Lapsi takaisin!

Kaikkihan alkoi parisen vuotta sitten. Meillä on exäni kanssa 2006/04 syntynyt tyttö. Erottuani lapsen isästä asuimme tytön kanssa kahden. Sairastan pahaa masennusta jonka takia arki lapsen kanssa oli, noh.. haastavaa. Vuoden 2011 keväällä isä päätti hakea lapsen yksinhuoltajuutta ja lapsen asumista luokseen.
Sos. toimi päätti ettei anna yksinhuoltajuutta isälle, ei tarpeeksi syitä moiseen. Isä ilmoitti tällöin ettei sitten myöskään ota lasta luokseen asumaan kerran ei saanut yksinhuoltajuutta.
Tästä muutama kk. eteenpäin kohtasin todellisen romahduksen, jouduin hetkeksi osastohoitoon jolloin lapsi meni isälleen. Tämän jälkeen, sos. toimen suosituksesta lapsi sitten muutti kuitenkin isänsä luokse. (meille jäi yhteishuoltajuus)

No, isä oli uusissa naimissa ja he odottivat perheenlisäystä. Muksu syntyikin vuosi sitten.

Tänään sain puhelun lapsen isältä. Hän haluaa että tyttömme muuttaa takaisin luokseni!!
Arki ei kuulema suju, lapsi puhelee että tämä isän uusi vaimo on syy miksi isi ja äiti ei asu yhdessä. (mikä ei ole totuus)
Tyttö puhuu jatkuvasti, sekä minulla ollessaan että kuulema isänkin luona että haluaa muuttaa takaisin luokseni.
Nyt isä siis soitti että hänellä ei aika riitä jakaa uuden lapsen ja yhteisen tyttäremme välillä. Tuntee että lapsemme ei saa tarpeeksi huomiota häneltä, että minä pystyisin enemmän rakkautta ja huomiota antamaan lapselle.

Tunteeni ovat todella sekaiset. Toisaalta olen onnesta soikeana että saan lapseni takaisin luokseni asumaan.
Toisaalta pelkään masennukseni takia että arki käy taas liian raskaaksi.

Toisaalta en voi käsittää exäni suhtautumista lapseen.
Uusi vaimo ei tunnu hyväksyvän lastani mitenkään, ovat napit vastakkain kokoajan. Ennen kuin he saivat yhteisen lapsen oli tilanne siedettävä, uusi vaimo kyllä sieti lastani mutta teki hyvin selväksi ettei ole hänen lapsensa.
Tuntuu että exäni "hylkää" esikoisensa vain koska lapsi ja uusi vaimo eivät tule toimeen keskenään ja uuden liiton lapsi olisi tärkeämpi kuin esikoinen.

Ajatukset on ihan sekaisin.. Tottahan lapseni saa takaisin luokseni muuttaa, mutta miten hän mahtaa ajatella asian kun isä noin "hylkää"..

 

Eli otsikon olisi pitäny liittyä seksiin tai väärän mallisiin haalareihin nii olis lukijoita/kommentteja saanu.. Niimpä niin.

 

Lapsen etu taitaa olla muuttaa luoksesi. Hae apua sekä lapselle hylkäämiskokemuksen takia että itselle jaksamiseen. Sinä saat olla onnellinen omasta puolestasi, huolehtimatta miehen suhtautumisesta. Minäkään en ymmärrä, miten lasta voi pitää kuin lemmikkiä, luopua siitä ajanpuutteen takia. Lapselle ei varmaan kannata mainostaa sitä, että isä on halunnut päästä hänestä eroon, vaan kertoa kuinka sinä iloitset siitä, että hän tulee luoksesi. Et kertonut, kuinka tiiviisti olette olleet tekemisissä, kuinka paljon lapsen arki muuttuu, kuinka läheinen hän sinun kanssasi on?

 

Olen sen aikaa kun lapsi on isällään asunut tavannut lasta joka toinen viikonloppu sekä lomillaan ollut 1vko-3vko luonani. Olemme lapsen kanssa tosi läheiset. Muksu on isälle muutosta asti kysellyt milloin pääsisi muuttamaan takaisin luokseni, että lapsen kannalta varmasti on tosi onnellinen että pääsee takaisin.
En tietenkään aio "mainostaa" että isäpä ei nyt jaksakkaan enää kanssasi. Aion TODELLAKIN tehdä selväksi kuinka äärettömän onnellinen olen siitä että hän luokseni muuttaa.

Aion olla yhteydessä sos. toimistoon ja kysellä mitä apua arkeen sieltä suunnalta olisi tarjolla. Sekä tietysti jatkaa omaa kuntoutustani MTT puolella. Pelottavaa tämä silti on.. Oman jaksamisen kannalta.

Ja mitä enemmän mietin miehen käytöstä, sitä vihaisemmaksi tulen..

 

Onpa paskamainen tilanne lapselle. Mutta ihan varmasti parempi muuttaa sinun luoksesi, pahoista äitipuolista on viime aikoina ollut ihan riittävästi uutisia. Hae apua omaan jaksamiseen, perhetyötä tms.

 

pompotatte lasta kun palloa..ei oo mukavaa luettavaa kummankaan osalta.

 

Kauhee selitys, ettei muka riitä aika kahdelle lapselle. Voi hohhoijaa. Selkään pitäis antaa tommoselle isälle ja uudelle vaimolle myös.

Jos sun voimat riittää, niin hienoa että lapsi saa kodin sun luota. Ja tosi järkevää, että aiot pyytää apua! Eikä se, että on aiemmin ollut vaikeitakin jaksamisongelmia, tarkoita sitä ettet nyt jaksaisi. Kaikkihan voi mennä ihan hyvinkin, varsinkin jos sulla on tukea ja apua saatavilla.

 

Jotenkin surullista ettei kumpikaan oikeastaan tunnu haluavan lasta luokseen.

 

Kyllä minä lapseni takaisin haluan!!! Enhän sitä alunperinkään olisi isälleen halunnut antaa, mutta lastenvalvoja näki lapselle edullisemmaksi päätökseksi että lapsi isälleen muutti sairauteni ja jaksamiseni ollessa mitä oli.

Haluampa vain kuulla mitä isä lastenvalvojalle selittää kun uudelleen mennään muuttoasioista puhumaan..

 

olisiko parempi antaa lapsi pois kokonaan, äiti kärsii mt ongelmista ei saa itseään kuntoon pelkää ottaa lapsen luokseen ja ei isästäkään hyvää sanottavaa valitettavasti löydy kun nyt edellisen liiton muksu ei sovikkaan siihen täydelliseen perhe elämään. Tässä olisi jo lastensuojeluilmon paikka kun lasta pompoellaan kuin palloa, voi lapsi parkaa

 

hmm.. tattista vaan