Lapsi päiväkotiin kun äiti vauvan kanssa kotona?

No kaikkea muovailua, maalaamista ja semmosta ja kaikkia retkiä ja sellasia. En mä sitte enää pääse mihinkään lähtemään, kun on jo kaksi lasta! Et hyssykät vaan itselles.

Miten muka et pääse?

 

No minä kyll' kehtaan myöntää, että esikoinen(synt 10/04)on puoli päivähoidossa 2-3päivänä viikossa kun vauva syntyy(l.a11/07).
Olen lasten kanssa yksin, joten luulen että on vain hyväksi sekä minun jaksamiselle että esikoiselle että saa päiväkodissa leikkiä ikäistensä kans. Kuitenkin on niin paljon kotona kanssamme, kun viikossa on 10-15 tuntia ainoastaan hoidossa.

 

Meidän esikoinen meni osa-aikaiseksi päiväkotiin hieman alle 3-vuotiaana, vaikka olin pikkuveljen (tuolloin 9 kk) kanssa kotona. Siihen saakka oltiin käyty perhekahvilassa ja puistotädillä, mutta ne ei enää tuntuneet riittävän tytölle, hän oli vanhin lapsi kummassakin. Emme halua uskonnollista kasvatusta lapsille, joten seurakunnan kerhotoiminta on poissuljettu vaihtoehto. Ja koska mieheni tekee vähintään 12-tuntista työpäivää 6-7 päivää viikossa, eikä ole sukulaisia tai ystäviä jotka auttaisi lastenhoidossa (paitsi 2-3 kertaa vuodessa) niin päädyimme tähän ratkaisuun, emmekä ole katuneet.

 

Meidän vanhin jatkoi hoidossa osapäiväisesti kolmena päivänä viikossa, kun kuopus syntyi, ihan vaan siksi, että saisimme säilytettyä hoitopaikan. Näin jälkeenpäin mietittynä ratkaisu oli huono: esikolla oli koko ajan ikävä siskoaan (oli ihan kamalan kiintynyt häneen heti alusta alkaen), minä en ollut tippaakaan väsynyt, koska kuopus oli maailman helpoin lapsi, ja lisäksi hoitopaikka oli kaukana, joten sinne vieminen ja sieltä hakeminen vei ihan turhaan aikaa. Kävikin sit niin, että aika usein ilmoitettiin päikkään, ettei tyttö tulekaan, ja päivät yhdessä tuntuivatkin yhtäkkiä paljon rentouttavammilta. Ainoa hyöty tästä oli, että sisarukset todellakin pääsivät samaan ryhmään, ja siitä päivästä lähtien esikoinenkin oli päikässä yhtä hymyä, kun sai siskonsa mukaan. Mutta kehotan kyllä harkitsemaan hoidossa jatkamista; jokainen tietysti tuntee oman lapsensa parhaiten, mutta kyllä meillekin oli yllätys, miten voimakkaasti esikoinen kiintyi vauvaan heti alusta lähtien.

Vanhemmat eivät luota tarpeeksi itseensä,vaan luullaan että päiväkoti tarjoaa jotain ihmeellistä.Vaikka esikoinen haluaisi olla kotona ja viettää kiireetöntä elämää äidin ja vauvan kanssa.Aikataulutettua elämää ehtii viettämään vielä vuosikausia!

 

Kun mun 3 lapsi synty 9v. sitten, 2 vanhinta jatko hoidossa oloa. Vanhin oli 5v ja meni eskariin ja toinen oli 4v ja lapsella oli diagnoosi, joten tarvitsi lääkärin mukaan tarhantukea + muut terapiat. lisäksi olin yh. Eikä se hoitoon vienti mua kyllä helpottanut, lapset oli eri tarhoissa, eri suunnilla, joten kävelyä tuli päivässä n.10km.

 

jätetään isompi lapsi hoitoon, kun vauva tulee. Meillä 4,5-vuotias ja ensin ajattelin että hän jää hoitoon päiväkotiin 2 krt / viikko, koska kaverit on niin tärkeitä.
Sitten juttelin päiväkodin johtajankin kanssa ja päätin, että poika jääkin hoidosta pois. Toivotaan nyt, että olisi kerhossa vielä paikka vapaana! Täällä ei ole mitään avoimia päiväkoteja yms. Ainoastaan tuo Srk:n kerho.

 

Toisten ratkaisut ei mulle kuulu, mutta olen ottanut omani aina pois hoidosta, kun äitiysloma on alkanut ja olen todella tyytyväinen ratkaisuuni.
Äitiysloma on hieno mahdollisuus olla lasten kanssa ja huomioida enemmän myös isompia lapsia. Sisarusten keskinäinen kiintymys kasvaa ja hoivaavat toisiaan alusta pitäen. Toki riitoja ja kyllästymistä on, mutta sen verran olen saanut kurkata päiväkotienkin päiviä, että tiedän että parempaa tai vähintään yhtä hyvää voin tarjota lapsilleni kotona.
Joka päivä voi tehdä jotain kivaa lasten kanssa, mutta ei koko ajan ole pakko olla ohjattua tekemistä. Lapset keksivät sitä itsekin. On kerhoja, puistoja ym. ohjattua toimintaa, jos haluaa mennä mukaan.

 

minä en edes lukenut tästä ketjusta kuin pari eka viestiä.. nimittäin mulle oli itsestäänselvää, että vanhempi lapsi jatkaa päiväkodissa kun nuorempi syntyy..

itse asiassa soitin jo elokuun puolivälissä, että voisko JO TULLA, (puolipäiväset aloittaa vasta 1.9.), kun oli niin hirveää vauvan ja kolmivuotiaan kanssa. ja kävihän se! ihana johtaja kun meidän pk:ssa oli! :heart: kolmevuotias esikoinen siis meni puolipäivähoitoon (9- 12.30)

esikoinen oli mustasukkainen ja vauva vei kaiken aikani, joten hän vain olisi kärsinyt sen ajan, minkä hän nyt pystyi viettämään kavereiden ja aikauisten kanssa, jolla OLI HÄNELLE AIKAA.

tuo aika kun on pieni vauva ja isompia lapsia on niin kiireinen, että muistan joskus tehneeni ruokaa niin, että samalla jalalla heiluttelin vaunuja, joissa itkevä vauva huusi... :headwall: :headwall: miten siinä ehtis ulkoilla ja tarjota virikkeitä isomalle, jo päiväkotiin tottuneelle lapselle ?! lisäksi hän tietenkin oli koko ajan nipistelemässä vauvaa ja häiritsi esim. imetystä... tottakai hän myös auttoi vauvanhoidossa, mutta ei koko aikaa!

myös päiväkodin lastentarhanopettaja oli sitä mieltä, että on hyvä, että tämä isompi on virkeän ajan päivästä hoidossa. sillä aikaa ehdin tekemään kotitöitä rauhassa vauvan kanssa.

miten tuollainen neljän tunnin hoito päivässä voisi vahingoittaa lasta, kun hän kuitenkin senkin jälkeen on kotona n. 8 tuntia ennen nukkumaanmenoa? kyllä siinä saa äidin hoitoa tarpeeksi!

 

Olen sitten vissiin outo (?) kun ihmettelen että miten hitossa elämä voi olla niiiiiin vaikeaa usemman lapsen kanssa.Hyvin olen pystynyt ulkoilut hoitamaan,virikkeitä hommaamaan (puistoilu,ystävien tapaaminen jne).Joskus on ihan hyvä olla vaan,keksiä omia leikkejä ilman ohjelmoitua tekemistä.En halua kritisoida muiden valintoja,ihmettelen vaan.

 

Olen sitten vissiin outo (?) kun ihmettelen että miten hitossa elämä voi olla niiiiiin vaikeaa usemman lapsen kanssa.Hyvin olen pystynyt ulkoilut hoitamaan,virikkeitä hommaamaan (puistoilu,ystävien tapaaminen jne).Joskus on ihan hyvä olla vaan,keksiä omia leikkejä ilman ohjelmoitua tekemistä.En halua kritisoida muiden valintoja,ihmettelen vaan.

mulla ainakin meni niin paljon aikaa ja huomiota vauvalle, ettei kertakaikkiaan jäänyt aikaa 3-vuotiaalle. ulkoilut, ruoanlaitot, askartelut ja leikit vaan meni niin sekaisin vauvan aikataulun kanssa, että oli ihan järkyttävää!

 

Meidän vanhin jatkoi hoidossa osapäiväisesti kolmena päivänä viikossa, kun kuopus syntyi, ihan vaan siksi, että saisimme säilytettyä hoitopaikan. Näin jälkeenpäin mietittynä ratkaisu oli huono: esikolla oli koko ajan ikävä siskoaan (oli ihan kamalan kiintynyt häneen heti alusta alkaen), minä en ollut tippaakaan väsynyt, koska kuopus oli maailman helpoin lapsi, ja lisäksi hoitopaikka oli kaukana, joten sinne vieminen ja sieltä hakeminen vei ihan turhaan aikaa. Kävikin sit niin, että aika usein ilmoitettiin päikkään, ettei tyttö tulekaan, ja päivät yhdessä tuntuivatkin yhtäkkiä paljon rentouttavammilta. Ainoa hyöty tästä oli, että sisarukset todellakin pääsivät samaan ryhmään, ja siitä päivästä lähtien esikoinenkin oli päikässä yhtä hymyä, kun sai siskonsa mukaan. Mutta kehotan kyllä harkitsemaan hoidossa jatkamista; jokainen tietysti tuntee oman lapsensa parhaiten, mutta kyllä meillekin oli yllätys, miten voimakkaasti esikoinen kiintyi vauvaan heti alusta lähtien.

Vanhemmat eivät luota tarpeeksi itseensä,vaan luullaan että päiväkoti tarjoaa jotain ihmeellistä.Vaikka esikoinen haluaisi olla kotona ja viettää kiireetöntä elämää äidin ja vauvan kanssa.Aikataulutettua elämää ehtii viettämään vielä vuosikausia!

Meillä tyttö on nyt ollut 2 viikkoa kesälomalla, ja ei ole kertaakaan kysynyt että millon hän pääsisi hoitoon takasin. Tyttö on 2,5v ja hoidossa on ollut 10 kk ikäisestä. No menee vielä muutamaksi viikoksi ennen äippäloman alkua ja en mietikään että jäisi hoitoon alkua pidemmälle edes muutamaksi päiväksi viikossa. Viihtyy vallan mainiosti kotonakin.

 

Toisten ratkaisut ei mulle kuulu, mutta olen ottanut omani aina pois hoidosta, kun äitiysloma on alkanut ja olen todella tyytyväinen ratkaisuuni.
Äitiysloma on hieno mahdollisuus olla lasten kanssa ja huomioida enemmän myös isompia lapsia. Sisarusten keskinäinen kiintymys kasvaa ja hoivaavat toisiaan alusta pitäen. Toki riitoja ja kyllästymistä on, mutta sen verran olen saanut kurkata päiväkotienkin päiviä, että tiedän että parempaa tai vähintään yhtä hyvää voin tarjota lapsilleni kotona.
Joka päivä voi tehdä jotain kivaa lasten kanssa, mutta ei koko ajan ole pakko olla ohjattua tekemistä. Lapset keksivät sitä itsekin. On kerhoja, puistoja ym. ohjattua toimintaa, jos haluaa mennä mukaan.

Täysin samaa mieltä
Oisin itekkin kirjottanut just näin. Ja sen verran tosta että lapsi/lapset viilettää täysillä ja tarvii ikästä seuraa että saisivat purkaa energiansa.. niin se jatkuva meneminen vaan kasvattattaa sitä intoa ja energiaa, jos on kotona välillä kyllästymässä ja tylsistymässä niin ei ole tarve aina mennäkkään sata lasissa, jos joku ymmärtää mitä tarkoitan =)

 

Olen sitten vissiin outo (?) kun ihmettelen että miten hitossa elämä voi olla niiiiiin vaikeaa usemman lapsen kanssa.Hyvin olen pystynyt ulkoilut hoitamaan,virikkeitä hommaamaan (puistoilu,ystävien tapaaminen jne).Joskus on ihan hyvä olla vaan,keksiä omia leikkejä ilman ohjelmoitua tekemistä.En halua kritisoida muiden valintoja,ihmettelen vaan.

Näinpä juuri. Samat mietteet on mullakin.

 

Olen sitten vissiin outo (?) kun ihmettelen että miten hitossa elämä voi olla niiiiiin vaikeaa usemman lapsen kanssa.Hyvin olen pystynyt ulkoilut hoitamaan,virikkeitä hommaamaan (puistoilu,ystävien tapaaminen jne).Joskus on ihan hyvä olla vaan,keksiä omia leikkejä ilman ohjelmoitua tekemistä.En halua kritisoida muiden valintoja,ihmettelen vaan.

Samat mietteet, että miten voi olla niin hankalaa kahden kanssa, tai onko ne vaatimukset itselle sitten liian isoja? Että pitää olla aina täydellinen äiti ja koti viimesen päälle kunnossa?

 

Olen sitten vissiin outo (?) kun ihmettelen että miten hitossa elämä voi olla niiiiiin vaikeaa usemman lapsen kanssa.Hyvin olen pystynyt ulkoilut hoitamaan,virikkeitä hommaamaan (puistoilu,ystävien tapaaminen jne).Joskus on ihan hyvä olla vaan,keksiä omia leikkejä ilman ohjelmoitua tekemistä.En halua kritisoida muiden valintoja,ihmettelen vaan.

Ei mun elämäni kahden pienen lapsen kanssa ole ollut vaikeaa. Olen jaksanut ihan hyvin, ja ollaan käyty perhekahvilassa, puistossa, yms. Kaupunkireissut ja ruokaostokset kahden kanssa on sujuneet hyvin alusta asti.
Ongelmana oli vain se, että siellä perhekahvilassa ja puistossa ei ole ollut seuraa tuolle esikoiselle, vaan kaikki lapset oli 2v tai alle. Ystäväpiirissäni on muutama suunnilleen meidän tytön ikäinen lapsi, toiset asuu Oulussa ja yksi Espoossa, ja me itse asutaan ihan muualla. Pihan taaperoikäistä vanhemmat lapset on päivähoidossa, piha on arkisin aivan tyhjä. En pystynyt hankkimaan sitä ikätovereiden seuraa 3-vuotiaalleni muualta kuin päiväkodista. Ja meidän 3-vuotias (nykyään 3v8kk) on sitä tyyppiä, joka näivettyy ilman kavereita. Jonkin aikaa seuraksi kelpaa äiti ja pikkuveikka, sitten kaipaa taas oman ikäisiä ystäviä.
Eli ei aina ole kyse siitä, että elämä olisi rankkaa tai vaikeaa, vaan siitä että lapsi, ainakin tietyn luonteinen, alkaa kaipaamaan ikäistään seuraa siinä kolmen vuoden paikkeilla.

 

Ihan mustana voin sanoa mielipiteeni En ymmärrä, miksi toinen lapsi pitäisi viedä hoitoon kun toisen kanssa on kotona :/ jollain tavalla koen sen syrjintänä. Ei 2-vuotias tarvitse virikkeitä niin paljon, ettei äiti niitä vauvan kanssa ehtisi antaa. Järjestelykysymys... Vanhemmille lapsille taas on kerhoja ym.

Höpö höpö. Lapset ovat erilaisia. Esikoinen viihty äitin ja isin kanssa hienosti, mutta ei tämä kakkonen ja ikää 1,5 vuotta. Kotona ei tee muutakuin huutaa ja kirkuu ja roikkuu puntissa (siltä tää tuntuu), pikkumies tulee onneliseksi pelkästä ruokakaupassa käynnistä kun näkee ihmisiä. Höpöttelee kaikkien kanssa. Mutta valitettavasti on myös kotityöt mitä pitää tehdä sekä auta armias jos mulla olisi vielä tässä vauva joka vaatii paljon aikaa. Ei tulisi suoraan sanottuna yhtään mitään. Koko ajan ei voi olla puistoissa ja kerhoissa, vaan hoitaa kotia, tehdä ruokaa pyykätä ym.

 

Luin koko ketjun ja sanon kyllä että melko moni teistä ei siis itse jaksa taikka viitsi (ehkei kenties osaa)kasvattaa omia lapsia.Useammasta kirjoituksesta se tuli esiin.
Tämän päivän nainen on kyllä melko pihalla omien lastensa kanssa,anteeks vaan.

Oletteko tietoisia kuinka yllättävän usea lapsi kärsii psyykkisistä oireista ja joutuu turvautumaan ammatiapuun jo varhaislapsuudessa?

Kuinkahan moni lapsi kokee hylkäämisen tunteen pienenä?

Olisiko äideillä mitään tehtävissä?

 

Hassu vertaus tuo entisaikaan. Eiköhän silloin ollut mummoja ja vanhempia alpsia auttamassa vauvan kanssa, harva äiti oli päivät pitkät yksin lasten kassa kerrostaloasunnossa.

Sitäpaitsi lastenhoito vaatimukset olivat eriluokkaa. Luuletteko oikeasti että mummonne on aikanaan miettinyt uskaltaako jättää vauvaa yksin pinnasänkyyn nukkumaan siksi aikaa kun käväsee hakemassa postin laatikosta? Näin esimerkkinä. Tai että naapurit ovat tehneet ilmoitusta lasrtensuojeluun kun 7v isosisko on ollut 1v:n kanssa kaksin kotona äidin ollessa lypsyllä? Tai että mietittiin uskaltaako päästää 3v ja 5v lapsia kaksin pihalle leipomisen ajaksi? Ei lapsia ennen vahdittu silmäkovana 24/7, eli huomattavasti helpompi keskittyä kotitöihin kun lapset pystyi jättämään oman onnensa nojaan.

 

Yksi isomummu kertoi, että ennen vanhaan mentiin pellolle töihin ja vauva jäi kotiin yksin nukkumaan. Puolilta päivin pääsi vauvaa syöttämään ja sitten taas takaisin pellolle. Ajat on noista ajoista onneksi muuttuneet eikä vertailu entisaikoihin kannata.

 

Esikoinen aloitti osapäivähoidossa reilu kolmevuotiaana. Kuopus oli silloin parikuinen. Minusta oli ihan hyvä että sai vähän ikästään seuraa, lähitaloissa kun ei ollut pieniä lapsia ollenkaan. Minua taas ei saanut (eikä saisi vieläkään) vauvan kanssa kerhoihin tai ryhmiin istuksimaan, en koe oloani mukavaksi uppo-oudossa porukassa. Esikoinen kävi hoidossa 8-12 kolmesti viikossa, välillä harvemmin, ihan pojan tuntojen mukaan.
Sain minäkin hengähdystauon välillä, vauvan aamupäiväunien aikaan, ja pystyin jumppaamaan tai lukemaan lehden rauhassa. Maalasin sinä syksynä olkkarin seinätkin. Enkä potenut ollenkaan tunnontuskia.

 

meidän 3v, 5v ja 6v kyllä jatkavat hoidossa kun tämä neljäs syntyy.
ovat 2-3päivänä viikossa. ja ei siksi että mulla olis rankkaa vaan koska he itse haluavat. kysytty on. ja monta kertaa.
olisihan se meillekin halvempaa jos lapset olisi kotona eikä menisi kolmesta päivähoitomaksua mutta lasten takia se taloudellinen menetys nyt kärsitään.

 

Itse jäin äitiyslomalle maaliskuun lopussa ja vauva syntyi toukokuun alussa ja otin 3-v.pojan pois hoidosta ilman muuta.En edes ajatellut että jäisi hoitoon kun kerran itse olen kotona.Aivan samanlailla kahden lapsen kanssa pääsee liikkuun ulos ja joka paikkaan,samaten kyllä mä ainakin kerkiän askarteleen ja touhuaan ton isommankin kanssa.Järjestelyä joskus vaatii mutta lapsia varten mä olen nyt kotona.Ja kaiken lisäksi olen käytännössä yksin lasten kanssa koska mies on yrittäjä ja tekee pitkää päivää,lisäksi vapaa-ajat rakentaa taloa.Meillä toi 3-v.käy kahdessa kerhossa,muskarissa ja temppujumpassa,lisäksi kavereita nähdään ulkona joka päivä. =)

 

Eiköhän jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee!?
Osataan vaan arvostella ihmisiä tietämättä heidän elämäntilanteesta.
Ei aina voi arvata miten raskaus, synnytys menee. Miten paljon vauva vaatii omaa aikaa. Vauva ei ole 2v:lle leikkikaveri. En näe mitään pahaa, jos se 2 tai 3 v lapsi saa leikkikaverin.

Luojan kiitos, sä ap teet aina kaiken oikein!!! Jippiiiiiiiiiiiiiiiii....
Hanki omaa elämää.

en minäkään näe siinä mitään pahaa jos lapsella on leikkikaveri,päinvastoin,todella tärkee asia mut ne kaverit voi olla pihalla,puistossa,kerhoissa jne.
Semmosissa paikoissa missä kotiäidit kokoontuu.

Entäs jos äiti ei halua tavata toisia kotiäitejä?

Toisaalta kai sitä lapsensa vuoksi tuhlaa aikaansa vaikka kaltaistesi "avarakatseisten" marttyyrien kanssa...

 

Eiköhän jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee!?
Osataan vaan arvostella ihmisiä tietämättä heidän elämäntilanteesta.
Ei aina voi arvata miten raskaus, synnytys menee. Miten paljon vauva vaatii omaa aikaa. Vauva ei ole 2v:lle leikkikaveri. En näe mitään pahaa, jos se 2 tai 3 v lapsi saa leikkikaverin.

Luojan kiitos, sä ap teet aina kaiken oikein!!! Jippiiiiiiiiiiiiiiiii....
Hanki omaa elämää.

en minäkään näe siinä mitään pahaa jos lapsella on leikkikaveri,päinvastoin,todella tärkee asia mut ne kaverit voi olla pihalla,puistossa,kerhoissa jne.
Semmosissa paikoissa missä kotiäidit kokoontuu.

Entäs jos äiti ei halua tavata toisia kotiäitejä?

Toisaalta kai sitä lapsensa vuoksi tuhlaa aikaansa vaikka kaltaistesi "avarakatseisten" marttyyrien kanssa...

Mikä voisi olla syy jotta kotiäiti ei halua tavata muita äitejä?Yhdessä jakaa ja vaihtaa kokemuksia,ei kait siitä haittaa ole jos ajatuksia vaihtaa ja toinen toiselta voi saada vertaistukea.

 

[
esikoinen oli mustasukkainen ja vauva vei kaiken aikani, joten hän vain olisi kärsinyt sen ajan, minkä hän nyt pystyi viettämään kavereiden ja aikauisten kanssa, jolla OLI HÄNELLE AIKAA.

Ihana käsitys sulla! Siis että tarhassa aikuisilla on aikaa antaa huomiota! Siellähän on 7 lasta/aikuinen ja sulla kotona 1 vauva + tämä huomion tarvitsija...

No mut hyvä jos homma kumminkin toiminu.