Toggle sidebar

Lapsilla isohko ikäero 4-5 vuotta, kokemuksia? Toisen lapsen saamisesta muutenkin kysyttävää ja pohdintaa...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
?

?

Vieras
Eli meillä esikoinen on nyt 3v4kk ja alkuun oltiin molemmat olevinaan varmoja että toista lasta ei edes lähdetä yrittämään. Kuitenkin nyt alun vaikeudet hämärtyneet mielestä ja toista nyt kohta aletaan yrittämään. Toisaalta hirvittää kauheasti: kuinka sitä jaksaa kun itselle ainakin uni on tositosi tärkeää..? Mitenkä osaan ja pystyn jakamaan huomioni niin että molemilla on hyvä olla... ja jakamaan huomiota myös puolisollekin...?

Minkälainen tuollainen 4-5-vuoden ikäero on teillä ollut, onko toiminut? Onko esikoinen jatkanut osapäiväisenä hoidossa?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ?:
Eli meillä esikoinen on nyt 3v4kk ja alkuun oltiin molemmat olevinaan varmoja että toista lasta ei edes lähdetä yrittämään. Kuitenkin nyt alun vaikeudet hämärtyneet mielestä ja toista nyt kohta aletaan yrittämään. Toisaalta hirvittää kauheasti: kuinka sitä jaksaa kun itselle ainakin uni on tositosi tärkeää..? Mitenkä osaan ja pystyn jakamaan huomioni niin että molemilla on hyvä olla... ja jakamaan huomiota myös puolisollekin...?

Minkälainen tuollainen 4-5-vuoden ikäero on teillä ollut, onko toiminut? Onko esikoinen jatkanut osapäiväisenä hoidossa?
Click to expand...

meillä ikäeroa 5 vuotta. ihan ok muuten mut esikoinen ollut tosi mustasukkainen kun tottunut saamaan kaiken huomion. nyt kun pienempi jo taapero iässä,niin leikkivät kyllä yhdessä kivasti ja tappelevat niinkuin sisarukset yleensä yhdessä. esikoinen ollut kotona.
 
Alkuperäinen kirjoittaja cccccc:
meillä ikäeroa 5 vuotta. ihan ok muuten mut esikoinen ollut tosi mustasukkainen kun tottunut saamaan kaiken huomion. nyt kun pienempi jo taapero iässä,niin leikkivät kyllä yhdessä kivasti ja tappelevat niinkuin sisarukset yleensä yhdessä. esikoinen ollut kotona.
Click to expand...

Eli teillä esikoinen oli sen 5v kun toinen syntyi? Oliko hän siis eskariin asti teidän kera kotona? Kävikö kerhossa tai oliko muuten paljon harrastuksia tms? Missä iässä alkoi lapsilla ns. yhteinen sävel löytymään?

Veitkö pienemmän kanssa isompaa sitten eskariin ja esikoine tuli sitten eskarista kotiin vai mitenkä?
 
meillä ikäeroa 3v6kk. esikoinen vahvasti mustis, alusta asti ollut. Mutta eiköhän se hellitä, kun poika alkaa leikkimään hänen kanssaa jahka tuosta kasvaa. Nyt vasta 4kk eikä heillä kovin yhteisiä juttuja ole. Me ratkaistiin pahimmat ongelmat sillä että esikko on kaksi päivää viikosta päiväkodissa, koska kaipaa niin paljon enemmän touhua ja virikettä. Ihan alussa, kun vauva tuli taloon, niin otti hyvin vauvan vastaan. Nyt ihan kuukauden sisällä tullut kaameita raivareita, äidin haukkumista, tavaroiden heittelyä.... kohdistaa kaiken minuun. Isä on eri asia. Pikkuveljellekin on oikeen kiltti. Mutta koitan jakaa huomiota parhaani mukaan, ehkä tästä parempaan ollaan menossa.
 
meil on ekan ja tokan välissä 4 vuotta ikäeroa. Esikoinen ei ollut koskaan kovin mustasukkainen vauvasta. Nyt ovat 5v ja 9v ja leikit menee yksiin, tosin riitaakin riittää..

nyt on perheessä kolmas lapsi 3vkoa vanha ja toi 5v on tosi tosi mustasukkainen tulokkaasta. Eli kaiketi se jonkun verran on kiinni lapsen luonteestakin miten käy. Kerhoon ei ole suostunut vauvan synnyttyä menemään, mutta aikoi sit ensi viikolla taas mennäkkin. En ole pakottanut ku toi kuljettaminen ois kuitenki ollu niin vaikeeta.
 
Mun lapsilla hieman yli 5 vuotta ikäeroa. Ihanteellinen ikäero sekä mulle että lapsille. Mitään mustasukkaisuutta ei esiintynyt, päinvastoin esikoisesta oli hauskaa auttaa äitiä hoitamaan pikkuveljeä. Mä sain olla kotona siihen asti, kun esikoisella oli toisen luokan syyslukukausi melkein lopussa. Kuopuksen aloittaessa koulun esikoisesta oli monasti apua kuopukselle kouluun lähtemisessä ja myös ihan vapaaehtoisesti auttoi ja neuvoi koulun jälkeen läksyjen tekemisessä.
 
En suosittele, meillä esiintyy yhä mustasukkaisuutta lähes kymmenen vuoden jälkeen juuri tuota kakkosta kohtaan, isommalla ikäerolla olevaan ei taas juuri lainkaan.

Ja 4-5 vuotias kaipaa kovasti samanikäistä seuraa, joten suosittelen sitä osa-päivähoitoa tai kerhoilua tms, missä sitä samanikäistä ja mielellään tuttua seuraa löytyy.
 
Meillä on muksuilla ikäeroa noin 4-vuotta. Mennyt tosi upeasti. Esikoinen ei oo ollut lainkaan mustasukkainen, koska oon tehnyt vauvan syntymästä asti hänen kanssa sellaisia "meidän omia juttuja", eli lähetään vaikka Heseen tms. ihan kahdestaan. On tosi reipas isoveli, antaa tuttia, juottaa pullosta ja muutenkin hauskuttaa pikkusiskoa. Koskaan ei oo koittanut siskoa satuttaa tms.

Poika on koko ajan ollut kotihoidossa- Hänelle oli päiväkoti paikka varattuna, mutta kun sain tietää raskaudesta, peruin paikan. Sen sijaan poika käy kaksi kertaa viikossa srk:n päiväkerhossa.
 
meille tulossa kolmas ja kuopukseen tulee ikäeroa 4,5v ja esikoiseen 6v. En osaa olla yhtään huolissani, vaan odotan vauva aikaa joka voi olla ihan erilainen kun kahden ensimmäisen kohdalla (oli pieni ikäero ) tyttäreni on niin innoissaan, että ei malta odottaa vauvaa ja esikoinen joka on poika niin hänessä ehkä pientä mustasukkaisuutta havaittavissa jo nyt odotusaikana. Meillä esikoinen menee eskariin syksyllä ja vauva syntyy keväällä. Nuorempi jää minun ja vauvan kanssa vuodeksi kotiin ennen eskaria. En halua viedä häntä hoitoon kun olen kotona. Moni on minulle sanonut, että lapsi joka on ollut hoidossa jo 1v lähtien niin alkaa kaipaamaan kaveria kun joutuu olemaan vauvan ja äidin kanssa kotona, mutta minä olen aivan eri mieltä asiasta. jos kotona ei viihdy niin ei voi sitten mitään. Paljonhan meillä täällä puuhaa on. Puistot ja kerhot on olemassa. autolla päästään minne halutaan ja isovelikin on vaan n, 4h eskarissa ja tulee kaveriksi. Miten voi olla että ei muka viihtyisi?
 
Itselläni 4,5 vuotta ikäeroa veljeeni ja ah mikä riitainen lapsuus. Riippuu niin sukupuolista ja lapsista... aivan alussa meni meilläkin hyvin eli tyttönä hoidin innoissani pikkuveljeä jne. mutta isompana se oli todella rasittava ipana. Ei olla vieläkään väleissä vaikka ikää jo 30...

No, jos tilanne olisi kuten ap:llä niin toki tekisin toisen lapsen koska katuisin muuten. Itse koetan lapsien välille 2,5 vuotta... saa nähdä onnistuuko.
 
Alkuperäinen kirjoittaja .....:
Itselläni 4,5 vuotta ikäeroa veljeeni ja ah mikä riitainen lapsuus. Riippuu niin sukupuolista ja lapsista... aivan alussa meni meilläkin hyvin eli tyttönä hoidin innoissani pikkuveljeä jne. mutta isompana se oli todella rasittava ipana. Ei olla vieläkään väleissä vaikka ikää jo 30...

No, jos tilanne olisi kuten ap:llä niin toki tekisin toisen lapsen koska katuisin muuten. Itse koetan lapsien välille 2,5 vuotta... saa nähdä onnistuuko.
Click to expand...

minulla ja isoveljellä on 1v8kk ikäeroa ja tapeltiin koko lapsuus suunnileen verissäpäin. Loppui vasta murrosiässä tuo meidän taistelu :) Vielä nytkin huomaa, että isoveli vertailee usein kaikkea mitä heillä on ja mitä meillä jne jne. riippuu ihan ihmisen luonteista ei ikäerosta. Omilla lapsillani on ikäeroa 1v5kk (poika ja tyttö ) eivätkä tappele juuri ollenkaan, vaan ovat parhaat kaverukset ja leikkivät keskenään aina. Luonnekysymys!
 
Jaa-a, saa nähdä mitenkä käy... meillä tyttö on nimittäin tosi mustasukkaista sorttia... jos minulla on esim. siskon tyttö sylissä tai jonkun kaverin vauva, niin on kyllä heti hätääntymässä tms.. iskän kanssakin kun halaillaan, niin haluaa heti että häntäkin halaillaan...

Pitääköhän meidän sittenkin vielä miettiä koko lapsiasiaa.... toisaalta kun liikaa odotellaan, niin ei pian toista tulekaan. Pelottaa vaan, että mitä jos alan ajattelemaan kauheiden mustasukkaisuuksien tms jälkeen, että elämä oli ihanampaa ja helpompaa ennen....
 
Meillä lapsilla ikäeroa 4v 5kk. Mukavasti on mennyt muuten, mutta sitä mustasukkaisuutta meilläkin paljon... Isompi hakee huomiota kiukuttelemalla. Kaipaa vanhempien kanssa sitä ihan omaa aikaa. Ikäerossa on hyvää se että molemmat ovat saaneet olla vauvoja/taaperoita oman aikansa. Isommasta lapsesta on yllättävän paljon apua vauvan kanssa. Huonoa taasen se, että kiinnostuksen kohteet ovat jo niin erilaisia esim. lelut, pelit ym. Pikkusisarus on meillä vaan sotkenut leikkejä ja "kiusannut" isompaa...Nyt pienempi kohta 3v ja leikitkin alkavat sujua. Tietysti riippuu siitä huoliiko vanhempi pienemmän mukaan :)
Ja hyvät yöunet saa kyllä unohtaa... mutta muista, että se on vain väliaikaista!! En ole katunut päivääkään, että saatiin lapset tällä ikäerolla. Itse olen osannut nauttia kuopuksen vauva-ajasta aivan erilailla kuin esikoisen kanssa.

Esikoinen oli muutaman kuukauden osa-aikaisessa hoidossa ja sitten halusi itse kotiin. Esikoulun ja koulun jälkeen on tullut suoraan kotiin. Oman ikäistä seuraa kyllä täytyy järjestää, vaikka sitten kerhossa käymällä. Se rytmittää päivää ja jaksaa äitikin paremmin.

P.S. Jos ikäero osuu juuri niin, että kuopuksella on uhmaikä ja esikoisella 6 v "itsenäistymiskriisi" niin hetken aikaa vanhemmat on lujilla, mut kyllä siitäkin selviää! ;)
 
Minulla ja sisarellani oli ikäeroa reilut 4 v. Ainakin oma lapsuuteni on ollut varsin onnellinen, ja vanhempamme ovat onnistuneet aina olemaan _erittäin_ tasapuolisia. Toki olemme tapelleet paljon, mutta ketkä sisarukset eivät koskaan tappelisi? Nykyisin olemme varsin hyvissä väleissä.

Huono puoli ikäerossa oli se, että yhteisiä leikkejä oli varmasti vähemmän, kuin mitä pienemmällä ikäerolla olisi ollut.
 
Isohko ikäero? :O Mun mielestä aivan normaali ikäero. Mulla on siskon kanssa ikäeroa 5 vuotta ja siskolla ja veljellä 5 vuotta ikäeroa. Kyllä mä siskon kanssa leikin lapsena.
 
[QUOTE="aloittaja";22531590]Tuntuu että se on iso ikäero, kun useammassa keskustelussa puhutaan 2-vuoden ikäerosta ja sitä tuntuu yksi jos toinenkin suosittelevan..[/QUOTE]

2 vuoden ikäero on mun mielestä pieni. Joku 3-5 vuotta on normaali.

Mun likka täyttää pian 7v. eikä ole toista ainakaan vielä tiedossa. Kyllä tuo alkaa olla jo iso ikäero jos sisaruksen vielä mun puolelta saa.
 
Mulla ja mun siskolla on 8v ikäeroa, mä olen pikkusisko. Tullaan aivan loistavasti juttuun, näin aikuisenakin on ehdottomasti mun paras ystävä. Pienenä leikittiin kyllä ja varmasti äidilläkin oli helpompaa kun oli jo niin iso isosisko joka meni jo itsekseenkin omien kaverien kanssa. Vähän vanhempana sisko oli hoitoapunakin. Meillä on siis kumpikin sisarus saanut samanlaista läheisyyttä vauvana, kun ei ole ollut toista "sylivauvaa". Eikä ainakaan siskoni ole ollut mustasukkainen, päinvastoin. Itse siis ainakin olen päätynyt siihen että meidän lapsille tulee "iso" ikäero. Saa sitten esikoinenkin olla vauva tarpeeksi kauan, kuin myös sitten aikanaan kuopus. Ei ole kaksia hoitomaksuja pitkää aikaa päällekkäin ym hyviä puolia löytyy.

Että huoli pois, ei se 5v ole liian iso ikäero.
 
Meillä on 5 vuotta lasten välillä ja en ollenkaan tunnista mainittuja ongelmia. Lapset tulevat loistavasti toimeen ja vanhempi, nyt 6,5v. on juuri siinä iässä, jolloin toisesta huolehtiminen kiinnostaa ja empatiakyky kehittyy. Sehän on oikein tyypillistä 6-7-vuotiaille. Ihan liikuttavastikin katsoo toisen perään ja pitää puolia. Mainio ikä tehdä tilaa pienemmälle sisarukselle ja luopua maailman napana olosta :)

Mustasukkaisuutta on ollut hyvin vähän, normaaleja kähinöitä leluista ym. syntyy joskus, mutta vanhempi lapsi pääsee niistä jo nopeasti yli verrattuna aikaan jolloin oli 2-4v. Molemmille riittää juuri sellaista aikaa mitä tarvitsevat iän puolesta. Pienelle syliä ja hoivaa, isommalle isompien juttuja, lautapelejä, harrastuksia, lukemista jne.

Suurin haaste vähän yksinäiselle esikoiselle on ollut riittävän kaveriseuran ja tekemisen löytäminen. Minulla on ollut esikoinen kotona sen ajan kun olen ollut nuoremman kanssa kotona. Alkuun oli kerhossa, sen perään eskarissa 4h/pvä. Jos pihalla olisi samanikäistä seuraa tai paljon sukulais ym. perheitä, joista saada seuraa, asiat olisivat täydellisesti, mutta kun ei ole, vanhempi joutuu leikkimään liikaa yksinään. Toisaalta vanhempikin saa olla paljon kotona, mutta on myös elämää kodin ulkopuolella mikä tässä iässä pikemminkin vähentää mustasukkaisuutta kuin lisää sitä.

Nuorempi taas on saanut tottua vähemmän orjalliseen rytmiin kun vanhempaa on viety ja haettu pitkin päivää.

Tällaisen ikäeron suuri plussa on se, että jos aikoo olla useamman vuoden kotona, menee samassa rytäkässä myös isomman lapsen koulun aloitus, mikä on monelle lapselle aika iso juttu. Pelkästään pienen koululaisten lomahoitojen järjestäminen työssä käydessä on valtava päänsärky tavallisille duunareille.
 
[QUOTE="aloittaja";22530791]Jaa-a, saa nähdä mitenkä käy... meillä tyttö on nimittäin tosi mustasukkaista sorttia... jos minulla on esim. siskon tyttö sylissä tai jonkun kaverin vauva, niin on kyllä heti hätääntymässä tms.. iskän kanssakin kun halaillaan, niin haluaa heti että häntäkin halaillaan...

Pitääköhän meidän sittenkin vielä miettiä koko lapsiasiaa.... toisaalta kun liikaa odotellaan, niin ei pian toista tulekaan. Pelottaa vaan, että mitä jos alan ajattelemaan kauheiden mustasukkaisuuksien tms jälkeen, että elämä oli ihanampaa ja helpompaa ennen....[/QUOTE]

Mustasukkaisuutta on vaikea ennustaa. Minäkin odotin aivan hirveitä kohtauksia, sen sorttinen luonne esikoisella. Mutta kuinkas kävikään, oli hellästi hoivaamassa jo sairaalassa vauvaa. Vauvan syntymä konkretisoi sen tosiasian, että lapsi oli kaivannut sisarusta paljon enemmän kuin osasin ikinä kuvitella. Sisaruksen syntymällä on ollut sekin hyvä puoli, että esikoinen katsoo myös muiden pienempien lasten perään, lohduttaa ja auttaa. Aiemmin vauvat olivat tyhmiä ja lällyjä.

Hirveän tasapuolinen pitää olla. Kouluiän kynnyksellä lapset ovat todella oikeudentajuisia ja vahtivat tarkasti, että kaikki sujuu tasapuolisesti ja sääntöjen mukaan. Tänään tuli meteli kun laskin d-vitamiinitipat väärin, taaperon eduksi :D

Toinen mikä auttaa monessa käänteessä, on isoveljeyden tai -siskouden korostaminen. Sinä olet jo niin iso että voit tehdä sitä ja tätä mitä toinen ei vielä voi. Me voidaan mennä kahdestaan leffaan, pieni ei voi vielä tulla vielä mukaan. Leikitkö hetken pikkuisen kanssa niin saan tehtyä ruuan jne. Se hivelee isomman itsetuntoa ja muistuttaa, että vaikka pikkuinen tarttee paljon huomiota, isompi saa omansa, joskus vaan eri muodossa kuin pienempi. Ja että isommasta lapsesta on paljon apua ja hänen roolinsa on tärkeä.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa