Kerronpa vain oman "kohtaloni". Minä olen tiennyt pikkutytöstä asti, että haluan paljon lapsia ja olla kotiäiti. 15 vuotiaasta asti olen ollut valmis äidiksi. Kun elämänkumppani löytyi olin 20, olimme yhdessä kolme vuotta ja erosimme kun hän ei halunnut naimisiin eikä lapsia. Eron syynä oli vielä se, että ollessani 21 vuotta selvisi, etten voikkaan saada lapsia normaalisti. Silloinen miesystäväni ei voinut ajatellakkaan, että lapsia pitäisi oikein tekemällä tehdä.
Tänä päivänä olen 28 vuotta ja aviomieheni kanssa olemme olleet lapsettomuushoidoissa neljä vuotta. Me kumpikin haaveilemme isosta perheestä, tämä haave meidät saattoikin yhteen.
Exäni tuli isäksi puolentoista vuoden päästä erostamme, meni naimisiin ja tuli äskettäin uudestaan isäksi.
Haave saada lapset nuorena on mennyt ja nyt vaan pelätään, että saadaanko lapsia ollenkaan. Itse olisin halunnut saada lapsia nuorena. Elämäntilanne ja kuinka kypsä itse ja kumppani on ratkaisee sen milloin on valmis perustamaan perheen.
Tänä päivänä olen 28 vuotta ja aviomieheni kanssa olemme olleet lapsettomuushoidoissa neljä vuotta. Me kumpikin haaveilemme isosta perheestä, tämä haave meidät saattoikin yhteen.
Exäni tuli isäksi puolentoista vuoden päästä erostamme, meni naimisiin ja tuli äskettäin uudestaan isäksi.
Haave saada lapset nuorena on mennyt ja nyt vaan pelätään, että saadaanko lapsia ollenkaan. Itse olisin halunnut saada lapsia nuorena. Elämäntilanne ja kuinka kypsä itse ja kumppani on ratkaisee sen milloin on valmis perustamaan perheen.