Lapsilla kaksi kotia...

Hei!
Olemme tässä avomieheni kanssa suunnitelleet että hänen edellisestä avioliitossa syntyneet lapset olisivat tulevaisuudessa meillä joka toinen kuukausi ja äitinsä perheessä joka toinen kuukausi. Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta tilanteesta? Miten koulujärjestelyt sujuivat (silloinhan olisi myös kaksi koulua, koska välimatkaa kuitenkin on yli 200km) entä lapsilisät ja elatusmaksut ym? Oliko pitkä prosessi alkaa tällaiseen? Ilmeisesti sopimukset pitää tehdä lastenvalvojan kanssa sossussa jne. Mieheni lapset ovat tähän saakka asuneet pääsääntöisesti äitinsä luona (isä pyrkinyt tapaamaan lapsia joka toinen viikonloppu), mutta lasten ikävä isäänsä on lisääntynyt heidän kasvaessaan. Kertokaa kokemusianne ja antakaa vinkkejä !!!!

 

Miettikää miltä se lapsista tuntuu..? Opetus kouluissa voi olla ihan erilaista ,eritahtiin ja ihan eri kirjatkin voi olla. Kuinka rankkaa se on lapsille? Onko tämä vanhempien vai lasten toive.. Mun mielipide on et aikas hullu idea lasten kannalta..

 

Ihan samaa mieltä ettei mitään järkeä tässä vaiheessa kun muksut ovat koulussa.Eikö he voi olla luonanne vaikka kaikki loma-ajat?En tiedä onnistuisko edes kahdessa koulussa yhtäaikaa opiskelu,tuskin.Kyl varmasti viranomaisetkin on sitä mieltä et lapset käyvät yhtä koulua.tosiaan eri tahtia opiskellaan,voi olla jopa erilaisia oppikirjoja ym,aivan hullu ajatus.keksikää ihmeessä jotain muuta,esim just loma-aikoja.

 

Meillä pojalla on kanssa kaksi kotia mutta asumme exän kanssa 500m päässä toisistamme joten päiväkotin ja tulevaisuudessa koulu pysyy samana. Sinä päivänä kun jompi kumpi muuttaa kauemmas, pakka pistetään uusiksi, ihan selviö on että lasta ei aleta rehaamaan kahteen eri kouluun vuoroviikoin, sinä ei ole mitään järkeä. Elatusmaksuja meistä ei kumpikaan maksa toiselle, molempien luona kun muksu on aika saman verran ja isommat ostokset sovitaan yhdessä.

 

\

Hei!
Olemme tässä avomieheni kanssa suunnitelleet että hänen edellisestä avioliitossa syntyneet lapset olisivat tulevaisuudessa meillä joka toinen kuukausi ja äitinsä perheessä joka toinen kuukausi. Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta tilanteesta? Miten koulujärjestelyt sujuivat (silloinhan olisi myös kaksi koulua, koska välimatkaa kuitenkin on yli 200km) entä lapsilisät ja elatusmaksut ym? Oliko pitkä prosessi alkaa tällaiseen? Ilmeisesti sopimukset pitää tehdä lastenvalvojan kanssa sossussa jne. Mieheni lapset ovat tähän saakka asuneet pääsääntöisesti äitinsä luona (isä pyrkinyt tapaamaan lapsia joka toinen viikonloppu), mutta lasten ikävä isäänsä on lisääntynyt heidän kasvaessaan. Kertokaa kokemusianne ja antakaa vinkkejä !!!!

Ei mitään mahdollisuuksia.Ei lapset voi vaihtaa koulua joka toinen kuukausi kun oppiaineet käsitellään ihan erilailla eri kouluissa.
Mun mielestä muutenkin on parempi ratkaisu että lapsilla on selkeästi yksi koti missä asuvat.
Lastenvalvoja ei ainakaan suostu tuollaiseen järjestelyyn koska se ei ole lapsen edun mukaista.Onnistuisi ainoastaan jos koulu pysyisi koko ajan samana.

 

Minunkaan mielestä tuollaisessa lasten "pompottelusta" ei seuraa mitään hyvää...Ajatelkaa lapsia itsenne sijasta!Vaikka ikävä olisikin kova niin jommankumman vanhemmista on oltava se etävanhempi jonka luona ollaan sitten vaikka kaikki lomat...Muuten lapsista tulee "juurettomia"heittopusseja!Lasten ollessa alle kouluikäisiä niin homma voi toimia mutta koululaisille olisi myös rankkaa kun kaverit jäisi ym...

 

hmmm. ihan järkevää varmaan olisi, jos asuisitte niin lähekkäin, että lasten koulu pysyisi samana koko ajan. Nykyään kun tosiaan on niin, että koulut määräävät itse tahdin ja varmasti ei satu niin että molemmissa paikoissa opiskeltaisiin samoja asioita samaa tahtia. Siitä tulisi jo kylliksi käytännön hankaluuksia.
Miehen lapset ovat meillä kuukaudesta yhden kouluviikon ja pitkiä viikonloppuja (pe-ma). Koulupäivinä lapsia kuljetetamme meiltä kouluun ja harrastuksiin sen 20km suuntaansa. Systeemi toimii lasten kannalta hyvin, ja lapset ovat tyytyväisiä. Viikko on aina sama kuukaudesta, joten lapset voivat sen ennalta suunnitella (esim. kavereiden tapaamiset jne.), joskus tehdään muutoksia, jos ne kaikille sopivat. Meille aikuisille se meinaakin olla välillä rankempaa - aikalailla autoilua edes sun takaisin ja työaikataulujen sovittelua. Yleisesti ottaen on kuitenkin tosi mukavaa, kun lapset ehtivät asettua olemaan täälläkin kuin kotonaan ja ovat mukana perheen yhteisessä arjessa.
Yhteisasumisjärjestely vaatii molemmilta vanhemmilta, uusilta puolisoilta ja koululta hyvää tiedonkulkua ja se ei ainakaan meidän kohdalla toimi täydellisesti, jos välillä toimii lainkaan. Koulusta tiedotetaan aika huonosti pyynnöistä huolimatta- pitäisihän täälläkin tietää minkälaista liikuntaa on kyseisellä vkolla jne., jotta oikeanlaiset varusteet ovat mukanan. Myöskään lasten äiti ei mitenkään aktiivisesti huolehdi, että tieto tapahtumista, jotka lasten täällä olo viikolla ovat, kulkisi meille asti. Ja lasten mustiin ei aina voi luottaa, eikä mun mielestä vielä reilun 10v lasten olekaan tarkoitus kaikista omista menoistaan muistaa aukottomasti huolehtia tai aikuisia muistutella.
Elatusmaksusopimuksessa lasten isän luona olo on huomiotu - mutta ei maksu kuitenkaan ole alle minimin. Se kai olisi vanhempien sovittavissa, mutta jostain syystä paikallinen lastenvalvoja taho ei suostu vahvistamaan alle minimin elareita. Tokihan lähivanhempi joutuu yhä hankkimaan lapsille kaikki harrastusvälineet ym. kotiin, mutta samoin etävanhempi joutuu hankkimaan vaattetuksen eri vuodenaikoihin ja myös jotain välineitä, kuten pyörät lapsille luokseen.
Ei ap:n perheellä olisi mitään mahdollisuuksia harkita muuttoa lähemmäksi lapsia? Ei sekään mikään yksinkertainen juttu, ymmärrän, mutta jos mitään mahdollisuutta, niin kannattaa harkita. Mutta tuolla nykyisellä välimatkalla lasten vuorokuukausi asuminen tuntuu todella mahdottomalta toteuttaa järkevästi.

 

Olemme tässä avomieheni kanssa suunnitelleet että hänen edellisestä avioliitossa syntyneet lapset olisivat tulevaisuudessa meillä joka toinen kuukausi ja äitinsä perheessä joka toinen kuukausi.


Vai niin,entäs lapset ja lähiäiti,onko heiltä kysytty mitään?

 

NO ei kait sitä mitään yhteishuoltajuus tilanteessa yksipuolisesti päätetä! Asiasta ollaan keskusteltu mutta mitään päätöksiä ei olle vielä tehty ja vahvasti alkaa näyttää siltä että lapset muuttaisivat isänsä luo jolloin isästä tulee se lähivanhempi ja äiti muuttuuu etävanhemmaksi. Nähin muutoksiin ollaan kallistumassa sen vuoksi että äiti on muuttamassa vielä kauemmas isästä ja samalla hän kertoo koko ajan että ongelmaksi asti lapset puhuu vain isästään ja siitä kuinka ikävä heillä on sitä ja että he haluisivat asua isän luona. Kaksi pojista on erityislapsia ADHD ja kehitysviivästymä ja äidin perheen kasvatusmenetelmät ovat jokseenkin kyseenalaisia. Asioista tietenkin keskustellaan yhdessä lastenvalvojan kanssa ennen lopullisia päätöksi ja pitäähän niistä asioista tehdä viralliset paperitkin...Lasten parasta tässä ajatellaankin!!!

 

Ja yksi asia on semmoinen että, ihmettelen kun kaikki kommentoivat ihmiset ovat vieraita eikä kirjautuneita. Me ei pyydetty mitään saarnoja vaan kysyttiin onko kokemusta asiasta. Jos äidin perheessä on väkivaltaisuutta ette tekään ajattelis montaa kertaa kun lapsista on kyse.
Tämän viestin kirjoittaja on nimittäin lapsistaan huolissaan oleva isä eikä mikään velvollisuuksia karttava isä. Jos jollain on hampaankolossa omaa siippaansa vastaan niin turha siitä meille ainakaan on purkaa. Minä halusin kysyä neuvoa enkä mitää moraali saarnaa. :attn:

 

Anteeksi jos kommennttini oli mielestäsi moraali-saarna... :ashamed:
Ei ollut kyllä tarkoitus...Meillä myös uusperhe ja tiedän kyllä miten hankalia nämä asiat ovat! :kieh:
Ja kirjoitan harmaana aina kun olen liian laiska kirjautumaan!
Voimia teille mitä ikinä päätättekin!!! :hug:

 

enpä mäkään mielestäni saarnannut, vaan kertoilin mielipiteeni ja meidän perheen kokemuksia...
Että yrittäkäähän pärjäillä.

 

Saarnaa tai ei, koulut eivät tule hyväksymään tuollaista järjestelyä, lapset käyvät yhtä koulua tai saavat toisen vanhemman luona yksityisopetusta sen käytävän koulun opetusjärjestyksen mukaan sitten. Jos ei kestä kritiikkiä, ei ehkä kannata myöskään kysyä mielipiteitä.

 

Tätäkään et kysynyt,mutta sanonpa kuitenkinletko ajatellut asian ihan loppuun asti?Siis jos 2 lapsella on ADHD?Kun yhdenkin kanssa eläminen ihan OMANA äitinä on todella raskasta,ja tässä sentään asiaa "auttaa" se että lapsi on itse synnytetty ja sydämeen juurrutettu.Ja vaikka on lääkityskin niin elämä on yhtä taistelua suurimman osan aikaa eikä yksikään asia joita jo 10v on päivittäin neuvottu ja kehotettu tekemään,muistu mieleen enää seuraavana päivänä...Mun pojallani on todella hyvät käytöstavat,ja vieraissa lähes aina on hyvinkin mallikelpoisesti,mutta auta armias kotielämää!Ja sitä kun on 365vrk/vuosi;ei TOISINAAN tai lomapäivinä.
Uskon että olet hyvä ihminen kun kannat huolta miehesi lapsista,välität heidän hyvinvoinnistaan,mut tämä on sellainen tosiasia jota sun kannattaa pohtia vielä tarkkaan.ADHD lapsi verottaa aikuiselta AINAKIN 3:n terveen lapsen verran aikaa ja hermoja,ellei useammankin.Ja jos teille on tulossa 2 sellaista lasta..Huhhuh,en muuta sano.Mieti.

 

Kyllä tiedän millaista on elää ADHD lapsen kanssa. itselläni on kans sellainen 14v. Mutta elämä on opettanut keinoja selvitä sellaisen lapsen kanssa ... enhän minä yksin ole!!!

 

Mulla(kaan) ei ole omakohtaisia kokemuksia, mutta sählään silti kommenttini tähän.

Koulun vaihtuminen joka toinen kuukausi ei todellakaan kuulosta hyvältä, kuten monet ovat jo perustelleetkin.
Käytännössä se olisi hankala juttu.

Kahden kodin välissä ravaaminen ei välttämättä tee hyvää lapsille, jos ovat ADHD ja kehitysviivästymä. Eikö se ole rankkaa lapsille, joilla muutenkin on vaikeuksia keskittymisessä yms.?

On tietysti hienoa ajatella, että molemmilla vanhemmilla olisi myös arkielämästä kokemus ja oikeus siihen lastensa kanssa.

Eikö ole mahdollista sellainen, että lapset asuvat esim. teillä ensin vuoden tai kaksi vuotta ja sitten katsotaan siirtyvätkö lapset asumaan äidilleen vuodeksi tai kahdeksi? Tai automaattisesti vaihtuisi huoltaja tietyn ajan - vuoden, kahden vuoden - jälkeen?

 

\

Ja yksi asia on semmoinen että, ihmettelen kun kaikki kommentoivat ihmiset ovat vieraita eikä kirjautuneita. Me ei pyydetty mitään saarnoja vaan kysyttiin onko kokemusta asiasta. Jos äidin perheessä on väkivaltaisuutta ette tekään ajattelis montaa kertaa kun lapsista on kyse.
Tämän viestin kirjoittaja on nimittäin lapsistaan huolissaan oleva isä eikä mikään velvollisuuksia karttava isä. Jos jollain on hampaankolossa omaa siippaansa vastaan niin turha siitä meille ainakaan on purkaa. Minä halusin kysyä neuvoa enkä mitää moraali saarnaa. :attn:

Mä olen sama sekä kirjautuneena että mustana.Varsinkin kun on kyse erikoislapsesta niin se kahdessa kodissa asuminen on entisestäänkin vaikeampi ratkaisu lapsien parasta ajatellen.
Keskittymiskyky ja oppiminen on AHDH lapsella jo muutenkin todella hankalaa,sitten vielä pitäisi koulua vaihtaa vuorokuukausina.Pakko kyllä sanoa että missä on teidän aikuisten järjenjuoksu?
Lisäksi kommentoin tuohon sun suuttumukseen että kukaan ei ole tällä palstalla ajatustenlukija.Sä et alkuperäisessä viestissäsi kirjoittanut sanaakaan siitä että lasten äiti olisi väkivaltainen.
Menkää nyt lastenvalvojan luokse ja perheneuvolaan selvittämään tuo lasten tilanne.
Lapset kaipaavat isäänsä tottakai,kaipaa minunkin lapseni joka kerta kun tulevat sieltä kotiin.Ihan samoin lapset tulevat kaipaamaan äitiään jos he teille muuttavat.

 

Olen läheltä seurannut lapsen kahden kodin asumista. Toisessa homma toimi. Vanhemmat asuvat samalla kadulla, olivat eronneet lapsen ollessa jo 4v eikä vanhempien välit olleet riitaiset. Näin ollen lapsella pysyi samat kaverit ja asuin ympäristo koko ajan. Ei ollut mitään tiukkaa asumis rytmiä vaan kykenivät sopimaan asumisen lapsen tahdon mukaisesti tietysti vanhemmat kuitenkin asian päättivät. Eli esim. riidan tullessa ei lapsi voinut vaihtaa kotia ja luistaa neuvotteliusta. Nyt lapsi menee kouluun ja käy tietysti saman alueen koulua missä kodit sijaitsevat. Tyttö on oikein tasapainoinen ja hyvä tapainen. Lisäksi on hyvä ja kiinteä suhde kumpaankin vanhempaansa.

Toinen tuttava perhe otti mallia edellisten ratkaisusta. Lapsi oli ero hetkellä 1v eli liian pieni ymmärtääkseen paikasta toiseen riepottamisen. Kotien ero oli 30km, mutta eri kaupungit. Asumis väli oli 2vko:a. Aina oli eri hoitopaikka. Vanhemmat kritisoivat lapsen läsnäollen toisen vanhemmuutta. Nyt lapsi on 2v. eikä kiintynyt oikein kumpaankaan vanhempaansa. Neuvolassa kritisoitu asumis järjestelyä rankasti. Päiväkodeista viestitelty lapsen levottomuudesta yms. Eikä mitään tehoa vanhempiin. Kumpikin pitävät toisiaan syyllisenä lapsen reagointiin.

Eli mielestäni homma voi toimia jos 1.vanhemmat asuvat todella lähellä toisiaan, ei pelkästään pk:n tai koulun takia vaan jotta kaveri piirikin pysyisi samana, 2. vanhemmilla on hyvät välit, 3.lapsi on saanut sitoutua tiukasti jo ennen eroa kumpaankin vanhempaansa.