Mulla ei itselläni ole ongelmia jonottaa räkäisten, humalaisten ja sekopäiden joukossa tk:ssa..JOS on tarvis. Mutta kyllä asenne muuttui, kun sain lapsen. Onneksi olimme ottaneet vakuutuksen, sillä arvelimmekin, että hänelle tulee krooninen sairaus ja näin olikin.
On todella rauhoittavaa käydä tutulla lääkärillä yksityisellä, joka tietää meidän lapsemme tapauksen perinpohjin ja osaa ajatella kokonaisuutena.
Olemme pari kertaa joutuneet käymään julkisella, kun tilanne on mennyt pahaksi yksityisten aukiolojen ulkopuolella. Hirvittävää! Lapsemme kanssa jonotimme toista tuntia, kuume nousi koko ajan, ollen jo lähemmäs +41, kun sitten pääsimme vastaanotolle. Lääkäri ei osannut sanoa oikein mitään ja vastentahtoisesti kirjoitti lähetteen polille, jossa sitten taas odoteltiin. Hoitoa saimme kyllä sitten, mutta tästä hoidosta, koska eivät osanneet ottaa lastamme kokonaisuutena, kärsimme seuraavat kaksi viikkoa.
Meillä pelkästään ensimmäisen elinvuoden aikana tuli yli 1000:n laskut, sisältäen monia tutkimuksia, lääkärikäyntejä, lääkkeitä jne, joten se n. 80 omavastuu oli pisara meressä.
Kyllä julkisellakin saa hoitoa, mutta se kestää. Esim. siinä vaiheessa, kun lapsemme krooninen sairaus oli jo hyvässä hoidossa ja lapsi hyvävointinen, olisimme päässeet ensimmäiselle käynnille polille. Mielelläni siis maksan sen muutaman sata euroa vuodessa siitä, että emme joudu odottelemaan kutsua julkiselle.
Mutta tähän se varmasti menee muutenkin, eli ne joilla on varaa, hoidattavat itsensä yksityisellä ja sitten muut käyvät julkisella ja minusta se on tosi hyvä. Saisi ehkä painetta pois sieltä julkiselta sektorilta. Ainoa vaan, että mistä sinne saa lääkäreitä surkealla palkalla? Paitsi niitä just vastavalmistuneita....
