Lasta yritetty 10kk - nyt alkaa ärsyttää :/

Huoh. Kaveri kertoi tänään, että on raskaana ja vauva oli täysi yllätys. Olen tosi onnellinen hänen puolestaan. Hänen tuleva vauva ei ole mitenkään multa pois. Nyt alkaa vaan ärsyttää kun omaa vauvaa ei näy eikä kuulu. Tiedän, että se tulee meillä kestämään. On kaiken maailman hormonaalista häikkää. Karvankasvu ja epäsäännölliset menkat. Vissiin mulla on PCO... Ylipainoakin on reilusti. Painan jotain 110kg ja olen 173cm eli 35kg on ylimäärästä lastia...

Miten sitä jaksaa edelleen toivoa ja olla samalla vastaisuuden varalta tämmösistä ylläreistä oikeesti onnellinen. Olen siis kaverin puolesta onnellinen, joskin hieman kateellinen. Mietin, miten selviän, kun ens kerralla tulee vastaava uutinen :/ Miten te muut lapsettomat tai lasta aikanaan pitkään yrittäneet selvisitte?

Painoa pitäs saada pois, mutta motivaatio on nollassa. Tuntuu, että kaikki stressaa: opiskelut, miehen työtilanne, omat työt, paino, lapsettomuus... Mä elän jotenkin sellasta sitku elämää. Sit kun olen valmistunut, ei tartte enää olla kesiä miehen kanssa erillään ja saan paremmin töitä kun ne, jotka ei lähteny töiden perässä kesiks pois. Sit kun miehellä on töitä, mulla on varaa ostaa salikortti ja mun ei tartte stressata rahatilannetta. Sit kun mä valmistun, pääsen unelmieni työhön ja pääsen elämään oikeeta elämää mun miehen kanssa. Sit kun siinä olis vielä kaks lasta... :'(

Jotenkin jo hermostuttaa, kun muiden elämä vaikuttaa joskus niin perskuleen täydelliseltä. On omakotitalo, jossa 4h+k+s, kaks lasta (poika ja tyttö) ja kaks koiraa sekä tietenkin farmariauto. Sitten ne ihmiset tekee jotain huippumielenkiintoista työtä ja matkustaa lomalla thaikkulandiaan.

Kiitos ja anteeksi kaikille..

 

Anteeksi, mutta älä huoli lapsettomuudesta ennen kuin vuosi takana yritystä
Odotus kamalaa,tiedän. Itsellä takana nyt 1,5v eikä lasta saatu vielä.

Oletko käynyt tutkimuksissa yksityisellä? Voisivat ottaa sinne tutkimuksiin. Onnea vauva-haaveisiin!

 

mä kanssa oon iso, eli ennen raskautta painoin 114kg ja yritettiin reilu vuosi ennen kuin tärppäsi. Se on kauheeta aikaa vaan odottaa ja kun pitäis olla stressaamatta asiaa, mutta lopulta tärppäsi. Monet saa odottaa varsinkin sitä ensimmäistään jonkin aikaa. Tosin epäsäännöllisten kuukautisten takia kannattaa jossain vaiheessa hakeutua tutkimuksiin, mut vielä en stressaisi. =)

 

Hmm... Siitä, kun jätettiin ehkäsy pois, meni aikalailla tasan 3v, ennen kun kuopus synty. Vaikeinta oli se, kun ihmiset ei tienny meidän yrityksestä lisääntyä, ja esikoinen alko olla jo "iso", ja sitten nä'mä kysymykset, et eikö se olis jo aika laittaa toinen alulle jne. Ne otti päähän, ja harmitti. Tosin, välissä oli yksi raskaus, mikä eteni raskausviikolle 18asti, eikä kukaan enää sen jälkeen kyselly mitään perheenlisäyksestä.

Hammasta purren piti ottaa vastaan toisten vauvauutiset, ja ajatella vaan, että jospa mekin joskus vielä. Kyllä tiedän, että se yrittäminen on raskasta aikaa, eikä oikeastaan mikään muu mahdu pääkoppaan, kun se kierron vahtaaminen.
Älä vielä kuitenkaan heitä hanskoja tiskiin, menette tutkimuksiin, kunhan vuosi on tullu täyteen. Varmasti tekin vielä saatte oman nyytin syliin!! :heart:

 

Tuo 10kk on niin lyhyt aika

 

muistan itekin vielä elävästi nuo fiilikset kuunnella toisten vauvauutisia kun omasta ei ollut tietoa, tsemppiä.. :hug: Meidän vajaa puoltoistavuotias ainokainen sai alkunsa 1,5v yrityksen jälkeen ja siinä oli kyllä ehtinyt jo koko tunneskaalan käydä monta kertaa läpi. Me purettiin miehen kanssa fiiliksiämme läpi varsin paljon keskenään, toiselle oli helppo purnata miten epäreilulta tuntui kun ei tarvinut kaunistella ja lisätä koko ajan sitä "ei millään pahalla ja en ole katkera, mutta.."-litaniaa.

Ne jotka eivät ole lapsettomuutta kokeneet eivät voi ymmärtää juuri tuota "tiedän ettei se ole minulta pois, mutta pahalta tuntuu silti"- ajatusta. Toisten vauvat muistuttaa siitä omasta puuttuvasta..

Joten älä vähättele noitakaan fiiliksiä, kuuluu asiaan, toivottavasti saat niitä miehellesi purettua. Meillä selvittiin välillä varsin mustallakin huumorilla..

Kliseistä ja käytännössä hankalaa, mutta: koita löytää tästä hetkestä jotain positiivista ja nautittavaa (vaikka vähän väkisin), muuten ne "sitku"-haaveetkin on vaikeampia saavuttaa.

 

Meilläkin meni vuosi, sit tärppäs. Mulla taustalla myös Pco ja epäsäännöllinen kierto. Mulla suurin vaikutus "raskautumiseen" oli painonpudotuksella, pudotin 110kilosta 97kiloon. Sit tärppäs

Mulla siis oli tuo vauva haave niin suuri motivaatio laihdutukselle, ja painonvartijoilla sain kiloja pois siis hyvin. Nyt taas pisteillään, 100kg on paino nyt, ja toista aletaan yrittää sit kun painan enintään sen 89kg

Mutta siis tsemppiä, yritä tiputtaa painoa, se on ainoa juttu minkä voit ite tehdä. Eikä se vaadi oikeestaan mitään salikorttia, syömisillä on paljon enemmän painoarvoa.

 

Ja halaus siis vielä, tiedän kyllä tunteen kun muut saa vauvoja vahingossa ja itse ei tuntunut tulevan millään raskaaksi :/

 

Tsemppiä teille :hug:
Meillä meni vuosi, tosin välissä raskauduin kyllä, mutta kesken meni heti alkuunsa ja kerran vkolla 10+4. Ylipainoa minullakin taustalla ja en tiiä vaikuttiko, mutta herkuttomalla ruokavaliolla ollessa se sit tärppäs, juuri kun sain varattua aikaa gynelle et aletaan tutkimaan asiaa.
Meilläpäin on mahdollista ainakin saaha se joku hedelmällisyyteen vaikuttava kuuri ( ei nyt tuu mieleen se lääke ) jo hyvinkin varhaisessa vaiheessa jos näyttää ettei tärppää.

Hermoja hermoja ja hermoja se vaatii, mutta eiköhän teillekin vielä vauva suoda.

 

Yksityisellä lääkärillä minäkin kävin, ja sain heti lääkkeitä. Clomit auttamaan ovuloinnissa ja terolutit tasaamaan kiertoa. Tosin kumpiakaan en ottanut, vaan jäivät pöytälaatikkoon.
Mutta siis vaikka on ylipainoa, kannattaa käydä vaikka yksityisellä gynellä, siitä siis voi olla apua

 

Ala karppaamaan! Se hoitaa pco:ta ja on myös helppo tapa pudottaa painoa. Mulla hävis pco karppauksen myötä vaikka oon normaalipainoinen...

Syy miksi karppaus auttaa on koska pco-potilailla on sokeriaineenvaihduntahäiriö jonka saa kuriin karppauksella (oireina mm. helposti lihoaminen ja vyötärölihavuus)

 

Ehkä kannattais hieman laihduttaa ensin. Raskaus voi olla tosi raskas jos on noin paljon ylipainoa...

 

Tuo tosiaan on lyhyt aika. Me yritettiin 2 vuotta ja sit ihan normi gynekäynnillä selvis, että mulla on jotain kystia munasarjoissa. Tarkemmat tutkimukset osoitti ne endometrioosiksi. Nyt leikkauksen ja hedelmöityshoitojen jälkeen meillä on kaksoset (ivf). Onnea teille yritykseen Ja käykää tutkimuksissa, jos ei plussaa ala kuulua.

 

Täällä yli 4 VUOTTA... eikä näy muuta kun ikuista negaa ivf-hoidoillakaan.

Lihavuus sentään on jotain mihin voi itse vaikuttaa, toisin kun esim. endometrioosi.

 

Mä en oikein tajua sitä, että edes lapsettomuus ei motivoi laihduttamaan. Jotenkin luulisi sen motivoivan oikein erityisesti.

Ei sillä, että ap:tä nyt vielä edes voi sanoa lapsettomuudesta kärsiväksi, kun noin lyhyt aika vasta mennyt.

Kaikkeen tottuu, myös siihen, ettei tärppää :-(

Ja toisten vauvoista saa olla salaa kateellinen... Kyllä ne itkut on ulos itkettävä jos siltä tuntuu, mutta omissa oloissa mieluiten.

 

Mä en oikein tajua sitä, että edes lapsettomuus ei motivoi laihduttamaan. Jotenkin luulisi sen motivoivan oikein erityisesti.

Mä ajattelin juuri samaa. Luulisi, että lapsettomuus juuri motivoisi laihduttamaan ja tekemään vaikka mitä asian eteen. Itseäni ainakin on motivoinut - ei lapsettomuus - mutta raskaaksi tulemisen hankaluus (meillä on yksi lapsi, mutta toista ollaan yritetty yli 6 vuotta). Ei taida enää olla mitään mihin tämä paska yrittäminen ei olisi motivoinut, jokainen ponnistus ainakin alitajuntaisesti tähtää siihen ajatukseen, että "jos tämä auttaisi"; vitamiinit, vaihtoehtohoidot, liikunta, meditaatio, jooga, terveellinen ruokavalio ym. ym. ja tietenkin ne raskaimmat, eli lapsettomuushoidot.

Aloita ap jostain - lähde vaikka kävelylle? Kävele sisulla mp3-soitin korvilla pari kertaa viikossa ja pian se talsiminen on sinulle voimavara...minulle ainakin on - ja samalla hoikistut. Ja hakeudu jo tutkimuksiin, jos vaikuttaa siltä, että sinulla on jokin sairaus. Turha odotella sitä vuotta, jos oireet ovat selvät.

 

kyllä kannattaa lähteä yksityiselle tutkimuksiin viimeistään siinä vaiheessa kun omat voimat alkaa olla lopussa. oli helpottavaa kun asiat lähti rullaamaan. meillä tällöin takana vuosi yritystä, 2km ja pco.
ja kun sulla on tuota ylipainoa, niin lääkäri tulee siitä sitten mainitsemaan.
nyt vaan itseä niskasta kiinni ja ruoka/liikuntaremontti päälle. sä onnistut kyllä! itsekin laihdutin 10kg ennen hoitoja.

 

niin ja tosiaan on turha odotella sitä 1 vuoden täyttymistä jos tiedät/oletat että sulla on pco! soitat heti huomenna ajan! tsemppiä!

 

jos sulla kerran on opiskelu kesken ja miehellä huono työtilanne niin eikö kannata jättää lapsenteko myöhemmäksi? Ehtisit laihduttaakin ja stressi lähtisi.

 

jos sulla kerran on opiskelu kesken ja miehellä huono työtilanne niin eikö kannata jättää lapsenteko myöhemmäksi? Ehtisit laihduttaakin ja stressi lähtisi.

omasta kokemuksesta voin sanoa että kun lasta ei kuulu niin se on stressi se. mikään valmistumisruljanssi ei ole mitään sen rinnalla.
jos on pco, niin ovista ei välttämättä tapahdu ollenkaan, joten siinä mielessä raskautumisen yrittäminen on ns turhaa touhua ilman lääkärin apuja...

 

Mä en oikein tajua sitä, että edes lapsettomuus ei motivoi laihduttamaan. Jotenkin luulisi sen motivoivan oikein erityisesti.

Ei sillä, että ap:tä nyt vielä edes voi sanoa lapsettomuudesta kärsiväksi, kun noin lyhyt aika vasta mennyt.

Kaikkeen tottuu, myös siihen, ettei tärppää :-(

Ja toisten vauvoista saa olla salaa kateellinen... Kyllä ne itkut on ulos itkettävä jos siltä tuntuu, mutta omissa oloissa mieluiten.

:headwall: Da! Luulisi, että ap:n kirjoitus herättäisi ymmärrystä siihen, että laihduttaminen ei todellakaan ole kaikille helppoa. Helppo minun on täältä 58kiloisten höyhensarjasta oikein tosissaan pohtia, että "eiks se nyt saa itselleen tehtyä mitään".

Jos se olisi niin yksinkertaisita niin maailmassa olisi moni asia paremmin.

Mutta mahdotonta se ei ole ap! Siihen on pystynyt moni ja pystyt sinäkin!

 

Ap: Korjaan aloitustasi: kavereiden lapset ovat sinulta pois. Toki ne ovat myös sinulle lisää, mutta lapsettomuuden kokeneena voin valaista, että kun kaikilla kavereilla on vauva niin totta helvetissä se on lapsettoman elämästä pois. Viikonloput muuttuvat aika rankasti.

Anna itsellesi lupa olla kateellinen ja katkera.:hug:

Paljon onnea yritykseen!!!!

 

Me ollaan yritetty lasta vasta 4 kuukautta ja siltin harmittaa kun testi näyttää negatiivista tai kuukauden kyläilijä saapuu. Tiedän vallan hyvin, että tämä on aivan liian lyhyt aika menettää toivoansa. Ystäväni tosin sai lapsen kahden viikon yrittämisellä. Ylipainoa ei minulla ole vielä. Maltan varmasti odottaa siihen vuoteen asti. Mutta kyllä pieni käärö saisi meidän perheeseen tulla jo.