A
Abu Abdul Abu
Vieras
Alati kasvava määrä maahanmuuttajanuoria hakee apua kodin konflikteihin, kerrotaan Norjan kotoutus- ja monimuotoisuustoimisto IMDi:stä.
Vanhemmat retuuttivat häntä tai löivät avokämmenellä, koska hänellä oli vääränlaiset vaatteet päällä, hän käyttäytyi väärin tai esimerkiksi erehtyi seisomaan pojan vieressä koulun pihamaalla.
Tällaisia kertomuksia löytyy Trondheimin yliopiston julkaisemassa maahanmuuttajayhteisöjen keskuudessa esiintyvää kunniakontrollia käsittelevästä tutkimusraportista. Raporttia varten haastateltiin 17 24-vuotiaita nuoria, jotka kertoivat kokemuksistaan. Valvonta, rajoitukset, fyysinen väkivalta, uhkailu, valheiden levittely, halventava kielenkäyttö ja eleet toistuivat nuorten kertomuksissa.
Yksi haastateltu tyttö kertoi hänen äitinsä uhanneet tappaa hänet, koska hän kieltäytyi menemästä naimisiin.
Vuodesta 2008 lähtien IMDi on pyörittänyt pakkoavioliittojen vastaista projektia. 30 vähemmistöneuvonantajaa on sijoitettuna 26 eri kouluun. Neuvonantajien tavallisimmat työtehtävät liittyvät kuitenkin pakkoavioliittoja arkisempiin ongelmiin.
Viime vuonna vähemmistöneuvonantajat raportoivat 173:sta niin sanoutusta äärimmäisestä kontrollitapauksesta. Kasvu on ollut reipasta, sillä vuonna 2011 sattumuksia rekisteröitiin vain 91. Useimmin uhrin asemassa ovat tytöt. Esimerkki tavallisesta tapauksesta on, että tytöt tuodaan kouluun ja haetaan sieltä pois joka päivä. Koulupäivän aikana heidän veljensä tavallisesti katsovat siskojen perään haukan lailla.
Meidän määritelmämme mukaan kyse on äärimmäisestä kontrollista, jos nuoret eivät saa osallistua tavallisiin vapaa-ajanaktiviteetteihin ja koulutyöhön. Silloin nuoren vapaudelle asetetaan vakavia rajoituksia, kertoo ennakoivan työn tiimiä IMDi:ssä vetävä Inger Axelsen.
Axelsen painottaa, että he eivät tiedä mitään ilmiön todellisesta laajuudesta. Hänen mukaansa ankaran kasvatuksen ja äärimmäisen kontrollin väliin jää aina harmaa vyöhyke.
Sattumusten määrä kouluissa, joissa meillä on neuvonantajia, saattaa mahdollisesti johtua siitä, että apua uskalletaan kysyä ja että nuoret ovat huomanneet sen kannattavan. Avoimuus näiden kysymysten ympärillä on lisääntynyt, Axelsen arvioi.
Michael Cruz työskentelee kolmen kaupunginosan vähemmistöneuvonantajana Oslon Groruddalenissa. Neljän kuukauden aikana viime syksynä Cruzin kohdalle osui 22 sattumusta, joihin sisältyi uhkailua, väkivaltaa, pakkoavioliittoon painostamista ja tapauksia, joissa lapset jäivät palaamatta kotiin ulkomaan lomamatkoiltaan.
Kotona nuoria saatetaan hakata ja kutsua heitä huoriksi, koska heidän asusteensa ovat liian länsimaisia. Tämä ei välttämättä tarkoita sitä, että isä tai äiti välttämättä kokisivat asian suoraan ongelmaksi. Väkivalta saattaa puhjeta siitä, miten muut kommentoivat tytön pukeutumistyyliä. Ympäristö odottaa, että vanhemmat pistävät jälkikasvunsa ojennukseen, Cruz sanoo ja jatkaa;
Tämä on kunniaan liittyvää väkivaltaa. Kunnia on pohjimmiltaan on myönteinen käsite, mihin mukaan voi laskea urheuden ja vieraanvaraisuuden. Mutta kunniaan saattaa liittyä myös naisten siveysasiat heidän seksuaalimoraalinsa ja käyttäytyminen. Monissa yhteisöissä kunnia lasketaan sosiaaliseksi pääomaksi. Perheen kunniaa pyritään vaalimaan samoin tavoin kuin vahdit omaa lompakkoasi. Huhut saattavat osoittautua kohtalokkaiksi perheelle, Cruz sanoo.
Hän kertoo esimerkistä, missä pakistanilainen tyttö oli hymyillyt pojalle tai polttanut tupakkia. Puolen tunnin päästä sukulaiset Pakistanissa tiesivät tapahtuneesta ja he soittivat tytön perheelle Norjaan ja kavalsivat tämän.
Cruzin mukaan yli puolessa hänen kohdalleen osuneista tapauksista perheen naiset ovat olleet aivot väkivallan takana.
Nämä perheet tulevat patriarkaalisen kulttuurin piiristä, missä vastuu lapsista on sälytetty äidille. Mikäli lapsien kanssa syntyy ongelmia, äiti ei ole hoitanut kasvatusta kyllin hyvin ja näin paineet siirtyvät hänen niskoilleen.
Cruzin mukaan kaikki vanhemmat kontrolloivat lapsiaan, mutta kontrollin ja vapaudenriiston välillä on vissi ero. Kontrolli on vääräntyyppistä, jos sen päämääränä ei ole lapsen kehitys, vaan perheen kunnian vaaliminen.
Äärimmäisellä sosiaalisella kontrollilla voi olla kohtalokkaat seuraukset sen uhrille. Huonompi itseluottamus, somaattiset vaivat, heikentynyt keskittymis- ja oppimiskyky ja unettomuus ovat äärimmäisestä kontrollista ajan myötä seuraavia sivuvaikutuksia.
Itsetuhoisuutta ja passiivisuutta saattaa esiintyä. Olen jutellut monien tyttöjen kanssa, jotka kertovat, etteivät jaksa elää enää. Kun joutuu elämään vuosien ajan tuollaisessa nuhteessa vuosien ajan, monet eivät pysty pistämään hanttiin pakkoavioliiton edessä. Heidät on murrettu täysin, Cruz sanoo.
Trondheimin yliopiston raportissa todetaan, että tiedon puute (tai miksei sen pimittäminen) äärimmäisestä kontrollista saattaa johtaa vakaviin seuraamuksiin tai ongelmien aliarviointiin.
Cruzin mukaan yhteiskunnan avustuskoneisto putoaa usein kahteen sudenkuoppaan; jos ihanan värisevä vieras kulttuuri ei paina vaakakupissa Norjan lakeja enemmän, niin sitten kunniaan liittyvä väkivalta tupataan aliarvioimaan.
Ihanaa <3
Vanhemmat retuuttivat häntä tai löivät avokämmenellä, koska hänellä oli vääränlaiset vaatteet päällä, hän käyttäytyi väärin tai esimerkiksi erehtyi seisomaan pojan vieressä koulun pihamaalla.
Tällaisia kertomuksia löytyy Trondheimin yliopiston julkaisemassa maahanmuuttajayhteisöjen keskuudessa esiintyvää kunniakontrollia käsittelevästä tutkimusraportista. Raporttia varten haastateltiin 17 24-vuotiaita nuoria, jotka kertoivat kokemuksistaan. Valvonta, rajoitukset, fyysinen väkivalta, uhkailu, valheiden levittely, halventava kielenkäyttö ja eleet toistuivat nuorten kertomuksissa.
Yksi haastateltu tyttö kertoi hänen äitinsä uhanneet tappaa hänet, koska hän kieltäytyi menemästä naimisiin.
Vuodesta 2008 lähtien IMDi on pyörittänyt pakkoavioliittojen vastaista projektia. 30 vähemmistöneuvonantajaa on sijoitettuna 26 eri kouluun. Neuvonantajien tavallisimmat työtehtävät liittyvät kuitenkin pakkoavioliittoja arkisempiin ongelmiin.
Viime vuonna vähemmistöneuvonantajat raportoivat 173:sta niin sanoutusta äärimmäisestä kontrollitapauksesta. Kasvu on ollut reipasta, sillä vuonna 2011 sattumuksia rekisteröitiin vain 91. Useimmin uhrin asemassa ovat tytöt. Esimerkki tavallisesta tapauksesta on, että tytöt tuodaan kouluun ja haetaan sieltä pois joka päivä. Koulupäivän aikana heidän veljensä tavallisesti katsovat siskojen perään haukan lailla.
Meidän määritelmämme mukaan kyse on äärimmäisestä kontrollista, jos nuoret eivät saa osallistua tavallisiin vapaa-ajanaktiviteetteihin ja koulutyöhön. Silloin nuoren vapaudelle asetetaan vakavia rajoituksia, kertoo ennakoivan työn tiimiä IMDi:ssä vetävä Inger Axelsen.
Axelsen painottaa, että he eivät tiedä mitään ilmiön todellisesta laajuudesta. Hänen mukaansa ankaran kasvatuksen ja äärimmäisen kontrollin väliin jää aina harmaa vyöhyke.
Sattumusten määrä kouluissa, joissa meillä on neuvonantajia, saattaa mahdollisesti johtua siitä, että apua uskalletaan kysyä ja että nuoret ovat huomanneet sen kannattavan. Avoimuus näiden kysymysten ympärillä on lisääntynyt, Axelsen arvioi.
Michael Cruz työskentelee kolmen kaupunginosan vähemmistöneuvonantajana Oslon Groruddalenissa. Neljän kuukauden aikana viime syksynä Cruzin kohdalle osui 22 sattumusta, joihin sisältyi uhkailua, väkivaltaa, pakkoavioliittoon painostamista ja tapauksia, joissa lapset jäivät palaamatta kotiin ulkomaan lomamatkoiltaan.
Kotona nuoria saatetaan hakata ja kutsua heitä huoriksi, koska heidän asusteensa ovat liian länsimaisia. Tämä ei välttämättä tarkoita sitä, että isä tai äiti välttämättä kokisivat asian suoraan ongelmaksi. Väkivalta saattaa puhjeta siitä, miten muut kommentoivat tytön pukeutumistyyliä. Ympäristö odottaa, että vanhemmat pistävät jälkikasvunsa ojennukseen, Cruz sanoo ja jatkaa;
Tämä on kunniaan liittyvää väkivaltaa. Kunnia on pohjimmiltaan on myönteinen käsite, mihin mukaan voi laskea urheuden ja vieraanvaraisuuden. Mutta kunniaan saattaa liittyä myös naisten siveysasiat heidän seksuaalimoraalinsa ja käyttäytyminen. Monissa yhteisöissä kunnia lasketaan sosiaaliseksi pääomaksi. Perheen kunniaa pyritään vaalimaan samoin tavoin kuin vahdit omaa lompakkoasi. Huhut saattavat osoittautua kohtalokkaiksi perheelle, Cruz sanoo.
Hän kertoo esimerkistä, missä pakistanilainen tyttö oli hymyillyt pojalle tai polttanut tupakkia. Puolen tunnin päästä sukulaiset Pakistanissa tiesivät tapahtuneesta ja he soittivat tytön perheelle Norjaan ja kavalsivat tämän.
Cruzin mukaan yli puolessa hänen kohdalleen osuneista tapauksista perheen naiset ovat olleet aivot väkivallan takana.
Nämä perheet tulevat patriarkaalisen kulttuurin piiristä, missä vastuu lapsista on sälytetty äidille. Mikäli lapsien kanssa syntyy ongelmia, äiti ei ole hoitanut kasvatusta kyllin hyvin ja näin paineet siirtyvät hänen niskoilleen.
Cruzin mukaan kaikki vanhemmat kontrolloivat lapsiaan, mutta kontrollin ja vapaudenriiston välillä on vissi ero. Kontrolli on vääräntyyppistä, jos sen päämääränä ei ole lapsen kehitys, vaan perheen kunnian vaaliminen.
Äärimmäisellä sosiaalisella kontrollilla voi olla kohtalokkaat seuraukset sen uhrille. Huonompi itseluottamus, somaattiset vaivat, heikentynyt keskittymis- ja oppimiskyky ja unettomuus ovat äärimmäisestä kontrollista ajan myötä seuraavia sivuvaikutuksia.
Itsetuhoisuutta ja passiivisuutta saattaa esiintyä. Olen jutellut monien tyttöjen kanssa, jotka kertovat, etteivät jaksa elää enää. Kun joutuu elämään vuosien ajan tuollaisessa nuhteessa vuosien ajan, monet eivät pysty pistämään hanttiin pakkoavioliiton edessä. Heidät on murrettu täysin, Cruz sanoo.
Trondheimin yliopiston raportissa todetaan, että tiedon puute (tai miksei sen pimittäminen) äärimmäisestä kontrollista saattaa johtaa vakaviin seuraamuksiin tai ongelmien aliarviointiin.
Cruzin mukaan yhteiskunnan avustuskoneisto putoaa usein kahteen sudenkuoppaan; jos ihanan värisevä vieras kulttuuri ei paina vaakakupissa Norjan lakeja enemmän, niin sitten kunniaan liittyvä väkivalta tupataan aliarvioimaan.
Ihanaa <3
