Huh, tännehän oli tullut sangen syväluotaavia tulkintoja meidän perheen ongelmista ja lapsemme häiriintyneisyydestä...
Joo, ehkä tämä keskustelu ei johda enää mihinkään järkevään, mutta oikaisempa nyt huvikseno pari asiaa.
Lapsi ei siis ole koskaan aiemmin pissannut tahallaan housuihinsa (kuivaksiopetteluvaiheessakin ehkä pari kertaa tuli vahingossa housuun) ja kokeili tätä sorttia nyt ensimmäistä kertaa. Siksi halusin heti alkuun täräyttää kunnon seuraamukset, ettei ota tavaksi. Hän on hyvin hoksaavainen lapsi ja jos olisin nyt antanut periksi lapsen halulle lähteä sisään, hän olisi 100% varmuudella tehnyt saman tempun toistekin tiukassa tilanteessa.
Ja joku epäili, että meidän perheessä ei ole keskusteluyhteydet kunnossa ja on ongelmia ennakoida lapsen uhmakohtauksia. No jaa... Vaikka lapsi on kuin tulta ja tappuraa kiukustuessaan, keskustelemalla, selittämällä ja huomion kääntämisellä toisiin asioihin pärjäilemme lapsen kanssa niin, että hän saa itkupotkuraivarit ehkä kerran viikossa. Mielestäni ei ollenkaan huonompi suoritus ottaen huomioon, että lapsi suhtautuu tällä hetkellä ihan kaikkeen " ei, en halua" " ei, en tee", "ei, en tule". Eli aamusta iltaan vakiovastaus asiaan kuin asiaan on "ei". Tästä vinkkelistä katsottuna olemme pärjänneet ihan kivasti kun raivareita tulee kuitenkin noin harvakseltaan.
Ja kyllä, kyse oli varmasti valtataistelusta tuossa pissaamisepisodissa. Ja sen valtataistelun voitin minä! Oikeastiko joku on sitä mieltä, että lapsen olisi pitänyt saada tässä voitto??