lapsi sanoo ettei pidä ainoasta kaveristaan

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Meidän 4vuotiaalla on yksi kaveri tässä naapurustossa. Ovat tunteneet vauvasta asti, mutta jo pidemmän aikaa lapseni on sanonut ettei halua leikkiä kaverinsa kanssa. Kuitenkin leikit vaikuttavat sujuvan hyvin, harvoin on jotain pientä kinaa. Miten noin pieni vois olla pitämättä kaveristaan ilman mitään kummoista syytä? Toinen lapsi ei kiusaa tai muutenkaan ilkeile. Mitä tilanteelle oikein voi tehdä? Tähän mennessä oon aina saanut puhuttua lapsen leikkimään kaverinsa kanssa mutta kannattaako painostaminen.
 
Ehkä sen toisn lapsn leikit ovat tylsiä oman lapsesi mielestä tms. tai voihan olla, että kaipaa vain välillä muuta seuraa.
Eikö naapurustosta löytyisi muita kavereita, joiden kanssa välillä leikkiä.
 
Ei tunneta muita lapsia tästä läheltä. Sitä vois kuvitella että mieluummin yksi (tylsä)kaveri kuin ei kaveria ollenkaan. Mutta pahennanko vaan tilannetta jos yritän houkutella omaa lasta pitämään toisesta?
 
Ei tunneta muita lapsia tästä läheltä. Sitä vois kuvitella että mieluummin yksi (tylsä)kaveri kuin ei kaveria ollenkaan. Mutta pahennanko vaan tilannetta jos yritän houkutella omaa lasta pitämään toisesta?
Joo, helposti menee metsään, jos väkisin yrität saada heitä leikkimään keskenään. Onko siellä lähellä mitään leikkipuistoja tai kerhoja/harrastusmahdollisuuksia lapselle, menisitte kerran pari viikossa sellaiseen, ja yritätte sieltä löytää uutta seuraa.
Onko lapsi päiväkodissa vai kotona? Jos kotona, niin ehdottomasti kannattaa muutakin seuraa etsiä, kun yksi vanha kaveri.
 
  • Tykkää
Reactions: AivanSama
Myös liikaa kotona oleva lapsi ns. mökkiytyy, eli lapsesta tuntuu hankalalta nostaa sitä omaa vireystasoa kun kotiin tulee kaveri. Sama asiahan tapahtuu aikuisellekin, jos on liikaa kotona ja oma vireystaso on laskenut kuuntelemaan kellon tikitystä ja puuhastelemaan rauhallisesti niitä omia puuhiaan. Toisten ihmisten tapaaminen ja meneminen ja tuleminen alkaa silloin tuntua rasitteelta.
Omalla lapsellani tämä ilmiö tapahtuu jo muutamassa päivässä, jos ollaan kotona eikä meillä käy sinä aikana lapsia leikkimässä. Hän ei halua nähdä ketään, ei mennä minnekään, haluaa vaan tehdä omia juttujaan. Sillä ei ole kaverin ominaisuuksien kanssa mitään tekemistä. Niinä päivinä kun lapsi on ollut päiväkodissa, tai meillä on paljon lapsia leikkimässä, hän pääsee sen kynnyksen yli, on aktiivisempi ja sosiaalisempi ja orientoituu enemmän toisiin ihmisiin.

Itse olen yrittänyt opettaa lapsilleni, että ihmissuhteet eivät ole ensisijaisesti tykkäämisjuttuja,koska aina tulee se hetki että jompi kumpi ei tykkää toisesta. Lapsella kun on ailahteleva mieli muutenkin, niin ihan turhaan tulee pahaa mieltä ja riitoja, jos töksäyttää toiselle ettei ole enää tämän kaveri. Asian voi hoitaa muutenkin, kunnes lapsi yleensä on unohtanut ettei enää toisesta tykkääkään. Ainahan ei vaan kemiat kohtaa, ja kiusaamiset tms. on asia erikseen, mutta arkipäivän kaveruudessa on ne hankalatkin hetket. Lapsi vasta harjoittelee sosiaalisuutta ja kompromissien tekoa, ja sellaista joustavuutta että osaa säädellä omaa vierystasoaan ja tunnetilaansa. Ne kaikki harjoitellaan näissä kaverisuhteissa.

Itse katsoisin rauhassa miten asiat kehittyvät, ja kiinnittäisin huomiota siihen, onko se tosissaan tämän kaverin seura mistä lapsi ei tykkää, vai onko se ylipäänsä vain hänelle vaivalloista lähteä siihen leikkimoodiin. Pitkäaikaiset kaverisuhteet on arvokkaita, lapset kasvavat ja sosiaaliset taidot kehittyvät. Sinnikkäästi vaan järjestäisin niitä leikkihetkiä. Tuo kaveruus on tärkeä pääoma kun koulu alkaa, ja voi kantaa aikuisuuteen asti. Vähällä kummalla en antais lasten sitä omalla pöllöilyllään katkaista.
 
Eikö se muksu osaa yhtään sanoa että miksi ei tykkää? Lapset on tarkkoja ja toisessa on vähänkään mitään kummallista niin saattaa mennä ei tykkää osastoon. Ja tilanne ei välttämättä tule just silloin kun vanhemmat seuraa tilannetta vierestä.
 
Määräileekö toinen? Mun tytöllä leikit sujuu kaverin kanssa mutta aika ajoin kaveri määräilee liikaa ja tyttöni haluaa pitää pari vk taukoa, sitten taas leikit sujuu.
 
Itse yrittäisin selvittää miksi ei tykkää ja kannustaa leikkimään yhdessä. Näin lapsi myös oppii ettei käännä selkäänsä heti asialle mikä ei tunnu hyvältä ja oppii että vaikka ei tykkää niin toimeen voi kuitenkin tulla.
 
no mä sanoisin, että no et sitten leiki hänen kanssaan, ja katsoisin mitä tapahtuu. pyytääkö lapsi kohta päästä leikkimään tämän kaverin kanssa. jos ei pyydä, niin sit hän varmaan on tosissaan, ettei halua tuota toista kaverikseen.
 
Jos lapsesi ei kerran halua leikkiä tämän yhden kaverinsa kanssa, niin anna asian olla.
Kun kyse on 4- vuotiaasta, niin saattaa olla, että kolmen päivän päästä se on täysin erimieltä, jos sinä et väkisin tuputa kaveeraamaan muiden kanssa.
 

Yhteistyössä