Lapsiluku ilman turvaverkkoa

[---]

Minä olen lapsen kanssa totaalisen yksin. Mies tekee 12h vuoroja. Minun omista vanhemmista ei apua, sisaruksilla omia pieniä lapsia ja miehen vanhemmat kiireisiä. 1,5v ei ole ikinä ollut hoidossa, eikä oikein edes isänsä kanssa kahden. Sisaruksen lapselle haluan, mutta sitten taitaa meille riittää. Tuossa tuttu valitti, että heilläkään ei ole hoitoapua, vaikka toisen vanhemmat käyvät joka toinen viikko muutaman päivän jolloin siivoavat ja hoitavat lapsia, yökyläänkin saavat tarvittaessa. Itse joudun varmaan mahdollisen kakkosenkin käymään yksin synnyttämässä, kun ei ole lapselle hoitajaa.

 

[Kotona Kirves Kädessä]

Niin no...se lapsiluku on vähä niinku oma valinta? En oikeen tajunnu sun aloitusta.

 

[niiin]

Jokainen meistä on synnyttänyt lapsensa ITSE.... Mä en ymmärrä aloituksen pointtia. Tilanne on varmaan ollut tuo jo ennen lapsia, joten kyse on täysin omista valinnoista.

 

[niiiiin]

nooh.. kohtahan lapsi menee jo päiväkotiin tai kerhoon? ei mullakaan lapsi hoidossa ole ko kerran vuodessa ko nopeest elokuvissa käyn..nyt ikää tulee 3 ja päikky kutsuu pian.. onhan sitä omaa aikaa kun laps nukkuu

 

[FreeFall]

Aika marttyyri olet. Älä tee enempää lapsia jos tuntuu tuolta, ei se elämä ainakaan helpommaksi muutu.

 

[,mkmhku]

kyl mä teen vaikka viis lasta ilman "tukiverkkoa" en oo sitä tähäänkään mennes tarvinnu...

 

["a p"]

Niin tietysti on oma valinta ja oma moka jne. Meillä todella huonosti nukkuva tämä esikoinen vielä 1,5 vuotiaanakin ja muutenkin ns. suuritarpeinen, esim. vessareissuni ajan kiljuu oven takana, kotitöitä vaikea tehdä.. Kovaa arvostelua olen saanut osakseni kun olen sanonut että en ehkä jaksa kuin kahta lasta. Itsekkääksi haukuttu ja kaikki muut superäiteinä 3h yöunilla tekee kotihommat ja hoitaa lapsensa ja vielä naapurienkin lapset. Minä olen todella väsynyt jo yhden lapsen kanssa. Tietysti tilanne helpottaa kun lapsi kasvaa ja yöt paranee. Mutta on eri asia hoitaa lapsi yksin (miehen avulla kun mies ehtii), kuin siten, että saa apua ja tukea. Esim. ystäväni väitti, hänkin hoitaa yksin lapsensa kun miehensä yrittäjä, mutta tämän ystävän äiti käy neljästi viikossa niin että ystävä saa nukkua univelat pois, siivota ja äiti vielä kokkaa ruuatkin pakkaseen.

 

[Kotona Kirves Kädessä]

[QUOTE="a p";25403990]Niin tietysti on oma valinta ja oma moka jne. Meillä todella huonosti nukkuva tämä esikoinen vielä 1,5 vuotiaanakin ja muutenkin ns. suuritarpeinen, esim. vessareissuni ajan kiljuu oven takana, kotitöitä vaikea tehdä.. Kovaa arvostelua olen saanut osakseni kun olen sanonut että en ehkä jaksa kuin kahta lasta. Itsekkääksi haukuttu ja kaikki muut superäiteinä 3h yöunilla tekee kotihommat ja hoitaa lapsensa ja vielä naapurienkin lapset. Minä olen todella väsynyt jo yhden lapsen kanssa. Tietysti tilanne helpottaa kun lapsi kasvaa ja yöt paranee. Mutta on eri asia hoitaa lapsi yksin (miehen avulla kun mies ehtii), kuin siten, että saa apua ja tukea. Esim. ystäväni väitti, hänkin hoitaa yksin lapsensa kun miehensä yrittäjä, mutta tämän ystävän äiti käy neljästi viikossa niin että ystävä saa nukkua univelat pois, siivota ja äiti vielä kokkaa ruuatkin pakkaseen.[/QUOTE]

MIksi sitten pitää toista pykätä, ainakin nyt heti? Ja mitä se muille kuuluu, onko teillä 1 vai 4 kersaa?

 

["vieras"]

Ei kai kukaan "tee" lapsia miettien lukumäärän suhdetta turvaverkkoon. Vaikka olisi millainen turvaverkko tänään ei voi tietää miten se muuttuu vuoden, viiden vuoden tai vaikka kymmenen vuoden aikana.

Ap.lle ei kannata kuunnella superihmisiä!

 

["a p"]

MIksi sitten pitää toista pykätä, ainakin nyt heti? Ja mitä se muille kuuluu, onko teillä 1 vai 4 kersaa?

No sitä minäkin herrantähden ihmettelen, miksi sitä täytyy kaikkien niin kovin udella, että koskas toinen tulee. Viime viikolla taas kolmesti vastasin samaan kysymykseen että katsotaan nyt, tuleeko ollenkaan, johon sain vastaukseksi silmien pyörittelyä ja ihmettelyä. En todella ole "toista pykäämässä" tähän hätään. Joskus tulevaisuudessa haluaisin lapselle sisaruksen, ehkä jopa kaksikin, mutta kunnon ikäeroilla. Minä en vaan kertakaikkiaan yksin jaksa. Kun olisi edes joku jolle voisi soittaa ja purkaa tuntoja, siis joku epätäydellinen, ei sellainen supermamma joka jaksaa kolme lasta kolmessa vuodessa. Tietysti olen kyllä myös perfektionisti ja minua stressaa jos en esim. ulkoile lapsen kanssa tai pyykit on laittamatta. Ehkä joku ei stressaa? Mutta miksi täytyy oikeasti sitä sädekehää aina vaan kiillottaa, vaikka toinen on ihan uuvuksissa? Eikö armoa voisi antaa edes vähän?

 

["jaahas"]

Jokainen meistä on synnyttänyt lapsensa ITSE.... Mä en ymmärrä aloituksen pointtia. Tilanne on varmaan ollut tuo jo ennen lapsia, joten kyse on täysin omista valinnoista.

ymmärrän aloituksen pointin hyvin. Vaikka synnyttää ne itse, niin kaikki eivät ole niin kiinni niissä vaan saavat vapaa-aikaa, josta saa voimia jaksaa sitä että joku roikkuu koko ajan jalassa kiinni. Ihminen tarvitsee tilaa hengittää ja olla ihan yksin ja se saa melkein mielisairaaksi jos sitä ei ole yhtään.

On viisasta miettiä omaa jaksamista. Meille 2 lasta on aivan maksimimäärä, vaikka mies osallistuu. Muita tukiverkkoja ei ole. Synnytin yksin kuopuksen, koska mies oli esikoisen kanssa kotona. Olen myös, samoin mies, liian huonoja kysymään apua.

Tosin kokemukset vaikuttavat tähän. Jos sitä on kysynyt joskus ja apu on ollut nihkeää, se ei kannusta.

 

["jaahas"]

Mutta siis itse laittaisin miehen töihin. Sehän sen lapsen on tehnyt. Ei se mies voi koko ajan olla töissä. Kukaan muu sitä ei ole velvollinen hoitamaan

 

[erinys]

uskovaisista piireistä kenties?

 

[jeepupee]

Kolme lasta on meillä maksimi ilman turvaverkkoa, lähin mahdollinen hoitaja on 270 km päässä, eikä hänkään aina ehdi koska käy töissä. Mä oon kakkosen ja kolmosen synnyttänyt yksin, se oli ihan automaatio koska hoitajaa ei ollut saatavissa. Ei siihen kuole, tulee ne lapset ulos vaikkei mies siinä oiskaan mukana. Monille tuntuu olevan tosi iso ongelma jos mies ei pääse synnytykseen. Lapset nyt 1-, 2,- ja 4-vuotiaat, kaikki kotihoidossa mulla. Eivät oo olleet ikinä muualla hoidettavina.