Lapsi liittoutuu isänsä kanssa minua vastaan

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Surullinen olo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

Surullinen olo

Vieras
Valmistelemme miehen kanssa eroa, välit ovat huonot. Nyt lapsi (6-v) on ruvennut välillä liittoutumaan isän kanssa minua vastaan. Esim. kun riitelemme ja mies samalla pilkkaa minua, lapsi naureskelee minulle. Miten tällaisen saa loppumaan? Ei tunnu ihan normaalilta, että lapsi tuolla lailla tukee isän halveksivaa suhtautumista. Vai onko kyse siitä, että isä vaan on rakkaampi vanhempi? Lapsi ei vielä tiedä, että olemme aikeissa erota. Eron jälkeen olisi tarkoitus tulla vuoroviikot, mikäli mies saa asiansa järjestymään (muussa tapauksessa on pakko olla ainakin aluksi vaan viikonlopputapaamisia). Mutta voiko se onnistua ollenkaan, jos lapsi kääntää kokonaan äidille selkänsä? Voiko tuo olla peruste esim. sille, että isä saisi lapsen kokonaan ja minä en saisi enää nähdä lasta kuin satunnaisesti - siis jos tulkitaan, ettei lapsi rakasta tai välitä minusta? En haluaisi todellakaan lasta menettää, mutta en myöskään halua, että minun ja lapsen välit menevät huonoiksi siksi, mitä minun ja miehen välillä tapahtuu. Nyt tuntuu, että lapsi jostain syystä "valitsee puolensa" ja tosiaan yhteisenä rintamana pilkkaa minua miehen kanssa.
 
Varmaan poika, ne on täysiä idiootteja.
Oli kumpi tahansa, koitahan nyt sanoa sille ettei moinen peli vetele. Itse en myöskään ymmärrä miksi haluat viikko/viikko-elämän lapsellesi, varsinkin jos isä vielä tollanen pelle. Huoltajuus sulle, ja turhat vikinät pois.
 
Ei ole kyseessä poika, vaan tyttö. Olen yrittänyt sanoa lapselle, ettei hänen tarvitse osallistau meidän vanhempien riitoihin, ja että olemme molemmat hänen vanhempiaan ja hänellä on oikeus tykätä molemmista. Olen myös kieltänyt haukkumisen ja nauramisen itse tilanteessa "huonona käytöksenä" ja selittänyt, ettei niin kuulu perheessä tehdä. Toki ristiriitaista, että samaan aikaan miehen tapa riidellä on tyhmäksi ja kanaksi haukkuminen ja kaikenlainen vähättely yms henkilökohtaisuuksiin meneminen.

Olemme ajatelleet, että vuoroviikot olisi ihanteellisin siksi, että lapsen suhde molempiin vanhempiin pysyisi. Ja yhteishuoltajuus meillä joka tapauksessa on, sehän ei asumisjärjestelyihin sinänsä liitykään. Itse olen kyllä tyytyväinen, kun pääsen miehestä eroon, mutta lapselle isäkin on rakas, välillä tuntuu, että jopa rakkaampi kuin äiti.
 
mun mielestä kenellekään ei ole hyvä että on viikko viikko systeemi. Miltä itsestä tuntuisi vaihtaa viikon välein kotia ja ihmistä jonka kanssa asuu? Ei hyvä.
Parempi olla yksi selkeä koti lähivanhemman luona, ja sitten sopivassa suhteessa aikaa ja viikonloppuja etävanhemman luona.
 
mun mielestä kenellekään ei ole hyvä että on viikko viikko systeemi. Miltä itsestä tuntuisi vaihtaa viikon välein kotia ja ihmistä jonka kanssa asuu? Ei hyvä.
Parempi olla yksi selkeä koti lähivanhemman luona, ja sitten sopivassa suhteessa aikaa ja viikonloppuja etävanhemman luona.

Olen samaa mieltä.

Outo muoti toi että lasta yritetään puolittaa, miettimättä lapsen elämää ollenkaan. :(
Jokainen ansaitsee pysyvän kodin.
 
Te, jotka vastustatte vuoroviikkoja: tuo ei ollut tämän ketjun varsinainen aihe, mutta voin toki siitäkin kirjoittaa. Mitä tarkoitatte lapsen puolittamisella ja pysyvällä kodilla? Onhan koti joka tapauksessa pysyvä. Ja millä lailla se sitten on lapsen etu, että toista vanhempaa näkee vain pari kertaa kuukaudessa? Sitten taas, jos voi nähdä muutenkin, niin miksi on paha asia olla yötä tämän luona?

Itse uskon, että vuoroviikot on parempi vaihtoehto kuin että toisesta tulee viikonloppuvanhemmuus. Ja NIMENOMAAN sen lapsen elämän kannalta. Mutta vaihtovälihän voi olla joku muukin kuin viikko, jos tuntuu että viikko-viikko ei toimi. Hesarissahan oli juttu perheestä, jossa vaihtoväli on kaksi viikkoa.
 
Ei se lapsi ole ottanut puolta tai pidä isää parempana. Hän ottaa mallia isästä kuinka äitiä kohdellaan. Tosi paha kuvio. Teidän pitäisi hoitaa ne riidat niin että lapsi ei todista niitä mitenkään, ei näkemällä, ei kuulemalla. Taitaa olla teillä jo myöhäistä tosin. Ettepä te olisikaan eroamassa ilman joutavia riitoja.
 
[QUOTE="jepulis";30676553]Olen samaa mieltä.

Outo muoti toi että lasta yritetään puolittaa, miettimättä lapsen elämää ollenkaan. :(
Jokainen ansaitsee pysyvän kodin.[/QUOTE]

Eiköhän siinä juurikin lapsen parasta ajatella. Meillä on ainakin lapsella kaksi pysyvää kotia ja yhtä läheiset välit molempiin vanhempiin mitä taas joka-toinen-viikonloppu-vanhemmuus ei tarjoa.
 
mun mielestä kenellekään ei ole hyvä että on viikko viikko systeemi. Miltä itsestä tuntuisi vaihtaa viikon välein kotia ja ihmistä jonka kanssa asuu? Ei hyvä.
Parempi olla yksi selkeä koti lähivanhemman luona, ja sitten sopivassa suhteessa aikaa ja viikonloppuja etävanhemman luona.

Miltä itsestäsi kuulostaisi joka toinen viikonloppu 2 päivää, äiti vielä muuttaisi ilman etukäteen sopimista 200 km päähän, sillä seurauksella ettei viikolla tapaamiset onnistu.

Ihmisiä ei muuten vaihdeta, isä on isä ja äiti on äiti, asui sitten missä tahansa.
 
mun mielestä kenellekään ei ole hyvä että on viikko viikko systeemi. Miltä itsestä tuntuisi vaihtaa viikon välein kotia ja ihmistä jonka kanssa asuu? Ei hyvä.
Parempi olla yksi selkeä koti lähivanhemman luona, ja sitten sopivassa suhteessa aikaa ja viikonloppuja etävanhemman luona.

Lapsellehan olisi parasta jos asuisi omassa kodissa koko ajan ja vanhemmat muuttais välissä, esim viikkoviikko systeemillä. Tämähän ei kermaperseille käykkään vaan silloin yhtenään muuttaminen onkin ihan liian vaikeaa! Lapsi joutaa muuttamaan koko ajan mutta ei ny kermaperse palstamamma..
 
[QUOTE="juups";30676665]Lapsellehan olisi parasta jos asuisi omassa kodissa koko ajan ja vanhemmat muuttais välissä, esim viikkoviikko systeemillä. Tämähän ei kermaperseille käykkään vaan silloin yhtenään muuttaminen onkin ihan liian vaikeaa! Lapsi joutaa muuttamaan koko ajan mutta ei ny kermaperse palstamamma..[/QUOTE]

Minulle kyllä sopisi, jos olisi varaa pitää yhteensä kolmea asuntoa. Miehen kanssa taas on nyt niin tulehtuneet välit, ettei minkään asunnon jakaminen hänen kanssaan onnistu.

Miten niin tuo olisi jotenkin ikävää, että vaihtaisi viikon välein asuntoa? Minusta se olisi itse asiassa tosi kivaa vaihtelua! Jos miehen kanssa olisi hyvät välit, tuo olisi minusta tosi helppo, kätevä ja mukavakin vaihtoehto. Eikä itseni kannalta yhtään vaikeaa! Päinvastoin, ihan helppoa se olisi. Outoa, että aina ajatellaan, että aikuinen ei "mukavuuden halun vuoksi" suostuisi tuollaiseen. Oikeasti se syy on yleensä raha ja se, ettei entisen kumppanin kanssa ole niin hyvät välit. Nehän sen vaikeuden aiheuttaa, ei maiseman vaihdos.

Moni tykkää muuttaakin usein, matkustella, viettää aikaa mökeillä, jne. Joten tuttua hommaahan tuo paikan vaihtaminen aikuisille olisi :)
 
Mitä tarkoitat? Taisit käsittää jotain väärin.

Sinua ottaa päähän kun lapsi nauraa miehesi vitsaillessa sinusta. Epäilet lapsen pitävän enemmän isästä kuin sinusta jne...

Sinä olet äiti ja isä on isä, pitääkö oikeasti miettiä ja arvottaa kummasta lapsi pitää enemmän tai kenen puolelle asettuu (siinä se mainitsemani valtataistelu).

6 v. on vielä pieni eikä ymmärrä yhtään mitään sinun ja miehesi välisistä parisuhdekriiseistä.

Sen sijaan voit miehesi kanssa kahdestaan riidellä siitä, miksi hän ivailee sinua lapsen kuullen, älä sysää vastuuta naurusta lapselle.
 
Sinua ottaa päähän kun lapsi nauraa miehesi vitsaillessa sinusta. Epäilet lapsen pitävän enemmän isästä kuin sinusta jne...

Sinä olet äiti ja isä on isä, pitääkö oikeasti miettiä ja arvottaa kummasta lapsi pitää enemmän tai kenen puolelle asettuu (siinä se mainitsemani valtataistelu).

6 v. on vielä pieni eikä ymmärrä yhtään mitään sinun ja miehesi välisistä parisuhdekriiseistä.

Sen sijaan voit miehesi kanssa kahdestaan riidellä siitä, miksi hän ivailee sinua lapsen kuullen, älä sysää vastuuta naurusta lapselle.

No ei minusta ole ihan normaalia, että lapsen isä kutsuu minua tyhmäksi lehmäksi ja lapsi nauraa ja komppaa vieressä "äiti on tyhmä lehmä hah haa". Tai no, ehkä joissain perheissä tehdään noin, mutta ei minusta tuollainen ole sellaista, mitä pitäisi sietää. Kyllä kai 6-vuotiaalle voi opettaa, miten muille puhutaan, eikä tuo todellakaan ole mitään "vitsailua".

Miehen kanssa toki on puhuttava tästä - mutta sen olen tehnytkin. Ja sama meno jatkuu silti.
 
Ja siis joo, niin minua ottaakin päähän, että minua haukutaan ja pilkataan kotonani. Ja että lapsi on alkanut tehdä sitä samaa. Miksi se ei ottaisi päähän?
 
No ei minusta ole ihan normaalia, että lapsen isä kutsuu minua tyhmäksi lehmäksi ja lapsi nauraa ja komppaa vieressä "äiti on tyhmä lehmä hah haa". Tai no, ehkä joissain perheissä tehdään noin, mutta ei minusta tuollainen ole sellaista, mitä pitäisi sietää. Kyllä kai 6-vuotiaalle voi opettaa, miten muille puhutaan, eikä tuo todellakaan ole mitään "vitsailua".

Miehen kanssa toki on puhuttava tästä - mutta sen olen tehnytkin. Ja sama meno jatkuu silti.

Ja tämä on miehesi vai lapsesi syy?
 
Ja tämä on miehesi vai lapsesi syy?

Mies on kyllä vastuussa omasta käytöksestään. Ketjun aihe oli oikeastaan se, miten tuohon lapsen käytökseen kannattaisi puuttua että saisi sen loppumaan.

Jonkun muun mielestä se voi olla ok, että lapsi haukkuu toisen vanhemman kanssa äitiään tyhmäksi. Minulle se ei ole ok. Ihan samoin kuin että jonkun mielestä on ok, että lapsi hyppii sohvalla kumisaappaat jalassa, jonkun muun mielestä se ei ole ok.
 
Mies on kyllä vastuussa omasta käytöksestään. Ketjun aihe oli oikeastaan se, miten tuohon lapsen käytökseen kannattaisi puuttua että saisi sen loppumaan.

Jonkun muun mielestä se voi olla ok, että lapsi haukkuu toisen vanhemman kanssa äitiään tyhmäksi. Minulle se ei ole ok. Ihan samoin kuin että jonkun mielestä on ok, että lapsi hyppii sohvalla kumisaappaat jalassa, jonkun muun mielestä se ei ole ok.

Otsikoit sen kuitenkin näin, ja aihe tuntui pyörivän isä&lapsi ovat tiimi ja sinä jäät ulkopuolle... lähinnä ihmettelen sitä jos koet lapsen olevan sinua vastaan samoin kuin miehesi on. Sinä olet lapsesi äiti, millä äiti-lapsi suhde teillä on?

"Lapsi liittoutuu isänsä kanssa minua vastaan"
 
Kerro miehellesi että tyttö tulee aikuisemaan sietämään ihan samanlaista päänauontaa puolisoltaan ja arvostamaan itseään ihan yhtä paljon kuin isä arvostaa puolisoaan.

Lapsilla on valitettava tapa mallioppia parisuhdetta.

Älä kuitenkaan syytä lasta liittoutumisesta ja jonkun puolelle asettumisrsta.
 
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/kipupisteita/perheen_kriisit_ja_muutokset/vanhempien_ero/

http://www.mll.fi/vanhempainnetti/kipupisteita/perheen_kriisit_ja_muutokset/jatkuva_riitely/

http://www.mll.fi/vanhempainnetti/kipupisteita/perheen_kriisit_ja_muutokset/vakivalta_perheessa/
 
Minusta voisit sanoa lapselle, että hänen käytöksensä on rumaa ja sinulle tulee siitä todella paha mieli. Ja jos näitä tilanteita tulee vielä, näytä tunteesi ihan avoimesti. Ehkä lapsi ei ymmärrä, mitä näissä tilanteissa tapahtuu, jos pysyt vain tyynen rauhallisena. Asiaan pitää puuttua heti siinä tilanteessa. Sinun pitää myös lapsen aikana ilmaista miehellesi, että hän ei saa puhua sinulle noin. Ei lapsi ymmärrä, että isä tekee väärin, jos puhut siitä hänen kanssaan vasta myöhemmin.

Lapsi ei varmaankaan valitse puoltaan, mutta isä saa hänet houkuteltua "hassutteluunsa".
 
Eron jälkeenkin olette yhdessä lapsen vanhempia ja kasvattajia. Ei ole lapselle hyväksi, jos oppii että aikuisia saa pilkata ja solvata. Se tulee kostautumaan kyllä molemmille vanhemmille. Lapsen isä pitäisi saada tajuamaan tämä ja jättämään riidat aikuisten välisiksi.
 

Similar threads

Yhteistyössä