja päiviä, niitä nyt on vaikka sulla olis vain se yksi vauva tai uhmaikäinen. Meillä tosiaan tää uhmaikä on ollu niin uskomattoman rasittava että oon onnellinen että tuo kuopus on jo vanhempi eikä vaadi enää niin paljon kun vauva vaatis.
 

Yhteistyössä