Lapsi repii ja levitelee aivan kaiken, koskakohan loppuu?

[Tyhmää]

Alkaa jo kyllästyttää kun lapsi repii, silppuaa ja heittelee ympäriisä aivan kaiken minkä käsiinsä saa. Sitten kun kieltää tai ottaa esim. kirjan tai valokuva albumin pois hakkaa päätään seinään, lattiaan tai hyllyn reunasn, itkee ja kun on vähän rauhoittunut alkaa sama repiminen ja silppuaminen uudestaan ja taas kun kielletään alkaa sama kuvio aina uudestaan. Mitään minkä saa repimällä rikki ei voi pitää lapsen ulottuvissa. Sama touhu esim. vastekaappien kanssa, kaikki vaatteet pitää vain äkkiä heitellä ympäriinsä ja kun kieltää alkaa pään hakkaaminen ja itku ja takaisin levittelemään samoja tavaroita.

Minkä ikäisenä voi olettaa tällaisen kaiken tuhoamisen vähenevän? Ikää on nyt 2 v 2 kk ja tuntuu ettei mikään kieltäminen, tavaran pois ottaminen tai lapsen sylissä pitäminen auta. Heti kun tulee uusi tilaisuus sama meno jatkuu.

 

[Äkäinen Hra Majuri]

Kuria sille perkele

 

[....]

Onko lapsi muuten kehittynyt normaalisti? Sanoo sanoja jne.? Nimittäin oma autistinen lapseni käyttäytyi noin tuossa iässä ja ei siis ollut ihan normaali...

 

[TiiBii]

Osta pieni teltta. Pystytä se vaikka olohuoneeseen. Sit pyydät kaikkia kavereita tuomaan vanhat sanomalehdet ja tunget ne ja lapsen telttaan ja hyttysverkko kiinni.

 

[Äkäinen Hra Majuri]

Osta pieni teltta. Pystytä se vaikka olohuoneeseen. Sit pyydät kaikkia kavereita tuomaan vanhat sanomalehdet ja tunget ne ja lapsen telttaan ja hyttysverkko kiinni.

Ai kurittomuudesta pitäis vielä palkita teltalla? :headwall: Koivuvitsaa se penikka kaipaa

 

[Jaa a]

Ei kuulosta normaalilta. Tai meillä lapsilla repimistä on ollut vain alle 1v:n ikäisillä vauvoilla.

 

["triinu"]

Tulee myös mieleen tuo autismi (kuvaillut oireet täsmäävät aika hyvin)...

Omaa elämää ei muuten kannata ihan turhaan vaikeuttaa ja kerätä stressiä sietämällä tuollaista touhua. Laita lapsi valjailla kiinni tuoliin tai rattaisiin aina kun et muuten pysty estämään "tuhokäytöstä".

 

[Tyhmää]

Ei oikein ole kunnollista vertailukohdetta kun on ainut lapsi ja sutten vielä sekin kun jos ihmettelen jotain niin kaikki hokevat, että jokainen lapsi kehittyy yksilöllisesti. Mutta neuvolakortissa kun on se taulukko mihin laitetaan rasti ruutuun kun lapsi esim. Hymyilee, kääntyy selältä mahalleen, konttaa, nousee tukeavasten seisomaan yms. niin lähes kaikki rastit ovat niiden tummennettujen viivojen sisällä eli keskivertoa ja joutain taitoja on oppinut muutamaa kuukautta keskuvertoa aiemmin. Istumaan meni lattialla omatoimisesti vasta vähän ennen 1 v synttäreitä (oli jo kävellyt hyllyn reunoja pitkinkin vaikka kuinka kauan mutta istumaan ei "älynnyt" nousta) ja kävelemään ilman tukea lähti vasta 1 v ja 2 kk iässä mutta tällöin jäi konttaus samantien lähes kokonaan pois eli konttaus vaihtui samantien kävelyyn.

Puheesta olen ollut huolissani kun käyttää lähes kokonaan "omaa kieltään" mitä me vanhemmat vain ymmärrämme. Neuvolasta saimme vain kontrolliajan puolen vuoden päähän. Omalla kielellä puhuu muutamia 2-3 sanan lauseita mutta lauseita oikeista samoista ei taida olla yhtään. Kaikkien ymmärtämiä sanojakin on todella vähän noin 8. Tähän päälle on lähes oikeita sanoja aika paljon esim.: äitä = äiti, pookkana = porkkana, kiija = kirja yms.

Minkä ikäisellä autismi voidaan todeta tai se alkaa näkyä? Minulle se on aika vieras asia ja lähes ainut mitä autistisista henkilöistä tulee mieleen on, että he ovat pääasiassa sulkeutuneina omaan maailmaansa tai eivät kaipaa muiden seuraa. Minkä ikäisenä tämä alkaa ilmetä? Nyt lapsi on vielä todella sylin ja läheisyyden kipeä eli peruuttelee usein syliin istumaan, halailee ja pussailee. Lisäksi ottaa esim. kylässä tai puistossa tai muskarissa kontaktia muihin lapsiin ja aikuisiin viemällä heille leluja, oksia tai vastaavaa tai saattaa mennä tutkimaan jonkun muun lelua tai tavaraa ja kyselemään siitä. Tosin tämä kysely tapahtuu lähinnä omalla kielellä eli kaikki eivät välttämättä ymmärrä.

 

[äiti ja lastenhoitaja]

Jaa a... meidän poika 2 v 6 kk:tta levittelee myös kaiken lapsilukot on tosi pop. Mutta leluilla leikkiminen on lähinnä sitä levittämistä... ei revi mitään ainakaan pakonomaisesti, toisaalta ei yleensä saa sellaisia (esim. paperia) käsiinsä. Kiukustaa toki kun jotain kielletään, sehän nyt kuuluu ihan ikään -> omaan tahtoon.

Ja puhe oli 2 vuotta 2 kuukautta vanhana ihan omaa mokellusta, tavuja, pari hassua sanaa. Nyt jo tulee satoja sanoja ja alkaa olla selvempiä. Lauseita ei tule. Juuri oltiin neuvolassa kontrollissa ja ihan normaalisti kehittyneen pojan paperit sai, vaikka puhe kehittyy hitaammin se on ihan normaalia, ja toisaalta on muissa taidoissa tosi etevä poitsu

Mielestäni lapsesi kehityksessä ei kuulosta olevan mitään huolestuttavaa... puhuu meidän lapseen verrattuna siis jopa hyvin. Ottaa kontaktia muihin, motorisesti hyvin kehittynyt jne. Hän on vain kiinnostunut tutkimaan asioita (tonkiminen ja levittely) ja ehkä hänellä saattaa joku pienoinen pakkomielle olla siihen repimiseen, mutta ei sen tarvitse tarkoittaa vielä mitään sen vakavampaa. Kyllähän monia lapsia kiehtoo esim. paperin repiminen.

 

["hmmm"]

Ei kuulosta autismin kirjon tyypiltä, kun hakee kontaktia kuitenkin noin hyvin. Meidän autisti ei hae kontaktia, keskittyy vaan tutkimaan omiaan.

 

[lastenhoitaja ja äiti]

Ja noihin pakkomielteisiinkin piti vielä sanomani... omalla pojalla oli siinä kahden vuoden korvilla jonkinlainen pakkomielle autojen järjestelyyn. Monesti katsoimme kuinka tarkasti ja keskittyneesti hän järjesteli autoja, millimetrin tarkkuudella tiettyihin järjestyksiin. Saattoi viihtyä puuhassa pitkäänkin ja uppoutui siihen täysillä.

Mutta niinpä vaan sekin puuha jäi yhdessä kohtaa pois, ja aina kuitenkin on muihin ottanut hyvin kontaktia muuten. Oli muuten vain uppoutunut juttuunsa, niinhän me aikuisetkin joskus ollaan!

Autismin kirjohan on aika laaja, mutta yleensä ovat kyllä sulkeutuneita omaan maailmaansa hyvin pitkiä aikoja, reagoivat voimakkaasti aistiärsykkeisiin (esim. ihan normaaliin kosketukseenkin tai johonkin tiettyyn ääneen), toistavat samoja käytöskaavoja pakonomaisesti yms.

 

[Tyhmää]

Nyt tulin kyllä ajatelleeksi sitä kun lapsi rakastaa liimata tarroja ja järjestellä valokuvia niin menisikö hänellä asiat vähän "sekaisin". Liittyen siis tähän repimiseen. Tarkoitan siis sitä kun omistaa monta sellaista kirjaa missä pitää täydentää kuvia kirjan mukana tulevilla tarroilla niin lapsi usein liimailee ja irrottelee tarroja liimatakseen ne taas uuteen kohtaan. Tämä kun ei onnistu esim. Mainoksen kuvien kohdalla hermostuu ja repii koko lehden.

Sama valokuvien kanssa. Ottaa omasta albumistaan (missä on taskut kuville) kuvia ja käy jakamassa niitä minulle, isälleen ja jos on joku muu paikalla niin jakaa sillekin. Sitten käy valitsemassa osan kuvista takaisin ja laittaa ne takaisin albumiinsa. Eli eikö vain hahmota, että sellaisesta valokuva albumista mihin kuvat on liimattu niitä ei voi ottaa pois ja laittaa takaisin samalla tavalla. Muutenkin rakastaa katsella kuvia ja selittää mitä missäkin tapahtuu ja ketä siinä on.

On siis sellaista älytöntä repimistäkin mutta voisiko osa johtua vain siitä ettei hahmota ettei kaikki toimi samalla tavalla.

 

[lastenhoitaja ja äiti]

Nyt tulin kyllä ajatelleeksi sitä kun lapsi rakastaa liimata tarroja ja järjestellä valokuvia niin menisikö hänellä asiat vähän "sekaisin". Liittyen siis tähän repimiseen. Tarkoitan siis sitä kun omistaa monta sellaista kirjaa missä pitää täydentää kuvia kirjan mukana tulevilla tarroilla niin lapsi usein liimailee ja irrottelee tarroja liimatakseen ne taas uuteen kohtaan. Tämä kun ei onnistu esim. Mainoksen kuvien kohdalla hermostuu ja repii koko lehden.

Sama valokuvien kanssa. Ottaa omasta albumistaan (missä on taskut kuville) kuvia ja käy jakamassa niitä minulle, isälleen ja jos on joku muu paikalla niin jakaa sillekin. Sitten käy valitsemassa osan kuvista takaisin ja laittaa ne takaisin albumiinsa. Eli eikö vain hahmota, että sellaisesta valokuva albumista mihin kuvat on liimattu niitä ei voi ottaa pois ja laittaa takaisin samalla tavalla. Muutenkin rakastaa katsella kuvia ja selittää mitä missäkin tapahtuu ja ketä siinä on.

On siis sellaista älytöntä repimistäkin mutta voisiko osa johtua vain siitä ettei hahmota ettei kaikki toimi samalla tavalla.

No hyvin voi olla. Onko lapsesi temperamentiltaan vielä hieman malttamaton muutenkin ehkä tai ns. tulinen? Eli käpy palaa jos ei onnistu..

Juuri yksi päivä nauroin partaani kun oma poika näki telkkarissa jäätelömainoksen, pomppas sohvalta tuhatta ja sataa ja käsi ojossa telkkaria kohden kops. Koitti vielä sormin irroittaa sitä "jäätelöä" ruudusta. Ei raukka innostuksessaan muistanut että se on vain kuva, naurahti hymyyn kyllä sitten itsekkin kun sanoin hänelle että se on kuva vaan eikä oikea jäätelö, senkin hassu Sitten totesi itsekkin että "kuva".

 

[Tyhmää]

Tuntuu olevan tyyppiä "käpy palaa totaalisesti" jos ei onnistu mutta eikö näin ole kaikilla tuon ikäisillä. Esim. Saa hillittömän huutohepulin ja potkii jalkoja lattiaan jos ei saa kaivettua pienen askin pohjalta viimeisiä rusinoita sitten jos yrittää auttaa niin siitä vasta sota syttyy. Tänään aamulla viikkasin pyykkiä makuuhuoneessa ja lapsi koitti kiivetä meidän vanhempien sänkyyn (korkea jenkkisänkyyn) kun ei onnistunut noin kolmannella yrityämällä alkoi huuto ja sängyn takominen käsillä. Jos taas näkee jotain oikein kivaa hihkuu iloisena, kurottelee ja hyppii tasajalkaa paikoillaan. Jos pitää kovasti jostain katsoo ensin hetken hymy korvissa, laittaa poskeaan vasten ja sanoo aij aij ja päälle vielä kunnon mojova märkä pusu. Tekee siis kaiken hyvin suuri eleisesti ja kovaan ääneen. Keneltäkään ei siis jää huomaamatta onko lapsi iloinen, innostunut, surullinen vai pettynyt.

 

[lastenhoitaja ja äiti]

Ihan NORMAALI

 

[autistin_äiti]

Meillä on autisti, mutta aina ollut kontaktia ottava ja erittäin läheisyydenkaipuinen + iloinen. Päiväkodissakin kaikkien pussattava ja pussaama... sosiaalinen puoli autismidiagnoosissa on vain yksi osa. Itse asiassa hyvin moni autisti on "yliläheinen" tuntemattomallekin eli esim. lapseni koulukavereista iso osa menee kenen tahansa syliin (on siis autistiluokalla). Lapseni on kyllä hyvin omaehtoinen kontaktinoton suhteen ja ei katso kauaa silmiin, jos edes katsoo silmiin. Leluja kiikutteli pienenä kavereille jne. eli otti muut huomioon, mutta varsinainen yhteisleikki viivästyi ikätasoon nähden.

Sitä en osaa sanoa onko aloittajan lapsella autismia. Olen kuullut, että itsensä satuttaminen liittyy siihen (pään hakkaus lattiaan) mutta esim. meillä sitäkään ei ole ollut. Oma lapseni söi kaikki kirjat 3 vuotiaaksi asti eli hajotti ja silppusi kyllä tehokkasti kaiken mitä eteen sattui. Se, mistä autismin havaitsi, oli autojen ja lelujen järjestely jonoihin ja viiveellinen kielellinen kehitys. Osasi sanoa tosi aikaisin muutamia sanoja, mutta siihen se sitten jäikin. Myös ääniyliherkkyyttä oli. Neuvolan kautta päästiin tutkimuksiin.

 

[vierass]

Tähän päälle on lähes oikeita sanoja aika paljon esim.: äitä = äiti, pookkana = porkkana, kiija = kirja yms.

Meinasit, että tuon ikäisen pitää osata jo R Joku osaa, mutta tosi harva kuitenkin.

 

[Tyhmää]

Autistin äiti: Juuri tuo, että jollain on se ja tämä oire kun taas toisella on vain yksi oire joka ei ole kumpikaan niistä mitä muilla on eli on hankalaa kun miettii onko jotain häikkää vai ei.

En tiedä onko lapsi yli sosiaalinen vai ei. Valikoi jollain oudolla kriteerillä ihmiset joista pitää tai joita lähestyy. Tuo katsekontakti voisi olla kyllä yksi huolestuttava seikka mitä en ole aikaisemmin ajatellut eli on siinä varmaan yksi ääripää vaikka terkkari tai lääkäri ei tästä huolissaan ollutkaan silloin kun oli pikku vauva. Silloin kun testattiin miten seuraa katseella lelua katsoi vain terkkaria tai lääkäriä eikä ollut pätkääkään kiinnostunut lelusta. Käänsi siis katsetta vain kun terkkari tai lääkäri käveli hoitopöydän toiselle puolelle ja vasta katseltuaan heitä tarpeeksi keskittyi leluun. Kotona kyllä käänsi katseensa hyvin lelujakin kohti mutta oli aina ensin kiinnostuneempi kasvoista jos oli joku vieraampi lähellä. Tämän huomasi jos joku toi jonkun uuden lelun tuliaidina niin ensin kiinnosti vieras ja sitten vasta lelu kun oli tuijotellut aikansa vierasta. Nyt vähän hankala sanoa tuijotteleeko jotenkin epänormaalin paljon vai vähän kun on niin tottunut lapsen tapaan olla. Mutta ei siis ainakaan välttele katsekontaktia mitenkään eli saattaisi olla ääripää tässä mikä sekään ei varmaan ole hyvä.

Mitään aistiyliherkkyyteen viittaavaa muuta en ole huomannut mutta nyt on tosiaan tullut tuo pään kumauttaminen johonkin jos ei saa tahtoaan läpi. Kopsauttaa päänsä ja sitten vääntää kyyneleen vaikka väkisin ja katsoo sellaisella "kaikki on yhtä tuskaa ja nyt vielä sattuikin" ilmeellä. Jos en reagoi näyttää vielä kohtaa mihin kopautti päänsä ja sanoo "tähä pääää" ja ottaa sellaisen oikein järkyttynyttä esittävän ilmeen. Tämän esityksen jälkeen taas pitää kokeilla joko nyt jo saisi tehdä äsken kiellettyä asiaa.

 

[ei nytihan]

Aika hurjaa tuo pään hakkaaminen tuolla tavalla. Lapsi on kuitenkin jo yli 2v. Ja se, että niin paljon pitää repiä.

 

["xyz"]

Ei repiminen sinällään ole mikään oire. Jotkut lapset vaan haluavat nähdä, mitä on tavaroiden sisällä ja sitä voi jatkua vaikka kouluikään. Onhan repiminen aika hauskan kuulosta, mielenkiintoista ja aktiivista toimintaa, jossa näkee "työn jäljen" välittömästi. Kaapit pitää tyhjentää, koska pitäähän se nyt nähdä, mitä siellä on ja energiaakin on niin valtavasti. Voi olla, että sinulla on vaan temperamenttinen, aktiivinen lapsi. En nyt heti hyppisi seinille autismin kanssa.

 

["jonna"]

Mää olen laittanut hyllyille aina pari asiaa jotka lapsi saa ottaa-keittiön kaapissa on pikkukattila jonka saa ottaa, laatikostossa on lapsen laatikko jossa kirjoja, muita ei saa ottaa, liinavaatekaapissa on hyllyn reunalla kaksi tyynyliinaa mitkä saa ottaa (ja auttaa äitiä vaihtaa lakanat, eli käy asettelemassa nämä tyynyliinat iskän pedille), saunassa on oma mini nappo jne

Auttaisko joku tämmönen?

 

["xyz"]

Jonnalla taitaa olla aika rauhallinen ja helppo lapsi. Sitä tavaraa lähtee niin paljon kuin irtoaa ja kun tavara loppuu on vessapaperit yms kaikkia vahingossa esille jäänyt vaarassa. Meillä onneksi väheni joskus 1,5v siedettävälle tasolle, mutta mikään kasvatuksellinen tuskin tässä hirveästi auttaa. Kiristää vaan lisää hermoja. Vanhemman auttaminen on hyvä niksi, koska jos äiti on nopea, hän ehtii siirtää muut tavarat turvaan sillä aikaa. Jos on hidas, niin tavarat on lattialla ja lapselle ei ole mitään järkeä ruikuttaa. Oma moka.

 

[akava]

Myös se voi turhauttaa ja hermostuttaa lisää kun ei tule ymmärretyksi. Lapsi varmasti ymmärtää ettei häntä nyt taas ymmärretä, puhe kuitenkin vielä niin epäselvää. Otitko ap neuvolassa huolesi puheeksi? Repimisen ja pään hakkaamisen siis.

 

[kokeilepa luvan perästä]

Meidän lapsillamme ei ole mitään vimmaa repiä asioita mutta olen silti järjestänyt heille "luvan perästä repimistä" aina ajoittain.

Mikään ei ole niin kivaa kuin repiä styroksia pikkupaloiksi ! Tuleehan siitä sotkua mutta jälkien siivous yhdessä on hauskaa myöskin kun styroksipalaset yrittävät milloin karkuun ja milloin taas tarttuvat kiinni.
Vessapaperin repiminen rullasta, siis ne viimeiset, kiinniolevat riekaleet, on meidän pienten (4 v ja 2 v)mielestä tosi hauskaa ja järjestän heille aina välillä tälläiset rullat molemmille putsattaviksi.

Voihan olla että jos ei olisi koskaan lupaa "tehdä vähän hölmöjä" niin nämäkin repisivät asioita sitten intovimmoissaan omin päin, vaikea tietää.