Lapsi ollut pk:ssa 1,5-vuotta ja jää edelleen itkemään :'(

En tiedä ollenkaan mitä tekisin. Poikani on ollut 1,5-vuotta jo pk:ssa ja nyt yli 3-vuotiaana ei vieläkään ole sopeutunut täysin.
Jää todella usein itkemään perään (ei aina). Kotona jo aamulla onko vapaapäivä. Ei millään haluaisi mennä päiväkotiin vaan jäisi mieluummin kotiin kanssani. Kysyy aina onko lyhyt päivä. Koska tulen hakemaan jne.

Päiväkodissa on paljon kavereita. Todella mukava hlökunta ja pojalla aina ollut kiva päivä kun haen hänet. Kotona jutellaan paljon päiväkodista ja joka päivä kun kysyn, sanoo, että oli kiva päivä ja kertoo innoissaan asioita mitä on kavereiden kanssa puuhannut.

Mistä voi johtua, että poika kokee niin valtavaa tunnemyrskyä kun lähden päiväkodista? Nyt on päivystysaika ja poika palasi kesälomalta päivystävään päiväkotiin 2 viikkoa sitten. Jää joka kerta itkemään aivan lohduttomasti perääni. Joudun aina väkisin irroittamaan pojan kaulastani ja jättämään tädin syliin itkemään. Tänään poikani jäi huutamaan itkien "äitiiii, mä tykkään susta niiin niiiiin paljon." Marssin autoon ja porasin vartin. Ajoin töihin ja olen koko päivän miettinyt mitä voin tehdä. Taas huomenna sama sydäntäraastava helvetti edessä.

 

Suosittelen viemään sen verran ajoissa et voit pari minsaa leikkiä ja innostaa häntä leikkimään.. Se että riisutaan ja heilutellaan et heippa..heippa niin saa taatusti ikävän nousemaan melkeinpä heti. Innosta leikkimään ja ole mukana "ompas hieno auto" .. "katsos mikä tämä on... mihin tämä lentokone mahtaa lentää" ... jotain tähän tyyliin?

 

Voisit kysyä henkilökunnalta vähän tarkemmin mitä siellä tapahtuu päivän aikana/kuinka käyttäytyy. Jos eivät osaa sanoa mitään erityistä niin kerro suoraan miten käyttäytyy kotona ja pyydä jos voisivat tarkkailla enempi pojan touhuja että syy selviää. Voihan se olla jotain ihan pientäkin, mutta poika paisuttelee asiaa ja reagoi turhan voimakkaasti. Jos vaikka joku ikäjuttu just nyt meneillään.
Jos on iso ryhmä eikä saa tarpeeksi huomiota? Mutta, jos asia ei selviä ja jatkaa "oireilua", minä kyllä vaihtaisin toiseen, vaikka pienempään paikkaan jos mahdollista.

 

Et ole ainoa, meidän syyskuussa 4 v. täyttävä aloitti päiväkodissa 1v 8kk ikäisenä ja vaihtelevasti nosti metakan melkein joka aamu viime kevääseen asti (keäskuussa alkoi hieman helpottaa). Nyt on oltu kuukausi lomalla ja odotan mielenkiinnolla miten käy kun reilun viikon päästä aloitettava uudelleen. Meillä osin asiaa vaikeuttanut että hoitopäivät eivät olleet talvella säännöllisiä vaan vain 2 päivää viikossa, nyt on sitten normipäivät klo 8-15. Hoitajat sanoneet että itku kestää vain hetken ja sen jälkeen on kyllä iloinen ja leikkisä poika. On kyllä muuteniin jotenkin dramaqueen kotonakin välillä, osaa kyllä temppuillakin

 

Suosittelen viemään sen verran ajoissa et voit pari minsaa leikkiä ja innostaa häntä leikkimään.. Se että riisutaan ja heilutellaan et heippa..heippa niin saa taatusti ikävän nousemaan melkeinpä heti. Innosta leikkimään ja ole mukana "ompas hieno auto" .. "katsos mikä tämä on... mihin tämä lentokone mahtaa lentää" ... jotain tähän tyyliin?

Tämän vaikean päiväkotiin jäämisen takia, menemme yleensä aina 15min aikaisemmin kun vuoro alkaa. En koskaan vie lasta niin, että olisi kiire. Tänään istuin pojan kanssa leikkihuoneessa 20min ja lohdutin, poika itki koko sen ajan, vaikka yritin saada kiinnitettyä hänen huomionsa muuhun. Tuntuu, että mikään ei auta. Lempiautot, lempikaverit, ei niin mikään.

Olen kysynyt, miksi on niin paha mieli jne. Poika vain vastaa aina, että siksi kun minä tykkään äiti susta niin kamalasti.
Usein kysyy myös pääseekö mukaani töihin ja ei millään pysty ymmärtämään miksi se ei käy.

 

yleisestihän lapset jäävät äidin/isän lähdettyä muutamassa minnutissa leikkimään jo.. mut tosiaan jos kokee sielä jotain ikävää niin asia kannattaa kyllä selvitellä mahdollisimman nopeasti... joktut vaan on tunteellisimipia.. mut tosiaan päivä jos menee hyvin niin lähtemiset vois hoitaa niin et menee alkuun leikkiin mukaan et lapsi jää rauhallisesti sinne

 

[QUOTE="mami";26734481]Voisit kysyä henkilökunnalta vähän tarkemmin mitä siellä tapahtuu päivän aikana/kuinka käyttäytyy. Jos eivät osaa sanoa mitään erityistä niin kerro suoraan miten käyttäytyy kotona ja pyydä jos voisivat tarkkailla enempi pojan touhuja että syy selviää. Voihan se olla jotain ihan pientäkin, mutta poika paisuttelee asiaa ja reagoi turhan voimakkaasti. Jos vaikka joku ikäjuttu just nyt meneillään.
Jos on iso ryhmä eikä saa tarpeeksi huomiota? Mutta, jos asia ei selviä ja jatkaa "oireilua", minä kyllä vaihtaisin toiseen, vaikka pienempään paikkaan jos mahdollista.[/QUOTE]

Olemme jutelleet asiasta hlökunnan kanssa. Poika käyttäytyy pk:ssa aivan normaalisti. On todella kiltti ja tottelevainen luonteeltaan ja itku loppuu kuulema aina kun poistun näkopiiristä. Joskus kyselee koska äiti tulee, ja muutenkin utelee kelloa ja sitä milloin haetaan.

Päiväkodissa ei ole millään lailla kiusattu tai syrjitty. On iltaryhmässä, jossa 6-8 lasta yhtäaikaa. Tietenkään huomiota ei saa samanlailla kun minulta kotona ja sitä tässä nyt mietinkin, että voisiko syy olla minun äiti-tavassani; olen jatkuvasti poikani saatavilla. Meillä on todella kivaa yhdessä. Leikimme, halailemme ja kikatamme. Laulamme, tanssimme ja teemme ruokaakin yhdessä. Olemme siis jatkuvasti toistemme saatavilla ja poika on tottunut siihen.

Yksi asia mitä olen miettinyt paljo on, että pojan kasvunkansioon oli kirjoitettu näin: "leikkii mielellään yksinään. Asiat joista hermostuu: jos joku tulee häiritsemään leikkiä."
Niiiiiii-in, öööö, mun poika, siis se joka on kotona mun kanssa, ei koskaan leiki yksin! Josku ööö joo, mutta ei todellakaan mielellään, ei ikinä.

 

Oiskohan teille parempi paikka pph:lla? Kodinomaisempi, pienempi ryhmä, sama hoitaja koko ajan. En kyllä tiedä saako iltahoitoa.

 

[QUOTE="vieras";26734490]Et ole ainoa, meidän syyskuussa 4 v. täyttävä aloitti päiväkodissa 1v 8kk ikäisenä ja vaihtelevasti nosti metakan melkein joka aamu viime kevääseen asti (keäskuussa alkoi hieman helpottaa). Nyt on oltu kuukausi lomalla ja odotan mielenkiinnolla miten käy kun reilun viikon päästä aloitettava uudelleen. Meillä osin asiaa vaikeuttanut että hoitopäivät eivät olleet talvella säännöllisiä vaan vain 2 päivää viikossa, nyt on sitten normipäivät klo 8-15. Hoitajat sanoneet että itku kestää vain hetken ja sen jälkeen on kyllä iloinen ja leikkisä poika. On kyllä muuteniin jotenkin dramaqueen kotonakin välillä, osaa kyllä temppuillakin [/QUOTE]

helpottavaa kuulla etten ole ainoa. Mutta kurjalle tuntuu joka ikinen kerta silti, vaikka tiedänkin, että itku loppuu kun painan oven perässä kiinni. Joku juttu siinä on oltava, että muut lapset vaan nakataan ovesta sinne eteiseen ja heilutetaan, mutta meillä vollottaa sekä lapsi, että äiti(vasta autossa onneksi).

Kurja olo....

 

Oletko ite yhtä innoissan leluista kun haluat poikas olevan? Koska tämänhän lapset kyllä vaistoo.. ja jos muuten ihan normaalisti menee porukassa mukana ei mielestäni ole mitään huolestuttavaa. Vaikk pk:ssa leikkii yksinkin ei ole mun mielestä huolestuttavaa kunhan ei häntä ulkoupuolelle jätetä kuitenkaan. KYllä meilläkin osa muksuista on tykännyt jossain vaiheessa olla vaan yksinään ja leikkiä omia juttuja joista oli mainintaakin.. luultavasti kuitenkin on vaan joku vaihe. Poikasi on kuitenkin vielä sen verran pieni että kaverikiinnostukset voivat tulla myöhemminkin, varsinkin jos aikaa viettänyt enimmäkseen sun kanssa. ja tietenkin tykkää touhuistanne yhdessä..

 

Oiskohan teille parempi paikka pph:lla? Kodinomaisempi, pienempi ryhmä, sama hoitaja koko ajan. En kyllä tiedä saako iltahoitoa.

Oon miettinyt kanssa pph:ta, mutta jotenkin se tuntuu iltalapsen kanssa olevan todella epätodennäköistä. Se myös mietityttää kun poika tykkää oikeasti tosi paljon päiväkodistaan, kavereistaan ja hoitajista, mutta jostain syystä se jääminen päiväkotiin jo ajatuksenakin karmii lasta. Mietin siinä sitten aina, mitä kamalaa se voi pojalle tehdä kun joka päivä tuntee noin valtaavaa hylkäämistä ja kaipuuta vanhempaansa?!

Poikani on todella herkkä ja pelkää monia uusia asioita. Ei ole raukka, eikä mikään ujokaan, mutta arka ja kovin kovin herkkä tilanteille, joissa pitäisi itse uskaltaa ja osata toimia. Voisiko siis olla kyse pelkästä luonteelle ominaisesta asiasta? En tiedä.

 

Oletko ite yhtä innoissan leluista kun haluat poikas olevan? Koska tämänhän lapset kyllä vaistoo.. ja jos muuten ihan normaalisti menee porukassa mukana ei mielestäni ole mitään huolestuttavaa. Vaikk pk:ssa leikkii yksinkin ei ole mun mielestä huolestuttavaa kunhan ei häntä ulkoupuolelle jätetä kuitenkaan. KYllä meilläkin osa muksuista on tykännyt jossain vaiheessa olla vaan yksinään ja leikkiä omia juttuja joista oli mainintaakin.. luultavasti kuitenkin on vaan joku vaihe. Poikasi on kuitenkin vielä sen verran pieni että kaverikiinnostukset voivat tulla myöhemminkin, varsinkin jos aikaa viettänyt enimmäkseen sun kanssa. ja tietenkin tykkää touhuistanne yhdessä..

Yritän aina olla innoissani leluista ja olla oikein ylikiinnostunut. Kai se vaistoo senkin varmaan...
Tosi hyvin menee porukassa. Tulee kaverit aina halailemaan poikaa kun mennään ja huutavat jo ovelta "katsokaa kuka tuli" ja ovat innoissaan. Monesti joku kaveri tulee jo ovelta kysymään tuleeko poikani leikkimään sitä ja tätä. Silti ei tuokaan auta, mutta sen onneksi tiedän varmaksi, että ulkopuolelle ei jää.

Tykkää leikkiä päiväkodissa paljon yksinkin. Mietin vain sitä, miksi kotona ei leiki koskaan. Jos sanon, että laitan pyykit, tuletko auttamaan vai leikitkö itse, alkaa aikamoinen kitinä kun kukaan ei leiki mun kanssa.
Miten voi pk:ssa leikkiä sitten niin mielellään yksin...en käsitä.

 

Nyt mie painun maate. Kiitos keskusteluista ja hyvistä vinkeistä. Koitan vielä tuota päiväkotiin leikkeihin mukaan menemistä pikkaisen aktiivisemmin.
Jos jollain tulee mieleen vielä jotain vinkkejä, kommentteja, kokemuksia, niin otan ilolla vastaan. Ei ole meinaa mikään helppo nakki tämä oman lapsen itkettäminen päivästä toiseen... :/

 

tuota, tuota...mun täytyy nyt olla hieman eri mieltä tuosta äidin jäämisestä leikkimään ja pitkistä eroseremonioista. Minä kyllä tuossa tapauksessa lähtisin mahdollisimman pian pois sieltä päiväkodilta, jotta lapsi rauhoittuisi nopeammin ja pääsisi kiinni päiväkodin touhuihin. Eikö henkilökunta ole jo puuttunut tuohon, että yksi äiti siellä notkuu ja lapsensa roikkuu äidissään ja itkee?? Siis eivät ole vinkanneet, että kannattaisi vaan lähteä mahdollisimman pian kun on pikaiset halit halattu ja pusut vaihdettu...? Tuossahan vaan lapsen mielipaha ja ikävä vain yltyy, saa lisää kierroksia kun tilanne pitkittyy.

 

[QUOTE="vieras";26734688]tuota, tuota...mun täytyy nyt olla hieman eri mieltä tuosta äidin jäämisestä leikkimään ja pitkistä eroseremonioista. Minä kyllä tuossa tapauksessa lähtisin mahdollisimman pian pois sieltä päiväkodilta, jotta lapsi rauhoittuisi nopeammin ja pääsisi kiinni päiväkodin touhuihin. Eikö henkilökunta ole jo puuttunut tuohon, että yksi äiti siellä notkuu ja lapsensa roikkuu äidissään ja itkee?? Siis eivät ole vinkanneet, että kannattaisi vaan lähteä mahdollisimman pian kun on pikaiset halit halattu ja pusut vaihdettu...? Tuossahan vaan lapsen mielipaha ja ikävä vain yltyy, saa lisää kierroksia kun tilanne pitkittyy.[/QUOTE]

Täsmälleen samaa mieltä!!!

 

Meillä oli ihan sama juttu. Tyttö oli päiväkodissa 1v3kk-3v (jäi kotiin kun jäin äitiyslomalle) ja varsinkin se aika 2v-3v niin lähes joka aamu jäi itkun kanssa. Itku loppui heti kun lähdin ja päivät sujuivat hyvin. Viihtyi ja äitiä ei juurikaan kysellyt. Innoissaan sitten hakiessa kertoi päivän tapahtumista. Itse olen tulkinnut niin että jostain syystä tuo eroaminen on rankkaa. Saattaa edelleen jäädä itkemään jos ei pääse mukaani viemään roskia tai kauppaan vaan jää kotiin isänsä kanssa. Katsotaan muuttuuko tilanne nyt kun on kotona ja aloittaa syksyllä vain kerhon.

 

että et todellakaan jää sinne leikkimään vaan juttelet etukäteen lapsen kanssa kotona ja/tai matkalla hoitoon ja sovit miten hoidetaan äidin lähtö.

Kumpi laittaa takin naulaan, kumpi hatun lokeroon jne. Haluaako lapsi yhden vai kaksi halia? Entä yksi vai kaksi pusua jne. Sitten menette sisälle, riisutte kuten sovittu, pesette kädet kuten sovittu, halitte ja pusuttelette kuten sovittu ja sitten heipat. Jos jää itkemään, niin hoitotäti nappanee syliinsä. Ei pitäisi mennä viittä minuuttia kauempaa. Täysin turhaa pitkittää sitä eroa.

 

Älä jää viivyttelemään lapsen itkun vuoksi. Lapsi oppii, että mitä enemmän itkee sitä kauemmin äiti on paikalla. Lapsi kuitenkin viihtyy hoidossa, joten ei huolta.

 

Voi ei, ei olisi pitänyt nähdä koko aloitusta! Meillä meinaan hoitoon lähtö edessä (lapsi 2,5v) ja tiedän, ettei se tule helppoa olemaan meilläkään. Olen itse ollut jo kuukauden ihan kauhuissani, mulle tää on luultavasti vaikeampaa, kuin lapselle.

 

Minäkin olen vähän sitä mieltä,ettei sinne kannata jäädä roikkumaan.Tuon ikäinen lapsi kyllä jo tajuaa, että huutamalla ja itkemällä äidin saa jäämään.Päiväkodin tarkoitus ei ole että äidit leikkivät siellä,vaan että lapsi jää sinne hoitoon ilman äitiä.Kiireettömyys on tärkeää,mutta jos lapsi on ollut siellä jo yli 1,5 vuotta,niin ei äidin kuulu eikä tarvitse jäädä sinne leikkimään,itku loppuu kyllä kun äiti on poissa näkyvistä.Päiväkodissa lapsen pitäisi tottua leikkimään muiden lasten kanssa, ei äidin kanssa kuten kotona.Kotona hän on selvästi tottunut siihen,että äiti on kokoajan hänen käytettävissään leikkeihin,eikä tietenkään sitten leiki yksinään.Koska hän tietää,että kitisemällä ja huutamalla äidin saa omista tehtävistään leikkeihin mukaan.

Lapsi ei mitenkään vahingoitu siitä,jos hän tuntee kaipausta ja ikävää ja osoittaakin sen.Lapselle voi selitttää, että on ihan normaalia, että tulee päiväkodissa äitiä ikävä,mutta se on äidin silti mentävä töihin.Vanhemmat ihan turhaan pelkäävät lapsen tunteita tai itkua,ei ole suinkaan tarkoitus,että lapsi ei koskaan elämässään itke tai tunne ikävää ja kaipausta. Ne ovat normaaleja tunteita, ja niitä meistä kaikki joskus kokevat,silti pitää pystyä jäämään päiväkotiin ja menemään töihin.