Lapsi vai ei? Mitä teen?

Olemme seurustelleet tyttöystäväni kanssa päälle vuoden. Ikää molemmilla 19 vuoden hujakoilla, nyt tyttöystäväni haluaa vauvaa, eikä jaksa odottaa vuottakaan. Meillä on ollut pieni ero, vauva asioiden takia.

Nyt olen melkein luvannut vauvan tyttöystävälleni, mutta silti olen jälkeenpäin sanonut hänelle, että en ole varma tästä, koska pelkään vauvoja, ainakin vielä tässä iässä.

Tyttöystäväni kyllä lupailee, että saisin tehdä niin paljon omia juttuja kuin haluan ja mennä sinne tänne ja hän voisi olla vauvan kanssa.

Sitä tulisi kyllä pyörittyä aika paljon kavereiden kanssa jotka on sinkkuja. Enkä voisi kummiskaan seurata niitä aivan joka paikkaan, koska muuten tulisi huono omatunto, koska seurustelen. Sen jälkeen voi tulla mieleen, että miksen mäki voisi olla sinkku.

Pelkään myös, että tulee ikävä sinkkuelämälle, jota olen kauan elänyt ja olin silloin onnellinen kun ei ollut mitään murheita.

Onko tämä oikein, että olisin tekemässä lasta, kun en todellakaan ole varma asiasta?

Voisihan sen toki vanhempanakin tehdä, mutta ei saman ihmisen kanssa ja pelkään että myöhemmin tulee katuma päälle, kun en tehnyt sitä nuorempana.

Ja jos en suostu tähän niin aika varmasti erotaan :/ . Pelkään myös, että tulee katuma kun menetin näin ihanan tyttöystävän, Joka on oikeasti maailman ihanin ja ymmärtäväinen jne. :/

Tämä pitäisi nopeasti saada päätökseen, koska lähden tammikuussa inttiin. Tuntuu että sekoan lähi aikoina ja pitäisi esimerkiksi saada lykkäystä armejaan tj. :/

Tämä on muuten ensimmäinen pitkäaikainen seurustelusuhteeni, eikä
mulla ole oikeen ketään kenenkä kanssa puhua tästä asiasta, muutakuin tämä tyttöystäväni. Vanhempien kanssakaan en ole näin väleissä että uskaltaisin tälläsista puhua. Mielessä on kyllä käynyt terpeutit, mutta en tiedä yhtään mitä tekis.

Toivottavasti saisin jotain apua?

 

Jos sinusta yhtään tuntuu että et ole vielä valmis vanhemmaksi, niin elä ryhdy siihen. Kerkeet vielä kyllä ja niin tyttöystäväsikin

 

Älä tee isoja päätöksiä toisen painostamana, vaan omasta tahdostasi.

 

Raskaus- ja pikkulapsiaika voi yllättää ikävästi, vaikka suunnitelmat olisi toisenlaiset. Minä jouduin esikoista odottaessani 22-vuotiaana täysin yllättäen vuodelepoon jo raskauden puolivälistä asti, eli mieheni täytyi hoitaa ihan kaikki kodin askareet, jopa minun vessassa käyttämisen, joutui olemaan töistäkin paljon poissa sen takia. Ja kolmannella lapsella oli karmea koliikki, kirkui 4kk ajan yöt päivät, vaikka minulla oli mies jatkuvasti läsnä niin olin täysin uuvuksissa ja poikki. Eli ei tyttöystäväsi voi mitenkään luvata että saat tulla ja mennä miten haluat, sitä paitsi jos päätät ryhtyä isäksi niin sinulla on velvollisuus lastasi kohtaan olla läsnä hänen elämässään. En tarkoita tätä yhtään pahalla, mutta tulee tunne että jos tyttöystäväsi yrittää "kiristää"; joko vauva tai ero, niin tekisi hänellekin hyvää vielä kasvaa muutama vuosi ja miettiä asiaa.. Minulla itselläni ja usealla kavereistanikin oli siinä 18 vuotta täyttämisen jälkeen vaihe jolloin teki mieli vauvaa, onneksi ei silloin ollut vielä miestä toteuttamassa haavetta, koska en todellakana olisi ollut valmis hommaan vaikka niin luulin! Mielipiteeni on että jos todella rakastaa toista niin kunnioittaa häntä, toivottavasti olet tyttöystävällesi muukin kuin väline lapsentekoon. Jos et vielä tunne olevasi valmis isäksi niin miksi ette vielä odottaisi muutamaa vuotta, edessä on kuitenkin sitten elinikäinen pesti, vähintään seuraavat 18 vuotta kaikki rahanne menevät lapseen eikä rahaa omiin harrastuksiin tai baari-iltoihin jää (jos ette ole erityisen hyvätuloisia).

 

\

Olemme seurustelleet tyttöystäväni kanssa päälle vuoden. Ikää molemmilla 19 vuoden hujakoilla, nyt tyttöystäväni haluaa vauvaa, eikä jaksa odottaa vuottakaan. Meillä on ollut pieni ero, vauva asioiden takia.

Itse täytän 19 ja kauhea vauvakuume aviomieheni kanssa päällä.HUOM!Se on meillä molemmilla.
Kuule..jos esim minäkin olisin lapsen ekalla vauvakuumeellani hankkinut,olisin jo n.4 vuotiaan lapsen äiti.Mutta en ole.Miettikää asiaa tarkemmin.

 

Jos et ole valmis olemaan isä sille lapselle, niin käytä kortsua.

Ei se niin mene, että saat mennä missä lystättää, kun teillä on vauva. Vaikka se sun tyytöystäväs anatiskin sun mennä, niin semmoinen ei ole mitään vanhemmuutta. Lapsesta pitää ottaa vastuu ja isän on oltava paikalla ja osallistuttava vauvan ja kodin hoitoon yhtä paljon, kuin äidinkin.

Vauva ei ole mikään leikkijuttu.

Me saatiin vauva mun miehen kanssa 19 vuotiaana vahingossa. Mutta mun mies on ollut lapselle tosi hyvä isä. Mutta se meinaa sitä, ettei enää voi olla itsekäs. Enää ikinä. Se meinaa sitä, että perheenisä katsoo, että lapsilla on mitä tarvitaan, ja sitten äidillä, ja jos vielä sittenkin on varaa, niin voi hankkia jotain itselleen.

Perheenpäänä oleminen tarkoittaa juuri vastuunottamista.

 

Tunnut fiksulta tyypiltä, joten varmasti teet fiksun ratkaisun tässäkin asiassa. Tyttöystäväsi ei yksinkertaisesti tiedä mitä kaikkea lapsenhoito tuo tullessaan. Se muuttaa oikeastaan koko elämänne. Jotenkin kuulostaa, että tyttöystävälläsi on pakkomielle. Jo tuo kertoo, etten usko homman onnistuvan, koska hän kiristää asialla sinua. Minä en suostuisi moiseen. Tottakai sinusta tuntuu nyt, että murrut jos hänet menetät, muttei ole oikein kiristää toista tuollaisella asialla. Että jos ei tehdä vauvaa niin tulee ero. Outoa. Ei tuo ole rakkautta. Antakaa ajan kulua, tutustukaa toisiinne, hankkikaa koulutus ja työpaikat, yhteinen koti ja vasta sen jälkeen olisi lasten vuoro.

Toivottavasti osaat tehdä oikean ratkaisun. Mutta älä missään nimessä suostu siihen vain siksi, että sinua painostetaan. Olette niin kovin nuoria vielä. Itse tein lapsia kolme vuotta teitä vanhempana ja yllätys oli suuri kuinka voi pieni ihminen sitoa, eikä sitä voi antaa pois, se on siinä lähes 20 vuotta ja siitä on pidettävä huolta. En usko millään, että tyttöystäväsi suostuisi hoitamaan vauvaa yksin sinun viettäessäsi aikaa kavereittesi kanssa, ei tiedä tyttö mitä lupaa.

Kaikkea hyvää ja kasvakaa aikuisiksi ennen noin suuria päätöksiä.

 

Älä suostu, jos et itse ole valmis! Vauvan saaminen vaatii myös sinulta sitoutumista, ei voi jatkuvasti käydä ulkona, vaikka tyttöystävä saanookin että saat kyllä mennä omia menoja. Lapsi muuttaa elämää niin paljon. Se ei tarkoita että elämä loppuu, mutta muuttuu tosi paljon ja se myös vaatisi sinulta paljon sitoutumista kotiin ja perheeseen. Kannattaa miettiä tarkasti!

 

Lisäys vielä tähän väliin: annoin vähän väärän kuvan tyttöystäväni vauvakuumeesta.. Eli siis vauvakuume ei ole mikään uusi juttu, vaan on se hänellä ollut jo monta vuotta, ainakin 15 vuotiaasta asti. Tyttöystävälläni on myös tosi paljo kokemusta lasten ja ihan pienten vauvojen hoidosta, ei se hänelle mikään outo juttu oo. Hän kyllä tietää mitä on haluamassa, ollaan tästä ennenkin paljon keskusteltu, mutta nyt tää on vain siinä vaiheessa, että pakko "päättää" ja puhua enemmän.

Kiitos vastanneille!

 

Ihan suoraan sanottuna vauvassa on kova työ ja vastuu. Itse sain ekani 19v ja mies oli 23v. Kumpikaan meistä ei arvannut mitä oli edessä... Nuoruus ja siihen liittyvä bilettäminen jäi. Älä missään tapauksessa suostu jos toinen vaatii ja uhkailee asialla. Perheen ehtii perustamaan myöhemminkin.

 

Te olette vielä niin nuoria että ehditte myös odottamaan!
Jos tyttöystäväsi painostaa sinua lapsen saantiin niin silloin syyt eivät ole järkeviä.Ihan hyvin voisitte odottaa muutaman vuoden, ei ole mikään kiire!

 

Itse en olisi vanhempanakaan ruvennut lapsentekopuuhiin vain vuoden seurustelun jälkeen. Mielestäni kyseessä on niin iso asia, että sitä pitää haluta itsekin, eikä vain siksi, että toinen painostaa.

 

\

Tyttöystävälläni on myös tosi paljo kokemusta lasten ja ihan pienten vauvojen hoidosta, ei se hänelle mikään outo juttu oo

Minä ehdin itse toimia lastenhoitajana 7 vuotta ihan pienten osastolla ennen oman lapsen saamista ja se oli täysin eri asia kuin olla sataprosenttisesti vastuussa omasta vauvasta ja jatkuvasti läsnä. Jos vauva on kärttyinen, tyttöystäväsi ei pääse suihkuunkaan ilman vauvaa! Salliiko teidän taloudellinen tilanne vauvan hankkimisen; riittääkö rahat vakuutuksiin jne? Meillä molemmat olivat työssäkäyviä lapsen syntymän aikaan, mutta silti veti talouden tiukille vaikka säästävästi eletään eikä ollut tapana käydä esim. baarissa kuin pari kertaa vuodessa..

Lapsi on teidän yhteinen, et siis voi luvata tekeväsi lasta tyttöystävällesi ja jättää sitä hänen hoidettavakseen. Jos päätät ryhtyä hommaan, on sinun oltava läsnä jatkuvasti, vaihdettava kakkavaippoja monta kertaa päivässä, keiteltävä rintapumpun osia keskellä yötä, kantaa vauvaa kun hän itkee vatsakipujaan tai hampaiden tuloa keskellä yötä.. Isä on yhtä tärkeä vauvalle kuin äiti jos imetystä ei oteta lukuun, ja lapsen kasvaessa yhä tärkeämpi. Isältä poika saa miehen mallin ja tytölle hyvä isäsuhde on itsetunnon perusta (ehkäisee anoreksiaa yms sitten teininä). Vauvat ovat suloisia, ymmärrän että tyttöystäväsi toivoo vauvaa, mutta teidän molempien on ymmärrettävä että lapsi kasvaa nopeasti ja olette "kiikissä" ihan lopun elämäänne sen kanssa.