V
"Vieras"
Vieras
Ihan heti alkuun, en piiskaa lapsiani.
Mutta tuli vaan tuosta tukistamisketjusta mieleen, että mahtaako palstalla olla muita, jotka pitäisivät henkistä väkivaltaa enemmän lastensuojeluilmoituksen arvoisena, kuin satunnaisia tukistamisia ja luunappeja, jos kodissa on muuten hyvin asiat?
Mielestäni, jos jokin pitäisi kriminalisoida, olisi esim. seuraava äidin tai isän lause lapselle: "Susta ei koskaan tule tulemaan mitään" tai "Olisi parempi kuin et olisi syntynyt" tai esim. jokin lapsen ulkonäköä halveeraava kommentti. Tiedän, että ainakin tuosta ekasta kommentista on tullut lapselle vielä aikuisuuteenkin johtaneita traumoja, suorituspaineita tms.
Kun taas, tosi usein ne, joilla on ollut muutoin tosi turvallinen lapsuus, mutta joita on satunnaisesti, hyvin kohtuullisesti, AIHEESTA esim. tukistettu (ei siis lyöty tai vedelty vyönsoljella) tai HYVIN hennosti ripsuttu pyllynposkia koivuniemen herralla, joko suhtautuvat aikuisina hymähtäen saamiinsa rangaistuksiin ja monet puhuvat ansainneensa ne. On kyllä niitäkin, jotka noita koettuaan eivät halua siirtää niitä omille lapsilleen. Mutta en vaan jaksa uskoa että hekään olisivat ihan hirveästi traumatisoituneet niistä keinoista, jos ne ovat olleet satunnaisia ja kohtuullisia, vaan jos on terapiassa joutunut käymään, niin siihen on kyllä useammin ollut syynä kodin kylmä ilmapiiri tai henkinen väkivalta.
Korostan, että mielestäni nuo em. fyysiset rankaisumuodot on semmoisia, että niitä pitäisi käyttää ihan äärimmäisessä tilanteessa. Sitä ennen on kokeiltu kieltämistä, tavaran poisottoa, jäähyä, jne. Ja noiden jälkeen tilanteet pitäisi purkaa keskustelemalla.
Millaiset tilanteet sitten olisi semmoisia, joissa em. fyysiset rankaisumuodot kävisivät. Esim. itseä pännii monesti se, että joskus, ei aina, jäähyllä istuessaankin oma lapsi nauraa ja pelleilee, mutta kun joku tukistaminen on laissa kielletty niin siinä sitten katselet ivaavaa muksua. Huom, oma itsetuntoni kestää lapsen ivallisen suhtautumisen itseäni kohtaan, kyse ei ole siitä. Kyse on siitä, että kaikkiin ei vaan jäähykään tai tavaran poistaminen tai etuisuuden menettäminen tehoa, lapset ovat erilaisia.
Olen kuullut että esim. Uudessa-Seelannissa (kas kun en kaukaisempaa esimerkkiä löytänyt ;-)) on harkittu lasten fyysisten kuritusmuotojen tuomista takaisin laillisiksi. Sikäli se laillistaminen olisi ja on ollutkin Suomessa ja varmaan muuallakin ongelma, että väsyneet ja ongelmaiset vanhemmat käyttäisivät niitä keinoja kuitenkin väärin, eli se homma riistäytyisi joillakin heti käsistä. Tukistettaisiin melkein joka asiasta tai sitten otteet olisivat niin kovat että lasta sattuisi enemmänkin.
Eli itsellänikään ei ole mitään pätevää mallia siitä, kuinka milloinkin tulisi lasta rangaista, jos fyysiset keinot sallittaisiin. Onko jollekin 2 luunappia viikossa liikaa, pitäisikö olla joku tukistamiskiintiö kuukautta kohti, heh...
Mutta en vaan MILLÄÄN jaksa huolestua, jos kuulen jotakuta lasta tukistettaneen tai hennosti ripsuttaneen vitsalla muutamia kertoja lapsuudessaan, jos tiedän hänellä muuten olleen asiat lapsuudessa hyvin. Siitä huolestun jos kuulen vanhemman tölväisseen sanoillaan pahasti lastaan, tai ollut etäinen tai kylmä. Kahta viimeistä on vaikea todistaa sossuille, mutta jos sossu saisi kuulla jonkun vanhemman pahasti mitätöineen lasta sanallisesti, niin siitä ennemminkin ls-ilmoitusta kehiin.
Huh, uskalsimpahan kirjoittaa...
Mutta tuli vaan tuosta tukistamisketjusta mieleen, että mahtaako palstalla olla muita, jotka pitäisivät henkistä väkivaltaa enemmän lastensuojeluilmoituksen arvoisena, kuin satunnaisia tukistamisia ja luunappeja, jos kodissa on muuten hyvin asiat?
Mielestäni, jos jokin pitäisi kriminalisoida, olisi esim. seuraava äidin tai isän lause lapselle: "Susta ei koskaan tule tulemaan mitään" tai "Olisi parempi kuin et olisi syntynyt" tai esim. jokin lapsen ulkonäköä halveeraava kommentti. Tiedän, että ainakin tuosta ekasta kommentista on tullut lapselle vielä aikuisuuteenkin johtaneita traumoja, suorituspaineita tms.
Kun taas, tosi usein ne, joilla on ollut muutoin tosi turvallinen lapsuus, mutta joita on satunnaisesti, hyvin kohtuullisesti, AIHEESTA esim. tukistettu (ei siis lyöty tai vedelty vyönsoljella) tai HYVIN hennosti ripsuttu pyllynposkia koivuniemen herralla, joko suhtautuvat aikuisina hymähtäen saamiinsa rangaistuksiin ja monet puhuvat ansainneensa ne. On kyllä niitäkin, jotka noita koettuaan eivät halua siirtää niitä omille lapsilleen. Mutta en vaan jaksa uskoa että hekään olisivat ihan hirveästi traumatisoituneet niistä keinoista, jos ne ovat olleet satunnaisia ja kohtuullisia, vaan jos on terapiassa joutunut käymään, niin siihen on kyllä useammin ollut syynä kodin kylmä ilmapiiri tai henkinen väkivalta.
Korostan, että mielestäni nuo em. fyysiset rankaisumuodot on semmoisia, että niitä pitäisi käyttää ihan äärimmäisessä tilanteessa. Sitä ennen on kokeiltu kieltämistä, tavaran poisottoa, jäähyä, jne. Ja noiden jälkeen tilanteet pitäisi purkaa keskustelemalla.
Millaiset tilanteet sitten olisi semmoisia, joissa em. fyysiset rankaisumuodot kävisivät. Esim. itseä pännii monesti se, että joskus, ei aina, jäähyllä istuessaankin oma lapsi nauraa ja pelleilee, mutta kun joku tukistaminen on laissa kielletty niin siinä sitten katselet ivaavaa muksua. Huom, oma itsetuntoni kestää lapsen ivallisen suhtautumisen itseäni kohtaan, kyse ei ole siitä. Kyse on siitä, että kaikkiin ei vaan jäähykään tai tavaran poistaminen tai etuisuuden menettäminen tehoa, lapset ovat erilaisia.
Olen kuullut että esim. Uudessa-Seelannissa (kas kun en kaukaisempaa esimerkkiä löytänyt ;-)) on harkittu lasten fyysisten kuritusmuotojen tuomista takaisin laillisiksi. Sikäli se laillistaminen olisi ja on ollutkin Suomessa ja varmaan muuallakin ongelma, että väsyneet ja ongelmaiset vanhemmat käyttäisivät niitä keinoja kuitenkin väärin, eli se homma riistäytyisi joillakin heti käsistä. Tukistettaisiin melkein joka asiasta tai sitten otteet olisivat niin kovat että lasta sattuisi enemmänkin.
Eli itsellänikään ei ole mitään pätevää mallia siitä, kuinka milloinkin tulisi lasta rangaista, jos fyysiset keinot sallittaisiin. Onko jollekin 2 luunappia viikossa liikaa, pitäisikö olla joku tukistamiskiintiö kuukautta kohti, heh...
Mutta en vaan MILLÄÄN jaksa huolestua, jos kuulen jotakuta lasta tukistettaneen tai hennosti ripsuttaneen vitsalla muutamia kertoja lapsuudessaan, jos tiedän hänellä muuten olleen asiat lapsuudessa hyvin. Siitä huolestun jos kuulen vanhemman tölväisseen sanoillaan pahasti lastaan, tai ollut etäinen tai kylmä. Kahta viimeistä on vaikea todistaa sossuille, mutta jos sossu saisi kuulla jonkun vanhemman pahasti mitätöineen lasta sanallisesti, niin siitä ennemminkin ls-ilmoitusta kehiin.
Huh, uskalsimpahan kirjoittaa...
