lasten 1v ikäero...

meillä tyttö nyt 7kk ja epäilen olevani raskaana. haluaisin saada teiltä muilta kommenttia et kuin "selviää" lasten kans näin pienellä ikäerolla. eli tyttöni ois 1,3v kun vauva syntyis..... älkää ymmärtäkö väärin, raskaus on toivottu!!!

 

Hyvin selviää! Onhan se toisaalta rankkaa aluksi, mutta pian saavat seuraa toisistaan meillä pojilla ehti ikäeroa tulla hiukan vajat 1v ja 2kk. Nyt ovat 4- ja 3-vuotiaat ja neljättä odotellaan... Ainakin meillä se oli hyvä puoli, että edellinen oli pieni tokan syntyessä- ei edes osannut olla mustasukkainen!

 

Meillä tytöillä ikäeroa on 1vuosi ja 8 päivää.Välillä on ollut raskasta tyttöjen kanssa.Tytöt on nyt 2v7kk ja 1v7kk ja ovat nyt kun majakka ja perävaunu =) aina yhdessä menossa ja touhuamassa.<br><br>

 

Oi voi, hienosti selviät! =)

Meillä ikäeroa 11,5 kk ja todella kivasti mennyt tähän asti (olisi mennyt hienomminkin, jos eivät molemmat sairastelisi niin kovin ja kuopus olisi ollut vähemmän itkuinen), paremmin kuin olisi voinut toivoa.

Ei ole mustasukkaisuutta, toisistaan on heillä jo kovasti seuraa (poika nyt 1 v 8 kk ja tyttö kohta 9 kk), molemmat palvovat toisiaan ihaillen ja isoveikalle pikkusisko on kaikki kaikessa. Hoitaa häntä ihan kympillä! :heart:

Puuhaa on tietenkin, sitä ei voi kiistää, mutta kun asennoituu siihen, että hoitaa sarjatyöllä kuin kaksosia, alkuun oli kahdet syötöt, vaipat yms. Nyt helpotti, kun isoveli oppi syömään itse ja pikkuinen oppi konttamaan, niin ei kitise niin kovasti.

Tsemppiä, kyllä se siitä! :hug:

 

Lue alempana oleva "uusi vauva alulle". Rankkaa oli,ei kiitos enää meille pientä ikäeroa! Onnea ja voimia

 

meillä mukeloilla 1v 2kk ikäeroa ja aivan loistavasti mennyt!
Ainut ongelma ollut nukkuminen kun toinen meinaa herättää toisen ja päin vastoin.. mutta ei mitään mustasukkasuuksia tai muutakaan...
kyllähän alkuun varmasti väsyttää kun ei itse paljoo ehdi levätä mutta mä ainakin ajattelen vuoden päähän kun mukelot leikkii keskenään :heart: :heart:

 

Meillä lasten ikäerot on 1v10kk ja 11kk4päivää.Ja Nyt on tulossa neljäs lapsi.Ikäeroa edelliseen tulee 1v6kk.Lapset on nyt siis 4v.,2.4v ja 1.5v. Loistavasti ollaan pärjätty.Kyllä se välissä on rankkaaki, mutta onhan joka asiassa aina molemmat puolet;"hyvät ja huonot".Joka tapauksessa ei mittää ongelmaa sen takia että on noin pienet ikäerot.Ehkä vois sanoa että enemmänki positiivinen asia!

 

Kiva kuulla,että muilla on mennyt hyvin.Taidetaan kuulua harvinaisuuksiin,koska meillä oli koliikkia ja lapset nukkuivat pieninä huonosti.Mun mielestä on silti älytöntä suositella jotain ikäeroa.Toisilla asiat sujuu (hyvin nukkuvat lapset,ei sairastelua) ja tosilla on rankempaa.Ehkäpä oon vain realistinen

 

meillä pojilla ikäeroa 1v4kk ja ihan kivasti menee. Tietty välillä on hankalampia päiviä (mustasukkasuutta jne.) mutta niinpä nuita kuulostaa olevan isommallaki ikäerolla olevilla.

Minusta on ihanaa kahtoa nyt ku junioriki reilun vuojen jo,et miten kivasti pojat leikkii hippasta ym. Heistä on kyllä tosi paljon seuraa toisilleen.

Sitähän sit ei oo kiva kahtoo,kun ne tappelee,mutta semmostakin useesti on...

Eli kyllä se siitä!

 

Meillä ikäeroa kakkosen ja kolmosen välissä 1v 3kk ja ensin olin kauhuissani kun rakennettiin vielä samaan aikaan.

Hyvin on kuitenkin menny. Pojat on nyt 3 1/2v ja 2v 3kk tosi hyviä kavereita myös tappelu sellaisia. Välillä tulee huono omatunto kun tuntuu et tää kakkonen jää vähemmälle huomiolle, mut ollaan annettu vähän extraa tyyliin kahdestaan kaupungille.

 

Meillä lasten välillä 1v4kk ikäeroa. Aivan kauhea aika oli tuo ensimmäinen vuosi kun oli kaks pientä eli kuin kaksoset hoidettavana. Joku sanoi, että noin pienillä ei oo mustasukkaisuutta..höpö höpö mikä sen rasittavampaa kun kuunnella väsyneenä isomman (todellisuudessa pienen) kitinää ja vinkumista kun ei saa enään niin paljon huomiota kun vauva vie niin paljon aikaa. Itse en ois selvinnyt ilman sukulaisten apua. Vaikka isä piti 3viikon isyysloman heti kun päästiin sairaalasta kotiin, niin sen jälkeen meillä oli vielä pari kolme viikkoa aina joku auttamassa kun isä oli töissä.. Nyt lapset on 6 ja 7 vuotiaita. Nyt meille on tulossa vauva ja joka todennäköisesti jää viimeiseksi.. Edellisestä vauva-ajasta minulla ei oo mitään positiivista muistoa, joten ne muistot pyörii vieläkin mielessä kun ajattelen tulevaa aikaa kun vauva syntyy..

 

Meillä on eroa tytöllä ja pojalla 1v3kk ja on raskasta,mutta oon päättäny jaksaa vaikka oon nyt tosi uupunnu.
Poika siis nyt 1,5kk ikäinen.

Mutta eiköhän tämä tästä helpota.

 

\

Meillä on eroa tytöllä ja pojalla 1v3kk ja on raskasta,mutta oon päättäny jaksaa vaikka oon nyt tosi uupunnu.
Poika siis nyt 1,5kk ikäinen.

Mutta eiköhän tämä tästä helpota.

Kyllä se siitä helpottaa.. Ainakin helpommaksi kokoajan muuttuu. Muistan itse kuinka ensimmäisen kerran jopa hämmästyin että nytkö tämä alkaa helpottaan..se oli silloin kun vanhempi täytti kaksi ja nuorempi oli sen 8kk.. Mutta työtä sen jälkeenkin oli mutta kokoajan sitten huomas itsekkin kun alkoi helpottamaan tilanne. Voimia sulle! ja muista ajatella positiivisesti ja ota omaa aikaa itselles edes välillä niin jaksat paremmin :hug:

 

B) hymyä huuleen.mulla tulee esikoisela oleen ikää 1,2v ku kakkonen syntyypi. nyt 20pv tätä kuuta laskettu aika ja edellisen synnytin 2005 syyskuussa.kova on koulu varmasti ainaki alkuun ku saa vauva kainalosa juosta toisen pikku termiitin perässä !! :x mutta ku aikaa kuluu ni tulee varmasti hyvät leikkikaverit eikä varmaan mitään kauheita mustasukkasuus-draamoja ku niin pieni vielä ekaki. =) parempi minusta näin pötköön ku pitkil aikaväleil.mutta tavallaan kukanenki.

 

Ihana et teille on tulossa toinen!
Vanhemmasta tytöstä on sit seuraa vauvalle kunhan se vähä kasvaa eikä tarvi sit ite koko ajan leikkiä mukana
Kyllä sinä hyvin pärjäät kahden pienen lapsen kans! tiedän :heart:

 

Hyvin pärjää asenteella ja terveellä maalaisjärjellä.
Miehen kans jakaa kotitöitä

 

Huomaa että tällä palstalla on lapsellista ja nuorta porukkaa.....Kai nyt järkikin sanoo,että pärjääminen on yksilöllistä jokaisessa perheessä.Riippuu lapsista (pelkkä asenne ei aina riitä!),vanhempien jaksamisesta ja tukiverkostosta.

 

Meillä on lapsilla eroa 11kk:tta ja hyvin olen pärjännyt!!
Mies aamuasta iltaan työssä joten periaatteessa itse olen lapseni kasvatanut :heart: ! Ylpeä voin itsestäni olla!
Tällä hetkellä olen myös töissä ja lapset päiväkodissa kolmosta yritetään..joten kohta taas äippä lomalla :heart: Ja lasten kanssa....

Rankkaa tulee varmasti olemaan ja on ollut tähänkin asti...
Yöllä on itketty ja nukutettu lasta on naurettu ja laulettu
Elämään on mahtunut paljon iloa ja surua :ashamed: :heart:
Mutta koskaan en koskaan vaihtaisi pois tätä mitä minulla on nyt... Miestäni ja kahta lastani :heart:
Rakastan heitä ja heidän vuokseen on ihana aamulla nousta

Joten jaksat jos haluat uskon näin Jos et jaksa pyydä apua :heart:
Sitä löytyy aina usko pois :heart: :hug: