Lasten ikäero 4-6 vuotta, hyvät ja huonot puolet!
- Viestiketjun aloittaja Vanillah
- Ensimmäinen viesti
Jaa, ehkä hankalin on se, että noilla tenavilla on uhmaikä ja teini-ikä samaan aikaan ja uhmistelevat kuitenkin ihan eri tavoin ja pinempi ottaa mallia. Esikoinen on 19v, kakkonen täyttää ihan juuri 13v ja nuorin on 4v. Muuta sellaista huonoa en osaa kyllä sanoa sillä meillä lapset ovat todella läheisiä siitäkin huolimatta, että esikoinen asuu toisessa kaupungissa. Ehkä neljävuotiaalla on vähän rajummat leikit kuin sen ikäisillä yleensä kun ihailee isoveikkaa niin paljon, että tahtoo myös suoriutua asioista samalla tasolla mitä isoveikka...eikä se nyt ole mahdollista.
6v.+6kk
Meidän lapsilla on ikäeroa vähän päälle kuusi vuotta. Isommalla jo paljon omia leikkejä ja tekemisiä että kerkiää vauvan kanssa enemmän. Esikoinen aloitti nytten koulun ja helpottaa kovasti aloitusta kun äiti on kotona. Eivät tule pahemmin ikinä kinastelemaan keskenään(ainakin minulla ja veljellä oli näin).
Huonoja puolia on se että menoja ei voi miettiä vain toisen kannalta. Isolla ikäerolla touhut on pitää jakaa aina.
Huonoja puolia on se että menoja ei voi miettiä vain toisen kannalta. Isolla ikäerolla touhut on pitää jakaa aina.
4-v ikäero
Meidän muksuilla on 4 v ikäero ja olen ollut tosi tyytyväinen. On ollut aikaa paneutua täysillä molempien vauva-aikaan ja esikosta oli paljon apuakin vauvan kanssa. Kuitenkin jo 2- ja 6-veenä leikkivät piilosta yhdessä ja isompi haluaa hoivata pienempää.
4-v myös tajusi hyvin vauvanhoidon eikä valittanut jos ulos mennessä pitikin äkkiä imettää vauva. Osaa myös olla hiljaa herättämättä pienempää päikkäreiltä ym ym. Kaikinpuolin hyvä ikäero
4-v myös tajusi hyvin vauvanhoidon eikä valittanut jos ulos mennessä pitikin äkkiä imettää vauva. Osaa myös olla hiljaa herättämättä pienempää päikkäreiltä ym ym. Kaikinpuolin hyvä ikäero
"Vieras"
Tätä niin toivon...rv37 nyt ja ikäeroksi tulee tasan 4. Esikoinen tyttö ja on Siispä tosi kiinnostunut..Alkuperäinen kirjoittaja 4-v ikäero;28886667:Meidän muksuilla on 4 v ikäero ja olen ollut tosi tyytyväinen. On ollut aikaa paneutua täysillä molempien vauva-aikaan ja esikosta oli paljon apuakin vauvan kanssa. Kuitenkin jo 2- ja 6-veenä leikkivät piilosta yhdessä ja isompi haluaa hoivata pienempää.
4-v myös tajusi hyvin vauvanhoidon eikä valittanut jos ulos mennessä pitikin äkkiä imettää vauva. Osaa myös olla hiljaa herättämättä pienempää päikkäreiltä ym ym. Kaikinpuolin hyvä ikäero
"muu"
Meillä kyllä on kinasteltu, vaikka ikäeroa on 5 vuotta nuorempaan ja vanhempaan. Ja paljon onkin kinasteltu. Perussisaruksia.
Meillä "vaan" yksi 2,5-vuotiias ja ei vielä tiedetä tuleeko enempää. Myöhemmin sitten ainakin.
Meillä "vaan" yksi 2,5-vuotiias ja ei vielä tiedetä tuleeko enempää. Myöhemmin sitten ainakin.
Meillä lapsilla on ikäeroa 4.5v. Olin tosi tyytyväinen ikäeroon alusta asti. Poika ymmärsi, että ollaan hiljaa, kun vauva nukkuu, koska jos vauva ei saa nukkua, on kaikilla kurjaa. Ei lyönyt, törkkinyt jne.. niin kuin pienempi isosisarus saattaa tehdä. Pian isompi olikin jo sen 5v ja sai olla ilman aikuista pihalla kaverin kanssa, jolloin sain itse kahdenkeskistä aikaa vauvan kanssa. Tietysti oli muutenkin jo aika omatoiminen.
Nyt ovat 9v ja vajaa 5v. Kinastelevat paljon, mutta ovat aina myös touhunneet yhdessä yhtä jos toista. Nytkin pelaavat jalkapalloa takapihalla.
Nyt ovat 9v ja vajaa 5v. Kinastelevat paljon, mutta ovat aina myös touhunneet yhdessä yhtä jos toista. Nytkin pelaavat jalkapalloa takapihalla.
"Vieras"
5vuotta: vauva-aika helppoa ja kivaa myös itselle. Vanhemman kanssa touhuilu antoi vastapainoa vauva-arkeen (molemmat oli kotona). Vanhempi autteli ja leikitti pientä. Vain yksi fyysisesti auteltava. Toinen ymmärtää jo puhetta ja on niin järkevä kuin 5v voi olla. Omia kavereita ja puuhia, ei tartte olla koko ajan molemmille läsnä. Ei mustasukkaisuutta.
Kun iät oli 3-4v ja 8-9v alkoi tulla ekoja miinuksia. Paljon tappelua, pienempi vinkui kun ei saa tehdä samoja asioita kuin isompi. Isompi paljon poissa kotoa, pienempi välillä yksinäinen ja viihdytettävä, kuin ainokainen. Onneksi kavereita sitten löytyi. Esiteini-ikä ja uhmaikä oli samaan aikaan. välillä ärsytti kun ei olisi jaksanut enää pienemmän viihdyttämistä, olisi toisaalta ollut kiva jos olisivat menneet esim. Peräkkäisinä vuosina kouluun. Lapset samaa sukupuolta, säilytettävää tavaraa ( esim. Pyörät, luistimet) tajuton määrä.
Lisää myöhempien vuosien plussia,, isompi voi katsoa pienen perään, suojelee ja pitää huolta, voisi sanoa että kasvattaa. Esimerkin voimalla moni asia oli helppo oppia. Pienempi haluaa olla isomman sisaruksen perässä nopeasti isompi ja motivoituu tosi helposti opettelemaan uusia taitoja. Esim. Kaikki potat, apupyörät jne. lähti äkkiä. Pienemmän koulun aloitus helppoa kun isompi turvana matkoilla ja yksinäisinä hetkinä kotona, ikäero on niin iso että toinen voi oikeasti jo katsoa toisen perään. Isompi on oppinut valtavasti toisten huolehtimisesta ja empatiakyky on kasvanut. Ovat oppineet leikkimään eri ikäisten kavereiden kanssa porukassa, mikä näkyy olevan monille lapsille vaikeaanykyään kun einole samanlaisia pihaporukoita kuin joskus aiemmin. Kaikkien yhteisiä menoja on ollut helppo keksiä ja niistä on vanhemmatkin nauttineet kun ei ole tarvinnut vahtia kahta pientä. En jaksaisi esim. Lähteä uimarannalle tai kaukomatkalle kahden pienen kanssa. Ikäerosta huolimatta lapsilla on todella tiivis yhteys. Kiva kun lasten kanssa voi tehdä paljon asioita erikseen kun tarvitsevat niin eri asioita.
Kun iät oli 3-4v ja 8-9v alkoi tulla ekoja miinuksia. Paljon tappelua, pienempi vinkui kun ei saa tehdä samoja asioita kuin isompi. Isompi paljon poissa kotoa, pienempi välillä yksinäinen ja viihdytettävä, kuin ainokainen. Onneksi kavereita sitten löytyi. Esiteini-ikä ja uhmaikä oli samaan aikaan. välillä ärsytti kun ei olisi jaksanut enää pienemmän viihdyttämistä, olisi toisaalta ollut kiva jos olisivat menneet esim. Peräkkäisinä vuosina kouluun. Lapset samaa sukupuolta, säilytettävää tavaraa ( esim. Pyörät, luistimet) tajuton määrä.
Lisää myöhempien vuosien plussia,, isompi voi katsoa pienen perään, suojelee ja pitää huolta, voisi sanoa että kasvattaa. Esimerkin voimalla moni asia oli helppo oppia. Pienempi haluaa olla isomman sisaruksen perässä nopeasti isompi ja motivoituu tosi helposti opettelemaan uusia taitoja. Esim. Kaikki potat, apupyörät jne. lähti äkkiä. Pienemmän koulun aloitus helppoa kun isompi turvana matkoilla ja yksinäisinä hetkinä kotona, ikäero on niin iso että toinen voi oikeasti jo katsoa toisen perään. Isompi on oppinut valtavasti toisten huolehtimisesta ja empatiakyky on kasvanut. Ovat oppineet leikkimään eri ikäisten kavereiden kanssa porukassa, mikä näkyy olevan monille lapsille vaikeaanykyään kun einole samanlaisia pihaporukoita kuin joskus aiemmin. Kaikkien yhteisiä menoja on ollut helppo keksiä ja niistä on vanhemmatkin nauttineet kun ei ole tarvinnut vahtia kahta pientä. En jaksaisi esim. Lähteä uimarannalle tai kaukomatkalle kahden pienen kanssa. Ikäerosta huolimatta lapsilla on todella tiivis yhteys. Kiva kun lasten kanssa voi tehdä paljon asioita erikseen kun tarvitsevat niin eri asioita.
Meillä pojilla ikäeroa suunnitellusti reilut viisi vuotta.
Tämä on mielenkiintoinen keskustelu, ja olen pohtinut asiaa paljon. Aluksi ajattelimme, että meille riittää yksi lapsi. Kuitenkin pojan ollessa kolmivuotias, aloimme leikitellä ajatuksella sisaruksesta. Välillä se unohtui ja välillä palasi agendalle ja asian ratkaisi sitten lopulta se, että jos sisarus tehdään niin se tehdään sitten saman tien, jotta lapsilla olisi jaettu lapsuus.
paljon on kiinni luonteista. Esikoisemme on aina ollut hyvin älykäs ja sosiaalisesti lahjakas, ja oli hyvin luonteva ja suloinen isoveli. Häneen saattoi luottaa niin, ettei koko ajan tarvinnut olla silmät selässä kuten esim. silloin, jos esikoine taapertaa vaipoissa ja hakkaa vauvaa kaulimella päähän
Isoveljen riemua kesti reilun vuoden, kunnes pikkuveli muuttui ärsyttäväksi. Isoveli meni eskariin ja kouluun, ja pikkuveli sai olla äidin kanssa kotona. Mutta sikäli taas onni oli myötä, että pikkuveli on luonteeltaa hyvin diplomaattinen, rauhallinen ja sopeutuva; joten mitään isoja tahtojen taisteluita ei ole syntynyt. Riitatilanteissa uskon, että mikäli ikäero olisi vain 1-2 vuotta, olisi pikkuveli saattanut saada turpaansa muutamaan otteeseen, mutta niin ei ole käynyt, koska veli on isoveljen mielestä riittävän pieni, selkeästi pienempi, joten ei maksa vaivaa pyörittää sitä missään kuralammikoissa.
Jossakin vaiheessa yhteisiä leikkejä ei ollut eikä mikään sujunut. Pojat olivat ehkä 5- ja 10-vuotiaita. Esikoisella alkoi olla esimurkkuikää ja pienempi oli päiväkodissa. Pikkuveli oli NIIN nolo ja EI MITÄÄN ASIAA MUN HUONEESEEN. Ei noteerattu sitä sen kummemmin, molemmilla oli omia kavereita ja oma kehitysvaiheensa menossa. Tästä tullaankin siihen, että mielestäni plussapuolena on ehdottomasti se, että lapset eivät ole murrosiässä samaan aikaan ja molempien omaan kehitysvaiheeseen voi paneutua yksilöllisesti: Saattaisi nimittäin käydä niin, että vuoden parin ikäerolla lapsia tulisi pidettyä "samanikäisinä", jos ymmärrätte mitä tarkoitan.
Nyt yhteisiä intressejä on taas löytynyt, pikkuveli aloitti kolmosluokan. Isoveli on kasiluokkalainen. Tottakai pientä kinaa on koko ajan, mutta sitten pelaavat yhdessä tai kuuntelevat musaa, ja isoveli auttaa matikassa ja enkussa mielellään -kun sille päälle sattuu. Välit ovat lämpimät veljesten kesken, ja jos eivät ole, ovat omissa oloissaan. Molemmilla omat harrastukset ja kaverit ja eri koulut, mutta kuitenkin aina syömme yhdessä ja jos ei illalla toista kuulu, toinen kyselee perään. Pikkuveli on todella ylpeä isoveljestään ja isoveljen mielipide asioihin on monesti vanhempien mielipidettä tärkeämpää. Nyt ongelmana onkin lähinä se, että joudun hiukan muistuttelemaan isompaa esimerkin voimasta ja lähinnä kielenkäytöstä ym. asioista.
Kokemustahan minulla ei ole pienemmästä ikäerosta, mutta en vaihtaisi tätä. Molemmille on ollut jotenkin enemmän aikaa. Kertaakaan ei ole ollut kahta uhmista samaan aikaan. Monella tuttavallani on lapsia pienellä ikäerolla, ja he ovat vauva- ja taaperovaiheessa pari- kolme vuotta aivan finaalissa. Usein he ovat sanoneet, että pienellä ikäerolla lapsista on toisilleen seuraa. Tämä pitää varmasti paikkaansa, mutta on kyllä tuolla 5 vuoden erollakin ollut toisilleen seiraa, eipä silti. Hyvä on kuitenkin muistaa, että meillä molemmat lapset ovat poikia, ja luonteet ovat osuneet hyvin yksiin.
Tämä on mielenkiintoinen keskustelu, ja olen pohtinut asiaa paljon. Aluksi ajattelimme, että meille riittää yksi lapsi. Kuitenkin pojan ollessa kolmivuotias, aloimme leikitellä ajatuksella sisaruksesta. Välillä se unohtui ja välillä palasi agendalle ja asian ratkaisi sitten lopulta se, että jos sisarus tehdään niin se tehdään sitten saman tien, jotta lapsilla olisi jaettu lapsuus.
paljon on kiinni luonteista. Esikoisemme on aina ollut hyvin älykäs ja sosiaalisesti lahjakas, ja oli hyvin luonteva ja suloinen isoveli. Häneen saattoi luottaa niin, ettei koko ajan tarvinnut olla silmät selässä kuten esim. silloin, jos esikoine taapertaa vaipoissa ja hakkaa vauvaa kaulimella päähän
Isoveljen riemua kesti reilun vuoden, kunnes pikkuveli muuttui ärsyttäväksi. Isoveli meni eskariin ja kouluun, ja pikkuveli sai olla äidin kanssa kotona. Mutta sikäli taas onni oli myötä, että pikkuveli on luonteeltaa hyvin diplomaattinen, rauhallinen ja sopeutuva; joten mitään isoja tahtojen taisteluita ei ole syntynyt. Riitatilanteissa uskon, että mikäli ikäero olisi vain 1-2 vuotta, olisi pikkuveli saattanut saada turpaansa muutamaan otteeseen, mutta niin ei ole käynyt, koska veli on isoveljen mielestä riittävän pieni, selkeästi pienempi, joten ei maksa vaivaa pyörittää sitä missään kuralammikoissa.
Jossakin vaiheessa yhteisiä leikkejä ei ollut eikä mikään sujunut. Pojat olivat ehkä 5- ja 10-vuotiaita. Esikoisella alkoi olla esimurkkuikää ja pienempi oli päiväkodissa. Pikkuveli oli NIIN nolo ja EI MITÄÄN ASIAA MUN HUONEESEEN. Ei noteerattu sitä sen kummemmin, molemmilla oli omia kavereita ja oma kehitysvaiheensa menossa. Tästä tullaankin siihen, että mielestäni plussapuolena on ehdottomasti se, että lapset eivät ole murrosiässä samaan aikaan ja molempien omaan kehitysvaiheeseen voi paneutua yksilöllisesti: Saattaisi nimittäin käydä niin, että vuoden parin ikäerolla lapsia tulisi pidettyä "samanikäisinä", jos ymmärrätte mitä tarkoitan.
Nyt yhteisiä intressejä on taas löytynyt, pikkuveli aloitti kolmosluokan. Isoveli on kasiluokkalainen. Tottakai pientä kinaa on koko ajan, mutta sitten pelaavat yhdessä tai kuuntelevat musaa, ja isoveli auttaa matikassa ja enkussa mielellään -kun sille päälle sattuu. Välit ovat lämpimät veljesten kesken, ja jos eivät ole, ovat omissa oloissaan. Molemmilla omat harrastukset ja kaverit ja eri koulut, mutta kuitenkin aina syömme yhdessä ja jos ei illalla toista kuulu, toinen kyselee perään. Pikkuveli on todella ylpeä isoveljestään ja isoveljen mielipide asioihin on monesti vanhempien mielipidettä tärkeämpää. Nyt ongelmana onkin lähinä se, että joudun hiukan muistuttelemaan isompaa esimerkin voimasta ja lähinnä kielenkäytöstä ym. asioista.
Kokemustahan minulla ei ole pienemmästä ikäerosta, mutta en vaihtaisi tätä. Molemmille on ollut jotenkin enemmän aikaa. Kertaakaan ei ole ollut kahta uhmista samaan aikaan. Monella tuttavallani on lapsia pienellä ikäerolla, ja he ovat vauva- ja taaperovaiheessa pari- kolme vuotta aivan finaalissa. Usein he ovat sanoneet, että pienellä ikäerolla lapsista on toisilleen seuraa. Tämä pitää varmasti paikkaansa, mutta on kyllä tuolla 5 vuoden erollakin ollut toisilleen seiraa, eipä silti. Hyvä on kuitenkin muistaa, että meillä molemmat lapset ovat poikia, ja luonteet ovat osuneet hyvin yksiin.
Kiitos paljon kaikille vastauksista! Tämä vahvistaa vain entistä enemmän mielipidettäni hieman isommasta ikäerosta. Haluaisin saada vauvankin kanssa kahdenkeskistä aikaa ja mikäs tähän sopisi paremmin kuin esikoulun tai koulun aloitus, koska vartavasten hoitoon en isompaa veisi jos meille vauva syntyisi ja itse olisin kotona.
"Juu"
Olen miettinyt samaa ja kallistunut tuohon isompaan ikäeroon. Kuusi vuotta tuntuisi sopivalta, lapsi on eskarissa/koulussa ja saa sieltä tulla puolilta päivin kotiin, koska äiti tai isä on kotona. Samalla jää aikaa nauttia vauva-ajasta. Ihana oli lukea vastauksia.
Ja ol´koonkin itsekästä, niin lapselle seuraksi ei ole minusta hyvä syy tehdä toista lasta jos itse kokee ettei vauva-taaperoajasta ehdi nauttimaan.
Ja ol´koonkin itsekästä, niin lapselle seuraksi ei ole minusta hyvä syy tehdä toista lasta jos itse kokee ettei vauva-taaperoajasta ehdi nauttimaan.
"Vieras"
Meillä on lapsilla neljävuotta ikäeroa. Vauva-aika meni hyvin, esikoinen avusti hoidossa, ymmärsi odottelut ynnä muut ja toisaalta nautti siitä ison lapsen roolista. Ei mustasukkaisuutta. Nyt kun pienempikin on parivuotias, alkaa tulla kinastelua leluista, pienempi kun toki haluaisi samat kuin isommalla eikä ymmärrä sotkevansa leikkejä. Enimmäkseen ovat kuitenkin hyviä kavereita. Kaveriperheessä taas ikäeroa on kuusivuotta ja esikoinen oli todella mustasukkainen. Lapsilla ei oikein tunnu olevan minkäänlaista suhdetta toisiinsa, kuin kämppiksiä. Mutta nämä riippuu niin lapsista ja toisaalta myös vanhemmista.
akava
minusta on jännää lukea näitä ikäero keskusteluja kun itsellä on vaan 1 lapsi ja enempää ei tule. ja jos tulisi niin ei ihan peräkkäin!!! sen verran kaameita tapauksia on tuttavapiirissä ollut
mutta siis itse olen perheemme vanhin ja keskimmäinen meistä tytöistä on minua 5v nuorempi ja nuorin 11 vuotta nuorempi. ja meistä on kaikista tullu tosi läheisiä silti minä tykkäsin leikkiä tuon keskimmäisen kanssa(noooh, siihen aikaan varmaan muutenkin leikittiin enemmän ja vanhemmaksi..) ja samoin nuo nuoremmat keskenään. nyt siskot ovat minun parhaita kavereita
varmasti kaikesta löytyy hyviä ja huonoja puolia
mutta siis itse olen perheemme vanhin ja keskimmäinen meistä tytöistä on minua 5v nuorempi ja nuorin 11 vuotta nuorempi. ja meistä on kaikista tullu tosi läheisiä silti
minä tykkäsin leikkiä tuon keskimmäisen kanssa(noooh, siihen aikaan varmaan muutenkin leikittiin enemmän ja vanhemmaksi..) ja samoin nuo nuoremmat keskenään. nyt siskot ovat minun parhaita kavereita varmasti kaikesta löytyy hyviä ja huonoja puolia
"Vieras"
[QUOTE="Juu";28891366]Olen miettinyt samaa ja kallistunut tuohon isompaan ikäeroon. Kuusi vuotta tuntuisi sopivalta, lapsi on eskarissa/koulussa ja saa sieltä tulla puolilta päivin kotiin, koska äiti tai isä on kotona. Samalla jää aikaa nauttia vauva-ajasta. Ihana oli lukea vastauksia.
Ja ol´koonkin itsekästä, niin lapselle seuraksi ei ole minusta hyvä syy tehdä toista lasta jos itse kokee ettei vauva-taaperoajasta ehdi nauttimaan.[/QUOTE]
6v on lasten kasvaessa jo aika paljon ikäeroa, alkuunhan se on tosi helppoa ja kätevää. Tosin ainakin täällä kotiin menevät ekaluokkalaiset olivat vähän yksinäisiä kun valtaosa kavereista meni iltapäiväkerhoon. Mutta se on lyhyt vaihe.
Mutta 6v ikäerolla lapset eivät esim. ole yhtään vuotta samassa koulussa ja kun toinen on vielä ala-asteella, toinen on jo aikuinen. Se ei kumminkaan estä lapsia tulemasta läheisiksi vaan voi olla etukin. Mutta usein ikäeroa ajatellaan vain vauva-ajan kannalta niin piti tämä lisätä ( kirjoitin aiemman pitkän kuvauksen 5v ikäerosta, jokaon ollut oikein mainio sekin)
Ja ol´koonkin itsekästä, niin lapselle seuraksi ei ole minusta hyvä syy tehdä toista lasta jos itse kokee ettei vauva-taaperoajasta ehdi nauttimaan.[/QUOTE]
6v on lasten kasvaessa jo aika paljon ikäeroa, alkuunhan se on tosi helppoa ja kätevää. Tosin ainakin täällä kotiin menevät ekaluokkalaiset olivat vähän yksinäisiä kun valtaosa kavereista meni iltapäiväkerhoon. Mutta se on lyhyt vaihe.
Mutta 6v ikäerolla lapset eivät esim. ole yhtään vuotta samassa koulussa ja kun toinen on vielä ala-asteella, toinen on jo aikuinen. Se ei kumminkaan estä lapsia tulemasta läheisiksi vaan voi olla etukin. Mutta usein ikäeroa ajatellaan vain vauva-ajan kannalta niin piti tämä lisätä
( kirjoitin aiemman pitkän kuvauksen 5v ikäerosta, jokaon ollut oikein mainio sekin)
"Venla"
[QUOTE="Vieras";28892565]Mutta 6v ikäerolla lapset eivät esim. ole yhtään vuotta samassa koulussa ja kun toinen on vielä ala-asteella, toinen on jo aikuinen.[/QUOTE]
6 vuoden ikäerolla lapset ovat yhden vuoden samassa koulussa. Kun isompi on kuudennella luokalla ja pienempi esikoulussa, ovat samassa koulussa.
6 vuoden ikäerolla lapset ovat yhden vuoden samassa koulussa. Kun isompi on kuudennella luokalla ja pienempi esikoulussa, ovat samassa koulussa.
Korjaus
[QUOTE="Venla";30544627]6 vuoden ikäerolla lapset ovat yhden vuoden samassa koulussa. Kun isompi on kuudennella luokalla ja pienempi esikoulussa, ovat samassa koulussa.[/QUOTE]
Esikoulu ei ole koulua ja erittäin monessa paikassa eskari ei ole fyysisesti koulun yhteydessä. Vaikka olisikin, se kuuluu osana päivähoitoon ja hyöty isomman sisaruksen samassa talossa olemisesta ei ole niin suuri. eskari ei ole (vielä) edes pakollinen ja kattaa vaan muutaman hassun tunnin päivästä. Lapsi on vielä vahvasti aikuisten valvonnassa eikä vaadetta itsenäisyyteen esim. Matkojen suhteen ole. Sehän juuri on parasta jos pieni koululainen voi saada apua isommilta sisaruksilta aloittaessaan koulun. Siitä on paljon turvaa mutta myös käytännön apua.
Esikoulu ei ole koulua ja erittäin monessa paikassa eskari ei ole fyysisesti koulun yhteydessä. Vaikka olisikin, se kuuluu osana päivähoitoon ja hyöty isomman sisaruksen samassa talossa olemisesta ei ole niin suuri. eskari ei ole (vielä) edes pakollinen ja kattaa vaan muutaman hassun tunnin päivästä. Lapsi on vielä vahvasti aikuisten valvonnassa eikä vaadetta itsenäisyyteen esim. Matkojen suhteen ole. Sehän juuri on parasta jos pieni koululainen voi saada apua isommilta sisaruksilta aloittaessaan koulun. Siitä on paljon turvaa mutta myös käytännön apua.
"Venla"
Käytännössä esikoulu on koulua. Ei niillä ole paljoakaan eroa. Tässä kunnassa esikoulut ovat koulujen yhteydessä. Eskarit ovat samassa luokassa 1-2 lk kanssa. Heillä on myös sama opettaja, mitään erillistä eskariopettajaa ei ole. Eskarit kulkevat koulumatkat yksin ihan kuten isommatkin koululaiset. Eskarit eivät ole aikuisten valvonnassa sen enempää kuin ekaluokkalaisetkaan.
Korjaus
[QUOTE="Venla";30544816]Käytännössä esikoulu on koulua. Ei niillä ole paljoakaan eroa. Tässä kunnassa esikoulut ovat koulujen yhteydessä. Eskarit ovat samassa luokassa 1-2 lk kanssa. Heillä on myös sama opettaja, mitään erillistä eskariopettajaa ei ole. Eskarit kulkevat koulumatkat yksin ihan kuten isommatkin koululaiset. Eskarit eivät ole aikuisten valvonnassa sen enempää kuin ekaluokkalaisetkaan.[/QUOTE]
Täällä vain pieni osa eskareista on koulujen yhteydessä (pk-seutu). Varmaan pikkupaikkakunnalla on paljon yhdistelyä kun väkeä on vähemmän. Täällä esikoulu on hyvin eri asia kuin ekaluokka.... Pelkässä eskarissa on pieni osa, useimmat ovat myös päivähoidossa.
Täällä vain pieni osa eskareista on koulujen yhteydessä (pk-seutu). Varmaan pikkupaikkakunnalla on paljon yhdistelyä kun väkeä on vähemmän. Täällä esikoulu on hyvin eri asia kuin ekaluokka.... Pelkässä eskarissa on pieni osa, useimmat ovat myös päivähoidossa.