Lapsille puhumisesta.

[mitmitä]

Lapsen mieltä ei saa myrkyttää. Lapsen pitää saada säilyttää viattomuus. Hän saa uskoa hyvää kaikista ihmisistä. Lasta pitää suojella.

Nämä ovat teesejä joita lukee MLL:n ja muiden tahojen kirjoituksissa ja näitä olen aina noudattanut täydellisesti. Niin hyvin, että lapseni ovat täydellisen naiiveja ja liiankin. Koskaan eivät ole katsoneet salkkareita (ovat jo koulussa) eikä mitään vähänkään kyseenalaista. En puhu koskaan pahaa kenestäkään jne.

Mutta silti toisaalta lukee, että lapsen kanssa pitää puhua tunteista että lapsi oppii kertomaan tunteistaan. Jos en pidä jostain ihmisestä hirveästi niin en puhu hänestä mitään lapselle. Oma äitini ei koskaan puhunut pahaa isästäni, joka on melko narsistinen persoona. Olisi ollut kurjaa käydä hänellä jos äiti olisi mustamaalannut häntä.

Miten tämä homma menee käytännössä siis? Jos joku henkilö käyttäytyy tyhmästi lapsiani kohtaan niin en saa sanoa mielilpidettäni? Esimerkiksi jos mielestäni isovanhemmat ovat melko välinpitämättömiä lapsistani. Laittavat kortin ehkä 2 kertaa vuodessa, ei muuta. Ei todellista välittämistä.

 

[ap]

Onko tää liian vaikea asia näin myöhään?

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Mielipiteen voi sanoa, käytöstä arvostella ja tunteista puhua, se onnistuu ihmistä arvostelemattakin.

 

[Huumekoira]

Voi tehdä siten, että jos lapselle tulee se tunne, että häntä on loukattu, siitä puhutaan ja lasta lohdutetaan. Mutta että aikuinen ei rupeaisi omia kahnauksiaan kertomaan siihen toiseen henkilöön liittyen.

 

[neiti Dina]

Jos joku tekee tyhmästi, kerro lapsillesi asia näin: Teko on tyhmä, ei ihminen.

 

[ap]

Mielipiteen voi sanoa, käytöstä arvostella ja tunteista puhua, se onnistuu ihmistä arvostelemattakin.

oukki doukki. kiitosta. täytynee sitten muuttaa itseäni. eli jos pahoitan mieleni, voin sen kertoa. että tuli paha mieli kun...

tai että mielestäni ei ollut kivasti tehty kun...

 

[niu]

Kyllä lapselle voi kertoa, miltä itsestä tuntuu, jos lapsi joatin huomaa. Ja lapsi yleensä huomaa aika paljon. Kaikkea ei tarvitse kertoa ja lapseen ei pidä ripustautua. On älyttömän tervettä kertoa että "nyt äidistä tuntuu tältä, koska oli näin ja näin. se on normaalia ja sitten voi tehdä näin ja näin tms.". Kamalampaa on sellaiset teeskentelevät muovivanhemmat, jotka peittävät tunteitaan ja ajatuksiaan. Mitä sillä sitten lapsille opetetaan? Että on jotain niin kamalaa, josta ei voi puhua, jota ei voi käsitellä..? Lapsi huolestuu, jos ja kun näkee vanhemmallaan olevan jonkin hullusti. Lapselle voi olla aito oma itsensä rajat kuitenkin säilyttäen. Ja käytöstavat. Mistäs lapset nämä asiat oppivat, jos heille pidetään jotain keinotekoista kulissia (viattomuutena)? Ja kaikkea mitä MLL suoltaa ei tarvitse ottaa ihan absoluuttisena totuutena.

 

[ap]

Mutta onko se oikein sanoa niinkin läheisestä kuin lapsen isovanhemmasta jotain mikä ei ole imartelevaa?

 

[niu]

isovanhemmista (ja muistakin) voi sitten miettiä, että miksi pitäisi sanoa, miten ja milloin.. Jos isovanhemmat eivät ole tekemisissä olisi kai jotenkin outoa alkaa asiaa erikseen lapsille tilittämään..siis, ilman, että jotain mieltä pahoittavaa tms. olisi tapahtunut. Ei lapsille juuri mitään sano, jos alkaa erittelemään, että "kylläpäs nämä isovanhemmat laittavat vaan kaksi korttia vuodessa ja se kyllä äitiä harmittaa". Niin? Mielestäni eri juttu, jos tekemisissä ollaan ja isovanhemmat todella esim. vierailulla käyttäytyvät tai sanovat jotain, josta joku mielensä pahoittaa ja lapset on tästä perillä, niin kyllä, mielestäni asiasta voi lasten kanssa puhua. Vaikka kyseessä olisikin isovanhemmat. Se mitä sitten sanoo ja miten sen esittää on ihan toinen juttu. Kai ne käytöstavat ja järki kertovat, että paskaa ei ihan jauhamisen takia jauheta. Mielestäni ei ole fiksua puhua törkeästi mistään tai kenestäkään hyvällä syyllä tai ilman lasten kuullen. On aikuisellekin ihan kypsää kyetä erittelemään omia tunteita pelkää toisten haukkumista pitemmälle.

 

[ap]

isovanhemmista (ja muistakin) voi sitten miettiä, että miksi pitäisi sanoa, miten ja milloin.. Jos isovanhemmat eivät ole tekemisissä olisi kai jotenkin outoa alkaa asiaa erikseen lapsille tilittämään..siis, ilman, että jotain mieltä pahoittavaa tms. olisi tapahtunut. Ei lapsille juuri mitään sano, jos alkaa erittelemään, että "kylläpäs nämä isovanhemmat laittavat vaan kaksi korttia vuodessa ja se kyllä äitiä harmittaa". Niin? Mielestäni eri juttu, jos tekemisissä ollaan ja isovanhemmat todella esim. vierailulla käyttäytyvät tai sanovat jotain, josta joku mielensä pahoittaa ja lapset on tästä perillä, niin kyllä, mielestäni asiasta voi lasten kanssa puhua. Vaikka kyseessä olisikin isovanhemmat. Se mitä sitten sanoo ja miten sen esittää on ihan toinen juttu. Kai ne käytöstavat ja järki kertovat, että paskaa ei ihan jauhamisen takia jauheta. Mielestäni ei ole fiksua puhua törkeästi mistään tai kenestäkään hyvällä syyllä tai ilman lasten kuullen. On aikuisellekin ihan kypsää kyetä erittelemään omia tunteita pelkää toisten haukkumista pitemmälle.

harvinaisen selvää tekstiä. kiitos.


Entä jos huomaan isovanhemman vähättelevän lasta, esim. puhuvan päälle tai narisevan ja syyllistävän lasta esim. kunlapsi saa harrastaa ja isovanhempi ei saanut lapsena harrastaa. olenko hiljaa?

 

[vieras]

Onko tää liian vaikea asia näin myöhään?

Onko lapsi itse pahoillaan isovanhempien käytöksestä vai oletko sinä siitä pahoillasi.

 

[Maria]

Sinun elämästäsi saattaa tulla vielä vaikeaa, ap. *ennustaa*

 

[NuorenaÄidiksi]

Ootko kertonut lapsillesi että on olemassa myös "pahoja ihmisiä" jotka eivät halua lapsille hyvää? Lähinnä tuli vaan mieleen että jos lapset luottaa aikuisiin kyseenalaistamatta niin ovat vaarassa pedofiilien tai muuten väärin käyttäytyvien aikuisten hyväksikäytölle!! Tietävätkö ettei vieraitten matkaan lähdetä tai oteta vieraalta esim. namia joka voi olla vaarallista huumetta?

Nykymaailmassa voi olla vaarallista jos lapset eivät kouluiässä tiedä perusasioita niistä vaaroista/ongelmista joita voi kohdata koulussa tai kun ovat ilman aikuista valvontaa.

 

[ap]

Sinun elämästäsi saattaa tulla vielä vaikeaa, ap. *ennustaa*

mitä tarkoitat? miten se tämän vaikeammaksi muuttuisi?

 

[ap]

Ootko kertonut lapsillesi että on olemassa myös "pahoja ihmisiä" jotka eivät halua lapsille hyvää? Lähinnä tuli vaan mieleen että jos lapset luottaa aikuisiin kyseenalaistamatta niin ovat vaarassa pedofiilien tai muuten väärin käyttäytyvien aikuisten hyväksikäytölle!! Tietävätkö ettei vieraitten matkaan lähdetä tai oteta vieraalta esim. namia joka voi olla vaarallista huumetta?

Nykymaailmassa voi olla vaarallista jos lapset eivät kouluiässä tiedä perusasioita niistä vaaroista/ongelmista joita voi kohdata koulussa tai kun ovat ilman aikuista valvontaa.

kyllä olen sanonut, että ei lähdetä vieraiden matkaan ja että kaikki eivät ole mukavia ihmisiä.

 

[NuorenaÄidiksi]

No hyvä :heart:

 

[Maria]

Sinun elämästäsi saattaa tulla vielä vaikeaa, ap. *ennustaa*

mitä tarkoitat? miten se tämän vaikeammaksi muuttuisi?

No totta toisaalta juu, kuinka se tuosta enää vaikeammaksi menis. :xmas:

 

[niu]

Lapsia ei mun mielestä pidä vetää mihinkään mukaan. Siis, jos lapsia ei pätkääkään hetkauta (niillä ei itsellä ole paha olla tai vanhemman olot ei vaivaa), niin ei siitä pidä mitään draamaa tehdä vanhemman taholta. Jos isovanhemman vähättely, syyllistäminen tms. näyttäisi lasta vaivaavan, voi sen lapsen kanssa ottaa puheeksi "huomaan, että sinua harmittaa..se harmittaa myös minua..se voi johtua..se ei ole sinun syysi.." Sillä selvä. Jos lapsi ei todella näytä olevan millänsäkään, on varmaan paras tapa purkaa omaa oloaan puhumalla jonkun muun kuin lapsen kanssa, mielellään tietysti niiden isovanhempien (tähän voi lainata useimmissa tapauksissa samaa tapaa kuin lapsen kanssa)... Ja niin, joskus ihmiset ovat täysiä torvia ja jotkut jopa oikeasti "pahoja", sen voi myös lapselle kertoa: "joillakin ihmisillä ei ole tietoa siitä, miten toisten kanssa ollaan..tms."

 

[ei sivupolulla]

Se on ihan sinun oma asiasi, miten sinä hoidat suhteita joihinkin muihin.

Nyt puhutaan lapsen tunteista. Kuuntele lasta ja pidä nyt se suuri suusi kiinni. Katso lasta ja näe!

 

[Nalkuttava Talonmies]

Entä jos huomaan isovanhemman vähättelevän lasta, esim. puhuvan päälle tai narisevan ja syyllistävän lasta esim. kunlapsi saa harrastaa ja isovanhempi ei saanut lapsena harrastaa. olenko hiljaa?

Sinä voit ihan rakentavaan sävyyn keskustella isovanhemman kanssa näistä asioista. Sen sijaan että noidut niitä jälkikäteen.

Yritän tämän opettaa lapsellenikin. Ikävätkin asiat on pystyttävä keskustelemaan vastakkain. Ei jälkikäteen selän takana, jne.

 

[Ultramariini]

Mutta onko se oikein sanoa niinkin läheisestä kuin lapsen isovanhemmasta jotain mikä ei ole imartelevaa?

lapset kyllä vaistoavat tuntemuksesi, vaikka et sanoisikaan niitä ääneen.
Joskus voi olla parempikin pyrkiä sanomaan jotakin. En siis tarkoita mitään mustamaalamista ja haukkumista ja arvostelua. Mutta vaikkapa rehellistä puhetta siitä, kuinka isovanhemman sanoja ja tekoja on vaikea välillä ymmärtää. Itse olen ainakin sanonut näin, ja joskus jopa sanonut, etten pidä kaikesta tekemisistä.
Olen kuitenkin lisännyt sen, että lapsilla on oikeus pitää ja rakastaa isovanhempaa, vaikka itse en siihen ehkä pysty. ( kyse on anopista.. )

 

[ap]

Entä jos huomaan isovanhemman vähättelevän lasta, esim. puhuvan päälle tai narisevan ja syyllistävän lasta esim. kunlapsi saa harrastaa ja isovanhempi ei saanut lapsena harrastaa. olenko hiljaa?

Sinä voit ihan rakentavaan sävyyn keskustella isovanhemman kanssa näistä asioista. Sen sijaan että noidut niitä jälkikäteen.

Yritän tämän opettaa lapsellenikin. Ikävätkin asiat on pystyttävä keskustelemaan vastakkain. Ei jälkikäteen selän takana, jne.

kaikkien kanssa ei pysty. he ottavat marttyyriasenteen ja kyyneleet.

 

[ap]

Mutta onko se oikein sanoa niinkin läheisestä kuin lapsen isovanhemmasta jotain mikä ei ole imartelevaa?

lapset kyllä vaistoavat tuntemuksesi, vaikka et sanoisikaan niitä ääneen.
Joskus voi olla parempikin pyrkiä sanomaan jotakin. En siis tarkoita mitään mustamaalamista ja haukkumista ja arvostelua. Mutta vaikkapa rehellistä puhetta siitä, kuinka isovanhemman sanoja ja tekoja on vaikea välillä ymmärtää. Itse olen ainakin sanonut näin, ja joskus jopa sanonut, etten pidä kaikesta tekemisistä.
Olen kuitenkin lisännyt sen, että lapsilla on oikeus pitää ja rakastaa isovanhempaa, vaikka itse en siihen ehkä pysty. ( kyse on anopista.. )

tässä tuli hyviä vinkkejä.kiitos.

 

[niu]

Mä ymmärrän ainakin tuon, että kaikkien kanssa ei pysty alkaa asioita siinä tilanteessa selvittämään. Se voisi olla lapselle ehkä liikaa, jos hänelle rakkaat ihmiset alkavat riitelemään/syyttelemään/käyttytymään holtittomasti yhtäkkiä. Ja vielä pahempaa, jos lapsi on ollut ns. osallisena tapahtumiin (isovanhempi vähätellyt-äiti puuttuu-mummo suuttuu). Lapsi voi ottaa syyn liian raskaasti itseensä tai tilanne voi vaan olla kaikille liikaa. Siksi ehkä suosisin enemmän aikuisten keskinäistä ajatusten vaihtoa myöhemmin, kävi miten kävi.

 

[Nalkuttava Talonmies]

Entä jos huomaan isovanhemman vähättelevän lasta, esim. puhuvan päälle tai narisevan ja syyllistävän lasta esim. kunlapsi saa harrastaa ja isovanhempi ei saanut lapsena harrastaa. olenko hiljaa?

Sinä voit ihan rakentavaan sävyyn keskustella isovanhemman kanssa näistä asioista. Sen sijaan että noidut niitä jälkikäteen.

Yritän tämän opettaa lapsellenikin. Ikävätkin asiat on pystyttävä keskustelemaan vastakkain. Ei jälkikäteen selän takana, jne.

kaikkien kanssa ei pysty. he ottavat marttyyriasenteen ja kyyneleet.

Se voi olla vaikeaa, mutta ei aina mahdotonta. Oletko oikeasti yrittänyt?