H
Hilppa 183v.
Vieras
Leluina minulla oli vain 3 pientä käpyä ja nekin oli naulattu kiinni pirtin lattiaan. Mitään oikeita, kaupasta ostettuja leluja ei ollut.
Toisaalta, eipä ollut aikaa leikkiä. Heti jouduin töihin kun vähänkin likkumaan pääsin. Joka aamu kävelin 100 kilometrin päähän kotoa töihin ja illalla takaksin kotiin. Seitsemänä päivänä viikossa ympäri vuoden jouduin tekemään töitä 20 tuntia päivässä. Heti jouduin raskaisiin metsätöihin, esimerkiksi kaatamaan ja karsimaan valtavan kokoisia puita keskellä metsää ja kantamaan niitä isoihin, monta kymmentä metriä korkeisiin pinoihin. Hetkenkään lepotaukoa saati ruokataukoa ei ollut.
Eipä sitten sitä ruokaakaan juurikaan ollut. Kerran viikossa sain ruokaksi pienen, kivikovan pettuleivän palan jyrsittäväksi ja senkin jouduin jakamaan yhdessä sisarusten kanssa. Jouluna ja juhannuksena sain pienen kupillisen haisevan hapanta piimää, joka oli jo niin piltaantunutta, että siitä piti veitsellä leikata paloja suuhun.
Vaatteitakaan ei juurikaan ollut, mitä nyt oli muutama likainen ja rikkinäinen vaateriekale jalkovälin ja pepun suojana, etteivät nämä kaikista yksityisimmät kehon osat näkyneet niiden alta.
Kouluaika se vasta kurjaa oli. Pilkkopimeässä metsässä jouduin kulkemaan 150 kilometrin matkan kouluun ja koulusta illalla kotiin 50 asteen pakkasessa monta metriä syvien luminietosten keskellä kun lisää lunta satoi koko ajan ja välillä jouduin potkimaan takana juoksevia nälästä ulvovia susia pois kimpustani. Koulupäivä alkoi aamulla kello 3 ja loppui illalla kello 23. Opettajat olivat erittäin ankaria ja läksyjä tuli joka päivä sata kiloa, mutta onneksi koulua ei kestänyt kuin 2 viikkoinen kiertokoulu+rippikoulu, jona aikana minä opin sentään paljon enemmän kuin nämä nykyajan lapset ja nuoret, jotka käyvät koulua vuosikausia.
Kotimökki oli keskellä synkeitä metsää oleva ikivanha noin 20 neliön kokoinen hökkeli, joka oli niin laho, että se oli koko ajan kaatumaisillaan kumoon ja jonka seinissä oli valtavan kokoisia aukkoja, joista kylmä tuuli ja lumi tuli ympäri vuoden sisään. Siellä nukuttiin maapohjaisella, kovalla lattialla kivi tyynynä ilman peittoa. Aamulla herätessä oli aina hiukset jäätyneet maahan kiinni ja päälle oli kertynyt monen metrin paksuinen lumikerros, joka oli pyryttänyt sisään seinien aukoista. Siellä pienessä tuvassa meitä nukkui kaikki äidin ja isän lapset, joita heitä oli kymmenittäin, isä, isovanhemmat, isoisovanhemmat, isoisoisovanhemmat, sedät, tädit, serkut, kummit, kaimat ja perheen eläimet, kuten koirat, kissat, lampaat, kanat, kukko, lehmät, sonni, hevoset, siat jne.
Äiti ei nukkunut pirtissä, sillä hän asui saunassa, missä hän joka viikko synnytti meille uuden vauvan (tosin lapsena luulin, että saunan lauteiden alta ne vauvat tulivat). Sauna paloi joka yö ja aamulla se jouduttiin rakentamaan uudestaan.
Niissä nuoremmissa sisaruksissa ja eläimissä oli kova hoitaminen. Melkein yhtään ei ehtinyt nukkumaan, kun kaikki aika meni joko töissä tai koulussa käyntiin, sisarusten ja eläinten hoitoon jne. Sisaruksia ja eläimiä jouduin aina myös kantamaan selässä mukana kouluun tai töihin.
Sitten oli vielä kaikenmaailman sairaudet sairastettavana. Minäkin sairatin moneen kertaan kaikenmaailman riisitaudit, keuhkotaudit, rutot, rokot, lavantaudit, punataudit, kolerat sun muut taudit. Harva niistä hengissä selvisi, minunkin sisaruksista vain minä ja nuorin veli selvittiin elossa aikuiseksi asti. Minä olen nyt 183v ja veljenikin jo 152v.
Toisaalta, eipä ollut aikaa leikkiä. Heti jouduin töihin kun vähänkin likkumaan pääsin. Joka aamu kävelin 100 kilometrin päähän kotoa töihin ja illalla takaksin kotiin. Seitsemänä päivänä viikossa ympäri vuoden jouduin tekemään töitä 20 tuntia päivässä. Heti jouduin raskaisiin metsätöihin, esimerkiksi kaatamaan ja karsimaan valtavan kokoisia puita keskellä metsää ja kantamaan niitä isoihin, monta kymmentä metriä korkeisiin pinoihin. Hetkenkään lepotaukoa saati ruokataukoa ei ollut.
Eipä sitten sitä ruokaakaan juurikaan ollut. Kerran viikossa sain ruokaksi pienen, kivikovan pettuleivän palan jyrsittäväksi ja senkin jouduin jakamaan yhdessä sisarusten kanssa. Jouluna ja juhannuksena sain pienen kupillisen haisevan hapanta piimää, joka oli jo niin piltaantunutta, että siitä piti veitsellä leikata paloja suuhun.
Vaatteitakaan ei juurikaan ollut, mitä nyt oli muutama likainen ja rikkinäinen vaateriekale jalkovälin ja pepun suojana, etteivät nämä kaikista yksityisimmät kehon osat näkyneet niiden alta.
Kouluaika se vasta kurjaa oli. Pilkkopimeässä metsässä jouduin kulkemaan 150 kilometrin matkan kouluun ja koulusta illalla kotiin 50 asteen pakkasessa monta metriä syvien luminietosten keskellä kun lisää lunta satoi koko ajan ja välillä jouduin potkimaan takana juoksevia nälästä ulvovia susia pois kimpustani. Koulupäivä alkoi aamulla kello 3 ja loppui illalla kello 23. Opettajat olivat erittäin ankaria ja läksyjä tuli joka päivä sata kiloa, mutta onneksi koulua ei kestänyt kuin 2 viikkoinen kiertokoulu+rippikoulu, jona aikana minä opin sentään paljon enemmän kuin nämä nykyajan lapset ja nuoret, jotka käyvät koulua vuosikausia.
Kotimökki oli keskellä synkeitä metsää oleva ikivanha noin 20 neliön kokoinen hökkeli, joka oli niin laho, että se oli koko ajan kaatumaisillaan kumoon ja jonka seinissä oli valtavan kokoisia aukkoja, joista kylmä tuuli ja lumi tuli ympäri vuoden sisään. Siellä nukuttiin maapohjaisella, kovalla lattialla kivi tyynynä ilman peittoa. Aamulla herätessä oli aina hiukset jäätyneet maahan kiinni ja päälle oli kertynyt monen metrin paksuinen lumikerros, joka oli pyryttänyt sisään seinien aukoista. Siellä pienessä tuvassa meitä nukkui kaikki äidin ja isän lapset, joita heitä oli kymmenittäin, isä, isovanhemmat, isoisovanhemmat, isoisoisovanhemmat, sedät, tädit, serkut, kummit, kaimat ja perheen eläimet, kuten koirat, kissat, lampaat, kanat, kukko, lehmät, sonni, hevoset, siat jne.
Äiti ei nukkunut pirtissä, sillä hän asui saunassa, missä hän joka viikko synnytti meille uuden vauvan (tosin lapsena luulin, että saunan lauteiden alta ne vauvat tulivat). Sauna paloi joka yö ja aamulla se jouduttiin rakentamaan uudestaan.
Niissä nuoremmissa sisaruksissa ja eläimissä oli kova hoitaminen. Melkein yhtään ei ehtinyt nukkumaan, kun kaikki aika meni joko töissä tai koulussa käyntiin, sisarusten ja eläinten hoitoon jne. Sisaruksia ja eläimiä jouduin aina myös kantamaan selässä mukana kouluun tai töihin.
Sitten oli vielä kaikenmaailman sairaudet sairastettavana. Minäkin sairatin moneen kertaan kaikenmaailman riisitaudit, keuhkotaudit, rutot, rokot, lavantaudit, punataudit, kolerat sun muut taudit. Harva niistä hengissä selvisi, minunkin sisaruksista vain minä ja nuorin veli selvittiin elossa aikuiseksi asti. Minä olen nyt 183v ja veljenikin jo 152v.
