Lasten huoltajuus isälle

Kirjoitan ystäväni puolesta, jolla ei ole mahdollisuutta käyttää tietokonetta.

Hän hävisi huoltajuuskiistan. Vanhemmille määrättiin yhteishuoltajuus, mutta lapset asuvat isänsä luona ja joka toinen viikonloppu äidin luona.

Tiedän/tunnen lasten isän, hän on läpimätä :/ . On valehdellut silmät päästänsä, kuinka ystäväni on käyttäytynyt.

Toki ystäväni jatkaa taistelua, mutta siinä kysyisin teidän neuvoa. Mihin kaikkialle pitää ottaa yhteyttä? Olisiko jollain samoja kokemuksia ja haluaisi auttaa ystävääni ja olla jonkinmoinen tukihenkilö? Vai voisiko jostain saada tämmöisen tukihenkilön? Ystäväni on aivan rikki ja minä haluan auttaa, mutta kuinka ja miten tästä eteenpän?

Minulle voi laittaa y-viestiä enemmän kuin mielellään koskien tätä asiaa. Myös ystäväni haluaisi olla suoraan kontaktissa saman kokeneen ihmisen kanssa.

 

Tässä vähän ohjeita miten tuosta voi selviytyä:
- lopeta riitely oikeudessa, ei johda mihinkään ja tulehduttaa vaan välejä, lapset voivat vielä huonommin
- hae apua itselle - lasten "menettäminen" on suuri kriisi, vertaistuki ja ammatillinen keskusteluapu
- keskity siihen vanhemmuuteen mitä "jäi" - osallistu lasten päivähoito/koulujuttuihin, pidä kiinni tapaamisista (miksi niin suppea tapaamisoikeus), pidä huoli lapsista
- tee lapsille selväksi ettet häviä heidän elämästä, että hyväksyt että heillä läheinen suhde isäänsä, älä mustamaalaa isää, älä tenttaa lapsia jne
- rakenna lapsille hyvän kodin, omat tilat (taloudellisen tilanteen mukaan), pidä kiinni säännöistä ja rutiineista
- jos välit exään tulehtuneet minimoi kanssakäymistä, laita elarit suoraveloitukseen
- pidä huolta itsestäsi, harrasta, tee mukavia asioita, opettele nauttimaan lapsettomasta ajasta

Muutaman vuoden päästä tilanne voi olla ihan toinen.

 

Eriniltä tuli tosi fiksuja mietteitä.

Mutta muutama kysymys: Miksi tapaamisoikeus olisi vähäinen, määrältään pieni? Näinhän monet isätkin tapaavat lapsiaan, joka toinen vkl eikä kukaan lähiäiti sano, että se olisi vähän.
Lisäksi hämmästytti tuo kommentti, että lapsista luopuminen on kova kriisi ja vaatii ulkopuolista apua.
Näin ei ikinä kukaan sano erossa miehelle / isälle. Ikään kuin isyys olisi jotain vähemmän ja isän tunteet, ikävä, kiintymys lapseen ei olisi samanlaista kuin äidin, vaan vähäisempää. Ja äidille, ja vain äidille, etävanhemmuus olisi kriisi, ikävän paikka, kova pala.

Tämä ei ole ap:n tapauksessa tai yleensäkään mikään moite tms., eli älkää nyt suuttuko, haluan vain tuoda sen toisen puolen eli etäisän ja hänen samanlaiset tunteet esille.

Ja tottakai on monenlaisia tapauksia ja niin edelleen... :headwall: mutta nyt vain tämä näkökulma.

 

rahalla saa mitä vaan.. niin sai yks läheinen läpimätä isä poikansa itelleen. ja isä ei hoida lasta mitenkään , poika on vaan yksin. ei kavereita kun ei kukaan vie sitä minnekkään ym. mutta oliko jotai markoissa tai euroissa (en oo varma) 10 000 kun maksoi jollekkin lakimiehelle tuomarille että sai huoltajuuden itelleen ym. äiti saa tavata poikaansa vaan kerran kuussa ja monesti isä ei meinaa antaa kiusallaan. ja ilman poliiseja äiti ei voi hakea poikaa kotoa kun poliisit kieltää kun ne on niin hullua porukkaa. en tajuu miks näin on. kaikki viranomaiset tietää tilanteen mutta ei tee mitää.. isällä on vakityö,iso omakoti talo ja rahaa niin sehän jo on paljon kai sitten.. :/

elämä on.

 

\

Miksi tapaamisoikeus olisi vähäinen, määrältään pieni? Näinhän monet isätkin tapaavat lapsiaan, joka toinen vkl eikä kukaan lähiäiti sano, että se olisi vähän.

Kyllä joka-toinen-vkl on aivan liian vähän ja nykyään saa oikeusteitse lähes aina läpi laajempia tapaamisia. Ihan saman ohjeen antaisin jos kyse olisi etä-isästä. Moni vaan uskoo että tuo joka-toinen-vkl olisi joku normi tms.

\

Lisäksi hämmästytti tuo kommentti, että lapsista luopuminen on kova kriisi ja vaatii ulkopuolista apua.
Näin ei ikinä kukaan sano erossa miehelle / isälle. Ikään kuin isyys olisi jotain vähemmän ja isän tunteet, ikävä, kiintymys lapseen ei olisi samanlaista kuin äidin, vaan vähäisempää. Ja äidille, ja vain äidille, etävanhemmuus olisi kriisi, ikävän paikka, kova pala. .

Ihan saman ohjeen antaisin isälle joka on (varsinkin vastoin tahtoaan) menettänyt lapsensa. Tässä nyt vaan sattui olemaan kyse äidistä. Esim miesten kriisikeskus antaa miehille apua tämäntyyppisissä tilanteissa.
Tämä ei ole ap:n tapauksessa tai yleensäkään mikään moite tms., eli älkää nyt suuttuko, haluan vain tuoda sen toisen puolen eli etäisän ja hänen samanlaiset tunteet esille.

 

\

rahalla saa mitä vaan.. niin sai yks läheinen läpimätä isä poikansa itelleen. ja isä ei hoida lasta mitenkään , poika on vaan yksin. ei kavereita kun ei kukaan vie sitä minnekkään ym. mutta oliko jotai markoissa tai euroissa (en oo varma) 10 000 kun maksoi jollekkin lakimiehelle tuomarille että sai huoltajuuden itelleen ym. äiti saa tavata poikaansa vaan kerran kuussa ja monesti isä ei meinaa antaa kiusallaan. ja ilman poliiseja äiti ei voi hakea poikaa kotoa kun poliisit kieltää kun ne on niin hullua porukkaa. en tajuu miks näin on. kaikki viranomaiset tietää tilanteen mutta ei tee mitää.. isällä on vakityö,iso omakoti talo ja rahaa niin sehän jo on paljon kai sitten.. :/

elämä on.

no tuskin sentään tässä maassa vielä oikeutta ostetaan!!
taitaa olla vaan niiin vaikeeta myöntää että näissä äidessä voi kerta kaikkiaan olla sen verta vikaa että ei lasten huoltajuutta hänelle uskota!!
ja kyllä nyt äiti saa paljon sääliä ym.. mutta kuinka moni isä tätä saisi täältä, ei kukaan.. isässä on aina vain vikaa vaikka ei todellisuudessa olekkaan.. mutta yleensä jos lapset isällä ovat taitaa äidillä joku mätätä.. no nää on ne mitä mä tiedän...ja varsinkin jos on määrätty pienet tapamiset!! niin kyllä aikast oudolta tuntuu.. kun ne huoltajuusjutut tehdään kuintenkin tosi tarkkaan ja syynäten.. ei todellakaan rahalla!
ja voi olla etttä kun kaverista kyse ei kaikkea tarkkaan tiedä, voipi olla jääny ystävältä jotain oleellisia asioita kertomati..
mut tää on vaan mun ajatus..

 

ei ole kaverist kyse vaan läheisestä sukulaisest.. perheen jäsenestä. ja äiti on kunnollinen ja kasvattanut kaksi muutakin lasta kunnolla. kyllä se vaan rahalla sai. äiti ei hakenut yksinhuoltajuutta vaan halusi yheishuoltajuuden mut mies ja miehen suku viallisii päästä. syyntakeellisii.. ja kaikkee mut enpä jaksa enempää ttänne kertoo..

 

nuo pari ensimmäistä vastausta oli hyviä. samaan mieltä. Eron jälkeen ammutaan kovilla, se on ihan luonnollista. Mutta lapset siinä huomaamatta kärsii. Kun ihmiset taistelevat lapsista pitää miettiä onko kyseessä lasten paras vai selvittelevätkö vanhemmat siinäkin välejään. Kuka määrää, kostetaan ja kidutetaan toista .

Minulla oli se "normaali" tapaus eli lapset joka toinen viikonloppu isällään. Nyt vasta viiden vuoden jälkeen tajuan että se meni ihan väärin. Miestä silloin vihasin enkä pidä nytkään,mutta olisi pitänyt määrätä enemmän tapaamisia. Äideillä on usein se tärkeä huoli lapsista, heille usein kuuluu se viimeinen vastuu. Siinä menee siiten vähän yli ja tulee mieleen ettei toinen osaa hoitaa lapsia ollenkaan.pitäisi hellittää välillä.

Jos lapset määrätään asumaan isänsä luona, siihen on yleensä painavat syyt. Nyt etäksi jääneen äidin kannattaisi rauhoitua ja tottua ajatukseen että nyt on näin, tulevaisuudessa tilanne voi muuttua.

 

Jos välit paranevat niin ei ole mitään syytä miksi pitäisi kenenkään määrätälisää tapaamisia, vanhemmat voivat sopia niistä ihan keskenään.

 

Onkohan tollanen sulle-mulle
meininkikään oikein lasta kohtaan?????

Pahimmassa tapauksessa käy niin ettei kumpikaan meinaa huolia.
Aika huono tilanne lapselle.

 

Mulla kahen vanhemman lapsen kaa on sujunut varsin hyvin ja välillä asuivat isän kanssa ja sitten mun luo.

Aika harvinaista, että kunnolliselta äidiltä määrätään lapsi isälle. Vai onko äidillä esim. vuorotyö ja isällä normaalia päivähommaa?

 

Olen kokenut saman kuin mistä ketjun aloittaja kertoo ja olisin halukas toimimaan tukihenkilönä mahdollisesti.