Lapsukaisella alkanut syömishäiriö. Mitäs nyt?

["vieras"]

Siis mitä oikein painatte? Tottakai tuon ikäisen tuleekin olla selvästi laihempi kuin sinä, jos et ole erityisen laiha. Voisitte molemmat panostaa vähän parempaa syömiseen eikä johonkin piirakoihin, pasteijoihin ja toscakakkuihin.

 

["vieras"]

Tais mennä vihdoin keskustelu ja pelottelu kaaliin asti. Söi koulusta tullessa lautasellisen safkaa hyvällä ruokahalulla. Tosin kysyi lautasen saadessaan, että tarviiko kaikki syödä. Jälkkäriksi keksejä, ja vielä välipalaksi ennen ratsastusta toskakakunpalan, jonka isä toi tuliaisena äitisä luotaan.

Ups. Anteeksi, mutta ootko varma, ettei mene oksentamaan syömisiään? Älä ymmärrä väärin. Todennäköisempää on, ettei mene. Mutta jos olet eoöilluyt syömishäiriötä ja tyttö on laiha, pistää epäilyttämään.

 

["Kifa"]

Onhan siellä koulussa koululääkärikin eli terkkaa voi pyytää järjestämään ajan koululääkärille. Koululääkäri sitten ohjaa eteenpäin oikealle tasolle, eri kunnossa vähän vaihtelevat nuo hoitopolut eli mikä taho noita syömishäiriöasioita hoitaa. Tässä kaupungissa koululääkäri ohjaa ihan erityiselle nuorisovastaanotolle josta sitten tarvittaessa vielä laitetaan eteenpäin psykiatrialle vaikeimmat tapaukset.

 

["Kifa"]

Siis eri kunnissa.

 

["Kifa"]

Ja vaikka haluaisitkin hakeutua yksityiselle niin tarvitset joka tapauksessa kouluterveydenhuollosta tyttäresi kasvutiedot joten samalla vaivalla nyt sitten informoisit asiasta kouluterkkaakin. Osaavat sitten koulussa kiinnittää huomiota jos yrittää siellä jemmailla ruokaa, käydä oksentamassa yms.

 

[Entinen ano]

Tais mennä vihdoin keskustelu ja pelottelu kaaliin asti. Söi koulusta tullessa lautasellisen safkaa hyvällä ruokahalulla. Tosin kysyi lautasen saadessaan, että tarviiko kaikki syödä. Jälkkäriksi keksejä, ja vielä välipalaksi ennen ratsastusta toskakakunpalan, jonka isä toi tuliaisena äitisä luotaan.

Ei tuo valitettavasti mitään kerro :/ Itse sairastuin anoreksiaan 14-vuotiaana. Äitini piti samanlaisen puhuttelun minulle, mitä sinä pidit tytöllesi. Kiistin kaiken tietenkin. Sen jälkeen aloinkin syömään muka hyvällä ruokahalulla ruoat. Välillä söinkin, mutta oksensin ne ulos heti tilaisuuden tullen tai syötin salaa koiralle pöydästä. Anoreksian aikana oppi oikein kekseliääksi ruokien suhteen. Lopulta painoinkin 38 kiloa. Äidin kyttääminen alkoi käydä niin hermoille, että muutin koulun perässä toiselle puolelle suomea.

 

["vieras"]

Kuka valmiiksi laiha lapsi muka sairastuu syömishäiriöön? Tosi huvittavaa, että aina niitä linnunluisia ja hoikkia lapsia syynätään, että tuleeko vai lähteekö kilo tai kaksi, vaikka syömishäiriöön sairastuu lähinnä normaalipainoisia ja ylipainoisia lapsia.

Tai ap:n lapsi voi olla normaalipainoinenkin tai jopa vähän pullukka, jolloin normaali kasvupyrähdys voi laskea painoa, eikä siinä ole mitään ihmeellistä.

 

[Stana]

Ei mennyt oksentamaan, siitä olen satavarma. Nyt tyttö on sellaisen tarkkailun alla, ettei tosikaan. Olen tilannut ajan myös perheneuvolaan. Pasteijat ja piirakat on meillä usein vatsantäytteenä sen takia, että lapsukaisen ruoka-aineallergiat on sitä luokkaa ettei aina jaksa leipoa ja kehitellä uutta. Varmaan jokainen valitsee välillä matalamman aidan.

Tuolle lapsukaiselle voi mennä jo uhkauksilla ja hyvällä selittämisellä nuppiin asia. Se on tässä vaiheessa ihan sama, kuka sen asian selittää. Muuta tässä tuskin voi. Ja se joko toimii niin kuin selitetään, tai sitten ei. Nyt tarkkaillaan ja katsotaan.

 

["Kifa"]

Onko tyttö noiden ruoka-aineallergioiden suhteen jossain seurannassa? Lähinnä siis tarkoitan sitä että onko tehty säännöllisiä altistuksia, pyritty purkamaan turhia rajoituksia, siedättämään? Entä onko ravitsemusterapeutti varmistanut että ruokavalio on oikein koostettu?

 

[Stana]

[QUOTE="vieras";27252365]Kuka valmiiksi laiha lapsi muka sairastuu syömishäiriöön? Tosi huvittavaa, että aina niitä linnunluisia ja hoikkia lapsia syynätään, että tuleeko vai lähteekö kilo tai kaksi, vaikka syömishäiriöön sairastuu lähinnä normaalipainoisia ja ylipainoisia lapsia.

Tai ap:n lapsi voi olla normaalipainoinenkin tai jopa vähän pullukka, jolloin normaali kasvupyrähdys voi laskea painoa, eikä siinä ole mitään ihmeellistä.[/QUOTE]

Jos lapsi lopettaa syömisen, niin minun mielestä se on aika hyvä merkki syömishäiriöstä. Sitten kun käskee jotain syömään, saa 2-3 lusikkaa alas ja on ihan täys. Kyllä. Kyllä äiti huomaa. Sitä en taas voi tietää, että onko hän tympääntynyt suppeaan ruokavalioon vai haluaako normipainoinen lapsi hoikistua. Mutta hyvä oli, että huomasin ajoissa.

 

[entinen ano]

Tuolle lapsukaiselle voi mennä jo uhkauksilla ja hyvällä selittämisellä nuppiin asia.

Uhkauksilla... ei ei ei :/ et sä voi mennä masentunuttakaan uhkailemaan. Kyllä se tyttäresi saa ammattilaisilta apua

 

[Stana]

[QUOTE="Kifa";27252425]Onko tyttö noiden ruoka-aineallergioiden suhteen jossain seurannassa? Lähinnä siis tarkoitan sitä että onko tehty säännöllisiä altistuksia, pyritty purkamaan turhia rajoituksia, siedättämään? Entä onko ravitsemusterapeutti varmistanut että ruokavalio on oikein koostettu?[/QUOTE]

Ei ole seurannassa. Juuri käytimme yksityisellä, mutta se oli sitä mieltä ettei allergiakokeita kannata tehdä. Ja kaikki kokeet ei ole luotettavia. Edes se keliakia, mitä mulle on sanonut lääkäri olevan sata%. Kun kotona huomaa kyllä mille on allerginen. ja huomataanhan myö. Ainut ohje oli vitamiinien lisääminen purkeista. Ja kyseessä oli lastenlääkäri.

 

[äit86]

[QUOTE="vieras";27252365]Kuka valmiiksi laiha lapsi muka sairastuu syömishäiriöön? Tosi huvittavaa, että aina niitä linnunluisia ja hoikkia lapsia syynätään, että tuleeko vai lähteekö kilo tai kaksi, vaikka syömishäiriöön sairastuu lähinnä normaalipainoisia ja ylipainoisia lapsia.

Tai ap:n lapsi voi olla normaalipainoinenkin tai jopa vähän pullukka, jolloin normaali kasvupyrähdys voi laskea painoa, eikä siinä ole mitään ihmeellistä.[/QUOTE]

Tuohon on pakko kommentoida, että itse olin koko lapsuuteni ja nuoruuteni alipainoinen luonnostaan, ja sitä kommentoitiin jatkuvasti "ai kauhee/ai ihanaa/ voij että kun sä oot laiha, miten sä voit olla noin laiha jne..."
Paino oli minun koko nuoruuden keskeinen asia jota kommentoitiin, ihannoitiin, kauhisteltiin, ihmeteltiin jne..

Myöhemmin kävi niin että siitä tuli mun pääni sisälläkin keskeinen asia,
ja lopulta vakava pakkomielle joka johti syömishäiröön ja entuudestaan todella laihan kropan rääkkämiseen vielä laihemmaksi.

Kun ihan oikeasti syömishäiriö on sairaus joka voi iskeä kehen vaan,
painoon, ikään ja sukupuoleen katsomatta.

 

[Stana]

Uhkauksilla... ei ei ei :/ et sä voi mennä masentunuttakaan uhkailemaan. Kyllä se tyttäresi saa ammattilaisilta apua

Niin, siis uhkaukset on näitä, että jos kilokin tippuu vielä, niin mennään juttelemaan jonnekin ja vauhdilla. Inhoaa keskustelua yli kaiken Ja sitä, että jos syömishäiriö on paha, niin ihminen joutuu sairaalaan letkuruokintaan. inhoaa sairaalaa yli kaiken Ja pistämisiä kaikkea.

Ja kun teinille kertoo, että hiukset tippuu päästä ja karvoja rupeaa kasvamaan vääriin paikkoihin, niin kyllä. Saattaapi vaikka tehota. Tolla karvankasvamisella tarkoitan sitä untuvaa, mutta sitä en ole erikseen niin tarkentanut. Ainakin tuo halusi syödä melko pian keskustelun jälkeen, ja vielä seuraavanakin päivänä

 

["Kifa"]

Stana: verikokeet eivät olekaan allergiassa täysin luotettavia mutta nykyään suositellaan että täysvälttämisen sijaan aina säännöllisin väliajoin testailtaisiin kotona niitä oireita aiheuttavia ruoka-aineita ja jos esim. sietää pienen määrän oireetta niin sitten pyrkisi käyttämään sitä pientä määrää.

Keliakiadg vaatii tähystyksen ja jos se todetaan niin myös tähystysseurannat, verikoe on vain suuntaa antava.

 

[äöä]

Eikö se nyt sitten saa allergiaoireita siitä toscakakusta? Siinähän on mantelia=pähkinää?

 

[Stana]

No meillä välillä testattukin näitä, ja joka kerta antaa oireet. Esim. viime viikolla ostin välipalaa, josta puolet syötyään sanoi, että nyt kutittaa kurkkua. Katsoin tuoteselosteen, ja soijaahan se siinäkin tuotteessa oli. Paljon on myös sellaista, että kun löytyy uusi hedelmä, jota voi syödä, niin kolmannella sitten turpoo huuli ja kutittaa suuta ja kurkkua. Tämä rupeaa olemaan vaikeeta.

 

["vieras"]

Onneksi olet huomannut asian ja alkanut toimia! Itse aloitin ensimmäistä kertaa laihduttamisen 9-vuotiaana kun koulussa haukuttiin läskiksi. Lopulta kaikki ajatukset pyörivät vain syömisen ja liikunnan ympärillä, joinakin päivinä saatoin syödä vain jogurttia ja tomaatin. Kukaan ei huomannut mitään tai ei kiinnittänyt huomiota. Laihdutin yli kymmenen kiloa. Läskiksi haukkuminen loppui ja olin itsestäni ylpeä. Onneksi tajusin sitten lopettaa laihduttamisen ajoissa kun olin mielestäni tarpeeksi hoikka, vasta nyttemmin olen tajunnut miten sairasta tuo oli 9-vuotiaalle. Ja tosiaan kukaan ei kiinnittänyt minkäänlaista huomiota, koulussa terveydenhoitaja vai kehui miten hienoa oli että paino laski jatkuvasti vaikken alunperin edes ollut ylipainoinen.

Syömishäiriöisellä oma kehonkuva on vääristynyt, aina näkee tai tuntee itsensä lihavaksi vaikka olisi miten laiha ja koko elämä alkaa pyöriä laihduttamisen ympärillä. Kyllä lasta ympäröivillä asenteilla on paljon merkitystä, esimerkiksi jos omat vanhemmat jatkuvasti vahtivat syömisiään ja kommentoivat toisten painoa. Uskon että lähipiirillä on vielä suurempi merkitys kuin esimerkiksi mainonnalla ja muotilehdillä. Jotkut jää siihen koukkuun että kuvittelevat koko elämän muuttuvan paremmaksi ja tulevansa hyväksytyksi sitten kun ovat onnistuneet kuihduttamaan itsensä alipainoisiksi. Vaikka päällepäin näyttää että kyse on vain syömisestä ja laihduttamisesta niin siinä on taustalla paljon muuta, henkistä pahaa oloa eikä sairaus parane vain sillä että pakotetaan syömään. Toivottavasti saat lapsellesi oikeanlaista apua ja hän toipuu pian!

 

["vieras"]

Oletko ap kuullut, että perheissä, jossa äiti kontrolloi lastensa elämää liiaksi, on enemmän syömishäiriöitä? Lapsi haluaa, että hänen vallassaan olisi edes yksi asia. Hellitä hieman. Kuulostat todella ahdistavalta.

 

[Stana]

Eikö se nyt sitten saa allergiaoireita siitä toscakakusta? Siinähän on mantelia=pähkinää?

Ei ole kaikille pähkinöille allerginen. En tiedä mitä on käyttänyt tuohon kakkuun, mutta oireita ei tullut. Itse muuten tein toskamurupaistosta viikonloppuna, ja ohjeessa ei ollut pähkinän pähkinää Se oli kaurahiutale-sokerijutskaa mikä oli toskaa. Ja siis ihan ohjeella.

 

[Stana]

[QUOTE="vieras";27252674]Oletko ap kuullut, että perheissä, jossa äiti kontrolloi lastensa elämää liiaksi, on enemmän syömishäiriöitä? Lapsi haluaa, että hänen vallassaan olisi edes yksi asia. Hellitä hieman. Kuulostat todella ahdistavalta.[/QUOTE]

Juu, syy on minun.

 

[röppö]

[QUOTE="sss";27245805]Kaunista, mutta ei valitettavasti auta SAIRAUDEN kanssa.
[/QUOTE]

Pelkästään ei,mutta osana hoitoa kyllä.
Ammattilaiset kannustavat syömishäiriöstä kärsiviä kauppaan,joka on heile usein todella ahdistava paikka sekä valmistamaan ruokaa,jotta näkevät mitä siinä on ja ettei sen syömisestä tapahdu mitään vakavaa.
Puhuminen,tukeminen ja kannustaminen ovat parempia keinoja kuin kiristys,uhkailu ja pelottelu.


Monet tytöt syövät vähemmän yläasteen alussa,koska siellä saa päättää syökö vaiko ei ja kavereiden esimerkki vaikuttaa.
Muistan itsekkin oleeni hoikka yläasteen alkaessa ja juurikin kavereiden esimerkistä lopetin syömisen koulussa ja harvemmin kotonakaan söin ns kunnon ruokaa.
Samaan aikaan tuli useampia enttejä pituutta lyhyen ajan sisällä ja näytin vanhempien mielestä todella laihalta.
Syömistavat,paino ym tasaantuivat kuitenkin ajan saatossa.

Monet teinit saattavat nyky maailman paineiden alla luulla olevansa liian lihavia,rumia jne..
Mitkään jatkuvat marmatukset ja tarttuminen ulkonäköön ei auta asiaa.
Jos oikeasti tulee huoli niin sitten aika lääkäriin.

 

["vieras"]

Juu, syy on minun.

Ei, mutta mieti käyttäytymistäsi. Kun lapsi on allergikko, niin syömiseen tulee pakostikin kiinnitettyä paljon huomiota, jolloin liika muu hössöttäminen ruoasta voi tehdä asian vielä pahemmaksi. Syömisestä ei saisi tehdä koskaan ongelmaa. Vikatikki alkaa nyt jauhamaan ruoasta vielä enemmän ja tituleerata lasta syömishäiriöiseksi.

 

[Lilya]

Psykiatri on erikoistunut syömishäiriöihin... yleensä heitä löytyy joka lääkärikeskuksesta.
Siis onko kyseeessä oikeasti syömishäiriö vai kiukutteleeko teini? Nämä nyt kuitenkin eri juttuja. Syömishäiriöön kun kuuluu kaikki vääristyneet minä-kuvat yms eikä nk järkipuhe uhkailusta puhumattakaan auta asiaa... päin vastoin.

Juurikin samaa olin kirjoittamassa.
Oletko selvittänyt haluaako/yrittääkö lapsesi laihtua?

 

["Kifa"]

Oletko ottanut huomioon että lapsi voi myös käyttää allergioita tekosyynä siihen miksei syö jotain, ts. väittää että oireita tulee vaikkei oikeasti tulisikaan? Ja jos allergioita on paljon niin joka tapauksessa olisi hyvä säännöllisesti pitää ruokapäiväkirjaa ja keskustella siitä ravitsemusterapeutin kanssa.