Lastani "pureskellaan" hoitopaikassa

:'(
Kertokaa mitä voin äitinä tehdä kun lapseni joutuu saman lapsen puremisen kohteeksi noin 2-4 kertaa kuukaudessa.
Kamalan näköistä jälkeä tullut ja jäljet näkyvät kauan.

Alkaa tosissaan suututtaa, koska minulla ei ole mahdollisuutta ottaa lastani pois hoitopaikasta ( pakko käydä töissäkin) ja kuitenkin hän siellä tuntuu viihtyvän.

Laskin äsken, että lastani on purtu tänä vuonna jo 13 kertaa, tänään viimeksi.

Hoitajat ovat kertoneet, että lapseni ei ole millään tavalla käytöksellään "kerjännyt" puremia, vaan leikkinyt omia leikkejään..

Onko kukaan koskaan kuullut, että pureva lapsi olisi joutunut vaihtamaan hoitopaikkaa tms.

Olen jopa suutuspäissäni ajatellut vaatia korvauksia purevan lapsen perheeltä. Mutta siihen en tietenkään rupea.
Haluan vain, että se pureminen loppuu.. :attn:

 

Päiväkodin henkilökunnan tehtävä on toimia niin, ettei tämä lapsi pure sinun lasta eikä ketään muutakaan.
Päiväkodin hlö-kunnan tehtävä on kertoa lapsen vanhemmille heidän lapsensa käytöksestä ja keskustella yhdessä heidän kanssaan siitä, mitä ja miten tämä estetään ja saadaan loppumaan.

VAADI tämä henkilökunnalta. Sano heille, että se loppuu NYT. ei kertaakaan enää, tai sinä alat toimia, viet asian eteenpäin: lapsen vanhemille, päiväkodin johtajalle ja siitä vielä ylöspäin.

Lapsella on oltava mahdollisuus turvalliseen päivähoitoon myös muiden lasten taholta.

Jäähypenkki tai joku muu arestipenkki, eristäminen on ainakin yksi keino jolla huonokäytöksisistä kakaroista kitketään yhteiskuntakelpoisia ja muutkin huomioon ottavia.

Kuka lasta puolustaa jollei vanhemmat itse sitä tee ??!!!

 

Onpa tosiaan inhottava tilanne. Tiedätkö onko hoitajat kertoneet tämän purevan lapsen vanhemmille asiasta? Minkä ikäisestä on kyse?
Kyllähän toi on saatava loppumaan! Ei ole reilua, että täysin syytön joutuu kärsimään toisen lapsen ilkeydestä tai kateudesta tai mistä ikinä se pureminen johtuukaan. Alkaa ihan muakin suututtamaan pienen puolesta, en osaa edes kuvitella sun tunteita.
Pystyiskö hoitajat jotenkin erottamaan lapsia, ettei edes päästäisi purevaa lasta sun lapsen lähelle leikkimään vaan määräisi sen leikkimään huoneen toiselle puolelle ja selittäisi syyn toimintaansa, että niin kauan näin toimitaan, kunnes lapsi osaa käyttäytyä. Vaikea keksiä keinoa lopettaa tommonen, mutta kyllä siihen täytyy joku keino olla!

 

Todella kauheaa tommoinen!
Todellakaan tollaista ei saisi tapahtua, ei mielestäni edes muutamaa kertaa enempää! Jos hoitajat tietävät, että yhdellä lapsella on tällaisia puremistaipumuksia, tilanne pitää aina ENNALTAEHKÄISTÄ tavalla tai toisella. Voi vain kuvitella miltä sinusta äitinä tuntuu ja tietenkin miltä lapsesta tuntuu kun usein satutetaan tuolla tavalla!!!Nyt heti otat yhteyttä päiväkodin johtajaan asiasta, tilanteelle on pakko tehdä jotain, tsempppiä!!! :hug: :hug: :hug:

 

\

:'(
Kertokaa mitä voin äitinä tehdä kun lapseni joutuu saman lapsen puremisen kohteeksi noin 2-4 kertaa kuukaudessa.
Kamalan näköistä jälkeä tullut ja jäljet näkyvät kauan.

Alkaa tosissaan suututtaa, koska minulla ei ole mahdollisuutta ottaa lastani pois hoitopaikasta ( pakko käydä töissäkin) ja kuitenkin hän siellä tuntuu viihtyvän.

Laskin äsken, että lastani on purtu tänä vuonna jo 13 kertaa, tänään viimeksi.

Hoitajat ovat kertoneet, että lapseni ei ole millään tavalla käytöksellään "kerjännyt" puremia, vaan leikkinyt omia leikkejään..

Onko kukaan koskaan kuullut, että pureva lapsi olisi joutunut vaihtamaan hoitopaikkaa tms.

Olen jopa suutuspäissäni ajatellut vaatia korvauksia purevan lapsen perheeltä. Mutta siihen en tietenkään rupea.
Haluan vain, että se pureminen loppuu.. :attn:

Minä vaihdoin... Poika meni perhepäivähoitoon tammikuussa 2006 1,7 kk ikäisenä. Eka puolivuotta sujui hyvin ilman mitään ongelmia, mutta sitten alkukesällä alkoi puremajälkiä olla, ensin harvakseltaan ja sitten päivittäin. Hoitajalle valitin asiasta heti ja selvisi, että kyseessä oli hoitajan oma poika, meidän pojua 6 kk nuorempi. Myöskään meidän poika ei tehnyt mitään väärää kun häntä purtiin, mutta hoitotädin oma poika oli kovin mustasukkainen leluista, koska ne periaatteessa oli hänen, eikä hän olisi halunnut muiden niillä leikkivät. Huomasi, että puremalla saa lelun...

Valitukseni jälkeen tilanne rauhoittui muutamaksi kuukaudeksi, kunnes viime syyskuussa alkoi taas ja heti kerralla 9 puremajälkeä! Valitin hoitajalle, mutta ei ilmeisesti saanut omaansa kuriin ja puremista oli päivittäin. Marraskuun alussa ilmoitin perhepäivähoidonohjaajalle, että ei tule mitään, poika saa mennä varahoitopaikkaan kunnes uusi hoitopaikka löytyy. Ja näin myös teimme... Poikamme on nyt kohta 3 ja hänellä on edelleen arpia selässä muistona puremisesta!

Tässä tapauksessa ainakin oli hoitotädissä vikaa ja hänestä myös tein valituksen. Hoitolapsille kyllä pidettiin kurissa, mutta oma poika eli ihan pellossa ja teki mitä sattuu. Kerrankin kun olin poikaani hakemassa näin kun tämä hoitotädin oma poika heitti toista hoitolasta kivellä, eikä hoitotäti moittinut mitenkään!!!

 

Oma lapseni on aikanaan ollut päiväkodissa se "pureva kakara". Kyllä otti sydämestä muutama vastaus, että kakarat kuriin ym. Asiat eivät yleensä ole niin yksiselitteisiä.

Olen samaa mieltä, että toisen lapsen pureminen on ilman muuta kauheaa. Mutta on hyvä tiedostaa että se on hyvinkin yleistä pienten (alle 3 v.) keskuudessa. Kun lapsi ei vielä osaa ilmaista sanoin riittävän hyvin tunteitaan, taikka edes ymmärrä miksi ylipäätään pistää vihaksi, niin pureminen saattaa olla se ainoa (lapsen tiedossa oleva) keino viestittää, että joku suututtaa.

Päiväkodin/perhepäivähoitajan tehtävä on ilman muuta puuttua asiaan. Meidänkin tapauksessa joka kerta kun lapsi oli purrut toista asiasta ilmoitettiin sekä meille että puremisen kohteeksi joutuneen lapsen vanhemmille. Monesti he kertoivat meille myös läheltä piti tilanteet, joihin hoitajat olivat ehtineet väliin. Hyvä näin, jotta saimme käsityksen "ongelman" laajuudesta.

Meillä ei todellakaan olla kotona pureskeltu tai sallittu muutenkaan toista loukkaavaa käytöstä. Olimme yrittäneen johdonmukaisesti puuttua asiaan (pureminen, läpsäyttely ym.) jo aikaisemminkin, mutta tietysti vielä tarkemmin kun tätä rupesi tapahtumaan päiväkodissa.

Usein näihin vaikuttavat vanhempien asenteen lisäksi myös tilanteiden muutos lapsen elinympäristössä (muutto, uusi sisar..) meillä ilmeisesti kyse oli siitä, että kesäloman jälkeen palattiin hoitoon, viikonloppusin oli häitä ja muita sukujuhlia, joten nekin olivat rauhattomia. Lapsen asema hoitopaikassa oli myös muuttunut (ennen ryhmän pienin, nyt monia vauvoja ryhmässä). Lapsi vaatii vain oman aikansa tottua. Meillä siihe kului kuukausia, tosin onneksi puremisia ei kuitenkaan tullut päivittäin.

Tämä tarina lähinnä siksi, että älkää automaattisesti ainakaan syyttäkö purevaa lasta "kakaraksi". Vanhempien ja hoitohenkilöiden olisi taattava myös hänelle riittävän turvallinen olo, ettei puremisia tarvittaisi. Meillä ainakin helpotti, kun vanhemmat rauhoittivat viikonloput ja illat. Samalla hoidossa hänelle yritettiin löytää myös sitä sylittelyaikaa. Oli kuitenkin tuolloin vasta 2 vuotias.

Mutta ap:lle vaadi päiväkodilta selitystä, mitä puremisen lopettamisen eteen on tehty. Vaadi vaikka tarvittaessa tapaaminen myös purevan lapsen vanhempien kanssa. Siitä saa varmaankin parhaiten näkemyksen, tuleeko asiaan korjausta ja miten nopeasti ts mikä on vanhempien asenne. Meillä ainakin me olimme varmasti todella pahoillamme lapsen käytöksestä, ja halusimme saada sen loppumaan mieluiten HETI. Mutta kun se ei vaan aina mene niin kuin itse haluaisi.. :ashamed:

 

hei! itselläni/perheelläni myös samanlainen ongelma.Tyttäreni ryhmässä on kaksi poikaa jotka lyövät,purevat,raapivat ja heittelevät sillä mikä käteen osuu.tyttäreni on pari kertaa ravittu aivan kamalan näköiseksi naamasta.heitetty kivellä kasvoihin.itselläni on kamala olo kun joudun lapseni tarhaa jättämään.onhan siellä paljon kivoja kavereita mutta aina painaa huoli että miltä tyttö tänään näyttää kun sen hakee.
Hoitajat aina vain sanovat että tilanne on ollut hyvin nopea ettei ole kerinnyt väliin."lapset ovat niin nopeita".
Itse myös mietin tilanteeseen ratkaisua.Vomia sinulle :hug:

 

\

Oma lapseni on aikanaan ollut päiväkodissa se "pureva kakara". Kyllä otti sydämestä muutama vastaus, että kakarat kuriin ym. Asiat eivät yleensä ole niin yksiselitteisiä.

Olen samaa mieltä, että toisen lapsen pureminen on ilman muuta kauheaa. Mutta on hyvä tiedostaa että se on hyvinkin yleistä pienten (alle 3 v.) keskuudessa. Kun lapsi ei vielä osaa ilmaista sanoin riittävän hyvin tunteitaan, taikka edes ymmärrä miksi ylipäätään pistää vihaksi, niin pureminen saattaa olla se ainoa (lapsen tiedossa oleva) keino viestittää, että joku suututtaa.

Päiväkodin/perhepäivähoitajan tehtävä on ilman muuta puuttua asiaan. Meidänkin tapauksessa joka kerta kun lapsi oli purrut toista asiasta ilmoitettiin sekä meille että puremisen kohteeksi joutuneen lapsen vanhemmille. Monesti he kertoivat meille myös läheltä piti tilanteet, joihin hoitajat olivat ehtineet väliin. Hyvä näin, jotta saimme käsityksen "ongelman" laajuudesta.

Meillä ei todellakaan olla kotona pureskeltu tai sallittu muutenkaan toista loukkaavaa käytöstä. Olimme yrittäneen johdonmukaisesti puuttua asiaan (pureminen, läpsäyttely ym.) jo aikaisemminkin, mutta tietysti vielä tarkemmin kun tätä rupesi tapahtumaan päiväkodissa.

Usein näihin vaikuttavat vanhempien asenteen lisäksi myös tilanteiden muutos lapsen elinympäristössä (muutto, uusi sisar..) meillä ilmeisesti kyse oli siitä, että kesäloman jälkeen palattiin hoitoon, viikonloppusin oli häitä ja muita sukujuhlia, joten nekin olivat rauhattomia. Lapsen asema hoitopaikassa oli myös muuttunut (ennen ryhmän pienin, nyt monia vauvoja ryhmässä). Lapsi vaatii vain oman aikansa tottua. Meillä siihe kului kuukausia, tosin onneksi puremisia ei kuitenkaan tullut päivittäin.

Tämä tarina lähinnä siksi, että älkää automaattisesti ainakaan syyttäkö purevaa lasta "kakaraksi". Vanhempien ja hoitohenkilöiden olisi taattava myös hänelle riittävän turvallinen olo, ettei puremisia tarvittaisi. Meillä ainakin helpotti, kun vanhemmat rauhoittivat viikonloput ja illat. Samalla hoidossa hänelle yritettiin löytää myös sitä sylittelyaikaa. Oli kuitenkin tuolloin vasta 2 vuotias.

Mutta ap:lle vaadi päiväkodilta selitystä, mitä puremisen lopettamisen eteen on tehty. Vaadi vaikka tarvittaessa tapaaminen myös purevan lapsen vanhempien kanssa. Siitä saa varmaankin parhaiten näkemyksen, tuleeko asiaan korjausta ja miten nopeasti ts mikä on vanhempien asenne. Meillä ainakin me olimme varmasti todella pahoillamme lapsen käytöksestä, ja halusimme saada sen loppumaan mieluiten HETI. Mutta kun se ei vaan aina mene niin kuin itse haluaisi.. :ashamed:

Itse en ole purevan lapsen äiti, mutta oma 2-vuotiaani kiusasi tönimällä, läpsimällä ja nipistelemällä heikommaksi havaitsemaansa, tosin itseään vuotta vanhempaa lasta, hoidossa. Se oli ryhmään sopeutumista, paikan hakua ryhmässä.
Itse olin aika ihmeissäni, pahoillani ja häpeissänikin lapseni käytöksestä, mutta onneksi hoitotäti on kokenut työssään ja osasi hoitaa tilanteet asianmukaisesti. Kotona tietysti selvitettiin asiaa myös sen verran, mitä 2-vuotias pystyy ymmärtämään.
N. ½vuotta meni siihen, että lapsi sopeutui ryhmään ja nyt tilanne on rauhoittunut.
Muualla tätä ongelmaa ei toisten lasten kanssa ole ollut eikä ole edelleenkään, päinvastoin tyttö on aina pikemminkin vetäytynyt kahakoista eikä ainakaan ole niitä mielestäni aiheuttanut. Siksipä tuntuu aika kurjalta lukea huonosti kasvatetuista kakaroista ja eristämistoimenpiteistä, mitä täällä ehdotellaan. Jäähy on ok, se meidänkin tytöllä on käytössä ollut, myös hoidossa.

 

Niin ja piti vielä sanomani, että lapsena meidän hoitopaikassa ja pihapiirissä oli poika, joka oli aika "pahapäinen" eli viskeli toisia lapsia välillä milloin milläkin. Itselläni on vieläkin otsassa arpi, kun hän heitti minua puupölkyllä. Rangaistuksensa hän kärsi aina hoitotädin toimesta.
Kuitenkin me muut lapset tuumasimme vain, että X nyt vain on vähän villi. Ei tätä poikaa sen takia mitenkään karteltu vaan hän oli leikeissä mukana ja pidetty poika. Edelleenkin kuuluu ystäviini ja on muuten hyvä suurperheen isä ja menestynyt työelämässä, joten kauhukakaroistakin voi tulla ihan kelpo kansalaisia...
Eihän me vanhemmat viitsitä vain vohkata liikaa? (Tuleekohan p.skaa niskaan...?)

 

Hei

Kiitos kaikille vastauksistanne.
Olemme edenneet asiassa sen verran, että keskustelimme tämän purijan vanhempin kanssa tällä viikolla.

Ja tosiaan heillä on kotona vaikeasti sairas kaksoissisar tällä lapsella, joten heidän kaikki aikansa on mennyt tämän sairaan lapsen hoidossa.(Tästä asiasta en etukäteen tiennyt)
Joten tämä purija on jäänyt todella vähälle huomiolle.

Saimme aikaan todella hyvän keskustelun hyvässä hengessä. ja uskon, että meille kaikille jäi asiasta hyvä mieli.
Sovimme jopa, että jos lapsemme tapaisivat vaikka hoidon ulkopuolella, niin saisimme itse valvottua myös tilannetta. Ja tämä purija saisi myös vanhemmiltaan enemmän näin huomiota..

Jäämme nyt odottelemaan mitä tuleman pitää..

 

Tuolla purevan lapsen äiti kertomuksellaan toivoi ymmärrystä taustoille ja "synninpäästöä" vanhemmille kun lapsi käyttäytyy toisia vahingoittavasti.

Minä en silti ymmärrä, vaikka selityus on hyvä ja varmasti ihan totta purevan / kiusaavan lapsen ja hänen perheen näkökannalta.

Minulla on kolme lasta, kaksi jo aikuista, nuorin sen kriittisen 3 v täyttänyt.

Monenlaista elämänvaihetta on käyty, raskastakin aikaa ollut, lapsillakin. Muuttoja, muutoksia, uusia ryhmiä, asema ryhmässä milloin mikäkin ja niin edellen, soputumista.

SILTI omani eivät IKINÄ ole olleet niitä kiusaajia, ei koulussa, ei päiväkodissa, ei minkään ikäisenä !

Esikoinen yritti noin vuoden ikäisenä purra minua. Kun mikään ei auttanut, Tein takaisin: laitoin omat hampaani hänen olkapäähänsä. En purassut, mutta sen verran että lapsi tunsi ne hampaat. Kun edes se ei ollut kivan tuntoista, ja kun vuoden ikäisen kaaliin ei muu tehonnut, niin tämä tehosi.

Niin ja joo: kyllä täällä ymmärrän taustoja ja plaaplaa, mutta tekoa en hyväksy.
Jos vanhemmat ei itse kykene, jos hoitohenkilökunta ei kykene, ryhtyisin itse toimiin, rakentava keskustelu on tietty parempi kuin se että menee ja ravistelee toisten tenavaa korvista seinille.

 

Tuolla purevan lapsen äiti kertomuksellaan toivoi ymmärrystä taustoille ja "synninpäästöä" vanhemmille kun lapsi käyttäytyy toisia vahingoittavasti.

Minä en silti ymmärrä, vaikka selityus on hyvä ja varmasti ihan totta purevan / kiusaavan lapsen ja hänen perheen näkökannalta.

Minulla on kolme lasta, kaksi jo aikuista, nuorin sen kriittisen 3 v täyttänyt.

Monenlaista elämänvaihetta on käyty, raskastakin aikaa ollut, lapsillakin. Muuttoja, muutoksia, uusia ryhmiä, asema ryhmässä milloin mikäkin ja niin edellen, soputumista.

SILTI omani eivät IKINÄ ole olleet niitä kiusaajia, ei koulussa, ei päiväkodissa, ei minkään ikäisenä !

Esikoinen yritti noin vuoden ikäisenä purra minua. Kun mikään ei auttanut, Tein takaisin: laitoin omat hampaani hänen olkapäähänsä. En purassut, mutta sen verran että lapsi tunsi ne hampaat. Kun edes se ei ollut kivan tuntoista, ja kun vuoden ikäisen kaaliin ei muu tehonnut, niin tämä tehosi.

Niin ja joo: kyllä täällä ymmärrän taustoja ja plaaplaa, mutta tekoa en hyväksy.
Jos vanhemmat ei itse kykene, jos hoitohenkilökunta ei kykene, ryhtyisin itse toimiin, rakentava keskustelu on tietty parempi kuin se että menee ja ravistelee toisten tenavaa korvista seinille.

 

Purra ei saa, ei lyödä eikä muutakaan. Älä hurahda tähän käytettyyn selitykseen, kallella on kotona viaikeaa, se puree siksi. Vaikka olisi kuinka vaikeaa, ei toista saa vahingoittaa.
Tottakai keskustelu ym. auttaa, mutta pidä huoli siitä että lapsesi ei joudu kärsimään.

 

En todellakaan hakenut synnin päästöä kirjoituksellani. Kuten totesin, en itsekään hyväksy puremista ym toisten kiusaamista, oli syy mikä tahansa. Tarkoitukseni oli kertoa, että vaikka vanhempi puuttuu asiaan, niin parannusta ei tapahdu välttämättä heti. Ja myös painottaa sitä, että pieni lapsi ei koskaan ole kiusaaja tai kakara. Hänellä ei ymmärrys riitä tällaisiin käsitteisiin. Vastuu on vanhemmilla ja myös hoitohenkilökunnalla. Esim. eristäminen vaan helposti pahentaa asiaa. Ennalta ehkäisevä sylittely taas helpottaa. Tietysti pahasta teosta ei saa palkita sylittelyllä.

Hienoa että ap on keskustellut asiasta purijan perheen kanssa. Todellalkin heillä näyttää olevan tarpeeksi huolta, ja siinä välissä toinen lapsista voi huonosti. Onnittelut sinulle rohkeasta toiminnasta! Itse asiassa olet varmaan auttanut purijaa vähintään yhtä paljon kuin omaa lastasi. Se on minusta hienoa, epäitsekästä toimintaa. Toivottavasti myös pureminen vähenee ja oma lapsesi saa viohdoin hänelle kuuluvan rauhan. Onko myös hoitohenkilökunta tietoinen keskustelun tuloksesta? Heilläkin on merkittävä osuus, jotta pystyvät päivisin tukemaan tätä teidän yhteistä pyrkimystä selvittää tilanne. Kaikkea hyvää teille!

 

\

Oma lapseni on aikanaan ollut päiväkodissa se "pureva kakara". Kyllä otti sydämestä muutama vastaus, että kakarat kuriin ym. Asiat eivät yleensä ole niin yksiselitteisiä.

Olen samaa mieltä, että toisen lapsen pureminen on ilman muuta kauheaa. Mutta on hyvä tiedostaa että se on hyvinkin yleistä pienten (alle 3 v.) keskuudessa. Kun lapsi ei vielä osaa ilmaista sanoin riittävän hyvin tunteitaan, taikka edes ymmärrä miksi ylipäätään pistää vihaksi, niin pureminen saattaa olla se ainoa (lapsen tiedossa oleva) keino viestittää, että joku suututtaa.

Päiväkodin/perhepäivähoitajan tehtävä on ilman muuta puuttua asiaan. Meidänkin tapauksessa joka kerta kun lapsi oli purrut toista asiasta ilmoitettiin sekä meille että puremisen kohteeksi joutuneen lapsen vanhemmille. Monesti he kertoivat meille myös läheltä piti tilanteet, joihin hoitajat olivat ehtineet väliin. Hyvä näin, jotta saimme käsityksen "ongelman" laajuudesta.

Meillä ei todellakaan olla kotona pureskeltu tai sallittu muutenkaan toista loukkaavaa käytöstä. Olimme yrittäneen johdonmukaisesti puuttua asiaan (pureminen, läpsäyttely ym.) jo aikaisemminkin, mutta tietysti vielä tarkemmin kun tätä rupesi tapahtumaan päiväkodissa.

Usein näihin vaikuttavat vanhempien asenteen lisäksi myös tilanteiden muutos lapsen elinympäristössä (muutto, uusi sisar..) meillä ilmeisesti kyse oli siitä, että kesäloman jälkeen palattiin hoitoon, viikonloppusin oli häitä ja muita sukujuhlia, joten nekin olivat rauhattomia. Lapsen asema hoitopaikassa oli myös muuttunut (ennen ryhmän pienin, nyt monia vauvoja ryhmässä). Lapsi vaatii vain oman aikansa tottua. Meillä siihe kului kuukausia, tosin onneksi puremisia ei kuitenkaan tullut päivittäin.

Tämä tarina lähinnä siksi, että älkää automaattisesti ainakaan syyttäkö purevaa lasta "kakaraksi". Vanhempien ja hoitohenkilöiden olisi taattava myös hänelle riittävän turvallinen olo, ettei puremisia tarvittaisi. Meillä ainakin helpotti, kun vanhemmat rauhoittivat viikonloput ja illat. Samalla hoidossa hänelle yritettiin löytää myös sitä sylittelyaikaa. Oli kuitenkin tuolloin vasta 2 vuotias.

Mutta ap:lle vaadi päiväkodilta selitystä, mitä puremisen lopettamisen eteen on tehty. Vaadi vaikka tarvittaessa tapaaminen myös purevan lapsen vanhempien kanssa. Siitä saa varmaankin parhaiten näkemyksen, tuleeko asiaan korjausta ja miten nopeasti ts mikä on vanhempien asenne. Meillä ainakin me olimme varmasti todella pahoillamme lapsen käytöksestä, ja halusimme saada sen loppumaan mieluiten HETI. Mutta kun se ei vaan aina mene niin kuin itse haluaisi.. :ashamed:

Muakin osui silmään nuo "kakara" viestit..
Meidän lapsi(2,5v) on jo puolen vuoden ajan pureskellut hoidossa saman ikäistä lasta.. Hoitaja aina kertoo meille, ja toisen lapsen vanhemmille, kun puremista on tapahtunut.
Kotona lapsemme ei pure ketään, ja hoidossakin vaan tätä yhtä lasta.
Ollaan tietysti lasta toruttu, ja kerrottu ettei niin saa tehdä, ja lapsemme itsekkin sanoo, että se on tuhmasti tehty, ja sattuu.. Mutta aina vaan puree uudestaan..
Kaiken huippu oli, kun pph ohjaaja sanoi, että meidän pitäisi alkaa palaveeraamaan yhdessä, siis minä ja mieheni ja tämän toisen lapsen vanhemmat! Siis, mitä!? Mitä se auttaisi? Mehän olemme töissä, kun tämä tapahtuu, ja kun kerta kotona tästä ollaan aina puhuttu, niin mitä ihmeen apua siitä palaveeraamisesta olisi?
Pph kertoi, että tämä lapsi, jota omani puree, on todella rauhallinen, ja hiljainen, eikä oikeen innostu leikkimään.. Eli ihan kuin lapseni yrittäisi "herätellä" tätä lasta leikkimään..

 

\

\

Oma lapseni on aikanaan ollut päiväkodissa se "pureva kakara". Kyllä otti sydämestä muutama vastaus, että kakarat kuriin ym. Asiat eivät yleensä ole niin yksiselitteisiä.

Olen samaa mieltä, että toisen lapsen pureminen on ilman muuta kauheaa. Mutta on hyvä tiedostaa että se on hyvinkin yleistä pienten (alle 3 v.) keskuudessa. Kun lapsi ei vielä osaa ilmaista sanoin riittävän hyvin tunteitaan, taikka edes ymmärrä miksi ylipäätään pistää vihaksi, niin pureminen saattaa olla se ainoa (lapsen tiedossa oleva) keino viestittää, että joku suututtaa.

Päiväkodin/perhepäivähoitajan tehtävä on ilman muuta puuttua asiaan. Meidänkin tapauksessa joka kerta kun lapsi oli purrut toista asiasta ilmoitettiin sekä meille että puremisen kohteeksi joutuneen lapsen vanhemmille. Monesti he kertoivat meille myös läheltä piti tilanteet, joihin hoitajat olivat ehtineet väliin. Hyvä näin, jotta saimme käsityksen "ongelman" laajuudesta.

Meillä ei todellakaan olla kotona pureskeltu tai sallittu muutenkaan toista loukkaavaa käytöstä. Olimme yrittäneen johdonmukaisesti puuttua asiaan (pureminen, läpsäyttely ym.) jo aikaisemminkin, mutta tietysti vielä tarkemmin kun tätä rupesi tapahtumaan päiväkodissa.

Usein näihin vaikuttavat vanhempien asenteen lisäksi myös tilanteiden muutos lapsen elinympäristössä (muutto, uusi sisar..) meillä ilmeisesti kyse oli siitä, että kesäloman jälkeen palattiin hoitoon, viikonloppusin oli häitä ja muita sukujuhlia, joten nekin olivat rauhattomia. Lapsen asema hoitopaikassa oli myös muuttunut (ennen ryhmän pienin, nyt monia vauvoja ryhmässä). Lapsi vaatii vain oman aikansa tottua. Meillä siihe kului kuukausia, tosin onneksi puremisia ei kuitenkaan tullut päivittäin.

Tämä tarina lähinnä siksi, että älkää automaattisesti ainakaan syyttäkö purevaa lasta "kakaraksi". Vanhempien ja hoitohenkilöiden olisi taattava myös hänelle riittävän turvallinen olo, ettei puremisia tarvittaisi. Meillä ainakin helpotti, kun vanhemmat rauhoittivat viikonloput ja illat. Samalla hoidossa hänelle yritettiin löytää myös sitä sylittelyaikaa. Oli kuitenkin tuolloin vasta 2 vuotias.

Mutta ap:lle vaadi päiväkodilta selitystä, mitä puremisen lopettamisen eteen on tehty. Vaadi vaikka tarvittaessa tapaaminen myös purevan lapsen vanhempien kanssa. Siitä saa varmaankin parhaiten näkemyksen, tuleeko asiaan korjausta ja miten nopeasti ts mikä on vanhempien asenne. Meillä ainakin me olimme varmasti todella pahoillamme lapsen käytöksestä, ja halusimme saada sen loppumaan mieluiten HETI. Mutta kun se ei vaan aina mene niin kuin itse haluaisi.. :ashamed:

Muakin osui silmään nuo "kakara" viestit..
Meidän lapsi(2,5v) on jo puolen vuoden ajan pureskellut hoidossa saman ikäistä lasta.. Hoitaja aina kertoo meille, ja toisen lapsen vanhemmille, kun puremista on tapahtunut.
Kotona lapsemme ei pure ketään, ja hoidossakin vaan tätä yhtä lasta.
Ollaan tietysti lasta toruttu, ja kerrottu ettei niin saa tehdä, ja lapsemme itsekkin sanoo, että se on tuhmasti tehty, ja sattuu.. Mutta aina vaan puree uudestaan..
Kaiken huippu oli, kun pph ohjaaja sanoi, että meidän pitäisi alkaa palaveeraamaan yhdessä, siis minä ja mieheni ja tämän toisen lapsen vanhemmat! Siis, mitä!? Mitä se auttaisi? Mehän olemme töissä, kun tämä tapahtuu, ja kun kerta kotona tästä ollaan aina puhuttu, niin mitä ihmeen apua siitä palaveeraamisesta olisi?
Pph kertoi, että tämä lapsi, jota omani puree, on todella rauhallinen, ja hiljainen, eikä oikeen innostu leikkimään.. Eli ihan kuin lapseni yrittäisi "herätellä" tätä lasta leikkimään..

Niin, ja lisään vielä sen, että lapseni saa kyllä paljon huomiota kotona meiltä vanhemmilta, ja sisaruksensa kanssa leikkii kiltisti..
Harmittaa tosi paljon, kun lapsi käyttäytyy noin hoidossa
Pph ohjaaja kyllä sanoi, että se on aika yleistä, että 2v puree..
Nyt onneksi vähän rauhoittunut..

 

meillä tyttöä purtiin myös hoidossa sama poika moneen kertaan jonka jälkeen rupesin todella hermostumaan ja mieheni meni hakemaaan lastamme otti purevaan lapseen katsekontaktin ja sanoi että olen "tytin" isä enkä pidä siitä että puret tyttiä..
siihen loppui pureminen ...onneksi päästiin niinkin helpolla

 

Pph kertoi, että tämä lapsi, jota omani puree, on todella rauhallinen, ja hiljainen, eikä oikeen innostu leikkimään.. Eli ihan kuin lapseni yrittäisi "herätellä" tätä lasta leikkimään..
[/quote]

Tuota tuota....oma lapseni on hiljainen, vetäytyvä ja hitaasti lämpiävä. Tämä ei todellakaan tarkoita sitä, että lastani saisi käydä pahoinpitelemään sen takia, että hän ei ryhdy leikkiin!! :/ Eiköhän ihan jokainen saa päättää itse koska leikkii ja kenen kanssa. Ikävä kyllä on niin, että kuten muuallakin yhteiskunnassa jo lapset näyttävät sorsivan ja kiusaavan heikompaa kun tällaisia on niin helppo kiusata kun ei itse saa nenilleen. Ikävää...

 

Itse en sulattaisi hetkeäkään TOISTUVAA puremista. Toki joskus voi olla yksittäinen kerta, mutta siihen sen pitää jäädä.
Purrun lapsen itsetunto heikkenee ja sosiaaliset taidot voivat jäädä puutteellisiksi, koska toistuvasti purtu lapsi pelkää ottaa kontaktia muihin lapsiin pahoinpitelyn pelossa. Lisäksi purrun lapsen minä kuva kärsii, koska hänen kehonsa ei saakkaan olla loukkaamaton, vaan joku toinen kajoaa siihen toistuvasti vahingoittaakseen. Lapselle saattaa syntyä kuva, ettei hän ole yhtä arvokas kuin muut.
Ennen kouluikää yksi tärkeimmistä asioista lapsen kohdalla on nimenomaan se, että hän saavuttaa eheän minä-kuvan, riittävän hyvän itsetunnon ja riittävät sosiaaliset valmiudet.

Jos omaa lastani kohdeltaisiin vastaavalla tavalla vaatisin tiukkoja toimia päivähoidolta ja turvaa lapselleni. Tarvittaessa vaatisin ryhmän vaihtoa.
Kukaan lapsi ei saa millään syyllä purra/lyödä/potkia ym. toista. Se ei kertakaikkiaan ole hyväksyttävää, olkoon syy mikä tahansa. Ja jokaiselle lapselle on taattava turvallinen hoitoympäristö.

Puutu tiukasti asiaan lapsesi edun nimissä!