Mä kans.
Joskus aikoinaan kyläiltiin yhdessä perheessä, jossa lapsi lainkaan kärjistämättä istui valtavan lelukasan ympäröimänä kitisten, että nää on mun, et todellakaan saa leikkii näillä. Lapsen äiti selitti, että nuo lelut on tällä hetkellä niin kovin rakkaita Liisajuhanille, että....
No, Liisajuhani istui lelukekonsa keskellä ja mun lapset söi kynsiään aikansa kuluksi.
Ja joka kerta ne vieläpä kutsui meidät nimenomaan leikkitreffeille.
Sanoin parin kerran jälkeen, että eihän tästä mitään tule. Tulkaa te meille leikkimään.
Ja kun tulivat meille, rohmusi lapsi kaikki meidän lasten lelut, ja kitisi että hän haluu leikkiä niillä. Äitinsä selitti mun lapsille, että te saatte leikkiä niillä joka päivä, Liisajuhani vaan nyt, joten...
Sitten totesin, että jos jätettäis nää leikkitreffit kokonaan, kun ei oikein toimi.
Liisajuhani on nyt liki 10 v eikä vieläkään osaa jakaa, vuorotella, joustaa.