Läskiahdistus!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja En kestä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

En kestä

Vieras
Tänään on sellainen päivä, kun tunnen itseni kaksisataakiloiseksi, näytän turvonneelta ja superlihavalta ja tuntuu etten laihdu ikinä.

Oikeasti painoa on kyllä yli sata kiloa, mutta vielä eilen näytin musta ihan ok:lta. Vaatteet tuntuivat suuremmilta kuin aiemmin ja olo hoikemmalta. Elämäntaparemontti on ollut päällä jo pari kuukautta ja painoakin lähtenyt sen 8kg.

Mutta tänään ahdistaa. Tuntuu että paino tippuu liian hitaasti. Nyt on taas menossa jumitusvaihe, painokin nousi yhdessä yössä 1,5kg eikä laske millään :( Ahdistaa sekin, että työpäivän jälkeen oon niin väsynyt etten saa itseäni liikkeelle. En saa harrastettua sitä typerää kävelyä enkä vähemmän typerää uintia tai vesijuoksua, kahvakuulailusta, kotijumpista tai kuntosalilla käymisestä puhumattakaan. Ahdistaa että oon näin laiska/saamaton/antiliikunnallinen.

Jokainen läskikilo painaa tällä hetkellä ainakin sata kiloa, olo on ihan hirveä. Mä haluan olla laihempi, mä HALUAN laihtua!!!
 
Kyllä sä laihdut jos haluat :)

Mun ystäväni painoi yli 90 kg ja vuosi hänellä meni ja teki todella kova työtä sen eteen ja nyt laiha kuin mikä. Mikään hetkessä ei tapahdu ja jopa paremmin niin että hiitasti mutta varmasti! Tsemppiä kovasti!
 
Kyllä laihduttaminen on todella kovaa ja pitjänteistä hommaa. Hetkessä ei tapahdu mitään vaan ainoastaan sinnikkyys palkitaan. Itse olen taistellut 5 vuotta liikakiloja vastaan. Tai no, olen kyllä parisen vuotta ollut jo normaalipainoinen mutta edelleen olen vajaa 10 kiloa tavoitepainostani.

Itseäni on auttanut se oivallus että en ilman nälkää ja liikuntaa vaan yksinkertaisesti laihdu, en edes pysy samassa painossa vaan jos syön itseni kylläiseksi niin lihon. Niin se vaan on. Pitää siis sopeutua siihen että päivän mittaan suurimmaksi osaksi on nälissään. Hassuinta siinä on se että siihenkin sopeutuu ja lakkaa jopa tuntemasta sitä nälkää edes.

Kaikki makeat on pannassa, loppuelämän. Suklaa on minun herkkuni ja sitä en vaan yksinkertaisesti saa syödä tai lihon, ts. alkaa jojoilu painon kanssa.

Nyt kun olen taas lähempänä tavoitettani huomaan kyllä että voin paljon paremmin, elämänlaatu on hyvä. Ainut vaiva on tuo jatkuva nälkä mutta sekin hälvenee aina päivän mittaan. Pari tuntia ateriasta nälkä on pahimmillaan, sen jälkeen helpottaa. Kun päivässä ei oikeastaan ole kuin yksi kunnon ateria (lounas, ilman hiilateita) niin ei se niin kauheaa ole. Aamun hedelmäaterian turvin jaksaa juurikin siihen lounaaseen. Sitten kotona illalla teetä ja omena, ehkä vähän vihannesta kun teen lapselle salaattia ruualle. Kun tietää että päivän ruuat on siinä niin on helppo elää ;)
 
Jos liikunta ei kiinnosta niin kannattaa katsoa tosi tarkasti mitä syö kyllä niinkin laihtuu vaikka kestää kauemmin, sain jo 8 kg pois..paljon keittoruokaa, vihanneksillakin voi mahan täyttää niin ei tarvitse nälkää kärsiä
 
Jos liikunta ei kiinnosta niin kannattaa katsoa tosi tarkasti mitä syö kyllä niinkin laihtuu vaikka kestää kauemmin, sain jo 8 kg pois..paljon keittoruokaa, vihanneksillakin voi mahan täyttää niin ei tarvitse nälkää kärsiä

Ja muistan lukeneeni jostain, että laihtuminen lähtee korvien välistä (sen olet jo saavuttanut, eli sulla on oikeesti halu laihtua) ja sen jälkeen 70% kiinni syömisestä ja 30% liikunnasta. Eli haluan sanoa, että älä liikaa kanna morkkista jos et saa itseäsi liikkeelle Hyvässä vauhdissahan sinä jo olet! Ja hyvälä spiritillä lenkille kun siltä taas tuntuu :D
 
Minä olen pysynyt normaalipainossa 19 vuotta. Enkä kyllä tosiaankaan ole ollut nälkäinen joka päivä 19 vuoden ajan. Kyllähän minulla välillä nälkä on, jos venyy ateriaväli pitkäksi, mutta en varmasti olisi kestänyt järjissäni ja normaalissa painossa, jos olisin syönyt vain yhden hiilarittoman aterian päivässä ja kärvistellyt nälkäisenä joka päivä. Minä syön ihan tavallisesti, niiden parjattujen ravitsemussuositusten mukaan.
 

Similar threads

Yhteistyössä