Lapsi muuttaa kotoa pois, miten siihen tottuu?

[Onneton äiti]

Vanhimmainen lähtee nyt ysille, ja aikoo hakea ysin jälkeen toiselle paikkakunnalle kouluun. Tämä tarkoittaa sitä, että muuttaa isälleen sadan kilsan päähän. Ja musta tuntuu kauhealta. En tahtoisi päästää lasta minnekään, en vielä. Mutta tyttö tuntuu tehneen päätöksensä ja kai mun täytyy siihen tyytyä. Isäsä on fiksu ja vastuullinen, ei mulla sinänsä huolta ole. Mutta en vain pysty sulattamaan ajatusta siitä, että tyttö ei enää asukaan kotona ja ole täällä osana meidän arkea.

Miten tähän tottuu, miten tähän sopeutuu? Neuvoja kaipaan, oikeasti. Mulle täysin uusi tilanne. Mä oon kuitenkin elänyt ja asunut noiden lasten kanssa melkein kymmenen vuotta keskenään, ja ne on mun koko elämäni työni lisäksi.

 

[Aikansa kutakin]

He ovat koko elämäsi työn lisäksi. Tuossa se 'vika' juuri piilee. Olet elänyt vain lapsillesi. Nyt häntä pystyyn ja alat keksimään jo kiireen vilkkaa omia juttuja!

 

[....]

Eikö hän asu kotona edes kesäisin? Kyllä sä totut, kouluvuodessa on sentään jonkin verran lomia ja viikonloppuja, jolloin hän voi vierailla sinun luonasi.
Älä missään nimessä estä lapsesi unelmia ja kiellä häntä muuttamasta.

 

[älä nyt vielä...]

älä nyt vielä mieti, sulla on vielä aikaa koko lukuvuosi...
On se muutto toki rankkaa, mutta turha sitä vielä miettiä.

 

[Onneton äiti]

Joo, mä tiedän että mun vikani on se, että lapset on koko mun elämä työn lisäksi. Mutta mulla ei ole ikinä ollut aikaa itselleni, muuta kuin työn kautta, joten tämmöiseksi se on sitten mennyt. Enkä tiedä asuisko tyttö täällä kesäisinkään, sitä paitsi tapaaminen pari kertaa kuukaudessa tuntuu ihan liian vähältä. Enkä mä todellakaan halua estää lapsen unelmia, päin vastoin haluan kannustaa toteuttamaan ne. Mutta se on vain niin hemmetin vaikeaa, kun se tarkoittaa sitä että mun pitää luopua samalla omasta lapsestani. Siitä pienestä tytöstä, joka on ollut koko mun elämäni viimeiset 16 vuotta kohta.

Muutin itse pois kotoa kun olin 15v, omaan kotiin siitä parin vuoden päästä. Mutta mä niin tahtoisin omat lapseni kasvattaa eritavalla kuin mitä mä oon kasvanut.

 

[....]

Joskus ne lapset kuitenkin lähtee kotoa, ennemmin tai myöhemmin. Voittehan te sopia, että tyttö olisi sun luona edes osan kesälomasta, jos se vähän helpottaisi.

 

[narikka83]

sulla on vuosi aika tottua ajatukseen.

osa samanikäsistä taipu vanhempiensa painostukseen ja lähti oman kotikylän lukioon. moni heitti kesken heti ku tuli 18v mittariin...