Lapsiperheiden kyläilyt: käytöstapa-asiaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Annette79
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Tottakai kaikki aikuiset komentavat kaikkia lapsia, jos tarve vaatii. Mutta lasten tehtävänä ei ole alkaa komentamaan toisiansa ainakaan rumasti. Mua ärsyttää hirveästi lapset, jotka tiuskii ja äyskii toisille lapsille. Tai oikeastaan ärsyttää vielä enemmän vanhemmat, jotka antavat lastensa puhua rumasti vieraille lapsille (ja aikuisille). Se ei ole mikään hyvän kehityksen tai nokkeluuden osoitus.
Aamen.
 
Meille tulee välillä nuorempia serkkuja kylään, ja yleensä leikkivät millä leluilla haluavat. Mitään riitoja en muista, mutta kerran ystäväni siskon lapset tulivat kylään, ja huh huh. Menivät oma-aloitteisesti tonkimaan kaikki talon kaapit ja laatikot. Silloin kyllä ajattelin että onpas huonosti kasvatettuja lapsia, eikä meille enää kyllä tule.

Lelut on lasten "omaisuutta", niiden käyttöön en puutu, mutta muuten pitää osata kunnioittaa sitä että on vieraassa talossa.
 
Miten sun mielestä näissä tilanteissa pitäisi sitten toimia? Jos lapsi sattuu olemaan reviiriltään tarkka, niin pitääkö tällaisen lapsen taipumusta kunnioittaa erityisesti ja jättää hänen osaltaan vieraanvaraisuuden perussäännöt opettamatta hänen erityseen luonteenpiirteeseensä vedoten?
Ei vieraanvaraisuuteen kuulu se, että vieraat käyttäytyvät ikätasoon katsoen epäsopivasti ja epäkohteliaasti. Kyllä sinäkin vieraanvaraisena ihmisenä sellaiset ihmiset jätät kutsumatta uudestaan, jotka käyvät availemassa kaappejasi tai kolhivat perintövaasejasi.
 
Eli sun mielestä on vieraan lapsen huonoa käytöstä jos sun lapsi ei saa vapaasti toteuttaa itseään ja ottaa mitä haluaa toisten kotona, kunhan nämä tavarat ovat lasten eikä aikuisten?

Mun mielestä toisinpäin. Minäkään en kylässä määrää mietä siellä tehdään, enkä mene kenenkään levyille, koruille jne. Lapsille niiden jutut on vähintään yhtä arvokkaita kuin mulle mun, itse en todellakaan välitä tavaroista paskaakaan, suurin osa kultakoruistakin jaettu jo lapsille...

kai nää on sitten mielipideasioista. Mun mielestä sinä ja sun lapsi käyttäydytte huonosti, sun mielestä me.

Meillä oli lapsena jo näin. Periaatteessa ei saanut toisen huoneeseen mennä luvatta, siellä oli se oma maailma, paperinuket, nuket, tykkäsin järjestellä tavaroita ja ois ollut katastrofi jos veli pääsee sinne. Joskus meni luvatta.

Mun mielestä ei voi edelleenkään rinnastaa aikuisten tavaroita ja lasten tavaroita. Aikuisten kyläily perustuu kahvinjuontiin ja keskusteluun eikä mihinkään korurasioiden sisällön vertailuun. Lelut ovat taas todella tärkeässä asemassa lasten kohtaamisessa ja lasten kommunikaatio perustuu leikkimiseen. Musta olisi aivan älytöntä kutsua lapsia kylään ja istuttaa he passiivisina leikkihuoneen sohvalle katsomaan, kun talonväki pitää ensin alustuksen, mihin saa koskea ja mihin ei ja mitä talonväki on suunnitellut (lapsi)vieraan aktiviteetiksi.
 
Onhan lapsilla se kavereille esittäminen tietyssä iässä ihan ikään kuuluva kehitysaste, jossa sitten tietysti on helppo ja hyvä ohjata lapsi käyttäytymään ystävällisemmin kavereita kohtaan. Joidenkin yllä kirjoittaneiden kanssa samaa mieltä siitä että kun ollaan vieraita, niin se ei tarkoita että kaikkiin leluihin voi lupaa kysymättä koskea. Meille kun tulee vieraita, niin en salli lasten olla töykeitä taikka tiuskia vieraille, mutta ystävällisesti saa sanoa joistain leluistaan ja peleistään, ettei halua niitä levitettävän. Monesti otetaan kasa leluja ja pelejä lattialle esille, joilla sitten voi rauhassa touhuta, muut tavarat vain luvan kanssa. Ja lapsia olen koittanut opettaa ja ahjata siihen että osaavat toimia kavereidensa kanssa sovitellen ristiriita tilanteissakin, en halua olla joka erimielisyyteen puuttumassa, vaan lasten kuuluisi opetella ratkomaan keskenäänkin erimielisyyksiä, siinä opitaan kompromisseja ja joustoa, ilman että jonkun kuuluuisi olla aina selkeästi oikeassa ja jonkun väärässä. En siis pidä siitä jos omat tai vieraat juoksevat aina kantelemaan että nyt tuo teki/sanoi noin ja odottaisivat minun puuttuvan kaikkeen.
 
Niin, ja ei meillä näihin sääntöjä ole. Jossain kodissa oletus on että lelut näkyvillä ja kukin touhutkoon mitä haluaa, jos lelut isossa korissa tai avoimessa hyllyssä. Jokainen touhuaa itsekseen mitä haluaa tai yhdessä.

jssain toisessa kodissa oletus on että touhutaan yhdessä ja silloin lapset kunnioittavat sitä mitä s iellä sanotaan. Eli eivät mene penkomaan jos vieraat olettavat että leikki on yhteistä ja otetaan vaan vaikka nuket esiin, eikä legoja.
 
Vieraille lapsille ptää antaa lelut sun muut. Synttäripäivä poikkeus jolloin luonnollisesti sankari itse saa ensin avata/leikkiä lahjoillaan... (just oli lapsne synttärit ja yksi vieras olisi vienyt paketit käsistä, kyse 5vee).
Sellaisen eron huomaan omassa tapa/tavattomuus kulttuurissa olevan - etten vaadi lasta olemaan samaa aikaa kahvipöydässä tai ruokapöydässä kuin aikuisten.
Samoin joissain tilanteissa - eism 4 lapsi +6 aikuisvierasta ottavat kaikki kakkua - lapset ottavat ensin ja aikuisilla menee n 10 minuuttia kakkujen ottamiseen - niin en vaatisi lasta odottamaan tuota 10-15min sitä että kakkua saa alkaa syödä.
Näin joissain tapakulttuureissa näemmä tehdään.
 
Mä kans.

Joskus aikoinaan kyläiltiin yhdessä perheessä, jossa lapsi lainkaan kärjistämättä istui valtavan lelukasan ympäröimänä kitisten, että nää on mun, et todellakaan saa leikkii näillä. Lapsen äiti selitti, että nuo lelut on tällä hetkellä niin kovin rakkaita Liisajuhanille, että....

No, Liisajuhani istui lelukekonsa keskellä ja mun lapset söi kynsiään aikansa kuluksi.

Ja joka kerta ne vieläpä kutsui meidät nimenomaan leikkitreffeille.

Sanoin parin kerran jälkeen, että eihän tästä mitään tule. Tulkaa te meille leikkimään.

Ja kun tulivat meille, rohmusi lapsi kaikki meidän lasten lelut, ja kitisi että hän haluu leikkiä niillä. Äitinsä selitti mun lapsille, että te saatte leikkiä niillä joka päivä, Liisajuhani vaan nyt, joten...

Sitten totesin, että jos jätettäis nää leikkitreffit kokonaan, kun ei oikein toimi.

Liisajuhani on nyt liki 10 v eikä vieläkään osaa jakaa, vuorotella, joustaa.

Loistava huomio! Nyt kun alan itsekin ajatella näitä kaveripiirin Liisajuhaneita, niin heidän oman reviirin kunnioittaminen loppuu kuin seinään, kun astutaan meidän kämppään. Nämä samaiset Liisajuhanit kahmivat ensimmäisenä itsellensä lelukasan ja kertovat kuten kotonansa, että täällä määrään minä. Eli taitaa tosiaan se tarve määrätä olla riippumaton paikasta.
 
Tarkoitan sitä, että joissakin kyläpaikoissa lapsi on ilmoittanut jo ovella, että täällä määrään sitten minä ja sä et koske tohon, tohon ja tohon etkä astu tuohon ja tuohon huoneeseen. Ei voi mitään, mutta tuollaisissa tilanteissa näen punaista. Toki meilläkin on säännöt, mutta ne ei ole kakaroiden asettamia.

mistä sä päättelet, että ne on lasten asettamia sääntöjä? meidän 4v on ainakin tosi tarkka aina siitä, ettei vieraat saa tehdä sellaista, mitä hänkään ei saa, eli ei määräile eikä keksi omia sääntöjä, vaan tarkasti varmistaa, että kaikki tietävät meidän kodin säännöt (mitkä siis on aikuisten asettamia)
 
Niin, voi se ihan hyvin olla se vieraskin joka käyttäytyy sopimattomasti. Mutta edelleen, jossain kohtaa on lipsunu vanhempien ote jos ei koskaan ole tullut opetettua lapsille miten kylässä käyttäydytään ja miten vieraita kohdellaan.. Tottakai lapset saa komentaa kavereitaan jos tekevät jotain ikävää, mutta ap varmaankin tarkoitti sitä semmosta päällepäsmäröintiä mitä toiset lapset harrastaa, turhaa komentamista ja kieltämistä mikä oikeastaan on jo kiusaamista jos tapahtuisi esim. sisaruksilla..
 
Meillä ei puhuta rumasti kenellekään, oletus ja toive on että leikitään yhdessä jotain. Kaikki lapset eivät kykene siihen, vaan heidän on pakko ensin tutkia kaikki mitä on. Tämän ajan usein sitten lapsi katsoo vieressä ja odottaa josko vähän ehtisivät leikkiäkin.

minusta sellaiset lapset ovat periaatteessa huonokäytöksisiä ja uteliaita. Mutta pidän ajatukset ominani.

En edelleenkään ymmärrä mitään eroa lasten ja aikuisten tavaroiden välillä. Sama ihmisarvo molemmilla ja oikeus henkilökohtaiseen tilaan ja koskemattomuuteen.
 
[QUOTE="hmmm";27298477]mistä sä päättelet, että ne on lasten asettamia sääntöjä? meidän 4v on ainakin tosi tarkka aina siitä, ettei vieraat saa tehdä sellaista, mitä hänkään ei saa, eli ei määräile eikä keksi omia sääntöjä, vaan tarkasti varmistaa, että kaikki tietävät meidän kodin säännöt (mitkä siis on aikuisten asettamia)[/QUOTE]

Mutta lasten tehtävä ei ole ruveta näitä sääntöjä selittämään vaan niihin palataan, jos tulee tarvetta.
 
Meille kun tulee lapsivieraita, on kaikki lelukopissa olevat lelut käytettävissä. Eräät vieraat ovat niin rajuotteisia, että joudun esim. nostamaan nukkekodin kokonaan piiloon, vaikka huonekalut hyvin kestävät puolitoistavuotiaamme leikit, mutta ei kaksi- ja nelivuotiaiden lapsivieraiden leikkejä.

Eniten minua harmittaa lapsivieraat, jotka eivät usko talon sääntöjä. Meillä on esimerkiksi asunto yläkerrassa ja raput alakertaan (=saunaosasto, takkahuone, khh), rapun yläpäässä portti. Jos lapsi ei usko, että alas ei mennä, vaan toistuvasti koittaa livahtaa alakertaan, alkaa tatti nousta otsaan. Tai jos lapsi ei ota huomioon muita lapsia, vaan satuttaa toisia, eikä vanhemmat reagoi asiaan ollenkaan. On todella noloa joutua ojentamaan toistuvasti vierailevaa lasta vanhempansa kuullen.

Jos itse olemme vieraisilla, eikä omat lapset käyttäydy ihmisiksi, päätämme vierailun nopeaan tahtiin ja sanomme suoraan, että nyt ei ole lasten käytös sellaista, että he saisivat kylästellä. Ei ole tarvinnut tähän mennessä lähteä kuin kerran esikoisen käytöksen vuoksi, sen jälkeen on osannut olla muistutuksen jälkeen aina nätisti. Nuorempi nyt on vielä niin pieni, että vierailuissa tavoitteena on antaa kyläpaikan kaappien ja laatikoiden olla kiinni ja pöytyien/lipastojen yms päälliset koskemattomina.
 
Mun mielestä ei voi edelleenkään rinnastaa aikuisten tavaroita ja lasten tavaroita. Aikuisten kyläily perustuu kahvinjuontiin ja keskusteluun eikä mihinkään korurasioiden sisällön vertailuun. Lelut ovat taas todella tärkeässä asemassa lasten kohtaamisessa ja lasten kommunikaatio perustuu leikkimiseen. Musta olisi aivan älytöntä kutsua lapsia kylään ja istuttaa he passiivisina leikkihuoneen sohvalle katsomaan, kun talonväki pitää ensin alustuksen, mihin saa koskea ja mihin ei ja mitä talonväki on suunnitellut (lapsi)vieraan aktiviteetiksi.
Niin ikätaso määrittää sen, että mikä on sopivaa. Kuitenkin hyvin varhaisessa vaihessa leikkiminen muuttuu sosiaaliseksi tapahtumaksi, eikä ole sitä, että oma kullannuppu nappaa leluauton kasasta ja alkaa pärisyttämään yksinään. Jopa vielä kouluikäisissä on paljon sellaisia lapsia, jotka eivät ymmärrä käytöstapoja liittyen toisen omaan. Talonväen ei tarvitse pitää alustuksia, vaan se on hienovaraisempaa ja onnistuu, jos vieras lapsi ymmärtää sellaisen päälle, eikä vaan toimi niin kuin mieleen juolahtaa.
 
Mekin olemme käyneet kyläpaikassa, jossa lapsi leikki itsekseen ja omat lapseni eivät saaneet koskea mihinkään. Näin meillä ei toimita, vaan toive on että vieras haluaisi leikkiä jotain lasten kanssa.
 
[QUOTE="vieras";27298528]Niin ikätaso määrittää sen, että mikä on sopivaa. Kuitenkin hyvin varhaisessa vaihessa leikkiminen muuttuu sosiaaliseksi tapahtumaksi, eikä ole sitä, että oma kullannuppu nappaa leluauton kasasta ja alkaa pärisyttämään yksinään. Jopa vielä kouluikäisissä on paljon sellaisia lapsia, jotka eivät ymmärrä käytöstapoja liittyen toisen omaan. Talonväen ei tarvitse pitää alustuksia, vaan se on hienovaraisempaa ja onnistuu, jos vieras lapsi ymmärtää sellaisen päälle, eikä vaan toimi niin kuin mieleen juolahtaa.[/QUOTE]

Juuri näin. Tällaista leikkimistä, jonka itse oletan olevan 1-vuotiaalle sopivaa, tapaa kouluikäisissä, eli toisia ei huomata vaan mennään toisten kotiin vain katselemaan tavaroita, ja ollaan kuin niitä toisia ei olisikaan.
 
No en osaa nyt mitään käytösmallia sanoa jonka mukaan erityisesti mentäin kun vieraita tulee meille. Käyttäydytään silloin kuin muutoinkin. Lelut jaetaan ja leikitään sulassa sovussa. Jos lapset eivät saa kiistoja keskenään selvitettyä, niin aikuinen menee väliin. Yleensä leikit sujuu kyllä nätisti, mutta tietenkin niitä kiistojakin tulee välistä.
 
Mekin olemme käyneet kyläpaikassa, jossa lapsi leikki itsekseen ja omat lapseni eivät saaneet koskea mihinkään. Näin meillä ei toimita, vaan toive on että vieras haluaisi leikkiä jotain lasten kanssa.

Meille on osunut kohdalle muutamia kyläilyreissuja, jolloin en ihan tiennyt, mitä ajatella. Yhdessä kyläilypaikassa eskari-ikäinen meidät nähtyään läväytti huoneensa oven kiinni ja huusi sieltä että tänne ette tule. Ja hän oli siellä huoneessaan lukittautuneena reilun tunnin. Kun suvaitsi tulla ulos, ilmoitti omalle pojalleni että millään hänen leluillaan ei saa leikkiä. Perheen äiti sitten kaivoi pienen kasan duploja omalleni, ja kiitos että teki niin, loppuaika meni ihan kivasti. Vähän kyllä ihmettelin tämän eskarilaisen käytöstä.

Yhden kerran sitten kun meillä on oltu kylässä, en ole katsonut hyvällä että kaksi lasta oikeasti riehuu ympäriinsä, heittelee leluja ja sohvatyynyjä, välillä kävivät pöydästä kahmimassa keksejä ja sitten niitä syömään minne huvitti. Vitutti, ja sanoinkin että meillä ei heitellä sohvatyynyjä eikä riehuta ja syödään pöydässä. Eivät ole sen jälkeen täällä käyneet, harmi :D

Itse ajattelen, että ennen kyläilyä lapsi laittaa syrjään lelut, joilla ei halua muiden leikkivän. Huoneeseen ei linnottauduta ja vieraille pidetään seuraa.
 
mä en tiedä rehellisesti mitä lapset lapstenhuoneessa kekskenään tekevät, kun meillä on lapsiperhevieraita. tai siis tiedän,että joskus ne saa siellä aikaan kaaoksen,joskus ei.
ja et hauskaa on.
en tiedä kuka "päättää" mitä leikitään ja millä leikitään. en ole edes tajunnut,että tuollasta pitäisi jotenkin "Ohjailla".se menee luonnostaan omalla painollaan.

kahvipöytään mennään kaikki yhtäaikaa.

Samoin meillä+
Lapset ovat sosiaalisesti fiksuja; osaavat jakaa lelunsa, ja komentavat varmaan tarvittaessa etc.:D

Ei meillä laiteta mitään leluja piiloon, eivätkä vieraat välttämättä saa päättää mitä leikitään, eikä vanhemmat ole ohjailemassa.
 
Meillä kaikki lapset saa leikkiä kaikilla leluilla.
Kerätään pois rikkoutumisherkät esim. legorakennelmat ja kauko-ohjattavat lennokit ja autot.
Niillä ei leiki sitten kukaan, ei omat, ei vieraat.

Kahvipöydästä ei ronkita etukäteen, ei lapset eikä aikuiset ja kahvipöydässä istutaan nätisti eikä heiluta ympäriinsä.

Kaikki paikallaolevat aikuiset saavat komentaa kaikkia lapsia.

Yksi mistä olen tarkka on se etten painosta lapsia "esiintymään" millään tavoin, kohteliaat tavat riittävät, tervehdys,kiitos, hyvästelyt.
 
mä en tiedä rehellisesti mitä lapset lapstenhuoneessa kekskenään tekevät, kun meillä on lapsiperhevieraita. tai siis tiedän,että joskus ne saa siellä aikaan kaaoksen,joskus ei.
ja et hauskaa on.
en tiedä kuka "päättää" mitä leikitään ja millä leikitään. en ole edes tajunnut,että tuollasta pitäisi jotenkin "Ohjailla".se menee luonnostaan omalla painollaan.

kahvipöytään mennään kaikki yhtäaikaa.


Näin meilläkin. Miksi puuttua lasten leikkeihin jos kaikki sujuu hyvin? Meillä kyllä ei lapset komentele toisia tai "pakota" leikkimään jotain, vaan aina yhdessä tuntuvat sopivan mitä tehdään.
Kahvipöydässä aikuiset kahvittelee ensin, koska pöytään ei kaikki mahdu ja lapset ei kyllä kahvittelemaan heti kerkeäkään kun leikit on kesken.
 
Meillä oletus on kun kylään menemme että kaikki leikkivät kaikkien kanssa. Jos kyläpaikassa isompia lapsia ollaan sovittu että voivat esim pelata. Omat siis 4 ja 6 ja taapero. Ja kun meille tulee vieraita niin sama tilanne.
Meillä monta perhettä joiden kanssa vieraillaan puolin ja toisin ja ongelmis ollut vain yhden perheen yhden lapsen kanssa-tämä tahallaan rikkoo meidän lasten leluja :( näin käynyt siis useamman kerran. Tekee sen vielä salaa että usein huomataan vasta jälkeenpäin. Tämä on hankala ottaa puheeksi lapsen ja tämän sisarusten kanssa, vanhemmat eivät halua uskoa pahaa omasta esikoisesta ja lapsi kieltää kaiken ja pienemmät sisarukset ovat taas kivoja leikkikavereita joten kauhulla vain odotellaan noita näkemisiä. Ja siis tyttö kyseessä...
 
Minusta kuulostat todella narsistiselta.
Ymmärsinkö väärin, vai vaaditko että sun lapsen pitää päättää kyläilypaikassa, mitä siellä tehdään?
päättääkö myös päiväkodissa? Mummolassa? jne?

Jos menen itse kylään, en itse ala tutkia tavaroita enkä päätä siellä mitä haluan tehdä. Vaikka että minä alan nyt leipomaan teillä. Tai nyt katsotaan leffa Grease.

Samalla tavalla meille tulee lasten kavereita, jotka haluavat vaikka alkaa askarrella, esim. huovuttaa. Kyllä meidän lapset saavat sanoa, onko se ok vai ei. He ovat voineet säästää vaikka huopaa joulua varten, eivät satunnaista askartelua varten.

Myös lapset saavat itse päättää kestääkö vaikka tietty peli kaikkien lasten pelaamisen, koska kaikki lpaset eivät kohtele hyvin toisten tavaroita.

Elik joo, meillä me päätämme loppupeleissä mitä meillä tehdään, aivan kuten odotan että jos me menemme kylään, me emme määrää mitä siellä tehdään toisten tavaroilla.

Mutta kaltaisiasi on paljon, jotka luulevat heidän kakaran olevan maapallon valtias.
 

Yhteistyössä