Lapsi lasipallossa

  • Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti
vieras
Muistan sen kuin eilisen. Toin sinut kotiin ylpeän isän ja isosiskon kanssa. Vahva lapsi, aivan täydellinen. Kasvoit vähän ja suunnittelimme tulevaa jo vähän. Nauroit aina, ilo silmissä.

Kului muutama vuosi ja aloin pikkuhiljaa huomata , ettei elämä aina mene niinkuin kirjoissa....Pikkuhiljaa vajosit omaan maailmaasi, sinne, jonne ei toisilla ole pääsyä. Hymysi säilyi, mutta tilalle tuli myös suunnattoman pahan olon hetkiä. Sinä olet muukalainen täällä, lapsi toisesta maailmasta. Tämä maailma on sinulle outo paikka.

Sinä jäät katselemaan putoavaa lehteä aivan liian pitkäksi aikaa...Kumpa saisin rikki sen kuplan jonka sisällä olet ja saisin sinut taas luokseni, kokonaan. Että meillä olisi yhteinen kieli, jolla voisin sinua lohduttaa.

Kysyin sinulta eilen illalla, että laulaako äiti sinulle ja sinä muodostit vaivalloisesti sanat "AUAA" ja minä lauloin ja sinä puristit minua hiljaa "Kaikki entinen katoaa, itkun riemunkin aiheet, moni arvoitus ratkeaa, uudet alkavat vaiheet".
 

Yhteistyössä