Lapsivesipunktio

Juu on ihan jokaisen oma asia miten nämä jutut hoitaa, mutta ei niitä pidä kaunistellakaan. Samoilla linjoilla sun kanssa PM meillä mennään, asia oli puhuttu selväksi mieheni kanssa jo ennen raskautta. Toki olen selvillä ettei tuo punktion normaali tulos mitenkään autaaksi tekevä ole eli mitä tahansa voi vielä tulla. Minulla on myös ihan lähipiirissä down-tyttö ja toinen muuten kromosomivikainen tyttö joten kyllä on asiaa nähty ja sen kanssa oltu tekemisissä, lieneekö myös vaikuttanut päätökseemme.
VIIKONLOPPUJA KAIKILLE "VATSAKKAILLE"

 

Lapsivesipunktio on jokaisen odottavan äidin/pariskunnan itse päätettävissä. Jos on menossa tutkimukseen, sen voi keskeyttää vielä silläkin hetkellä kun on jo tutkimuspöydällä. Minulle sanottiin, että sen voi keskeyttää koska tahansa. Eli kuuntele sydäntäsi, äläkä muita. Jokaisella on oikeus mielipiteeseen, mutta sinä/te itse päätätte mitä haluatte. :hug: Minulla on nyt raskausviikkoja 11+6. Keskiviikkona olin terveyskeskuksessa tiputuksessa kovan päänsäryn ja huononolon takia. Minulla on ollut kokoajan päänsärkyä ja pahoinvoinnin tunnetta. Päänsärky on nyt poissa. Sain tiputuksena paracetamolia, Perfalgan. Ei auttanut panadol särkyyn muuten. Loppuviikon olin sairaslomalla. Lääkäri kysyi, koska aion jäädä äitiyslomalle ja sanoinkin hänelle, että vielä on aikaa, ennenkuin se on ajankohtaista. Siihen hän totesi, että sairankuljetus tehtävät on minun osaltani ohitse. Kävin tänään työmaalla ja kerroin pomolle lääkärin mielipiteen, johon hän totesi, että on järjestämässä minulle väliaikaisen paikan laskutuksesta. Sitten sanoi vielä, että hakisin maanantaina lisää sairaslomaa siihen saakka, kunnes laskutuksen paikka on selvä. Ei oteta mitään riskejä tässävaiheessa. Oli tosi ymmärtäväinen. Maanantaina soittelen töihin, koska aloitan laskutuksessa.
Minulla on ensi keskiviikkona 16 päivä niskapoimu-ultra. Voiko tulokseen luottaa??? Sopii jokaisen miettiä. Työkaverini vaimo kävi kyseisessä tutkimuksessa ja kaikki oli kunnossa. Synnytti hiljattain Down-lapsen.
Lapsivesipunktio minulla on 6.2. Tällähetkellä olen ainakin menossa sinne, mutta kuten jo aiemmin sanoin, sen voi keskeyttää missä vaiheessa tahansa tutkimuksen kulkua. :heart:
Nämä tutkimusasiat on vaikeita, haluaako todella tietää mitä on tulossa ja muuttaako se asiaa suuntaan tai toiseen, kun tietää mitä sieltä tulee. Jokaisen täytyy punnita se jaksaako, jos lapsi ei olekaan terve. Omalla kohdallani en tiedä mitä tekisin. Yritän vain nyt tällähetkellä nauttia ja iloita tulevasta vauvasta. Tehkäämme kaikki niin. Ei murehdita vielä etukäteen kun ei tiedetä! Murehditaan vasta sitten, jos on jotain murehdittavaa. :heart: Jokainen tekee aikanaan omat päätöksensä, niin lapsivesipunktiosta, kuin myös vaikeammista asioista, kuten keskeytys, jos lapsi ei olekaan terve. Jokaisen päätöstä tulee kunnioittaa. Kaikella on tarkoituksensa! :flower: Jaksamista kaikille1

 

Mulle neuvolas sanottiin kun aikaa varailin jotta täälläpäin muutama gyne sanoo että jos niskapoimu ja seerumiseula on "puhtaat" niin silloin ei tarttis mennä lapsivesipunktioon.Minä kyllä menen oli sitten niskapoim. ja ultras vaikka mikä tulos!Mä henk.koht. pidän itseäni (juuri 41 täyttäneenä) RISKIsynnyttäjänä.
Junioria kun odotin niin silloinkin olisin (37 vee)ikäni puolesta päässyt lapsivesipunktioon.En edes ajatellut "syvällisesti" jotta meenkö tutkimukseen.Päätös oli heti etten siihen mene.Mutta nyt onkin ikää lissää....
Nyt oli ukon kans samoin niinkuin KARPALO-67:lla ja PM:llä jotta jos raskaaksi onnistun tulemaan niin kaikki maailman tutkimukset otetaan!
Mutta niin kuin täällä onkin jo useasti todettu päätös on jokaisen oma asia.Mutta ihan mielenkiintoinen aihe näin muuten..!
JA KARPOLOLLE RIPAKOPALLINEN ONNIA HYVISTÄ PUNKTIO TULOKSISTA!!! :flower: :flower: :flower: Tosi nopiaa sait tulokset kun mulle gyne tiistaina kertoi jotta ainaskin sen pari viikkoa tarvii kärvistellä ja odottaa tulosta!!
Onnea odotukseesi!! =)

 

Kerroin tuossa aiemmin meidän down tytön kohtalosta! Nyt olen uudelleen raskaana ja jälleen turvotusta np- ultrassa, ensin kätilön mittaamana 2,5 ja ylilääkärin mittaamana 4,1. Olin istukkabiobsiassa 12+5 ja yli kolme viikkoa olen jo odotellut tuloksia.

Meillä on ennestään viisi tervettä poikaa, mutta näissä tyttöraskauksissa näyttää aina menevän joku pieleen. Tosiaan tuloksia en ole vielä saannut, mutta ylilääkäri viittasi tutkimuksissaan tyttöön!

Poikaraskauksissa en ole käynnyt kuin rakenneultrissa ja kaikki on ollut aina ok. Nuorin pojista täyttää ensi kuussa kuusi, eikä täällä silloi tehty np ultria, että hyvillä mielillä aina odottelin!

Tavallaan en tähän ikäryhmäänkään vielä kuulu, olen 35v. ,mutta aihe koskettaa syvästi, kaikkien näiden tapahtumien jälkeen

Onneksi sterilaatiopaperit ovat jo valmiina, ja tämän jälkeen loppuu lapsenteko minun osalta, psyyke ei kestä enään yhtään raskautta
:'(

 

hei,
olen pitkälti samoilla linjoilla rouva pikkumyyn kanssa. Meillä asiaa on mietitty ja päätös on myös jo tehty valmiiksi. Meillä neuvolan suhtautuminen oli todella asiallista ja ottaa varmasti huomioon jokaisen odottajan omat näkemykset.
Karpalo-67: onnittelut hyvistä uutisista.
Hyviä öitä kaikille!
mimuli ja siskoveikka rv 8

 

Voimia vastausten odottamiseen! :hug: Toivon sydämestäni, että vaikka odottaisitkin tyttöä, niin kaikki olisi pienokaisella kunnossa! :hug:
Odottaminen vastauksissa on aivan kauheaa!

Lämpimin terveisin Rva Pikkumyy ja Tiuhti-Viuhti :heart:

 

Kiitos sinulle! Onnea myös sinulle odotukseen ja kaikkiin tutkimuksiin. Suurimmalla osallahan kaikki on hyvin! Onnea odotukseen! :heart:

 

Olen "vasta" 37v ja hartaasti odotettu esikoinen vielä masussa rv 17+0.
Tänään tuli tieto lapsivesipunktiosta: 21-trisomia. NP-ultrassa niskaturvotusta oli 3mm, muutoin kaikki hyvin ja vauva kovin eloisa. Ultra oli rv 12+5 ja silloin ei alkuraskauden veriseeruminäytettä enää kannata ottaa, eikä meilläpäin kait oteta muutenkaan. Vaikka meille oli selvää, että tutkitaan kaikki, niin silti punktioon meno hivenen epäilytti, juuri tuon hivenen kohonneen km-riskin takia.

3vkon odotuksen jälkeen pääsin sitten punktioon. Toimitus sujui hyvin ja kyllä se lääkäri siinä ultraa käytti (mahan päältä) jotta löytäisi hyvän paikan neulalle ja samalla mittasi vauvan koon, vaikkei siitä sen isompaa numeroa tehty. Hyvän kokoinen oli ja kovasti liikkui.

Vastauksen saimme onneksi 10 pv:ssä (aika riippuu siitä, kuinka nopeasti solut jakautuvat) ja nyt sitten alkoi suruaika. Hyvää ratkaisua ei ole. Keskeytys tuntuu pahalta, mutta niin myös tietoisesti vammaisen lapsen maailmaan saattaminen. Punktiossahan saa tietää, että ylimääräinen kromosomi löytyy, mutta se ei kerro mitään minkäasteisia oireita lapsi saisi.

En epäile yhtään ettemmekö kykenisi rakastamaan lasta olisi hän millainen hyvänsä. Enemmän meitä huolettaa se aikuisuus. Meillä on tuttavapiirissä jo aikuisia downin syndroomasta kärsiviä. Äitini ystävätär tuli juuri isoäidiksi, mutta äitini ihmetteli hänen vaisua suhtautumistaan, johon hän totesi, että onhan minulla ollut tässä vauva koko ajan. Nyt 24-v kuopus, joka sinänsä on ollut terve ds, ei ole sopeutunut asumaan missään muualla. Myös toinen vanhemmista sisaruksista on muuttanut takaisin kotiin auttamaan kuopuksen hoidossa.

Toisessa perheessä 30-kymppinen viettää päivänsä mielellään leikkipuistoissa lasten seurassa, mutta toisaalta kovasti toivoo omaa vauvaa poikaystävänsä kanssa. Ei ole helppoa olla 7vuotias aikuisen kehossa.

Niin, sehän täytyy vielä todeta, että eihän ok-tulos punktiosta takaa tervettä lasta- mikään ei takaa sitä. Mutta meille on helpompi hyväksyä yllättävä poikkeavuus, kuin tieten tahtoen tuoda poikkeava lapsi maailmaan.

Ja rakas lapsi tämä meille on jo nyttenkin. Tämä vauva tulee aina olemaan esikoisemme, vaikkei koskaan päivänvaloa näekään. Tunneside on jo nyt vahva, mutta tuntuu kuitenkin helpommalta päästää irti nyt kuin myöhemmin.

Tämä on siis meille paras, vaikkakin sydäntäraastava, ratkaisu.

Olemm kuitenkin tyytyväisiä, että menin punktioon. Olisimme huolehtineet itsemme hengiltä jos mitään tutkimuksia ei olisi tehty. Ja luultavammin päädymme tutkimuksiin myös toivotun seuraavan raskauden yhteydessä.

Elämä ei ole aina helppoa. Voimia kaikille jotka miettivät tutkimuksiin menoa tai päätöksiä tulosten perusteella.

Sukupuolta emme muuten vielä tiedä. Punktiota tehdessä meiltä nimenomaan kysyttiin haluammeko sen tietää vai ei.

Katjuska ja voltti-vaavi

 

Minulle on tehty lapsivesipunktio toisessa raskaudessa iän takia, olin silloin 41v. Mutta meillä kesti vastauksen tuleminen 4 viikkoa kun ensimmäinen näyte ei lähtenyt kasvamaan, kristus sitä itkua ja hammasten kiristelyä.
Mutta sitten tuli soitto että tiettyjä kromosomivirheitä ei ole, sitten voikin jo sujuvasti alkaa murehtia synnytystä..
Minä kylläkin kävin ihan loppuun asti ultrissa joissa seurattiin lapsen kasvua ja napavirtausta että istukka toimii.

 

Voimia sinulle tulevaan! :hug: Ymmärrän kyllä päätöksesi/päätöksenne, vaikka varmasti on vaikea! :hug:

Itse odotan josko jo keskiviikkona onnistuisi istukkabiopsian otto, toivottavasti! Toivon edelleen hyviä tuloksia, mutta aika näyttää ovatko ne sitä!?

Rva Pikkumyy ja Tiuhti-Viuhti rv 12+5 :heart:

 

Olen pahoillani puolestanne, että joudutte tällaisen päätöksen tekemään.

Kehitysvammaisten kuntoutus on mennyt ison harppauksen eteenpäin viimeisten 15-20 vuoden aikana ja se näkyy myöskin kehitysvammaisten ihmisten "tasossa". Suurin osa down-ihmisistä muuttaa omilleen aikuisena ja pystyy tuettuun, mutta itsenäiseen elämään. Eri asia on sitten haluavatko vanhemmat päästää irti, mutta sillä taitaa olla enemmän tekemistä lähinnä vanhemman luonteenlaadun kanssa kuin lapsen ominaisuuksien. Jos vanhemmat vievät 3kymppistä lastaan leikkipuistoon leikkimään, niin kyllä silloin vanhempien kannattaisi katsoa peiliin!

Rva Pikkumyy, sinulle kovasti jaksamista ja tsempitystä tulevaan koitokseen!

 

Ite sain kuopuksen kohta neljä vuotta sitten jolloin olin 38v. Kävin silloin lapsivesitutkimuksessa ja otin toimenpiteen jälkeen viikon sairasloman jolloin ihan lepäsin. Ihan simppeli juttu oli.

 

Kylläpä viestisi oli koskettava Katjuska, kyynelehdin tässä lukiessani sitä. Niin hurjan surullista ja samalla myös on hienoa että olette löytäneet yhdessä päätöksen joka teille tuntuu oikealta. Olen lukenut tätä keskustelua lapsivesitutkimuksesta ja se pistää taas miettimään. Olen itse v.15+4 ja ikää on 45 v ja raskaus oli täysi yllätys, emme enää uskoneet tai edes yrittäneet vauvaa koska adoptioprosessi oli jo edennyt pitkälle. 2 viikkoa sitten soitin sikiötutkimusyksikköön kun neuvola oli antanut numeron, ja vaikka ensin oli tuntunut että tehdään punktio, sen jälkeen nousi valtava tunnemyrsky ja sydän sanoi että ei tehdä. Juttelin miehen kanssa, jolle tuttu oli puhunut miten vastuulliset ihmiset tekevät punktion ja hän oli jo sen kannalla, mutta yhdessä päädyimme sitten että emme sitä tee. Isona syynä oli keskenmenoriski, mutta ilman muuta myös mietimme mitä sitten tehdään jos vastaus onkin poikkavuus. Se mikä nyt pistää miettimään, oli että täällä italiassa ultran jälkeen lääkäri sanoi että niska on ok ja nenä näyttää myös normaalilta, ja seuraavassakin ultrassa sanottiin että vauva näyttää oikein hyvinvoivalta ja kaikki elimet kehittyneet hyvin ja liikehtii vilkkaasti, ja vaikka tiedän että eihän nämä kromosomiriskiä poissulje, tuli vahva olo siitä että kaikki on ok. Nyt tänä aamuna alkaa taas kaikki epäilyttää ja mietin onko ratkaisu oikea. Olen ajatellut että elämä on antanut meille niin ison lahjan että tulin vielä raskaaksi (aiempia lapsia ei siis ole) ja saimme mahdollisuuden saada oman lapsen että en halua riskeerata mitään. Ja miehen kanssa puhuttiin että rakastetaan lasta syntyi se sitten millaisena tahansa. Mutta nyt siis kuitenkin mietityttää! Sikiötutkimuksesta sanottiin että voitte tietysti tehdä vain verikoeseulan, mutta koska ikätekijä on niin korkea, tulos on todennäköisesti kuitenkin kohonnut riski, jonka jälkeen suositetaan punktiota.
On tämä yhtä hirveää tunteiden vuoristorataa puolesta ja vastaan!

 

Minulle sanottiin myös että se verikoe seula yleensä vaan lisää stressiä koska ikätekijä on korkea ja kuitenkin se kohonnut riski. Minä olen 43v. ja saan meidän pikkukakkosen maaliskuussa ykkönen tuli kun olin 38v. ja samalla lailla kun teillä totaali yllätyksenä jokunen vuosi hoitojen loputtua kun löin hanskat tiskiin ettei sitä lasta sitten tule. Minä valitsin myös mieheni kanssa vaihtoehdon olla menemättä punktioon koska minulla todella monta keskenmenoa on takana. meillä seurattu aivan samalla lailla kun teillä tuota raskautta nenäluut sun muut ja tarkasti seurataan koko ajan. Tämä raskaus on jo tilana sellainen että kaikki mietityttää ja aiheuttaa välillä hysteriaa ja muuta vaikkei hätää olisikaan meillä mennään nyt kohta vko 34. Minä tulin siihen tulokseen että meidän kohdalla ei myöskään voitaisi tehdä abortointi päätöstä kuitenkaan jos jotain ilmenisi. Ja onhan meidän 4v. poikakin dysfaatikko ja hyvin eletään sen asian kanssa, eikä sekään näy punktiossa. Kyllähän minuakin mietityttää mutta olen meidän kohdalta varma että ratkaisu on ainoa oikea, näitä ratkaisuja kun on tasan kaksi kuitenkin. yritä odotella vaan vaavia rauhassa ja keskustele lääkärin kanssa vielä jos olet epävarma. tsemppiä !

 

Ajattelin ensin, että en kommentoi yhtikäs mitään tuohon raskauden keskeyttämisjuttuun downin perusteella. Mutta ehkä jotain kuitenkin. Tunnen suorastaan fyysistä pahoinvointia siitä ajatuksesta, että joku ihminen ei saa tulla tähän elämään sellaisen syyn kuin downin takia. Sitä en ymmärrä, enkä yritä edes väittää että ymmärtäisin sellaista ratkaisua. Mutta siihen minun piti sanomani että, kyllä kehitysvammainen viimeistään aikuisena sopeutuu asumaan muualla kuin vanhempiensa luona. Siihen on vain annettava mahdollisuus ja päästettävä irti. Minun mielestäni jokaisen on viimeistään täysi-ikäisenä lähdettävä kotoaan muualle asumaan. Joutuuhan tämä kehitysvammainen ihminen joka tapauksessa viimeistään vanhempien kuoltua sopeutumaan muualle muuttoon. Paljon helpompaa se on siinä vaiheessa, kun kotiväki on mukana tukemassa. Asiasta puhutaan etukäteen, käydään tutustumassa monta kertaa uuteen kotiin ja tehdään selväksi, että täällä on nyt se uusi koti ja täällä sinä asut. Kerrotaan myös, että kotiväki käy kylässä ja kehitysvammainen itse voi joskus vierailla lapsuudenkodissa. Alussa voi olla hankalaa ja ikävöintiä puolin ja toisin, mutta kyllä se alkaa sujua.

 

no on tässä minunkin pakko jotain sanoa. Päätös on varmasti jokaiselle vaikea- sitä en kiistä. Mutta tuo "sairauslista" tuolla aiemmin oli ihan kauhea. yhdelläkään downilla ei varmasti ole noin paljon sairauksia. oma down lapsi syntyi täysin terveenä, ei mitään sydänsairauksia - ei yhtään mitään kamalaa. samat virusinfektiot kuin muillakin lapsilla- samat korvatulehdukset - puheen kehitys vähän jäljessä ikäisistään - mutta se voi olla ns terveenkin lapsen ongelma. aina kaikki uusi järisyttää perheen tasapainoa - mutta muistakaa että ihminen on sopeutuvainen - niin soputui meidänkin perhe, ja down tyttö kuuluu perheeseen nyt eikä meistä enää kukaan osaa muuta tilannetta kuvitellakkaan.... kyllä tänne mahtuu erilaisiakin ihmisiä, kannattaa muistaa se.

 

Ihanan positiivisesti kirjoitettu! tällä kannalla minäkin olen ollut omissa kommenteissani, listaa voi aina kirjoitella vioista ja niitä voi tulla myös ns. terveille ihmisille. meilläkin "terve" poika joka dysfaatikko : ) eli meitä mahtuu ja asian kanssa elellään ja apua saadaan se ei myös näy punktiossa. Sitten kuitenkin kun ei se punktio sano että tasan mitä on tulossa varmuudella niin ei kaikki voi tehdä niin epävarmojen asioiden perusteella päätöstä niin isosta asiasta. erilaisuushan on ihan kaunista näin muutenkin surkeata olisi jos kaikki pitäis vetää samaan muottiin. kakkosta täällä odottelen rauhallisin mielin, ja ilman punktiota. elämä on. toiset käy toiset ei. terkkuja sinulle ja tytöllesi. :heart:

 

Rakenneultra joulukuun alussa toi jälleen shokkiuutisen; lapsella sydänvikoja (VSD, aortan kaaren katkosta ja poikkeavaa rakennetta sekä pulmonaalistenoosi ).Otettiin lapsivesipunktio, jossa myös kromosomivirhe.Kävimme geneetikon juttusilla ja päädyimme raskauden keskeytykseen. Jälkitarkastus viime viikolla, jossa kuulin myös patologin tulokset.Lapselta puuttui mm.kateenkorva, joka vaikuttaa immuunipuolustukseen. Keskeytyksestä päättäminen oli raskas ja vaikea teko, jonka kanssa on elettävä.Tällä hetkellä tuntuu, että päätös oli oikea.

 

Hello !!!! Olen 39 vuotias ja minulla on 4 tervettä lasta. Nyt kävin niskapoimuultrassa ja se oli 2 mm eli täysyn normaali. Sitten kävin verikokeissa ja sitten tulikin soitto äitipolilta, että seulonta hälyytti minulla. Koko päivän olen itkenyt ja miettinyt saanko vammaisen lapsen ?? Raskausviikkoja nyt 13 ja huomenna lääkärille juttelu aika. varmaan ehdottavat lapsivesipunktiota. Pelottaa mennä ?? Onko jollain kokemuksia että ultra normaali ,mutta verikoe hälyyttää??? voisiko olla vain vika hälyytys ? Olen aivan hermona kirjoittakaa minulle jotain mikä auttaa ... ÄITI69

 

Hei marjo69!
En tiedä mihin tällä hetkellä olette päätyneet, mutta tässä minun kokemukseni.
Olin saman ikäinen kuin sinä syksyllä 2008, kun minulla hälyytti seula. Verikoe oli otettu ja niskapoimu-ultaran tulos oli ollut erinomainen. En osannut edes odottaa, että seula hälyyttäisi. Seula hälyytti silti, koska siinä painottuu ikä aika tavalla. Suhdelukua en enää muista. Lapsivesipunktion päädyimme, koska en halunnut elää epävarmuudessa koko loppu raskautta. Lapsivesipunktion odottelu oli hermoja raastavaa aikaa. Tuloksena kuitenkin oli terve tyttö, joka kohta täyttää vuoden. Lapsivesipunktiota jännitin tavattomasti etukäteen, mutta toimenpide oli kivuton ja mitään oireita siitä ei tullut. Toki pelkäsimme mahdollista keskenmenoa, mutta sen mahdollisuus on kuitenkin hyvin pieni. Lääkäri sanoi meille, että hyvin usein seula hälyyttä meidän ikäisillä odottajilla juuri tuon iän takia.
Toivottavasti kaikki menee hyvin ja tuloksena on terve vauva.