Lapsi valehtelee ja jättää kertomatta asioista.

["vieras"]

Lapsi on 11v ja nyt ei jaksaisi yhtään valhetta enää. Eilen taas jäi valheesta kiinni. Olen sanonut sata kertaa, etten suutu näistä asioista, mutta valehtelusta en pidä ja siitä suutun.

En edes huuda lapselle, enkä varsinkaan käy käsiksi. Mutta silti tuntuu, että lapsi pelkää mun reaktiota ja ei kerro joistain asioista ja jopa valehtelee.

Esim. jos jotain menee rikki. Nämä on niitä asioita mistä ei ikinä kerro, ennenkuin saan itse selville, valehtelee viimeiseen asti. Olen myöskin löytänyt häneltä joitain tavaroita, joita epäilen varastetuksi. Mutta voi toki olla että puhuu totta, että on esim. löytänyt ulkoa.

Mutta lapsi valehtelee melko vakuuttavasti, joten on suuri mahdollisuus, että olisikin varastanut. Varastelusta en ole siis saanut häntä kiinni. Ja koska lapsi osaa valehdella törkeän hyvin, niin... Yhdessä asiassa oli yksi todistaja, mutta silti jaksoi aika pitkään valehdella ettei ole niin tehnyt.

Tulen kai pian hulluksi, jos tuo valehtelu ei lopu. Mistä helvetistä tuo johtuu?

 

["jenni"]

Voisitko esimerkin kautta osoittaa, mitä käy kun luottamus menee? Eli epäilet lasta suoraan jostain teosta, jota hän ei taatusti ole tehnyt. Siinä sitten saa lapsi vakuutella syyttömyyttään ja sinä pääset osoittamaan, kuinka vaikeaa sinun on luottaa kun valehdeltu on ennenkin. Sitten voit ottaa jonkun esimerkin aikuisten asiasta ja osoittaa sen kautta, miksi ihmisten pitää voida luottaa toistensa sanaan kaiken ikäisenä ja kuinka suoraselkäisiä ihmisiä ihaillaan.

 

[ap.]

[QUOTE="jenni";24510412]Voisitko esimerkin kautta osoittaa, mitä käy kun luottamus menee? Eli epäilet lasta suoraan jostain teosta, jota hän ei taatusti ole tehnyt. Siinä sitten saa lapsi vakuutella syyttömyyttään ja sinä pääset osoittamaan, kuinka vaikeaa sinun on luottaa kun valehdeltu on ennenkin. Sitten voit ottaa jonkun esimerkin aikuisten asiasta ja osoittaa sen kautta, miksi ihmisten pitää voida luottaa toistensa sanaan kaiken ikäisenä ja kuinka suoraselkäisiä ihmisiä ihaillaan.[/QUOTE]

Tuolla lailla olen tehnytkin. Mutta minusta jotenkin tuntuu, että lapsi on kieroon kasvanut. Minähän hänet olen kasvattanut, mutta itse en kyllä harrasta tuota valehtelua, en lapsenakaan.

 

["Nekku"]

Luulen, että lapsen on vaikea puhua sulle. Uskon hyvinkin, että pelkää kertoa totuutta. Yritä jotenkin lähentää teidän suhdetta, harjotelkaa vaikeista asioista puhumista, tms. Olet varmaan ihan hyvä äiti ja parhaasi teet, mutta joku vaan mättää siinä vuorovaikutuksessa. Lapset ovat todella huomiokykyisiä, joten vaikka et huuda tai lyö, on hänelle todennäköisesti aivan selvää että olet silti vihainen.