Lapsien isovanhemmat erosi ja samalla loppui kiinnostus lapsenlapsiin:(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Molemmat löysi melkein heti uuden nais/mies ystävän ja siihen lopahti kiinnostus ennen niin rakkaita ja mielellään kylään otettaviin lapsiin. Meille ei todellakaan hoidateta lapsia mummilla tai ukilla, mutta lapset olivat tottuneet näkemään heitä useasti. nyt ovat ihmeissään, kun mummilla tai ukilla ei ole ikinä aikaa (ja jos sitä on, ovat ihan muissa maailmoissa). Myöskään sitä vähäistä apua ei enää ole. Ei ole aikaa kuulemma. Minua surettaa lasten puolesta:(
 
Voi harmi. Meillä taas miehen vanhemmat ovat jo niin iäkkäitä,etteivät jaksa kattoa ku pari tuntia sillo tällöin ja mun äiti laittoi meihin välit poikki ku nuorimmainen syntyi 2008.
 
No kun tätä vaihetta on kestänyt jo 2,5 vuotta.. Huoh! Lapset alkaa pikkuhiljaa kasvamaan isovanhemmistaan "ulos". Huomaa, etteivät ole enää niin luontevasti heidän kanssaan ja ovat vähän ujon oloisia, ihan kuin mummi ja ukki olisivat vieraita.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Alaston lohikäärme:
Ohimenevä vaihe.
Anna niiden aloittaa uusi elämänsä ja kun se asettuu, ni kyllä ne taas hoitaa muksuja.

Muisteleppa vaan omaa rakastumista kuinka kaikki oli alussa ruusuista ja kaikki muu jäi toiselle sijalle :)
Eli samaa mieltä minäkin,ohimenevä vaihe :)
 
meillä kaikki isovanhemmat on yksin eli äitini (isäni kuoli v. -04 ), Appiukko ja anoppi on eronneita eikä uusia puolisoita. Eikä heillä yksinkään ole koskaan aikaa meidän lapsille, joten olen oikeastaan toivonut, että löytäisivät jonkun niin, ehkä yhdessä jonkun kanssa asiat luistaisivat paremmin ja jaksaisivat tulla joskus katsomaan muksuja.
 
Ymmärrän toki ja ihanaa, että löysivät hyvät kumppanit korkealla iällä. Ikävää ois viettää vanhuus yksinään, mutta tämmöstä lähes totaali "välien katkasua" en ymmärrä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Molemmat löysi melkein heti uuden nais/mies ystävän ja siihen lopahti kiinnostus ennen niin rakkaita ja mielellään kylään otettaviin lapsiin. Meille ei todellakaan hoidateta lapsia mummilla tai ukilla, mutta lapset olivat tottuneet näkemään heitä useasti. nyt ovat ihmeissään, kun mummilla tai ukilla ei ole ikinä aikaa (ja jos sitä on, ovat ihan muissa maailmoissa). Myöskään sitä vähäistä apua ei enää ole. Ei ole aikaa kuulemma. Minua surettaa lasten puolesta:(

Just joo,
aivan varmasti :laugh:
Anteeksi nyt mutta jotenkin en usko koko aloitusta,ensin kirjoitit näin ja sitten myöhemmin kerrot isovanhempien olleen jo muutaman vuoden olleen pois elämästä,eli kerrotaan tarinaa sitämukaan kun joku kysyy ei ainekaan koko tarinaa voi kerralla kertoa muutenhan ei voi lisäillä omiaan
 
Alkuperäinen kirjoittaja en usko:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Molemmat löysi melkein heti uuden nais/mies ystävän ja siihen lopahti kiinnostus ennen niin rakkaita ja mielellään kylään otettaviin lapsiin. Meille ei todellakaan hoidateta lapsia mummilla tai ukilla, mutta lapset olivat tottuneet näkemään heitä useasti. nyt ovat ihmeissään, kun mummilla tai ukilla ei ole ikinä aikaa (ja jos sitä on, ovat ihan muissa maailmoissa). Myöskään sitä vähäistä apua ei enää ole. Ei ole aikaa kuulemma. Minua surettaa lasten puolesta:(

Just joo,
aivan varmasti :laugh:
Anteeksi nyt mutta jotenkin en usko koko aloitusta,ensin kirjoitit näin ja sitten myöhemmin kerrot isovanhempien olleen jo muutaman vuoden olleen pois elämästä,eli kerrotaan tarinaa sitämukaan kun joku kysyy ei ainekaan koko tarinaa voi kerralla kertoa muutenhan ei voi lisäillä omiaan
Niin, eron jälkeen löysivät uudet kumppanit ja tätä tilannetta on kestänyt sen 2,5 vuotta. Mutta ongelma ei ole sinun, vaan meidän ja minun puolesta voit uskoa ihan mitä lystäät. Jo olis minulla varsin tylsää, jos tämmösestä pitäisi jotain tylsää provoa vääntää. oisin kyllä siinä tilanteessa keksinyt hieman lennokkaamman tarinan;)
 
Mun vanhemmat on eronneet. Erosivat samaan aikaan kun sain tietää olevani raskaana. Heidän ensimmäinen ja ainoa lapsen lapsi kyseessä. Vaari käväseen ehkä kerran kuussa, tai kahdessa kuussa pari tuntia illassa Asuu siis noin 50km päässä. Mummi varmaan yhtä usein, mutta pitkän matkan vuoksi tulee pariksi päiväksi kerrallaan. Kummallakaan ei ole aikaa.. Vaari on töissä, mummi työtön.

Miehen vanhemmat, joille meidän lapsi on jo viides lapsen lapsi, asuvat 100km päässä. Käyvät pari tuntia illassa istumassa.. Ehkä kolmen kuukauden välein.. Nyt viimeksi jouluna ja varmaan seuraavan kerran maaliskuussa, kun muksulla on synttärit.. Ovat molemmat eläkkeellä.

Mutta se kiire se kiire.. Lisää pitäisi niille tehdä kuulemma lapsenlapsia. Miksi ihmeessä, kun ei niillä ole aikaa edes tälle yhdelle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
ja tietysti oli kyseessä sun miehesi vanhemmat, eikö totta. Muuten et kirjoittaisikaan.

Totta:D Vaan jos olisi omat vanhemmat kyseessä, niin sitten lentäisi jo ärräpäät! Omilta vanhemmilta en hyväksyisi ollenkaa tämmöstä.
 
Meillä loppui kiinnostus sekä lapsiin että lapsenlapsiin. Isäni olen nähnyt 2,5 vuotta sitten. Äitiäni näen useammin. Lapseni eivät enää tunne pappaansa.

Ajatelkaa, sellainen akkaus kun kohdalle sattuu että omat lapset ja lapsen lapsen hylätään. Mahtaa olla elämän upeimpia tunteita.

Itse en kyllä voisi olla miehen kanssa, joka ei pidä jälkikasvustaan huolta tai siis tässä tapauksessa ole edes tekemisissä.
 

Similar threads

S
Viestiä
25
Luettu
3K
Aihe vapaa
miettimistä
M
Y
Viestiä
4
Luettu
2K
Aihe vapaa
vierailija
V

Yhteistyössä